Näytetään tekstit, joissa on tunniste pixar. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pixar. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Arvostelu: Luca (2021)

 LUCA


Ohjaus: Enrico Casarosa
Pääosissa: Jacob Tremblay, Jack Dylan Grazer, Emma Berman, Saverio Raimondo, Maya Rudolph
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 41min


Luca kertoo nimensä mukaisesti pojasta nimeltä Luca, joka on merihirviö ja haluaisi kaikessa uteliaisuudessaan tutustua ihmisten maailmaan. Hänen perheensä on silti kaikkea ihmisiä koskevia asioita vastaan, ja merenpinnalle meneminen on ankarasti kielletty. Pian Luca kuitenkin tapaa itsevarman merihirviön Alberton, jonka avulla hän pääsisi kokeilemaan, millaista elämä ihmisten ilmoilla olisi...

Tarina vaikuttaa etenkin alussa hyvin mielenkiintoiselta, mutta tietynlainen päämäärättömyys ja laahaus teki sen seuraamisesta melko puuduttavaa. Lisäksi elokuva tuntui mielestäni liialta kopiolta Disneyn Pienestä merenneidosta, ja koko keston ajan tulikin vertailtua näitä kahta teosta keskenään. Lucaa vaivaa suuresti omaperäisyyden puute, ja kun sitä jatkuvasti vertaili Pieneen merenneitoon, tuntui kokonaisuus ja kopioidut ideat hyvin laimeilta. 

Luca on hyvin tavallinen päähenkilö, joka Pienen merenneidon Arielin tavoin haluaisi itsenäistyä ja kokeilla jotain uutta vanhempiensa kielloista huolimatta. Täten hahmoon pystyy siis melko helposti samaistumaan, ja häntä myöskin kannustaa tarinan aikana. Hänen ystävyyssuhteensa Albertoon on myös ihan onnistunut, ja on mielenkiintoista seurata, millaisia konflikteja heidän ja muidenkin hahmojen välille syntyy.


Hahmot ja tarina eivät kuitenkaan lopulta tunnu kovin erikoisilta tai mieleenpainuvilta, johtuen etenkin jo aikaisemmin mainitsemastani Pienen merenneidon kopioimisesta. Tietynlaista koukkua ja syvyyttä leffasta jää myös uupumaan, sillä se ei oikein missään vaiheessa imaise kunnolla mukaansa, mielenkiintoista aloitusta lukuunottamatta. Komediallinenkin puoli ja jännittävät hetket jäävät jotenkin innottomiksi, mikä johtaa siihen, että tunnepuoli jää melko latteaksi. Filmi tarjoaa kyllä hyvää sanomaa erilaisuuden hyväksymisestä ja rohkeudesta, ja kyseiset teemat puhuttelevat varmasti lapsikatsojia. Aikuiskatsojan näkökulmasta ne voivat kuitenkin tuntua jopa melko kuluneilta, ja leffa tuntuukin jäävän teemojensa ja konfliktiensa suhteen melko tutuksi ja turvalliseksi. Kaikki tuntuu toisin sanoen yksinkertaisesti jo moneen kertaan nähdyltä.

Lopulta Luca ei siis oikein omalle kohdalleni uponnut yhtään, sillä se tuntui hyvin tylsältä ja unohdettavalta Pixarin välityöltä. Siitä jäi mielestäni uupumaan jännitystä ja tunnetta, ja hahmoissa ja juonessa olisi voinut olla enemmän kiinnostavuutta. Lisäksi elokuva tuntuu vain laimealta kopiolta Pienestä merenneidosta, eikä teoksia voi millään olla vertailematta keskenään katsomisen aikana. Huomattavasti enemmän omaperäisyyttä olisi siis saanut olla ehdottomasti mukana. Toivottavasti seuraavissa Pixarin leffoissa olisi uudempaa ideaa ja sukellusta syvemmälle teemojen kanssa...




Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.pinterest.com


torstai 17. kesäkuuta 2021

Top 26 Pixarin elokuvat

Vihdoin olen katsonut kaikki Pixar-elokuvat, ja nyt olisikin aika laittaa niitä järjestykseen! Puoli vuotta sitten ehdinkin jo julkaista Top 10 Pixarin elokuvat listan (jonka myöskin deletoin), ja tämä onkin vähän niin kuin päivitetty versio siitä. Mielipide joidenkin sijojen kohdalla saattaa vielä joskus hieman muuttua, sillä hyviä Pixar-leffoja on yksinkertaisesti niin paljon. Etenkin Top kymmenessä kisailu elokuvien välillä on todella kovaa. Eipäs muuta kuin itse listaan, ja kerrohan toki kommenttikentässä, mitkä ovat omia Pixar-suosikkejasi!

26. AUTOT 2


Viimeisenä listallani on, yllätys yllätys, Autot 2! Hyvin moni pitää tätä jatko-osaa Pixarin huonoimpana elokuvana, enkä ole yhtään yllättynyt kun katsastin sen läpi. Tuntuu inhottavalta sanoa Pixarin elokuvasta näin, mutta Autot 2 oli yksinkertaisesti aivan tajuttoman mielenkiinnoton ja sekava. Uudelleen tulen tuskin sitä koskaan katsomaan, kuten en seuraavaakaan leffaa...

25. AUTOT 3


Odotin Autot 3:lta enemmän kuin Autot 2:lta, sillä jotkut tosiaan pitävät sitä Autot trilogiasta parhaimpana. Harmillisesti tämä kolmososa sai minulta saman tuomion kuin kakkonen: puuduttavaa ja mielenkiinnotonta katsottavaa. Lisäksi tuntuu, että unohdin jo ihan päivän sisällä, mitä elokuvassa edes tapahtui. En siis syttynyt kummallekaan jatko-osalle, sillä niiden hahmot ja juonet eivät ole mielestäni kummoisia.

24. KUNNON DINOSAURUS


Kunnon dinosaurus on minulle helposti se isoin pettymys Pixarilta, sillä odotukseni sitä kohtaan eivät edes olleet etukäteen korkealla. Elokuvassa on hädin tuskin omaperäisyyttä, melkein kaikki elementit ovat ihan suoria kopioita muista animaatioelokuvista, kuten Leijonakuninkaasta. Lisäksi sen hahmot jäävät tarinan tavoin tylsiksi ja valjuiksi. Monet kehuvat elokuvan animaatiotyyliä, ja vaikka itsekin pidän sen todennäköisistä taustoista, niin kumimaiset dinosaurushahmot eivät mielestäni sovi yhteen niiden taustojen kanssa.

23. LUCA


Luca  ei valitettavasti minuun oikein uponnut. Se tuntui hyvin laahaavalta tarinalta ilman mielenkiintoista tavoitetta. Joitakin hauskoja hetkiä leffassa oli, mutta kokonaisuus ei imaissut ollenkaan mukaansa, vaan se jäi tylsäksi ja unohdettavaksi.

22. PUNAINEN

Punainen jätti minulle hyvin ristiriitaiset fiilikset. Pidin leffan ideasta, mutta lopputulos on harmillisen sotkuinen. Tarina jaksoi kuitenkin pitää mielenkiintoni ihan hyvin yllä, ja pidin kyllä päähenkilön toteutuksesta. Muut hahmot jäivät aika vaisuiksi, ja jotkut jopa onnistuivat vain ärsyttämään (etenkin päähahmon äiti). Animaatiotyyli on hyvin samanlaista kuin Lucassa, eikä kyseinen tyyli ole oikein minua onnistunut hurmaamaan.

21. ÖTÖKÄN ELÄMÄÄ


Ötökän elämää on mielestäni hyvin unohdettava ja tylsä elokuva. Olen katsonut sen vain kerran, enkä muista että olisin kertaakaan nauranut tai liikuttunut sen aikana. Mitenkään viihdyttävä leffa ei siis onnistunut olemaan, eivätkä sen hahmotkaan olleet mielenkiintoisia. Animaatiotyyli on aika vanhentuneen näköistä, mutta ei toisaalta häirinnyt katselukokemustani kuitenkaan.

20. MONSTERIT YLIOPISTO


Monsterit yliopisto on mielestäni keskinkertainen jatko-osa: ei huono, mutta ei mitenkään kovin hyväkään. Siinä oli sekä hauskoja että heikkoja vitsejä, ja juoni oli aika ennalta-arvattava ja kliseinen. Ehkäpä jos sivuhahmoissa olisi ollut enemmän sitä jotain, olisin pitänyt tästä enemmän. Elokuva ei siis lopulta vain herättänyt minussa oikein tunteita suuntaan tai toiseen, vaikka ihan kiva olikin.

19. URHEA


Urheassa on paljon hyvää, mutta niin on paljon sitä huonoakin. Tarinassa on juoniaukkoja, ja kohellusta ja irtovitsejä on aivan liikaa turhien ja yksioikoisten sivuhahmojen vuoksi. Urhean tarina kaipaisi todella paljon fiksausta, jotta se olisi sujuva, sillä sellaisenaan kuin se on, niin sen draama ja komedia eivät ole kovin hyvässä tasapainossa. Pidän kuitenkin kovasti äiti-tytär-suhteesta, jota leffa pyrkii käsittelemään, ja Elinor on mielestäni oikein hyvin toteutettu hahmo.

18. AUTOT


Autot on se elokuva, jota kohtaan minulla oli isoimmat ennakkoluulot, koska no, sehän kertoo autoista. Olen nähnyt leffan ehkä kerran lapsena, eli jotain pätkiä sieltä täältä muistin. Viihdyin Autojen ääressä lopulta ihan hyvin, vaikka se ei minussa mitään isoja tunteita herättänyt. Pituus oli mielestäni leffan isoin heikkous, eli tiivistämisen varaa olisi ollut.

17. DORIA ETSIMÄSSÄ


Olin ehtinyt monta vuotta ajatella, että Doria etsimässä on varmasti juuri niitä huonoimpia jatko-osia, mutta kävikin niin että sain positiivisesti yllättyä. Juonellisesti elokuva oli hivenen ennalta-arvattava, mutta yllätyin sen tunteellisuudesta. Pidin myöskin yllättäen lähes kaikista hahmoista, etenkin Dorin ja Hankin yhteistyötä oli mielenkiintoista seurata. Sen sijaan loppuosuus meni mielestäni yliampuvaksi kohkaamiseksi, ja se vähentää tykkäämistäni elokuvasta jonkin verran. Sinänsä turha jatko-osa, mutta ihan viihdyttävä silti.

16. NEMOA ETSIMÄSSÄ


Nemoa etsimässä on ihan hyvä elokuva, mutta jostain syystä se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Hahmot ja juoni ovat kyllä hyviä ja toimivia, huumoria löytyy mukavasti ja tarina pitää otteessaan. Jotain leffasta kuitenkin vain jää mielestäni puuttumaan.

15. MONSTERIT OY


Monsterit Oy on erittäin viihdyttävä ja hauska elokuva, mutta siitäkin jää mielestäni hieman puuttumaan sitä jotain, ja siksi se ei ihan suosikkeihini lukeudu. Sijoitin Monsterit Oy:n kuitenkin korkeammalle kuin Nemoa etsimässä, koska sen huumori uppoaa minuun paremmin. Hahmot ovat oikein mainioita, erityisesti pidän Taren ja Masin ystävyyssuhteesta. Jännityspuolikin pelaa leffassa erittäin hyvin, etenkin lopputaistelu nappaa aina mukaansa.

14. ETEENPÄIN


Eteenpäin on yllättäen sellainen elokuva, joka ensimmäisellä katselukerralla ei ihan sytyttänyt, mutta toisella katselukerralla pidin siitä huomattavasti enemmän. Lopun taisteluryminöinti ei oikein mielestäni sovi kokonaisuuteen, mutta pidin kuitenkin kovasti Iikan ja Aaron veljessuhteen kehittymisestä. Lopetus oli myös yllättävän koskettava, ja huumoria oli tarinassa sopivasti mukana.

13. TOY STORY 4


Toy Story 4 ei sinänsä ole tarpeellinen jatko-osa, ja meninkin katsomaan sen elokuvateattereihin aika skeptisenä mutta toiveikkaana. Se osoittautui kuitenkin vallan erinomaiseksi elokuvaksi. Siinä missä kolmas osa päätti Andyn ja lelujen tarinan, antaa neljäs osa ansaitun lopetuksen Woodylle. Sitä kautta elokuva käsittelee todella hienosti jopa vanhuutta ja liikkumista eteenpäin, kun jostain entisestä päästää irti. Tietenkin huumoria jälleen riittää Toy Storyen tapaan, ja olen iloinen, että elokuvantekijöillä oli pokkaa tehdä todella rohkea ratkaisu lopussa!

12. IHMEPERHE 2


Katsoin Ihmeperheen jatko-osan reilu vuosi sitten, ja se yllätti minut todella positiivisesti! Muistelen aluksi vältelleeni sen katsomista, koska ajattelin, että niin monen vuoden päästä tehty jatko-osa ei voisi millään olla hyvä. Onneksi ennakkoluuloni osoittautui vääräksi, sillä tämähän on aivan mahtavaa jatkoa mahtavalle Ihmeperheelle. Hahmojen voimia hyödynnetään mukavasti uudella tavalla, ja on mielenkiintoista seurata tällä kertaa Ilun suurempaa roolia perheessä. Ja olisi synti olla mainitsematta kohtausta Jaskan ja pesukarhun välillä, joka kuuluu ehdottomasti Pixarin hauskimpien hetkien joukkoon!

11. SOUL


Soul on oikein erinomainen elokuva ja selvästi kypsempi kuin useat muut listan animaatiot, ja täten se vetoaa mitä luultavimmin parhaiten aikuisiin. Onhan esimerkiksi teemana pyörivä elämän merkitys kuitenkin melko vakava aihe. Ihan yhtä kovasti tunteisiin leffa ei minulla mene kuin ylempänä sijaitsevat teokset, mutta viihdyttävä ja ajatuksia herättävä se silti on.

10. TOY STORY 2


Kuten Toy Story 4:n kohdalla jo varmasti huomasi, pidän erittäin paljon Toy Storyista! Eikä tämä kakkososa ole todellakaan poikkeus. Mukana on mahtavasti huumoria, uusia hahmoja ja koskettavuutta. Tässä osassa onkin mielenkiintoista seurata Woodyn pohtimista identiteettinsä suhteen. Lapsena tämä taisi olla ihan se suosikki-Pixar-elokuvani, ja silloin tunteisiini meni tosi pahasti Jessien When she loved me -laulu.

9. ROTTATOUILLE


Rottatouille on siinä mielessä hauska poikkeus Top kympissäni, että en lapsena hirveästi välittänyt siitä, mutta nyt aikuisena siitä on tullut yksi suosikeistani. Leffan tunnelmaan todella uppoutuu mukaan, ja huumori on oikein nokkelaa. Animaatiotyyli on myös aivan mielettömän hienoa etenkin Pariisin maisemien osalta. Kovin isoja tunteita elokuva ei minussa herätä satunnaisia kylmiä väreitä lukuunottamatta, mutta erittäin viihdyttävä se silti on.

8. INSIDE OUT 2


Inside Out 2 yllätti minut todella positiivisesti! Odotin sen näkemistä innolla, vaikka toisaalta hieman jännitti, sillä jatko-osat eivät välttämättä aina onnistu kovin hyvin. Vaikka Inside Outin jatko-osa toistaa tiettyjä juttuja, on sen juonta muuteltu tarpeeksi erilaiseksi omaan makuuni. Ja tunteita on tälläkin kertaa luvassa, vaikka ihan ensimmäisen osan koskettavuuden tasolle tässä ei mennäkään. Rileyn kokemiin tunteiden muutoksiin, etenkin ahdistukseen, pystyy hyvin helposti samaistumaan.

7. TOY STORY


Ensimmäinen Toy Story on se mikä aloitti kaiken, ja todellinen klassikkohan se jo on. Yhä aikuisenakaan sen katselemiseen ei nimittäin tunnu kyllästyvän. Mukana on nokkelaa dialogia ja huumoria, mainioita teemoja ja mielenkiintoisia hahmoja. Woodyn ja Buzzin hahmokehityksiä ja ystävystymistä on tässä osassa aina mukava seurata.

6. COCO


Coco on erittäin tunteellinen ja kaunis elokuva, joka ei todellakaan tuottanut pettymystä kun näin sen ensimmäisen kerran. Tai no, ennalta-arvattavuus pahiksen suhteen tuotti pienen pettymyksen, mutta kaikki muu oli sitten mahtavaa. Pidän todella paljon teemoista, joita elokuva käsittelee, kuten perhettä ja kuolemaa. Leffassa on sympaattisia hahmoja, koskettavia kohtauksia ja visuaalisesti se on ihanan värikäs.

5. UP - KOHTI KORKEUKSIA


Up on yksi niistä harvoista animaatioista, joka sai lapsena ja saa yhä aikuisenakin minut herkistymään. Elokuvan prologi, "muistutus"-kohtaukset ja lopetus ovat nimittäin hyvin koskettavia. Miinuksena pidän leffassa sitä, että sen vahvan aloituksen jälkeen tapahtuu pieni tason pudotus. Muuten tämän ääreen on kuitenkin aina mukava palata, sillä sen ääressä saa sekä nauraa että liikuttua!

4. IHMEPERHE


Ihmeperhe on tärkeimpiä suosikkileffoja lapsuudestani, ja yhä aikuisenakin se kuuluu suosikkieni joukkoon. Tässä leffassa pidän erittäin paljon siitä, että niin monia tarinallisia seikkoja ja nokkeluuksia avautuu vasta aikuisen silmin. Se tekee mielestäni Ihmeperheestä erittäin kypsän ja aikuisille aidosti viihdyttävän elokuvan, eikä sen katselemiseen tunnu kyllästyvän! Leffasta löytyy mainiosti synkkyyttä, huumoria, erinomaisia hahmoja ja yllättävää syvyyttä etenkin perheteeman ansiosta.

3. TOY STORY 3


Toy Story 3 on mielestäni lelutarinoista paras, koska se yhdistää niiden vahvuudet erinomaisella tavalla. Siitä löytyy synkkyyttä, huumoria, nokkelia ideoita ja mainioita hahmoja. Ja tällä kertaa mukana on myös vähän enemmän koskettavuutta etenkin lopetuksen ansiosta. Aivan mahtava elokuva, ja vaikka tosiaan jatkoa ei tämän jälkeen olisi enää tarvittu, olen tyytyväinen että neljäs osa antoi Woodynkin tarinalle päätöksen.

2. WALL-E


Wall-E on yllättäen seuraavan elokuvan tavoin sellainen, että rakastumiseni siihen tuntuu vain kasvavan jokaisella katselukerralla. Siinä on vain jotain hyvin lumoavaa, aitoa ja ihanaa. Wall-E on ehdottomasti eräitä sympaattisimpia päähahmoja Pixarilta, ja hänen ja EVAn välistä kanssakäymistä on mielenkiintoista seurata, sillä kumpikaan ei lopulta paljoa puhu. "Näytä, älä kerro"-sääntöä noudatetaankin tässä leffassa erinomaisesti, ja mukana on mahtavasti koskettavuutta ja hauskuutta.

1. INSIDE OUT


Mielipiteeni ykkössuosikin suhteen ei ole todellakaan muuttunut, vaan yhä se on tunteista kertova Inside Out. Tässä elokuvassa on vain kaikkea, mitä voikaan toivoa: se saa herkistymään, naurattaa, viihdyttää ja pistää pohtimaan. Yhä uusintakatseluillakin saatan huomata elokuvasta jotain uutta, ja ihmismieleen liittyvät nerokkaat seikat ovat upeaa seurattavaa. Teema surun käsittelystä ja hyväksymisestä on mielestäni todella tärkeä, ja se on käsitelty tässä todella nokkelalla ja koskettavalla tavalla. Tämän leffan katselemiseen en yksinkertaisesti kyllästy!


Edit 6.2.2025 (Inside Out 2 lisätty listaan)


Kuvat: www.animationscreencaps.com, www.polygon.com, www.imdb.com


keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Arvostelu: Monsterit Oy ja Monsterit yliopisto

 MONSTERIT OY, 2001


Monsterit Oy on yksi niistä Pixarin elokuvista, joita en ole nähnyt lapsena kertaakaan. Sen sijaan muistan että omistimme leffaan liittyvän PC-pelin, jota tuli kyllä kovasti pikkuveljeni kanssa pelattua. Pelissä oli muistaakseni joitain pätkiä itse elokuvasta, eli etäisesti tuttu Monsterit Oy lapsuudestani on. 

Tarina sijoittuu nimensä mukaisesti paikkaan, jossa asustaa ainoastaan monstereita, ja he tuottavat sähköä ihmislapsien pelottelun avulla. Kyseisessä sähköyhtiössä työskentelevistä monstereista Tare ja Masi nousevat päähenkilöiksi. Tare on jo pitkään ollut työpaikkansa paras pelottelija, ja tuosta ykkösasemasta Räähkä Poks on kateellinen. Hän tekeekin työaikojen ulkopuolista lasten pelottelua salaa, jotta saisi kerättyä enemmän pisteitä itselleen. Sen seurauksena kuitenkin tyttölapsi pääsee ovesta monstereiden sähköyhtiöön ja törmää Tareen. Tare aikoo huolehtia, että lapsi pääsisi turvallisesti takaisin kotiinsa ilman, että Räähkä tietää asiasta...

Hahmot ja juoni ovat mielestäni oikein hyviä, ja huumoripuoli myöskin pelaa mainiosti. Idea ihmislapsien pelottelusta sähkön tuottoa varten on kiehtova, mutta jotain leffasta on mielestäni aina jäänyt puuttumaan. Yleensä Pixar punoo syvällisempääkin merkitystä tarinoihinsa, mutta tästä se tietynlainen syvyys puuttuu. Jännitystä kuitenkin löytyy sopivasti, ja pahis on myös onnistunut. Hyvää Pixar-tuotantoa siis mielestäni, mutta ei ihan niitä suosikkejani kuitenkaan.


MONSTERIT YLIOPISTO, 2013

Monsterit yliopisto on oikeastaan enemmänkin "esiosa" kuin jatko-osa, sillä se sijoittuu Taren ja Masin yliopistovuosiin. Koko leffa keskittyy siis heidän ja muidenkin monstereiden opiskeluihin lasten säikyttelyä varten. Ensimmäisen osan pahis Räähkä Poks myös esiintyy elokuvassa.

Monsterit yliopisto jätti sellaisen "ihan kivan" maun suuhun: ei huono, mutta ei nyt mitenkään erityisen hyväkään. Ihan mukavasti joitakin osuvia vitsejä oli, mutta niin oli kyllä monta heikkoakin sellaista mukana. Taren ja Masin ystävyyssuhteen kehittymistä oli ihan mielenkiintoista seurata, mutta juoni oli lopulta hyvin ennalta-arvattava ja jopa vähän kliseinen. Etenkin, kun leffa toistelee samoja koulun hierarkian kliseitä (esim. tyyliin "nössöt vastaan kovikset"), mitä on jo useasti tullut nähtyä. Paikoitellen tarina tuntui laahaavan, kun taas välillä meno yltyi liikaan kohellukseen. Muut hahmot kuin Tare ja Masi olivat valitettavan mitäänsanomattomia eivätkä sytyttäneet minua ollenkaan. Keskinkertaisempi Pixar-leffa kuin edeltäjänsä siis mielestäni.



Kuvat: www.wikipedia.com


maanantai 3. toukokuuta 2021

Arvostelu: Doria etsimässä ~ Finding Dory (2016)

 DORIA ETSIMÄSSÄ


Ohjaus: Andrew Stanton, Angus MacLane
Pääosissa: Ellen DeGeneres, Albert Brooks, Ed O'Neill, Kaitlin Olson, Hayden Rolence, Ty Burrell, Diane Ketaon, Eugene Levy
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1h 37min


Doria etsimässä kuulostaa jo nimensä puolesta sellaiselta jatko-osalta, joka ei voisi millään oikeuttaa olemassaoloaan. Päätin silti suhtautua siihen mahdollisimman avoimin mielin, sillä ikinähän ei tiedä jos saa positiivisesti yllättyäkin...

Ensimmäisestä elokuvasta tuttu lyhyen muistin omaava Dori päättää lähteä etsimään vanhempiaan Marlin ja Nemo apunaan. Matka on kuitenkin mutkikas eikä Dorin huono lähimuisti auta asiaa yhtään...

Ihan ensimmäisenä on pakko todeta, että yllätyin, kuinka sujuvasti elokuva jatkaa edellisen leffan tarinaa vuoden päästä siitä, mihin viimeksi jäätiin. Aiemmin olen pitänyt Doria aika ärsyttävänä hahmona, mutta tässä osassa huomasin pitäväni hänestä huomattavasti enemmän. Ja koska tarina kietoutuu tiukasti hänen ympärille, tulee häntä katsojana kannustettua kovasti. Marlin ja Nemo saavat sopivasti sivussa omaa ruutuaikaansa, mutta eivät onneksi vie liikaa huomiota. 

Matkan varrella uusia tuttavuuksia ovat mm. mustekala Hank, valashai Destiny sekä maitovalas Bailey. Hank oli sivuhahmoista ehdottomasti suosikkini, sillä hänessä oli tietynlaista sympaattista persoonaa, vaikka hänen luottamustaan aluksi katsojana hieman epäili. Destiny on hauska ja myös oikein sympaattinen toveri, joka meinaa altaassa uida koko ajan päin seinää. Bailey oli aluksi ihan toimiva hahmo, mutta valitettavasti hän tarjoaa loppupuolella filmin heikoimmat huumorihetket. Muuten hahmot ovat pääasiassa pidettäviä, etenkin Dorin ja Hankin välistä yhteistyötä oli erittäin mielenkiintoista seurata.


Juonellisesti Doria etsimässä on aika ennalta-arvattava, mutta toisaalta se osasi muutamassa kohtaa kyllä yllättääkin minut. Yhdessä kohtaa huomasin jopa hieman liikuttuvani, mikä kertoo että tunnepuoleltaan leffa on oikein onnistunut. Ihan samaa ei voi sanoa jännityspuolesta, minkä ensimmäinen osa hoiti huomattavasti paremmin. Reilu puolet leffasta on erittäin sujuvaa ja viihdyttävää seikkailua sopivasti täynnä huumoria, mutta viimeisessä kolmanneksessa taso harmillisesti laskee. Etenkin kun tarinaan vedetään mukaan rekka, niin homma menee auttamattomasti yli hilseen. Muutenkin loppuosuus alkaa tuntua jopa yllättävän pitkäveteiseltä, ja katsojana toivoo että leffa loppuisi jo. Sitten kun itse lopetukseen päästään, jättää elokuva kyllä oikein positiivisen fiiliksen, enkä oikeastaan panisi pahakseni jos tämän joskus uudelleenkin katsoisi. 

Visuaalisesti kyseessä on tietty erittäin hieno teos, ja tuntuu että vesi näyttää jopa realistisemmalta kuin ykkösosassa.

Doria etsimässä onnistui ennakkoluuloja aiheuttavasta nimestään huolimatta yllättämään minut positiivisesti, ja viihdyin sen ääressä oikein hyvin. Se itse asiassa tietyllä tapaa jopa ylitti odotukseni. Vaikka juoni oli hieman ennalta-arvattava, jaksoi se pitää minut hyvin otteessan, sillä hahmot ja huumori olivat sitä tuttua Pixar-laatua. Ihan samaa ei voi sanoa loppuosuudesta, jossa mukaan vedetään yliampuvalta tuntuva juonikuvio rekkoineen, ja sen aikana ehtii pitkästyä jonkin verran. Edellisen osan jännitystä jää tämä leffa tunnelmastaan kaipaamaan, mutta yllättävän liikuttava se osaa kuitenkin olla. Suosikkieni joukkoon Doria etsimässä ei toki Pixarilta yllä, mutta ei se ainakaan ihan pohjalle kyllä joudu.






Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com


sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Arvostelu: Nemoa etsimässä ~ Finding Nemo (2003)

 NEMOA ETSIMÄSSÄ


Ohjaus: Andrew Stanton, Lee Unkrich
Pääosissa: Albert Brooks, Ellen DeGeneres, Alexander Gould, Willem Dafoe, Brad Garrett, Allison Janney, Austin Pendleton, Stephen Root
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1h 40min


Olen nähnyt Nemoa etsimässä muistaakseni kerran lapsena, joten muistikuvat siitä olivat hyvin hatarat kun jotain vuosi sitten katsastin sen uudelleen. Nyt olikin aika palailla kalojen seikkailun ääreen ennen kuin katson sen jatko-osan Doria etsimässä.

Nemoa etsimässä-elokuvan päähenkilönä toimii vuokkokala-isä Marlin. Hänen vaimonsa ja lähes kaikki jälkeläisensä menehtyivät ikävässä hyökkäyksessä. Ainoastaan yksi lapsista, Nemo, selvisi. Sen vuoksi Marlin kohtelee poikaansa hyvin ylisuojelevaisella tavalla, mikä väistämättä johtaa Nemon kapinointiin. Pian Nemo joutuukin ihmisen saaliiksi, ja Marlin lähtee etsimään häntä.


Matkallaan Marlin kohtaa Dorin, joka aikoo auttaa häntä Nemon etsimisessä. Dorista seuraa kuitenkin sekä hyvää että huonoa, sillä hän kärsii lyhyestä muistista ja käyttäytyy välillä tosi lapsellisesti. Dori on aina ollut omaan makuuni aika ärsyttävä, ja sitä hän nyt kolmannellakin katselukerralla oli. Välillä hänen huumorinsa ei nimittäin uppoa minuun yhtään, kun taas jotkut toilailut ovat ihan huvittavia. Marlin sen sijaan on oikein hyvin luotu isähahmo, sillä hän käy läpi hahmokehitystä oppiessaan, että liika huolehtiminen poikaansa kohtaan tietää vain hallaa. Tietynlaista tilaa hänen pitäisi nimittäin osata antaa Nemolle. Nemo itsessään on myös pidettävä hahmo, vaikkakaan ei ihan yhtä mieleenpainuva kuin hänen isänsä. Monia muitakin hahmoja on leffa pullollaan, kuten kilpikonnia, haita ja pelikaaneja. Ihmishahmojen puolelta tutuksi tulee hammaslääkäri ja ilkeä tyttö Klaara.

Juoneltaan Nemoa etsimässä on hyvin yksinkertainen, mutta tarjoaa sopivassa määrin jännitystä. Parasta antia leffassa ovat ehdottomasti sen merenalaiset visuaalisuudet, joita silmät katsovat ilolla. Jotain tarinasta, tunnepuolesta ja huumorista on kuitenkin mielestäni aina tuntunut jäävän hieman puuttumaan. Elokuva kyllä tempaisee mukaansa, mutta minun ei oikein tule sitä juuri Pixarin kokoelmasta katsottua ilman maratonia. Toisin sanoen se tietynlainen kiintymys minulla tähän puuttuu. Ehkä jos filmillä olisi nostalgia-arvoa, pitäisin siitä enemmän. Toisaalta en usko sen olevan ainoa syy, sillä ihan ilman nostalgiavaikutustakin pidän paljon esim. Rottatouillesta. Ehkäpä Nemoa etsimässä-elokuvan hahmot ja tarina eivät vain lumoa minua samalla tavalla kuin muut Pixarit.


On elokuvassa silti ehdottomasti paljon hyvää, ja se viihdyttää kyllä alusta loppuun asti. Marlinin hahmoon on helppo samaistua, vaikka aluksi hänen ylihuolehtivainen luonne saattaa tuntua ärsyttävältä. Lisäksi on mielenkiintoista seurata tarinaa välillä Nemon näkökulmasta, kun tämä on hammaslääkärin sieppaamana akvaariossa. Siellä hän tutustuu muihin akvaariokaloihin, ja yhdessä he suunnittelevat pakoa. Parhaimmat naurut sainkin kohtauksessa, jossa he pistävät actionia kehiin ja hammaslääkärin huoneessa on todellinen katastrofi meneillään.

Kokonaisuudessaan Nemoa etsimässä on todella hyvä ja toimiva animaatioseikkailu, mutta se ei vain jostain syystä ole muodostunut minulle yhtä tärkeäksi kuin moni muu Pixar-leffa. Elokuva on kyllä yleisesti ottaen yksi suosituimmista Pixar-klassikoista, mutta itse en sen faneihin valitettavasti kuulu. Leffan tarina ja hahmot eivät vain lumoa minua samalla tavalla kuin vaikkapa Toy Storyt. Taattua ja viihdyttävää laatua leffa silti Pixarilta ehdottomasti on.




Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com


perjantai 30. huhtikuuta 2021

Arvostelu: Autot, Autot 2 ja Autot 3

Taas iski jonkin sortin laiskuus, kun en jaksa tehdä yksittäisiä arvosteluja. Toisaalta syynä on myöskin se, että kaksi näistä elokuvista olivat yksinkertaisesti niin mielenkiinnottomia, että en niistä paljoa tekstiä saisi aikaan. Arvostelussa olisi siis Pixarin Autot, Autot 2 ja Autot 3. Vaikka Top 10 Pixarin elokuvat listassa annoin sellaista vaikutelmaa, etten katsoisi ei-nähtyjä Pixareita (Autot trilogia, Doria etsimässä, Monsterit yliopisto) läpi, niin nyt tuli asiaan muutos. Olen saanut kunnon asenteen ja innon tehdä Pixar-maratonia. Edelliset kuukaudet ja oikeastaan melkeinpä kokonaiset kaksi vuotta olen enemmänkin keskittynyt läpikäymään disney-klassikkoja, ja siinä hommassa olenkin jo reippaasti edennyt. (Disney-klassikoista minulla onkin enää katsomatta Fantasia 2000, Kolme Caballeroa, Melody time ja Aivan villit, joista viimeisimmän näkemistä en todellakaan odota innolla...) Mutta sitten itse asiaan...

AUTOT (2006)

Tarinan keskiössä seurataan kilpa-auto Salama McQueenia, joka joutuu Kaliforniaan matkatessaan eksyksiin kuljetusrekkansa Maken kyydistä. Tarinan pointtina on Salaman kasvaminen egoilijasta paremmaksi persoonaksi. 

Olen muistaakseni nähnyt Autot-elokuvan ehkä kerran lapsena, mutta en siitä silloin innostunut yhtä paljoa kuin pikkuveljeni. Sen sijaan muistan pitäneeni kovasti Autot-PS-pelistä, joka olikin paljon kovempi tapaus. Nyt aikuisen silmin tämä leffa oli kuitenkin yllättävän kelpo. Aluksi kilpa-autojen egoilu ja esittely sun muu oli aika luotaantyöntävää, mutta Syylari Cityssä homman rauhoittuessa huomasin seuraavani elokuvaa aidosti kiinnostuneena. Mitään isoja tunteita ei leffa minussa kuitenkaan lopulta herättänyt, eikä sen huumori ja juoni ole samaa laadullista tasoa kuin monissa muissa Pixarin leffoissa. Aivot narikkaan filminä Autot kuitenkin toimii hyvin, kunhan sen maailman epäloogisuuksia ei pysähtele miettimään. Hieman turhan pitkitetty leffa mielestäni oli, eli kesto olisi voinut kyllä olla vähän lyhyempi. Pikkupojille tämä on varmaan aikalailla must-see, ja heillehän tämä on ensisijaisesti suunnattukin.


AUTOT 2&3 (2011, 2017)


Siinä missä ensimmäinen leffa yllätti minut positiivisesti, niin jatko-osat olivat aivan tajuttoman mielenkiinnottomia. Kaksi uutta inhokki-Pixar-elokuvaani nämä ehdottomasti ovat, niin tuskallista niiden katsominen oli. Huonompi oli ehdottomasti kuitenkin Autot 2, joka ei ollut mitään muuta kuin sekoilua ilman ihmeempää juonta. Kolmososassa taas...hehheh, en edes muista mikä sen juoni oli. Niin latteita näiden kahden leffan tarinat ja hahmot olivat, että niiden katsomisen olisi aivan hyvin voinut jättää väliin. Toisaalta into katsoa kaikki Pixarit läpi on sen verran kova, että pakkohan se on... Mutta joo, eipä minulla ole oikeasti paljoa mitään sanottavaa näistä. Kumpikaan ei viihdyttänyt minua millään lailla, en tiedä oliko esim. huumori liian lapsellista vai missä mättäsi näin pahasti. Todellista rimanalitusta kyllä Pixarilta. Varmaankin pikkupojille (ja toki joillekin muillekin) saattavat toimia, mutta valitettavasti minulle kumpikaan filmi ei toiminut yhtään. Uudelleen niitä ei onneksi ole pakko katsoa, huh...


Ps. Toivon hartaasti, että Doria etsimässä ja Monsterit yliopisto olisivat parempia jatko-osia kuin nämä Autot 2&3. Aion niiden yhteydessä katsoa ykkösosatkin kertauksen vuoksi läpi, ja saatan tehdä tupla-arvostelut kummastakin ykkös- ja kakkososasta. Tavoitteena olisi sitten jossain vaiheessa rankata kaikki Pixar-elokuvat järjestykseen...


Kuvat: www.wikipedia.com


maanantai 11. tammikuuta 2021

Arvostelu: Ihmeperhe ~ The Incredibles (2004)

 IHMEPERHE


Ohjaus: Brad Bird
Pääosissa: Craig T. Nelson, Holly Hunter, Samuel L. Jackson, Jason Lee, Dominique Louis, Teddy Newton, Jean Sincere, Eli Fucile, Sarah Vowell
Genre: animaatio, toiminta, seikkailu
Kesto: 1h 55min

Ihmeperhe (The Incredibles) on tärkeimpiä suosikkianimaatioita lapsuudestani! Muistelenkin katsoneeni sitä Toy Story 1-2 -elokuvien ohella Pixarilta eniten. 

Tarina keskittyy Vaaran perheeseen, jotka ovat todellisuudessa supersankareita, mutta he pyrkivät pitämään yliluonnolliset voimansa salassa. Siinä missä Elli-äiti pitää sankarihommia jo menneisyytenä ja haluaa keskittyä lasten kasvattamiseen, Ilu-isä halajaisi niiden kimppuun takaisin. Hän meneekin kerran viikossa "keilaamaan" tai siis kuuntelemaan poliisiradiota ystävänsä Juliuksen kanssa. Pian Ilu löytää salaa kunnon supersankarihommia itselleen, mutta niihin keskittyessä jää hänen oma perheensä ikävästi sivuun. Jonkin ajan kuluttua Elli huomaa, että Ilu kyllä salaa häneltä jotain.


Kyseessä ei ole ainoastaan supersankarielokuva vaan myös perhe-elokuva. Lapsena Ihmeperhe oli vain hauska ja viihdyttävä, mutta aikuisena siitä huomaa paljon nokkelia yksityiskohtia koskien perhettä ja etenkin vanhempien välistä suhdetta, jotka on jopa yllättävänkin realistisella tavalla toteutettu. Siitä nouseekin esille elokuvan kypsempi ja samaistuttavampi puoli. Siinä mielessä kyseessä on yksiä mainioimpia koko perheen elokuvia, sillä tarinalla on paljon annettavaa myös aikuiskatsojille. Perheen pienimmille leffa voi olla kuitenkin paikka paikoin pelottava ja jännittävä toimintakohtausten vuoksi. Muutenkin varmasti vasta kouluikäiset saavat elokuvasta paremmin jotain irti.

Myös supersankariosuus toimii Ihmeperheessä hyvin, koska hahmojen voimat ovat uniikit ja Syndrooma-pahis on erinomaisesti luotu. Ilu-isä/herra Ihme omaa vahvat fyysiset voimat, Elli-äiti/rouva Rajaton omaa venyvän kehon, Ilona-isosisko kykenee muuttumaan näkymättömäksi ja taitaa voimakentät ja Esa-pikkuveli osaa juosta hurjan nopeaa vauhtia. Kuopus-Jaskalla ei ole supervoimia, tai niin ainakin Elli ajattelee. Myös hahmojen luonteet ovat mukavalla tavalla erilaiset mikä todistaa sen, että heihin on panostettu kunnolla. Hahmot ovatkin syvällisiä ja inhimillisiä supervoimista huolimatta, miksi heihin pystyy katsojana helposti samaistumaan. Pahiksena toimiva Syndrooma on myös erittäin hyvin onnistunut, sillä häneen on saatu syvyyttä taustatarinan myötä. Syndrooman motiivi on nimittäin hyvin ymmärrettävä ja huolellisesti luotu. Eikä pidä tietenkään unohtaa loistavaa Edna-tätiä, josta voi helpostikin muodostua katsojalle suosikkihahmo elokuvasta. 


Animaatiotyyliltään ei elokuva pääse nykyajan tietokoneanimaatioiden tasolle, mutta se ei pilaa leffakokemusta millään lailla. Visuaalisia yksityiskohtia on käytetty erinomaisesti mukana monissa kohtauksissa, mikä on mieluista katseltavaa.

Ihmeperhe on loistava elokuva, ja se on ehdottomasti Pixarin laatutuotantoa! Siinä riittää toimintakohtausten ansiosta jännitystä, mutta mukaan on mahdutettu myös hengittävyyttä, kun se keskittyy syventämään Vaara-perheenjäsenten välisiä suhteita. Elokuvan parasta antia onkin sen helposti samaistuttavat hahmot sekä lukuisat nokkelat yksityiskohdat koskien perhettä, vanhemmuutta ja parisuhdetta, mitkä tuovat tarinasta sen syvällisemmän ja kypsemmän puolen esille. Ainoaksi pienehköksi kompastuskiveksi muodostuu elokuvan kesto, jota on venytetty omaan makuuni turhan pitkäksi. Ihmeperhe ei ole niitä tunteita herättävimpiä elokuvia Pixarilta, mutta siinä on silti emotionaalinenkin puoli esillä perheeseen liittyvien seikkojen ansiosta.





Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com