Arvostelu: Spider-Man: Across the Spider-Verse (2023)

SPIDER-MAN: ACROSS THE SPIDER-VERSE

Ohjaus: Joaquim Dos Santos, Kemp Powers, Justin K. Thompson

Pääosissa: Shameik Moore, Hailee Steinfeld, Brian Tyree Henry

Genre: animaatio, toiminta, seikkailu

Kesto: 2h 20min

Koska Spider-Man: kohti hämähäkkiversumia oli kovasti mieleeni, oli sanomattakin selvää, että kiinnostuin sen jatko-osasta. Jatko-osissa on tietysti aina hieman pelkona se, että ne eivät yltäisi samalle tasolle kuin ensimmäinen leffa. Vaikka siis meninkin katsomaan tätä elokuvaa hyvin innoissani, niin yritin pitää odotukseni melko maltillisina.

Miles on ollut hyvän tovin erossa eri ulottuvuuksista kotoisin olevista hämähäkkimieshahmoista ja jatkanut yksin puuhiaan oman ulottuvuutensa Hämähäkkimiehenä. Omituinen uusi antagonisti Spot alkaa vainota New Yorkia, ja Miles yrittääkin parhaansa mukaan hankkiutua mokomasta riesasta eroon. Spot vaikuttaa aluksi vain harmittomalta viholliselta, jonka voittaisi hetkessä. Vähitellen Milesille alkaa kuitenkin paljastua, ettei kyseessä olekaan niin yksinkertainen ja helppo tapaus kuin voisi luulla. Kuvioihin ilmestyy jo leffan alussa Gwen, jota Miles on jo ehtinyt kovasti ikävöidäkin. Gwen vaikuttaa kuitenkin salailevan Milesilta jotain, ja hän aikoo jopa lähteä New Yorkista jättämättä hyvästejä tälle. Miles päättää lähteä tämän perään, ja niin luvassa onkin jälleen uusi seikkailu...

Spider-Man: Across the Spider-Versen tarina nappaa heti mukaansa kiehtovuudellaan, ja jälleen ei voi olla ihastelematta äärimmäisen kaunista animaatiotyyliä. Milesia kannustaa pitkin leffaa onnistumaan, etenkin puolivälissä ilmenevän konfliktin myötä. Spot vaikuttaa tosiaan aluksi vain harmittomalta ja jopa hömelöltä antagonistilta, mutta tämän taustojen hieman avautuessa, alkaa uhkaavuus tulla kunnolla esiin. Spot jää hahmona silti kaipaamaan mielestäni vielä hieman enemmän syvyyttä alleen, mikä toisaalta saattaa korjaantua kolmannessa osassa. 

Sivuhahmot onnistuvat myös miellyttämään jälleen kerran, ja heidän ja Milesin seikkailua seuraa mielellään. Toimintakohtauksia on tällä kertaa huomattavasti enemmän, ja vaikka ne suurimmaksi osaksi toimivat hyvin, alkoi jossain vaiheessa tuntua, että leffalta kaipaisi hieman rauhallisempiakin hetkiä. Lopetus tuntuu melko töksähtävältä, vaikka sen toisaalta ymmärtää, sillä onhan tälle tulossa vielä jatkoa. Kuitenkin jokin piste iin päältä jää puuttumaan, sillä yhtä tyydyttävää lopputulosta ei tällä kertaa ole luvassa toisin kuin viimeksi.

Kokonaisuudessaan paketti jättää hieman kylmemmäksi kuin ensimmäinen osa, vaikka suhteellisen viihdyttävä tarina tälläkin kertaa on kyseessä. Kesto alkaa jossain vaiheessa tuntua, ja tarina olisikin kaivannut jonkin verran tiivistämistä ja tietynlaista napakampaa otetta. Huumori on kuitenkin jälleen kerran osuvaa, mikä on vain plussaa. Tiivistettynä Spider-Man: Across the Spider-Verse ei ihan onnistunut täyttämään odotuksiani, mutta jatkoa saavana kakkososana se hoitaa silti hommansa pääosin mainiosti. Saa nähdä, millainen Spider-Man: Beyond the Spider-Verse tulee olemaan...

Kuvat ja elokuvan tiedot: www.imdb.com

Arvostelu: Spider-Man: kohti hämähäkkiversumia ~ Spider-Man: Into the Spider-Verse (2018)

SPIDER-MAN: KOHTI HÄMÄHÄKKIVERSUMIA

Ohjaus: Bob Persichetti, Peter Ramsey, Rodney Rothman

Pääosissa: Shameik Moore, Jake Johnson, Hailee Steinfeld

Genre: animaatio, toiminta, seikkailu

Kesto: 1h 57min

Minulla on jo hyvän tovin ollut aikeissa katsoa vuonna 2018 ilmestynyt Spider-Man: kohti hämähäkkiversumia, mutta jotenkin sen katsominen on aina lykkääntynyt. Nyt vihdoin olen tämän animoidun hämisleffan katsonut, ja täytyy myöntää että olisin jäänyt paljosta paitsi jos en olisi katsonut tätä. Päätin myös käydä leffateatterissa katsomassa sille ilmestyneen jatko-osan Spider-Man: Across the Spider-Verse, josta  minulla on tulossa arvostelu huomenna.

Miles Morales on tavallinen koulua käyvä nuori, jota kuitenkin eräänä päivänä sattuu puremaan radioaktiivinen hämähäkki. Siispä hänestä tulee Hämähäkkimies. Kyseinen seikka ei kuitenkaan vaikuta käyvän järkeen, sillä ennestään on jo olemassa Hämähäkkimies, Peter Parker. Miles toivookin saavansa neuvoja Peteriltä, sillä hän on aivan hämmentyneenä siitä, mitä hänelle on tapahtumassa. Jo leffan alussa käy kuitenkin niin traagisesti, että Peter menehtyy vihollisen kynsissä. Pahiksena toimiva Kingpin yrittää avata portaalin toiseen ulottuvuuteen, jotta hän saisi edesmenneet vaimonsa ja lapsensa takaisin. Peterin kuoltua, saa Miles tehtäväkseen pysäyttää Kingpinin. Jonkin ajan kuluttua paljastuu, että universumit eivät ole tasapainossa, ja pian Miles kohtaakin monta eri Hämähäkkimiestä, jotka ovat eri ulottuvuuksista. 

Spider-Man: kohti hämähäkkiversumia on suorastaan fantastinen elokuva! Jo alkumetreillä tarina nappaa mukaansa, ja sarjakuvamainen ja tyylikäs animaatio suorastaan vangitsee katseen ruudulle. Vaikka hämähäkkimiehen tarina on jo monesti kerrottu, onnistuu silti tämä animaatioversio tuomaan uutta maustetta siihen ja olemaan aidosti kiinnostava alusta loppuun asti. Erityisesti mielenkiintoista on nähdä ensimmäistä kertaa Spider-Woman, joka onkin ainoa naispuolisena esiintyvä hämähäkkimieshahmo. Hänen oikea nimi on Gwen, ja hänen ja Milesin välille kehittyy mukava ystävyys ja kenties hieman syvempiäkin tunteita. Hämähäkkimieshahmojen lisäksi tärkeässä roolissa ovat poliisina toimiva Milesin isä ja tietysti Kingpin. Sivuhahmot tukevat tarinaa mainiosti, ja Kingpin on yllättävänkin onnistuneesti luotu antagonisti. 

Itse Miles on päähahmona loistava, eikä hänestä ole tehty kuitenkaan liian samanlaista kuin mitä edellisten hämähäkkimiesleffojen päähenkilöt ovat. Hänen hämähäkkimiesvoimansa myös eroavat jonkin verran muiden kaltaistensa voimista, tehden hänestä mukavalla tavalla joukosta erottuvan. Erityisesti kiehtovana pidän hänen kykyään transformoitua näkymättömäksi.

Kokonaisuudessaan Spider-Man: kohti hämähäkkiversumia yllätti minut erittäin positiivisesti! En olisi uskonut, että vielä jokin uusi hämähäkkimiesfilmatisointi iskisi näin lujaa. Juoni on sopivan napakka, että se jaksaa pitää katsojan otteessaan, ja hahmot ovat myös erittäin hyvin luotuja. Jännitystä ja huumoria riittää kovasti, ja animaatiotyyli on aivan sanoinkuvaamattoman kaunista katseltavaa. Olen hyvin varma, että tätä filmiä tulee oikein mielellään vielä uudelleenkin katsottua! Jos sattuu yhtään hämähäkkimiesleffoista (tai ihan yleisesti supersankarileffoista) pitämään, niin en voi muuta kuin antaa tälle vahvan suosituksen.

Kuvat ja elokuvan tiedot: www.imdb.com

Arvostelu: Ice Age, Matilda ja Nimona

Tuntuu, että jotenkin on päässyt taas hieman vauhtiin kirjoittamisessa, vaikka aluksi sen kanssa hieman takkuilikin. Tekstiäkin tuli sen verran kasaan, että en viitsinyt tähän postaukseen ottaa mukaan kuin kolme elokuvaa. Jos vain aikaa ja motivaatiota riittää, niin lähiaikoina saattaa olla tulossa lisääkin arvosteluja. 

Tällä kertaa arvosteluvuorossa ovat Ice Age, Matilda ja Nimona. 

ICE AGE - jäätikön sankarit (2002)

Ohjaus: Chris Wedge, Carlos Saldanha

Pääosissa: Michael J. Wilson, Michael Berg, Peter Ackerman

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h 21min

Ice Agessa seurataan Sid-laiskiaista ja Manfred-mammuttia, kun nämä sattumoisin törmäävät toisiinsa. Sid haluaisi palauttaa löytyneen vauvan ihmisille, ja Manfred suostuu vastahakoisesti auttamaan häntä. Messiin ujuttautuu sapelihammastiikeri Diego, jonka aikeet eivät ole kovin puhtoiset. Hän teeskentelee johtavansa Sidin ja Manfredin ihmisten luo, mutta johtaa heitä oikeasti ansaan kohti laumaansa. Seikkailun edetessä hahmot kuitenkin ystävystyvät keskenään, eikä Diegokaan vaikuttaisi jonkin ajan kuluttua niin pahalta kuin mitä aluksi antaa ymmärtää. 

Ice Age oli lapsena yksiä hauskimpia näkemiäni animaatioita, ja yhä sen huumori on hengissä eikä ole kadonnut minnekään. Pääkolmikon seikkailua seuraa mielenkiinnolla yhä aikuisenakin, ja onhan leffalla jo nostalgia-arvoakin. Sid on kolmikosta helposti se vähä-älyisin ja jopa hieman hermoille käyvä, Manfred taas on viisaampi ja melko tiukkapipoinen ja Diego on sellainen kuin jo aiemmin kuvailinkin. Vaikka tosiaan Diego vaikuttaakin aluksi paha-aikeiselta tyypiltä, paljastuu hänestä hyviäkin puolia, ja katsojana huomaa jossain vaiheessa välittävänsä tästäkin hahmosta. Lisämaustetta mukaan tuo hömelö sapelihampainen orava Scrat, joka temppuilee jatkuvasti tammenterhonsa kanssa epäonnisesti.

Ice Age on tiivistettynä yhä todella toimiva koko perheen animaatio. Itse animaatiojälki on jo nähnyt parhaat päivänsä, mutta tarina ja hahmot kantavat leffaa yhä hyvin. Kyseessä on myös helposti niitä hauskimpia animaatioita, sillä leffan aikana saa useasti nauraa! Teokseen on ujutettu myös pari tunteellistakin hetkeä, jotka onnistuvat aidosti koskettamaan.

Matilda ~ Matilda ja lasten kapina (1996)

Ohjaus: Danny DeVito

Pääosissa: Roald Dahl, Nicholas Kazan, Robin Swicord

Genre: komedia, fantasia

Kesto: 1h 38min

Matilda ja lasten kapina kertoo nimensä mukaisesti tytöstä nimeltä Matilda. Hänet adoptoitiin vauvana perheeseen, joka käyttäytyy pitkin leffaa hyvin välinpitämättömästi häntä kohtaan. Matilda on myöskin lopulta hyvin erilainen kuin veljensä ja vanhempansa: siinä missä muu perhe tykkää katsella paljon televisiota, on Matilda hulluna kirjoihin. Hän on itse oppinut lukemaan, kuten myös oppinut huolehtimaan itsestään jo parivuotiaana. Yksin kotona ollessaan Matilda etsii kirjaston ja löytää sitä kautta kirjojen ihanan maailman, johon hän voi uppoutua täysillä, eikä hänen silloin tarvitse tuntea oloaan niin yksinäiseksi. Jonkin ajan kuluttua hänellä on myös kova into aloittaa koulun käynti, ja sieltä tutuiksi tulevat miss Honey, Matildan luokkatoverit ja hirvittävä rehtori miss Trunchbull. Jossain vaiheessa Matilda huomaa, että omaa erikoisia yliluonnollisia kykyjä liikutella esineitä...

Myös Matilda on minulle hyvin nostalginen elokuva, ja sekin toimi yhä loistavasti. Leffan aikana tuntuu suorastaan ärsyttävältä seurata perheen välinpitämätöntä kohtelua tyttöä kohtaan, ja katsojana häntä kannustaa onnistumaan toimissaan. Matilda onkin vastoinkäymisistä huolimatta hyvin reipas lapsi, joka pitää sitkeästi haluamastaan kiinni. Hänelle paljastuvat yliluonnolliset kyvyt tuovat myös kiehtovuutta elokuvaan. Vaikka Matildan perhe esiintyy kurjana, niin onneksi vastapainoa tuo aivan ihana luokanopettaja miss Honey sekä mukavat luokkakaverit. Sen sijaan rehtorina toimiva miss Trunchbull on kauhistuttava ilmestys, jota kaikki lapset pelkäävät. Yhdessä sekä lapset että miss Honey yrittävät selvitä Trunchbullin aiheuttamista kauheuksista, ja Matildan yliluonnolliset kyvyt tulevatkin hyödyksi tässä ja monessa muussakin asiassa leffan aikana.

Matilda on todella hyvä ja kiehtova elokuva, josta koko perhe voi nauttia! Leffassa on toki jonkin verran satumaisia elementtejä nimihahmon yliluonnollisten voimien lisäksi, joiden vuoksi ihan uskottavana tarinaa ei voisi pitää. Kuitenkin leffan ääressä viihtyy oikein hyvin, eikä jännitystä, huumoria ja koskettavuutta jää puuttumaan. Matildasta on tehty myös uudempi versio Matilda: musikaali (2022). Molemmat leffat perustuvat romaaniin nimeltä Matilda, jonka on kirjoittanut Danny DeVito.

Nimona (2023)

Ohjaus: Nick Bruno, Troy Quane

Pääosissa: Robert L. Baird, Lloyd Taylor, Pamela Ribon

Genre: animaatio, seikkailu, toiminta

Kesto: 1h 41min

Nimonassa seurataan ritaria nimeltä Ballister, joka joutuu syytetyksi kuningattaren murhasta. Niinpä Ballister joutuu pakenemaan ja piiloutumaan kaikilta, eikä hän oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tilanteen ratkaisemiseksi. Pian hän kuitenkin kohtaa Nimonan, erikoisen muotoaan muuttavan tytön, joka on valmis auttamaan häntä. Tyttö vaikuttaa kuitenkin Ballisterin mielestä aluksi vain rasittavalta kiusankappaleelta, josta hän haluaisi eroon. Jonkin ajan kuluttua yhteistyö alkaa kuitenkin sujua, ja Nimonasta ja tämän menneisyydestä paljastuu paljon kiehtovia ja koskettavia seikkoja. Tarinan edetessä sekä hahmoille että katsojalle myös valkenee, onko pelko hirviöistä ollut todellakin aiheellista vai vain ennakkoluuloja.

Tarinalla kestää hieman käynnistyä kunnolla, mutta jossain vaiheessa epäluuloni sitä kohtaan haihtuivat ilmaan ja olin ihan innolla tarinassa mukana. Nimona on Netflix animaatioelokuvaksi yllättävänkin laadukas, ja uskallan väittää että siitä nauttivat helposti myös aikuiset. Täysin suoraviivainen leffan juoni ei nimittäin ole, vaan siihen on onnistuttu saamaan moniulotteisuutta erityisesti itse Nimonalla ja teemoilla koskien erilaisuutta ja ennakkoluuloja. Oli myöskin hienoa nähdä täysin alleviivaamattomasti esitetty suhde Ballisterin ja Ambrosiuksen välillä. Tämä taitaakin olla aikalailla ensimmäisiä kertoja, kun animaatioissa nähdään seksuaalivähemmistöön kuuluva päähenkilö. 

Tiivistettynä Nimona on todella viihdyttävä animaatio, josta kaiken ikäiset voivat nauttia. Ihan mitään suosikkia siitä ei minulle muodostunut, mutta enpä panisi pahaksi jos sen joskus uudelleenkin katsoisi. Tarina, hahmot ja teemat ovat loistavia ja onnistuvat herättämään ajatuksia, ja huumoria, jännitystä ja koskettavuuttakin on sopivasti mukana.

Kuvat ja elokuvien tiedot: www.imdb.com

Arvostelu: Huuma, Kultalampi, Heräämisiä, Babyteeth, Perhonen lasikuvussa, Adelen elämä: osat 1 ja 2 ja Shrek 2

Pitkästä aikaa voisi taas hieman koota postausta leffoista, joita on viime aikoina tullut katsottua. Saa nähdä kuinka kirjoittaminen lähtee sujumaan, kun sitä ei ole muutamaan kuukauteen tehnyt... Mutta eiköhän se siitä, kun vain ryhtyy kirjoittamaan. Arvostelussa ovat Huuma, Kultalampi, Heräämisiä, Babyteeth, Perhonen lasikuvussa, Adelen elämä: osat 1 ja 2 ja Shrek 2.

Huuma ~ Body Heat (1981)

Ohjaus: Lawrence Kasdan

Pääosissa: William Hurt, Kathleen Turner, Richard Crenna

Genre: rikollisuus, draama, romanssi

Kesto: 1h 53min

Olen nähnyt Huuman ensimmäisen kerran jo useita vuosia sitten, ja tuolloin se pääsi yllättämään minut aikamoisesti! Leffan juoni ei olekaan kovin helposti ennalta-arvattavissa. Pääosassa nähdään lakimiehenä toimiva Ned Racine, joka rakastuu täysillä Matty Walkeriin. Katsojana voi kuitenkin jossain vaiheessa aistia, että kaikki ei ole ihan sitä miltä päällepäin näyttää. Leffa näyttääkin, kuinka rakastuneena voi helposti sokaistua, eikä toisen luottamusta osaa epäillä. Näin uudelleenkatsottuna juoni ei tietysti päässyt enää yllättämään, mikä valitettavasti laski leffan viihdyttävyyttä jonkin verran. Ensimmäisen katsomiskerran huomioiden voin kuitenkin sanoa, että kyseessä on oikein jännittävä ja katsomisen arvoinen filmi. 

Kultalampi ~ On Golden Pond (1981)

Ohjaus: Mark Rydell

Pääosissa: Katharine Hepburn, Henry Fonda, Jane Fonda, Doug McKeon

Genre: draama

Kesto: 1h 49min

Kultalammessa seurataan iäkästä pariskuntaa, joka menee viettämään kesäänsä järvenrannalla sijaitsevalle mökille. Vieraaksi he saavat tyttärensä, tämän miehen ja tyttärenpoikansa. Erityisesti iäkkään ja hieman muistisairaan Normanin ja hänen lapsenlapsena Billyn välistä kanssakäymistä on samaan aikaan sekä herttaista että huvittavaa seurata. Onkin mielenkiintoista katsoa, kuinka heidän kemiansa lopulta kohtaavat, vaikka toinen on melko vanhanaikainen ja toinen taas melkein teini-iässä. Kumpikin hahmo osaa olla vaikea omalla tavallaan. Lisäksi keskeisessä osassa on Normanin ja hänen tyttärensä välinen suhde, joka ei koskaan ole ollut kovin eheä.

Tämä elokuva pääsi yllättämään minut erittäin positiivisesti! Juoni kulkee leppoisasti eteenpäin, mutta draama, erinomainen huumori ja lämminhenkisyys tekevät teoksesta todella hyvän. Tämä leffa täytyy katsoa kyllä joskus vielä uudelleen, sen verran hyvälle tuulelle se minut sai.

Heräämisiä ~ Awakenings (1990)

Ohjaus: Penny Marshall

Pääosissa: Robert De Niro, Robin Williams, Julie Kavner

Genre: omaelämäkerrallinen, draama

Kesto: 2h 1min

Heräämisiä ehti odotella hyvänkin tovin Netflixin katselulistallani vuoroansa. Hyvä että kävi niin, etten päätynyt skippaamaan tätä teosta. Täytyy mainita heti alkuun, että oli erittäin mielenkiintoista ja mukavaa vaihtelua nähdä Robin Williams vakavammassa roolissa. Niin usein hänet on tottunut näkemään komediallisissa osissa. 

Leffassa seurataan neurologi Malcomin yritystä toteuttaa lääkekokeilu, joka mahdollisesti auttaisi katatoniseen tilaan jääneitä potilaita. Elokuvalla kestää hieman käynnistyä kunnolla, mutta tarinan edetessä on luvassa oikein onnistunutta draamaa, koskettavuutta ja huumoriakin. Erityisesti mielenkiintoisen leffasta tekee se, että se perustuu tositapahtumiin. Sitä suuremmalla syyllä on koskettavaa seurata lääkehoitokokeilun etenemistä, ja kaikista keskeisimmistä hahmoista välittää paljon ja katsojana heille toivoisi vain hyvää lopputulosta. Oikein erinomainen ja taidokkaasti näytelty teos on tarjolla.

Babyteeth (2019)

Ohjaus: Shannon Murphy

Pääosissa: Eliza Scanlen, Michelle Lotters, Toby Wallance

Genre: komedia, draama

Kesto: 1h 58min

Babyteeth kertoo teinityttö Millasta, joka sairastaa syöpää. Hän rakastuu pahaan poikaan Mosekseen, joka on jonkin sortin rikollinen ja hieman Millaa vanhempi. "Kiltti tyttö kohtaa pahan pojan" on melko kliseinen kuvio, mutta liikaan kliseilyyn ei onneksi tässä leffassa sen suhteen menty. Se, että leffa ei oikein ollut kuppini teetä johtui enemmänkin siitä, etten oikein lämmennyt Millan ja Moseksen suhteelle, enkä muutenkaan oikein ymmärtänyt tämän tarinan hahmoja. Leffa onnistui kyllä koskettamaan erityisesti loppua kohti, mutta itse juoni ei ihan ollut minun makuuni, enkä oikein päässyt hahmojen päiden sisälle. Nimittäin Millan sinisilmäisyyden lisäksi en oikein pitänyt siitä, kuinka tämän vanhemmat käyttäytyivät leffan loppuosuudessa. Monien mieleen teos on kuitenkin ilmeisesti ollut, joten kiinnostuneiden kannattaa luultavasti antaa sille mahdollisuus.

Perhonen lasikuvussa ~ Le scaphandre et le papillon (2007)

Ohjaus: Julian Schnabel

Pääosissa: Mathieu Amalric, Emmanuelle Seigner, Marie-Josée Croze

Genre: omaelämäkerrallinen, draama

Kesto: 1h 52min

Perhonen lasikuvussa on hyvin erikoinen elokuva, mutta ehdottomasti vain hyvällä tavalla. Tarinaa seurataan Ellen-lehden päätoimittajan näkökulmasta, kun hän halvaantuu. Hän ei kykene tuottamaan puhetta eikä liikkumaan. Vasen silmä kuitenkin toimii vielä sen verran hyvin, että hän pystyy räpyttämään sitä. Vaikka mies siis ei kykene puhumaan, käytetään leffan aikana hänen silmänsä räpyttelyä hyödyksi. Hän päätyy tekemään puheterapeuttinsa avulla kirjan, jossa hän kuvailee, millaista on elää melkein täysin halvaantuneessa kehossa. 

Koska leffaa seurataan kokonaan miehen näkökulmasta katsoen, pystyy hänen ahdistuksen ja lukuisat muut tunteet tuntemaan. Elokuva osaa olla hyvinkin vangitseva, ja se onnistuu herättämään paljon ajatuksia. Kaiken kukkuraksi elokuva on vieläpä tositapahtumiin perustuva. Ei voi muuta sanoa, kuin että harvoin tällaisia filmejä tulee nähtyä! Jättää kyllä aikalailla sanattomaksi...

Adelen elämä: osat 1 ja 2 ~ La vie d'Adèle - Chapitres 1 et 2 (2013)

Ohjaus: Abdellatif Kechiche

Pääosissa: Léa Seydoux, Adèle Exarchopoulos, Salim Kechiouche

Genre: draama, romanssi

Kesto: 3h

Adelen elämä: osat 1 ja 2 kertoo nimensä mukaisesti nuoresta Adelesta, joka vielä etsii seksuaalista identiteettiään. Vaikka hän leffan alussa seurustelee nuoren miehen kanssa, huomaa hän pian olevansa hyvinkin kiinnostunut sinitukkaisesta Emmasta. 

Adelen elämä on kirjaimellisesti kuin naisversio Call me by your name -leffasta: päähenkilö kohtaa samaa sukupuolta olevan, häntä jonkin verran vanhemman henkilön ja rakastuu tähän. Itseeni Call me by your name ei uponnut, koska pidin sitä hyvin tylsänä. Sama ongelma minulla oli tämänkin leffan kanssa, paitsi että leffan tylsyys ei johtunut tällä kertaa tarinan hitaudesta, vaan ylipitkiksi venytetyistä seksikohtauksista. Kyseiset kohtaukset tuntuivat nimittäin hyvin turhilta ja pitkästyttäviltä, ja jossain vaiheessa tuntuikin jo kuin katsoisi pornoa eikä draamaelokuvaa. Juoneltaan Adelen elämä on ihan kelpo, vaikka en lopulta hirveämmin välittänyt tarinan hahmoista. Turhien seksikohtausten sijaan elokuvassa olisikin voitu mielestäni panostaa huomattavasti enemmän juoneen ja hahmoihin...

Shrek 2 (2004)

Ohjaus: Andrew Adamson, Kelly Asbury, Conrad Vernon

Pääosissa: Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h 33min

Shrek ja Fiona palaavat häämatkaltaan, ja olisi aika kohdata Fionan vanhemmat. Alun perin Prinssi Uljaan oli tarkoitus pelastaa Fiona tornista, ja niinpä tämän äiti (Hyvä haltijatar) tekee kaikkensa erottaakseen Shrekin ja Fionan toisistaan. Uutena hahmotuttavuutena nähdään myös Saapasjalkakissa.

Harvemmin jatko-osat onnistuvat olemaan yhtä hyviä tai jopa parempia kuin ykkösosa, mutta Shrek 2 onnistuu tässä oikein hyvin! En nähnyt leffaa koskaan lapsena, ja silti tämä jatko-osa upposi minuun ja sitä katselee mielellään uudelleenkin. Tässä leffassa on ensimmäisen osan tapaan rutkasti aikuisille suunnattuja vitsejä, eikä jännitystä ja pientä koskettavuuttakaan ole unohdettu. Kuitenkaan elokuva ei muistuta liikaa ykkösosaa, vaan sen tarinaan on kunnolla panostettu, jolloin se tuntuu hyvin omaperäiseltä. En kyllä oikein osaisi valita, kumpi on parempi: ensimmäinen vai toinen Shrek. Molemmat ovat ainakin tällä hetkellä mielestäni yhtä hyviä. Toisaalta ensimmäisellä osalla on toki nostalgia-arvoa...

Kuvat ja elokuvien tiedot: www.imdb.com