Top 8 vuoden 2011 animaatioelokuvat

Olenkin jo tehnyt Top-listan vuoden 2001 animaatioelokuvista, joten miksenpäs tekisi vastaavanlaista Top-listaa vuoden 2011 animaatioista. Kaikkia sen vuoden animaatiofilmejä en ole nähnyt enkä luultavasti aio katsoakaan (ihan vain motivaation puutteen vuoksi), ja siksi listaltani ne sitten puuttuvat (niitä taisivat näin nopeasti vilkuilemalla olla ainakin Happy feet 2 ja Smurffit). Olen katsonut yhteensä kahdeksan animaatioleffaa, jotka ovat ilmestyneet vuonna 2011, ja niitä ovat...

8. AUTOT 2

Voi Autot 2. Tuntuu, että aikalailla kaikki Pixar-fanit pitävät tätä studion heikoimpana tekeleenä, enkä yhtään ihmettele miksi. Minulla ei oikeastaan ole edes paljoa kommentoitavaa tästä elokuvasta, koska se oli niin puuduttavan tylsä. Tämä ja Autot 3 ovat sellaisia Pixarin filmejä, joiden katseleminen on todellista ajanhaaskausta näin suoraan sanottuna. Animaatiotyyli sentään on ihan kelpoa katseltavaa.

7. CHILDREN WHO CHASE LOST VOICES

Makoto Shinkai tuli tunnetuksi suositun Your name -animeleffan myötä. Hänen tuotantonsa on ollut mielestäni aika ailahtelevaista, vaikka Your name todellinen mestariteos onkin. Children who chase lost voices on hyvin tasapaksu ja hitaasti etenevä seikkailu, jossa ei oikein suurimmaksi osaksi tunnu tapahtuvan mitään merkityksellistä. Hahmotkin jäävät ohuiksi, ja omaperäisyyttä tarinasta puuttuu paljon. Leffan aloitus on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ja lupaava, miksi harmittaakin että sen jälkeen alkaa hyvin tasainen alamäki. 

6. RANGO

Rango on oikeastaan varmaankin objektiivisesti hyvä leffa, mutta omaa mielenkiintoani se ei oikein kunnolla napannut. Senkin aloitus oli kyllä todella mielenkiintoinen ja lupaava, mutta jossain vaiheessa aloin vain tylsistymään sen ääressä. Tarina sijoittuu autiomaahan ja villiin länteen, jossa kameleonttilisko Rango seikkailee. Mukana on komediaa ja jännitystä, ja joidenkin mieleen leffa varmastikin saattaa olla.

5. NALLE PUH

En ole mikään Nalle Puh -elokuvien suuri fani. Sen sijaan pidin lapsena kyllä siitä Tv-ohjelmasta kovasti sekä Nasun suuresta elokuvasta. Vuoden 2011 Nalle Puh on ihan kelpoa katseltavaa, jossa tutut sympaattiset hahmot lämmittävät mieltä, ja mukana on kivasti huumoriakin. Kovin mieleenpainuva se ei kuitenkaan lopulta ole, mutta kyllä sen kertaalleen positiivisin mielin katsoi.

4. SAAPASJALKAKISSA 

Saapasjalkakissa on tuttu hahmo Shrek-elokuvista. Jopa niin suosittu hahmosta taisi tulla, että sen ansiosta hänestä tehtiin ihan oma elokuvakin. Saapasjalkakissa kertoo nimikkohahmonsa syntytarinan, ja luvassa onkin toimiva joskin hyvin ennalta-arvattava seikkailu. Jossain määrin yllätyin positiivisesti katsoessani tätä, mutta pahis olisi voinut olla mielestäni parempi. Huumoria filmistä ei kuitenkaan jää puuttumaan.

3. HOTARUBI NO MORI E

Hotarubi no mori e on suhteellisen pidetty animeleffa, vaikka en itse ihan sen hypetykseen päässyt. Voi olla, että odotin hahmoilta hieman enemmän syvyyttä, sillä lyhyen keston vuoksi jäin kaipaamaan jotain vielä enemmän. Silti kyseessä on oikein sympaattinen ja hieman koskettavakin tarina kahdesta ystävyksestä. Liikaa juonta en lähtisi availemaan, jotta en spoilaisi mitään niiltä jotka eivät ole tätä nähneet...

2. KUNG FU PANDA 2

Olen vasta hiljattain katsonut kaksi ensimmäistä Kung Fu Pandaa. Tämä jatko-osa oli yllättävän toimiva, vaikka pidinkin ensimmäisestä osasta kyllä enemmän. Päähenkilö Po saa viimein tietää enemmän menneisyydestään ja oikeista vanhemmistaan. Toiminnallista seikkailua on taas luvassa kera maittavan huumorin ja mainioiden hahmojen. Ykkösosan tapaan tässäkin on onnistuttu saamaan kuitenkin huumorin vastapainoksi myös hieman koskettavuutta etenkin lopussa.

1. KUKKULAN TYTTÖ, SATAMAN POIKA

Gorô Miyazakin maine ei kovin hyvä ole, etenkin vuoden 2006 Maameren tarinoiden ja nyt suht tuoreen Aya ja noidan vuoksi. Silti mies onnistui tekemään yllättävänkin hienon animeleffan vuonna 2011. Kukkulan tyttö, sataman poika ei ole fantasiaa pursuava Ghibli, vaan hyvin maanläheinen slice of life kouludraamaromanssi. Se sisältää silti mainiota huumoria, koskettavuutta ja sympaattisia hahmoja. Myös mukaansatempaava tunnelma ja upea soundtrack ansaitsevat mainintansa.

Kuvat: www.wikipedia.com, www.imdb.com

Arvostelu: Kukkulan tyttö, sataman poika ~ Kokuriko-zaka Kara (2011)

KUKKULAN TYTTÖ, SATAMAN POIKA

Ohjaus: Gorô Miyazaki

Pääosissa: Masami Nagasawa, Jun'ichi Okada, Keiko Takeshita, Yuriko Ishida, Rumi Hiiragi, Jun Fubuki

Genre: anime, draama

Kesto: 1h31min

Ikäraja: 7

Kukkulan tyttö, sataman poika (Kokuriko-zaka Kara) on vuonna 2011 ilmestynyt Studio Ghiblin elokuva. Se perustuu Tetsuo Sayaman ja Chizuru Takahashin samannimiseen mangaan. Elokuvan ohjasi Gorô Miyazaki, ja käsikirjoituksen teki hänen isänsä Hayao Miyazaki. 

Päähenkilönä seurataan arkisten askareiden parissa ahertelevaa Umi-tyttöä. Koulussa alkaa tapahtua, kun rakastettu vanha kerhotalo uhataan purkaa. Kerhotalon purkamista vastustavat etenkin pojat, joiden joukosta merkittäväksi hahmoksi nousee Shun. Umin ja Shunin välille kehkeytyy orastavia tunteita, jotka esitellään hyvin vähäeleisesti. Umi keksii, että kerhotalo voisi välttyä julmalta kohtaloltaan, jos siellä viitsisi hieman siistiä paikkoja. Nuoret käyvät töihin isolla innolla ja pitävät visusti kiinni vanhan arvostamisesta ja vastustavat uuden luomista tilalle, kunnioittaen edellisten sukupolvien muistoja.

Hahmot ovat selkeästi paremmin rakennettuja kokonaisuuteen, jos elokuvaa vertaa Gorôn esikoisohjaukseen, Maameren tarinoihin. Umi itse vaikuttaa hyvin tunnolliselta ja ahkeralta, ja hän kokee yhä surua merelle menehtyneestä isästään. Umi tapaa nostaakin joka päivä liput salkoon isänsä muiston kunniaksi. Shun taas kapinoi vahvasti kerhotalon purkua vastaan ja tuo muutenkin elokuvassa vahvasti esille sellaisen teeman, että kaikkea vanhaa ei pitäisi aina tuhota ja korvata uudella. Muut hahmot jäävät hieman enemmän sivuun, koska keskiöön nousevat selkeästi sekä Umi että Shun. Hahmot huokuvat todellista nuoruuden lämpöä ja viattomuutta, ja katsojana huomaa aidosti välittävän heistä.

Juonen kulussa keskitytään lähinnä kerhotalon purkamisen estämiseen ja sen aikaansaamaan nuorten kapinaan. Välillä juoni sivuaa kuitenkin myös Umin ja Shunin välisiä ihastumisen tunteita, mikä sekin onnistuu aidosti kiinnostamaan katsojaa. Vaikka kyseessä onkin lopulta melko tavanomainen kouludraamaromanssi, niin upea tunnelma on se mikä tekee Kukkulan tyttö, sataman pojasta aivan erinomaisen hyvän mielen elokuvan. Tunnelma on täynnä nostalgiaa ja sydäntä, että siihen katsojana todella uppoutuu mukaan. Mukana on myös mukavasti osuvaa huumoria sekä pientä koskettavuutta.

Animaatiotyyli ei ole ihan sitä pilviä hipovan kaunista, mutta sopivan värikästä ja tyylikästä slice of life tyyppiseen elokuvaan. Kun kyseessä on hyvin arkinen ja fantasiaelementtejä karttava tarina, saattaa animaation tavoin toteutettuna elokuva herättää hieman kysymyksiä ilmaan. Luulisin kuitenkin, että hahmojen vähäpuheisuus ei toimisi näytellyssä versiossa yhtä hyvin. Dialogit on jätetty vähemmälle huomiolle, ja ennemminkin visuaalisuus näyttää hahmojen tunteet reaktioiden kautta. Soundtrack taas on ehdottomasti se parhaiten onnistunut osuus elokuvasta, ja se sopii täydellisesti yhteen tunnelman kanssa vahvistaen sitä. Etenkin loppulaulu Sayonara no Natsu on sanoinkuvaamattoman kaunis sekä aavistuksen melankolinen sävellys, joka on eittämättä noussut suosikkilaulujeni joukkoon, kun Ghiblistä puhutaan. 

Kukkulan tyttö, sataman poika on erinomainen elokuva, ja ehdottomasti paljon onnistuneempi teos kuin Gorôn debyytti Maameren tarinat. Elokuva ei sinänsä tuo genreensä mitään uutta, mutta sen upea tunnelma tekee siitä mukavan hyvän mielen elokuvan, jota seuraa kiinnostuneena alusta loppuun asti. Hahmoista myöskin huomaa aidosti välittävän, sillä tarina tarjoaa mukavasti sekä huumoria että sydäntä. Mahtava soundtrack tuo myös omissa silmissäni plussaa elokuvalle!

Sayonara no Natsu (Summer of Farewells) sanat suomeksi:

Laiva katoaa mereen kimaltelevaan

Sen sumutorven hyvästit kuulla saan

Jos laskeudun kukkulalta polkua pitkin

Tunnenko tuulessa kesän väritkin?

Rakkauteni on melodia hento

Sitä laulan korkealta ja matalalta

Rakkauteni on lokin lento

Se lentää korkealla ja matalalla

Jos kutsun sua aikaan iltaruskon

Rakkaani näen, niin uskon

Polulta oksat heiluvat mukana tuulen

Niiden hyvästiksi vilkuttavan luulen

Vanha kappeli, tuuliviiri

Kesän väreissä hehkuu elon piiri

Eilinen rakkaus on kyyneleitä vain

Ne kuivuvat hiljalleen poskiltain

Huominen rakkaus kertosäkeenä toistuu

Sen sanat tuskin mielestäni poistuu

Jos sut auringonlaskun aikaan nään

Saanko syliisi painaa pään?

Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com