ROSEMARYN PAINAJAINEN
Ohjaus: Roman Polanski
Pääosissa: Mia Farrow, John Cassavetes, Ruth Gordon, Sidney Blackmer
Genre: draama, kauhu
Kesto: 2h 17min
Rosemaryn painajainen (Rosemary's Baby) on jo pitkään katselulistallani odotellut kauhuelokuva, ja olikin jo aika katsoa se ensimmäisen kerran. Halusin tietää mahdollisimman vähän siitä etukäteen, mikä oli hyvä juttu, sillä tällä tavalla leffa pääsi todella yllättämään minut.
Rosemary ja Guy Woodhouse muuttavat goottilaistyyliseen kerrostaloon, joka vaikuttaa heti melko salaperäiseltä paikalta. Hyvin nopeasti silti naapurit ovat siellä avuliaita Rosemarya ja Guyta kohtaan, ehkä jopa liiankin tunkeilevaan tyyliin. Etenkin melko iäkkäät Minnie ja Roman Castevet haluavat olla melkeinpä koko ajan tekemisissä heidän kanssa. Castevetien luona asuu nuori nainen, johon Rosemary hieman ehti tutustuakin juuri muuton jälkeen. Pian kyseinen nainen kuitenkin löydetään kuolleena kadulta, jonne hänen epäillään heittäytyneen ikkunasta. Castevetit eivät vaikuta kovinkaan järkyttyneiltä tapahtumasta toisin kuin Rosemary. Jonkin ajan kuluttua Castevetit alkavat muuttua yhä läheisemmiksi Rosemaryn ja tämän miehensä kanssa, minkä vuoksi etenkin Rosemary kokee heidät riesaksi. Siihen vielä päälle se, että Rosemary alkaa odottamaan lasta. Pian myös salaperäisiä ja outoja seikkoja alkaa tapahtua, ja aluksi melko rauhalliselta vaikuttava tarina muuttuukin painostavaksi tunnelmaltaan...
Rosemaryn painajainen alkaa vaikuttaen melko "tavalliselta" elokuvalta, mutta tietyssä kohtaa se todella vangitsee katsojan huomion sataprosenttisesti. Tämä johtuu ehdottomasti tarinan ennalta-arvaamattomuudesta ja erinomaisesti luodusta tunnelmasta. Katsojana on vähän väliä pihalla tietyistä seikoista, jotka vaikuttavat epäilyttäviltä. Siihen vielä vettä myllyyn lisää se, että melkeinpä kukaan elokuvan hahmoista ei lopulta vaikuta kovin luotettavalta, ei edes Rosemaryn oma mies. Ahdistus, jota Rosemary alkaa tarinan edetessä tuntea, onnistuu ahdistamaan katsojaakin. Tunnelma ei siis päästä katsojaa kovin helpolla, vaan piinauksen tunne tuntuu jatkuvan ihan loppuun asti.
Sen lisäksi, että juoni onnistuu olemaan yllättävän ennalta-arvaamaton, ei se myöskään ole yksiselitteinen. Pidän siitä, kuinka leffaa voisikin oikeastaan pitää psykologisena kauhuelokuvana. Ja psykologinen kauhu on ehdottomasti parasta kauhua! Se tunne, kun katsojana ei tiedä, riivaako päähenkilön päässä vai onko oikeasti muut tarinassa hulluja.
Rosemaryn painajainen ei ole suotta klassikko, sillä kyseessä on erinomainen kauhuelokuva! Erityisesti pidän siitä, kuinka leffan tarina ei ole yksiselitteinen, eli se tuntuisi olevan samaan aikaan myöskin psykologinen elokuva. Ehdottomasti plussaa on myös se, että juoni ei ole ennalta-arvattava, ja tunnelma on mahtavasti luotu. Leffa tuskin poistuu mielestäni hetkeen, vaan se jää varmasti joksikin aikaa kummittelemaan sinne...
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.vanyfair.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti