tiistai 25. toukokuuta 2021

Top 12 Hayao Miyazakin elokuvat


Hayao Miyazaki on tähän mennessä tehnyt yhteensä 12 kokopitkää animaatioelokuvaa, jotka kaikki olenkin ilomielin katsellut läpi. Yhtäkään huonoa leffaa häneltä ei mielestäni löydy, vaan jokaisessa teoksessa on jotain mistä voi nauttia suuresti. Hiljattain on tullut uudelleenkatsottua näitä elokuvia, joten mikseipäs niitä laittaisi paremmuusjärjestykseen. Vaikka tosiaan Top 24 Studio Ghiblin leffat lista minulta jo löytyy, niin tässä Miyazakin rankingissa lasken mukaan myös Cagliostron linnan, joka taas Ghibli-listasta puuttuu.

Lista perustuu tietty ihan omaan mielipiteeseeni, ja kerrohan toki kommenttikentässä, mitkä ovat omia suosikkejasi Miyazakilta!

12. POIKA JA HAIKARA

Poika ja haikara on tähän mennessä Miyazakin viimeisin tuotos. Tutunoloiset fantasiaelementit toisaalta ilahduttivat, mutta toisaalta jotain uudempaa ideaa olisin tähän vielä kovasti kaivannut. Tämä tuntuu olevan aikalailla ainoa Miyazakin leffa, jossa en oikein saanut missään vaiheessa kunnon yhteyttä hahmoihin, koska ne jäivät melko etäisiksi. Juoni ei myöskään muovautunut kovin loogiseksi kokonaisuudeksi, ja joidenkin kohtausten merkityksellisyyttä tuli hieman kyseenalaistettua. On leffalla silti onneksi hyvätkin hetkensä, erityisesti huumorintaju oli oikein osuvaa. Tällä kertaa legendaarisen animetaiturin teos ei kuitenkaan vanginnut kunnolla mukaansa, eikä se myöskään puutteidensa vuoksi onnistunut koskettamaan minua...

11. TUULI NOUSEE


Tuuli nousee on traaginen ja verkkainen leffa, jolle varmasti faneja löytyy. Itseeni elokuva ei ole tehnyt hirvittävän isoa vaikutusta, mutta arvostan sen käsittelemiä teemoja siitä huolimatta paljon. Filmin hidastempoisuus vaatii aika rauhallisen mielentilan, jotta tunnelmaan uppoutuu mukaan. Pidän sanomasta liittyen mm. unelmiin ja menetyksiin, ja etenkin lopetus on hyvinkin koskettava ja saa herkistymään. Jostain syystä leffa ei kuitenkaan ihan sataprosenttisesti minuun iske. Uskon yhtenä syynä olevan päähenkilö, jossa saisi olla omaan makuuni enemmän särmää.

10. PONYO RANTAKALLIOLLA


Ponyo on erittäin viehättävä ja suloinen elokuva! Tuntuu hassulta, että suhtautumiseni tähän leffaan on muuttunut "vihasta rakkaudeksi", sillä pari vuotta sitten en pitänyt tästä. Ponyossa on kuitenkin vain jotain lumoavaa ja lämminhenkistä, vaikka se lopulta melko lapsenmielinen seikkailu onkin. Eikä pidä unohtaa upeita merenalaisia visuaalisuuksia, jotka ovat todellista nannaa silmille! Tarinansa puolesta tämä leffa ei kuitenkaan mielestäni pärjää seuraaville teoksille.

9. LAPUTA -LINNA TAIVAALLA


Laputa on erittäin hyvä elokuva, josta jännitystä ja huumoria ei puutu! Se on itse asiassa muistaakseni ensimmäinen näkemäni Miyazakin leffa, ja siinä mielessä sillä on minulle isokin merkitys. Hieman se tietynlainen koskettavuus ja tunnelmointi siitä kuitenkin puuttuu, mistä taas muissa Miyazakin leffoissa kovasti pidän, ja siksi sijoitin sen hieman alemmas. Laputa on myöskin tarinaltaan hyvinkin suoraviivainen eikä ihan yhtä moniulotteinen kuin monet muut miyazakit. Puhtaana seikkailuna se on silti erittäin toimiva ja mukaansatempaava, eikä aika sen ääressä käy pitkäksi.

8. KIKIN LÄHETTIPALVELU


Kikin lähettipalvelu on hyvin lämminhenkinen kasvutarina, jonka päähenkilöön pystyy helposti samaistumaan. Leffassa ei paljoa tapahdu, mutta juurikin se leppoisampi meno tässä onkin ihastuttavaa, kun sydäntä on jälleen mukana. Myöskin Jiji-kissan huumori on oikein iskevää. Kaunis animaatiotyyli ja upea soundtrack ansaitsevat myös mainintansa.

7. NAAPURINI TOTORO


Naapurini Totoro on hyvin leppoisa elokuva, jossa oikeastaan Kikin lähettipalvelun tavoin ei paljoa tapahdu. Silti sitäkin on erittäin nautinnollista katsoa, mikä ei ole yllättävää sillä erittäin lämminhenkinenhän tämäkin on. Molemmat leffat tuntuvat myöskin olevan minulla aika tasoissa, mutta jokin Totorossa vei lopulta voiton. Ehkäpä se on aavistuksen verran koskettavampi, ja onhan siinä suloisia pörröotuksia, jotka saavat aina takuuvarmasti hymyn huulilleni.

6. LUPIN III - CAGLIOSTRON LINNA


Cagliostron linna on oikeastaan Laputan tavoin enemmänkin suoraviivainen seikkailuleffa eikä ihan yhtä monitasoinen kuin monet muut miyazakit. Jokin tämän leffan huumorissa, toiminnassa ja hahmoissa kuitenkin iskee minuun paljon paremmin kuin Laputassa, ja se on kestänyt myös yllättävän monta katselukertaa. Erittäin viihdyttävä ja hyvälle mielelle saava teos on kyllä todella kyseessä!

5. TUULEN LAAKSON NAUSICAÄ


Tuulen laakson Nausicaässa minua on ensimmäisestä katselukerrasta lähtien kiehtonut aivan suunnattomasti sen maailma. Tulevaisuuden saasteet ja jättiläisötökät ovat lumoavaa seurattavaa, ja ympäristö- ja sotateema puhuttelevat aidosti ja herättävät tunteita. Päähenkilö on myös mielestäni oikein onnistunut, ja hänen seikkailuunsa lähtee jokaisella katselukerralla innolla mukaan!

4. PORCO ROSSO


Porco Rosso ei itse asiassa ihan aluksi lunastanut paikkaansa Miyazaki-kärkijoukossani, mutta se on jotenkin muuttunut aina vain paremmaksi jokaisella katselukerralla. Pidän erittäin paljon leffan tunnelmoimisesta, etenkin draaman ja komedian täydellinen tasapaino tässä viehättää minua aivan erityisesti. Sen ansiosta leffa herättää monenlaisia tunteita laidasta laitaan, eli saa sekä nauraa että liikuttua!

3. PRINSESSA MONONOKE


Prinsessa Mononoke on varmaankin kaikista paras ihminen vs luonto tarina, mitä olen nähnyt. Se nimittäin esittää teemansa ja asetelmansa erittäin moniulotteisesti, alleviivaamattomasti ja kauniisti. Metsän asukit eli tässä tapauksessa mm. kodamat ja susijumalat ovat valloittavaa seurattavaa, ja tietynlainen aikuismaisuus ja synkkyys tässä vetoaa minuun. 

2. LIIKKUVA LINNA


Liikkuva linna on ehdottomasti se Ghiblin elokuva, johon rakastuin ensisilmäyksellä! En ole edes laskenut kuinka useasti olen elokuvan jo katsonut. Kyseessä onkin aivan äärimmäisen kaunis, lumoava ja taianomainen seikkailu! Etenkin leffan hahmot voittavat minut aina puolelleen sympaattisuudellaan, ja myös monenlaisia tunteita elokuva herättää minussa. Aivan mahtava animaatio ja ihan yleisesti yksi suosikkielokuvistani ikinä!

1. HENKIEN KÄTKEMÄ


Vaikka parhaan Miyazakin leffan valitseminen on vaikeaa, niin jotenkin Henkien kätkemä tuntuu ansaitsevan sen tittelin eniten. Mikään muu ei vain ole jättänyt samanlaista uskomatonta fiilistä katsomisen jälkeen kuin tämä. Kaikki on vain jotenkin niin täydellisesti hiottua siinä: leffa pursuaa mielikuvituksellisia olioita, upeita kohtauksia, ja se myöskin herättää paljon tunteita. Ja tämänkään teoksen katselemiseen en usko koskaan kyllästyväni, ja siitä saattaakin löytää aina jotain uutta jokaisella katselukerralla.


Edit: 10.3.2024

Kuvat: www.pinterest.com, https://www.indiewire.com/feature/best-miyazaki-movies-ranking-animation-films-88842/

perjantai 21. toukokuuta 2021

Top 7 Makoto Shinkain elokuvat


Vihdoin olen katsonut ja arvostellut kaikki Makoto Shinkain kokopitkät animaatioelokuvat. Siispä niitä voisi laittaa paremmuusjärjestykseen. Eli Shinkain lyhytelokuvia kuten Voices of a distant staria en laske mukaan, vaikka saatan kyllä nekin kenties joskus katsoa. Lista perustuu ihan omaan mielipiteeseeni, mutta varmaankin se ykkössuosikki on aika monella sama.

7. THE PLACE PROMISED IN OUR EARLY DAYS, 2004

Huonoimman Shinkai-elokuvan valitseminen oli erittäin helppoa, vaikka oli tämän listan tekeminen muutenkin hyvin helppoa, sillä paremmuuserot näiden teosten välillä ovat ainakin omaan silmääni aika pistävät.

The Place promised in our early days ei ole ainoastaan mielestäni Shinkain huonoin elokuva, vaan ihan yleisesti yksi huonoimmista animeista mitä olen nähnyt. Sen tarina on hyvin sotkuinen vailla minkäänlaista tolkkua, ja hahmot jäävät pinnallisiksi. Tätä katsoessa tunsin oloni siis vain äärimmäisen pitkästyneeksi ja turhautuneeksi. Uudestaan en aio sitä koskaan katsoa...

6. CHILDREN WHO CHASE LOST VOICES, 2011

Children who chase lost voices ei ole myöskään mielestäni kovin hyvä leffa vaan itse asiassa hyvin keskinkertainen. Se saa kuitenkin plussaa mielenkiintoisesta ja lupaavasta aloituksestaan. Mutta muuten elokuvan juoni on vain hyvin pitkästyttävä ja ohut, mikä on harmi sillä potentiaalia tässä kuitenkin olisi kunnon seikkailuun. Tunnelmastakin puuttuu jännitystä, enkä tässäkään leffassa välittänyt hahmoista juuri ollenkaan. Lisäksi Children who chase lost voices yrittää kömpelösti ottaa vaikutteita Ghiblin leffoista, vaikka kyseinen seikka ei ole todellakaan syy siihen ettei tarina iskenyt.

5. 5 CENTIMETERS PER SECOND, 2007

5 Centimeters per second on elokuva, jota kohtaan odotukseni taisivat olla kaikkein korkeimmalla. Se ei lopulta vain oikein kolahtanut minulle, vaikka yleisesti sitä aika surullisena leffana pidetäänkin. Elokuvan päähahmot jäivät mielestäni harmillisen etäisiksi, ainoa hahmo johon samaistuin oli toisen osion tyttö Kanae. Kyllä 5 Centimeters per second silti ihan kelvolta tuntui, mutta ei tosiaan ainakaan minulle toiminut niin hyvin kuin etukäteen toivoin.

4. THE GARDEN OF WORDS, 2013

The Garden of words on mielestäni Shinkain vanhemmista leffoista paras, koska se on niistä parhaiten rytmitetty ja siinä on mielenkiintoisin asetelma ja juoni. En nyt ehkä ihan samaistu päähahmoihin tässäkään tapauksessa, mutta ne ovat silti mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempia ja helpommin lähestyttäviä kuin aikaisempien elokuvien hahmot. Visuaalisesti tämä taas on aivan törkeän upea, ja myös soundtrack on mahtava!

3. WEATHERING WITH YOU, 2019

Weathering with you ei ihan ensimmäisellä katselukerralla vakuuttanut, mutta uudelleenkatsottuna tykkäsin siitä enemmän. Tällä kertaa teemana on selvästi nuorten halu itsenäistyä sekä ilmastonmuutos. Weathering with you ei ihan yllä seuraavien elokuvien tasolle, mutta silti siinä on mielestäni hyvä juoni ja mielenkiintoiset hahmot, vaikka ne kaipaisivatkin hieman enemmän syvyyttä alleen. 

2. SUZUME, 2022

Shinkain uusin leffa onnistui yllättämään minut oikein positiivisesti! Halusin tietää siitä etukäteen mahdollisimman vähän, ja se ehdottomasti kannatti, sillä leffakokemus oli sen ansiosta hyvin yllätyksellinen. Vaikka juoni ei olekaan yhtä moniulotteinen kuin ykkössijalla olevan teoksen, on kyseessä mielestäni todella viihdyttävä ja mukaansatempaava tarina. Huumori on oikein onnistunutta, ja päähahmo saattaa hyvinkin olla mielestäni paras, mitä Shinkai on tähän mennessä luonut. Suzume onkin hyvin vahvasti kasvutarina, ja tarinaa seurataankin pääasiassa nimihahmon näkökulmasta katsoen. 

1. YOUR NAME, 2016

Mielestäni on jotenkin itsestäänselvyys, että Your name on Shinkain paras leffa. Kyseessähän on nimittäin todellinen mestariteos! Your name ei ole mielestäni ainoastaan Shinkain paras elokuva, vaan ihan yleisesti yksi parhaimmista animeleffoista ikinä. Tarina on erittäin moniulotteinen ja mukaansatempaava, tarjoten monenlaisia tunteita katsojalle koettavaksi. Hahmot ovat myöskin mielestäni kaikista parhaimmat mitä Shinkai on luonut, sillä he ovat aidosti kiinnostavia ja toimivat tarinassa täydellisesti. Myös Radwimpsin musiikki ansaitsee mainintansa, sen verran tarttuvia kappaleita he ovat leffaan mahduttaneet.

Edit 30.4.2023: Suzume lisätty listaan.



Kuvat: www.pinterest.com, https://animenewsandfacts.com/makoto-shinkai-next-movie/, https://www.flagey.be/en/activity/10168-suzume-vostfr-makoto-shinkai

tiistai 18. toukokuuta 2021

Arvostelu: Children who chase lost voices ~ Hoshi wo ou kodomo (2011)

 CHILDREN WHO CHASE LOST VOICES


Ohjaus: Makoto Shinkai
Pääosissa: Hisako Kanemoto, Miyu Irino, Kazuhiko Inoue, Junko Takeuchi
Genre: anime, seikkailu, draama
Kesto: 1h 56min


Children who chase lost voices on vuonna 2011 ilmestynyt Makoto Shinkain ohjaama anime-elokuva. Tänä vuonna se juuri sattumoisin täyttääkin 10 vuotta. Oma suhteeni Shinkaihin on seuraavanlainen: pidän miehen kahdesta viimeisimmästä leffasta Your namesta ja Weathering with yousta kovasti, mutta vanhemmat teokset eivät oikein ole iskeneet. Tai no, diggailin kyllä The Garden of wordsista yllättävän paljon, vaikka ihan isoa suosikkia siitä ei ole minulle muodostunut.

Katsoin Children who chase lost voicesin ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten, eikä se oikein vakuuttanut minua. En edes katsonut sitä yhteen putkeen loppuun asti, koska tylsistyin sen ääressä niin paljon sinä iltana ja painuin mieluummin unten maille. Valitettavasti tämä toinen katselukerta ei muuttanut fiiliksiäni leffaa kohtaan juuri ollenkaan, vaan se on juuri niin keskinkertainen kuin muistin.


Tarinan päähenkilönä toimii kyläkoulua käyvä tyttö Asuna. Hän kuuntelee salaperäisiä ääniä radiovastaanottimellaan, jonka edesmennyt isänsä hänelle jätti. Outo karhun kaltainen otus aiheuttaa vaaraa kylässä ja aikookin käydä Asunan kimppuun, mutta hänet pelastaa poika nimeltä Shun, joka on kotoisin toisesta maasta Agarthasta. Asunaa odottaa seikkailu, johon hänen kyläkoulunsa opettaja Morisaki myös tempautuu mukaan. Morisakin tavoitteena on nimittäin tuoda vaimonsa kuolleista, ja Asunallakin vaikuttaisi olevan kenties halua herättää joku kuolleista.

Elokuvan aloitus on vahva, mutta valitettavasti melko tasainen alamäki ja tarinan tasapaksuus alkaa loistamaan läpi varsinaisen seikkailun alkaessa. Asuna vaikuttaa aluksi ihan mielenkiintoiselta hahmolta, mutta muuttuu tarinan edetessä tylsäksi. Myöskään Morisaki ei juurikaan vakuuta minua, vaan jää etäiseksi Asunan tavoin. Shun tuo alussa mukavaa maustetta mukaan, mutta menehtyykin jo ihan pian. Hänet tavallaan korvaakin eräs toinen hahmo, hänen kaksoisveljensä Shin, joka jää myös hyvin etäiseksi hahmoksi.

Children who chase lost voices vaikuttaisi haluavan olla kunnon seikkailuelokuva jossa olisi draamaa ja tunnetta, mutta valitettavasti se ei oikein onnistu siinä. Siitä puuttuu kaikki ainekset, mikä tekee seikkailusta kunnollisen: jännitystä, mielenkiintoisia hahmoja sekä koukuttava juoni. Leffan rytmitys ontuu aika pahasti, ja sen juonikin jää lopulta hahmojen tavoin hyvin ohueksi. Elokuva ei siis lopulta oikein herätä tunteita suuntaan tai toiseen, ja se onnistuu pitkässä kestossaan lähinnä puuduttamaan katsojaansa.


Elokuvasta voi aistia, että se on ottanut vaikutteita Ghiblin leffoista ja yrittää epätoivoisesti tavoitella niiden henkeä. Mieleen tulee helposti ainakin Laputa -linna taivaalla sekä Maameren tarinat, joista jälkimmäinen tosin ei mikään pilviä hipova saavutus ole. Asunan sidekickinä näkyvä kissa Mimi taas tuo mieleen hyvin vahvasti Tuulen laakson Nausicaän kettuorava Teton. Vertailulta Ghiblin laadukkaisiin filmeihin on mahdotonta välttyä, mutta ihan ilman sitä vertailuakin elokuva ei kovin kummoinen ole.

Animaatiotyyli on ihan perus Shinkai-laatua, joskaan ei tietty yllä samalle visuaaliselle tasolle kuin miehen uudemmat työt.

Children who chase lost voices on hyvin keskinkertainen elokuva, ja kolmatta kertaa tulen sitä tuskin katsomaan. Elokuvan juoni on lopulta erittäin tasapaksu, sekava ja ohut vailla minkäänlaista koukkua, mielenkiintoista alkua lukuunottamatta. Hahmot eivät myöskään vakuuta vaan jäävät hyvin tylsiksi ja ohuiksi eivätkä kanna tarinaa kovin hyvin. Muutenkin leffan katseleminen on erittäin puuduttavaa ja jättää kylmäksi. Onneksi Shinkai on myöhemmin ohjaajana kehittynyt, ja hänen kaksi viimeisintä elokuvaa ovatkin minun kirjoissani ne onnistuneimmat.




Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.imdb.com, www.pinterest.com


lauantai 15. toukokuuta 2021

Top 5 Disney-pahikset

Mietiskelin ensin Tier-listan tekemistä disney-pahiksista, mutta niitä pahiksia on lopulta niin paljon etten oikein osaisi listailla joka ikistä järjestykseen. Muutenkin tämä Top 5 tuntuu jotenkin ytimekkäämmältä, sillä siinä on aikalailla ne isoimmat suosikki-pahikseni disneyltä. Mitkäs pahikset siispäs ovat mielestäni ne parhaimmat...

5. TOHTORI FACILIER


Tohtori Facilierista kiehtovan tekee hänen manipuloiva luonne sekä voodootaiat. Hän saattoi myös siksi ratsastaa suosikkieni joukkoon, koska rakastan hänen esittämää lauluaan Friends on the other sidea kovasti! Kohtaus, jossa Facilier huijaa Naveenia muuttamalla tämän sammakoksi, on hyvin synkkä ja pelottava! Aina kun tämä varjomies astuu ruudulle, onnistuu hän säväyttämään minua karismaattisuudellaan ja synkkyydellään.

4. KAPTEENI KOUKKU


Kapteeni Koukku on aina ollut mielestäni parhaimpia pahiksia! Hän on niin hauska, mutta osaa silti tarpeen tullen olla myös synkkä ja kiero. Etenkin mieleeni on jäänyt repliikki, jonka hän lausuu Simolle ennen kuin he aikovat huijata Helinä-keijua: "Mustasukkaista naista on helppo jymäyttää." Hauskuus tulee Koukussa tietenkin helpoiten esille tämän pelätessä Krokotiilia, ja hänen raivokohtaukset ovat myös erittäin viihdyttäviä. Nostalgia varmasti vaikuttanee jonkin verran pitämisestäni Koukkuun, sillä Peter Pan on yksi lapsuuden suosikkielokuvistani.

3. HADES


Miksi tämä tuonelan johtaja kuuluu suosikkeihini? Simply, because Hades rules! Hadeksessa olen aina pitänyt siitä, että hän onnistuu olemaan sekä synkkä että komediallinen hahmo koko leffan ajan. Lisäksi pidän hänen monista lauseistaan, kuten vastauksesta Megille tämän ihaillessa Herkulesta: "He's a guy." Hadeksen raivokohtaukset ovat myös huvittavia, koska hän pyrkii aina mahdollisimman nopeasti rauhoittumaan: "I'm fine, I'm cool, I'm fine." Eli siis ehdottomasti yksiä hauskimpia ja ikimuistoisimpia pahiksia tämä heppu kyllä on.

2. URSULA


Ursula on aina kuulunut suosikkipahiksiini. Jotenkin hänen taktiikkansa manipuloida Arielia on niin tehokasta, ja ottaen huomioon ettei hän sopimusta tehdessään valehtele tyttöselle, on jotenkin ihailtavaa (en nyt siis tietenkään puolustele tätä merinoitaa...). Ursulalla on myös joitakin mahtavia lausahduksia, kuten: "And don't underestimate the importance of a body language!" Poor unfortunate souls on myös aivan mahtava pahislaulu, josta merinoita saanee minulta lisäpisteitä. Olen myös huomannut, että Ursula on luultavasti ainoa pahis, joka osoittaa arvostavansa kätyreitään. Useimmiten kätyrit ovat kuin roskaa pahiksille, ja kyseinen piirre tuo Ursulaan ehkä pienen pisaran verran inhimillisyyttä, vaikka muuten täynnä pahuutta hän onkin.

1. FROLLO


Ursula ja Frollo kamppailivat ykkössijasta, mutta lopulta tämä tuomari vei voiton. Frollo on vain jotenkin niin realistinen, ja ehkäpä se piirre hänen pahuudessaan säväyttää eri tavalla kuin muissa pahiksissa (vaikka en siis tietenkään voi sanoa pitäväni hänestä). Lisäksi Frollolla on ihan ilmiselviä heikkouksia, jotka hän myös itse tiedostaa laulaessaan mahtavaa Hellfire-laulua. Hän on myös siinä mielessä hyvin erilainen pahis tai disney-hahmo ylipäätään, että hän tuo seksuaalista himoa esille saadessaan pakkomielteen Esmeraldasta. Onkin mielenkiintoista, että disneyllä oli aikoinaan oikeasti pokkaa mennä näin pitkälle tämän hahmon kohdalla! Pahuudestaan huolimatta Frollosta löytyy myös jonkin verran inhimillisyyttä, sillä aloituskohtauksessa hän pelkää joutuvansa helvettiin jollei kasvata Quasimodoa omanaan.

Mitkä ovat teidän suosikkipahikset disneyltä?



Kuvat: www.animationscreencaps.com 
  

tiistai 11. toukokuuta 2021

Arvostelu: Princess Tutu (2002)

PRINCESS TUTU


Ohjaus: Junichi Sato, Shogo Koumoto
Pääosissa: Takahiro Sakurai, Nanao Katô, Nana Mizuki, Naoki Yanagi
Genre: anime, seikkailu, komedia
Jaksojen lkm ja kesto: 26 kpl / 30min


Noin pari kuukautta sitten aloitin katsomaan animesarja Princess Tutua. Pinnalta katsottuna se vaikuttaa suorastaan hyvin tyttömäiseltä ja sokeriselta sarjalta, ja sitä se melkein puoleen väliin jaksojen lukumäärästä hieman olikin. En siis todellakaan jäänyt tähän edes heti koukkuun, mutta halusin mielenkiinnosta ottaa selvää, josko se kuitenkin jossain vaiheessa todistaisi ennakkoluuloni vääräksi ja se ei olisikaan mikään kliseinen satu. Ja niinhän siinä kävikin!

Olipa kerran Drosselmeyer, jolla oli kyky herättää kirjoittamansa tarinat eloon. Hän kuitenkin kuoli ennen kuin ehti kirjoittaa viimeistä satuaan The Prince and the Raven (Prinssi ja Korppi) loppuun. Niinpä tarinan kaksi päähahmoa jäivät jumiin ikuiseen taisteluun. Monien vuosien jälkeen Korppi kykeni pääsemään todelliseen maailmaan, ja prinssi taisteli häntä vastaan. Hävittääkseen Korpin pahuuden, prinssi murskasi sydämensä miekallaan menettäen siten kaikki muistonsa ja tunteensa...


Päähenkilönä toimii Ahiru Arima, joka on alun perin ankka, mutta joka haluaisi olla ihminen. Hän nimittäin rakastuu Mythoon (prinssiin), ja haluaisi nähdä tämän hymyilevän. Drosselmeyer, joka on nyt vain haamu, haluaa saada tarinan päätökseen ja päättää toteuttaa ankan toiveen. Ahiru saakin tehtäväkseen löytää ja palauttaa kaikki sydämen palaset Mytholle. Hän saa haltuunsa kaulakorun, jota kaulassa pitämällä hän on ihminen, ja jonka avulla hän muuttuu Princess Tutuksi, jona hän toteuttaa tehtävänsä. Princess Tutu ei saisi kuitenkaan koskaan tunnustaa rakkauttaan prinssille, sillä muuten hän haihtuisi ilmaan ja katoaisi.

Aluksi tosiaan tarina saattaa vaikuttaa melko tyttömäiseltä ja kliseiseltä, mutta vähän ennen puolta väliä se osaa todellakin yllättää katsojansa. Sarja nimittäin alkaa hienosti syventämään hahmojaan tuoden heihin uusia puolia, eikä kaikki enää olekaan sitä mitä aluksi ehti luulla. Pidän erityisesti siitä, että mitään yksioikoisen pahaa tyyppiä ei tarinassa lopulta olekaan. Sarjan edetessä mukaan mahtuu mainiosti jännitystä, hauskoja hetkiä, kauniita balettitanssikohtauksia ja myös herkkyyttä. Etenkin loppua kohti tarina menee yllättävänkin koskettavaksi, ja voin myöntää että parin viimeisen jakson aikana hieman herkistyin.

Ahiru on päähenkilönä todella sympaattinen ja aika herkästi innostuva tapaus. Vaikka hänen innostuneisuus voisi helposti tuntua ärsyttävältä, löytyy hänestä niin mukavasti herkkyyttä ja hauskuutta, että hänestä ei voi olla pitämättä. Tarinan edetessä hahmo myös osoittaa olevansa yllättävänkin vahva, sillä hän ei helposti luovuta hankaluuksien ilmaantuessa eteen. 

Muita keskeisiä hahmoja ovat itse tarinankertoja Drosselmeyer, prinssin suojelija Fakir, Mytho/prinssi sekä Rue/princess Kraehe. Mytho jää jokseenkin tyhjäksi hahmoksi, ja etenkin aluksi hän tuntuu hyvin tylsältä. Hän ei lopulta kunnon toimintaa sarjassa saakaan kuin vasta lopussa, mikä ei toisaalta haittaa sillä Fakir ja Rue ovat selvästi häntä merkittävämmässä roolissa. Fakirista tuli ehdottomasti suosikkihahmoni, mikä on aika huvittavaa sillä en aluksi voinut sietää häntä. Rue myös osasi yllättää minut ristiriitaisella luonteellaan, sillä samaan aikaan häntä pitää sekä pahana että hyvänä tyyppinä.


Pääasiassa hahmot ovat siis erittäin onnistuneita tapauksia, mutta valitettavasti on kolme hahmoa, joista en oikein välittänyt. Ja niitä ovat Ahirun kaksi ärsyttävää tyttökaveria sekä balettitanssiopettaja Neko-sensei. Etenkin Ahirun kaverit olivat jopa aika turhia. Neko-sensein avioliittovitsit olivat aluksi huvittavia, mutta kun kyseiset vitsit toistuivat melkeinpä jokaisessa jaksossa, alkoivat ne tuntua aika väsyneiltä ja turhauttavilta.

Kehua haluan antaa tietenkin animaatiotyylistä ja musiikista. Visuaalisesti kyseessä on oikein kaunis sarja, ja klassista musiikkia hyödynnetään mukavasti balettiteeman ansiosta. Myös aloitus- ja lopetusintrot ovat erittäin onnistuneita. Melko usein kelaan animesarjojen introt, mutta Princess Tutun intro on niin kaunis ja ihana, että se oli jokaisessa jaksossa ihan pakko kuunnella!

Princess Tutu on erinomainen anime, joka ennakkoluuloista huolimatta onnistui yllättämään minut todella positiivisesti. Sarja on lopulta hyvinkin ennalta-arvaamaton juonen ja hahmojen osalta, eikä todellakaan mikään kliseinen ja tyttömäinen satu. Mukana on myös sopivasti jännitystä ja koskettavuutta. Muutamat jaksot tuntuivat ehkä hieman junnaavilta, ja aikaisemmin mainitsemani kolme hahmoa tuottavat myös miinusta. Muuten pidin tästä kovasti, ja olen varma että tulen katsomaan sen joskus uudelleen.


Ps. Tämä ihana komistus (Fakir) vei todellakin sydämeni! Ihan helposti paras hahmo koko sarjassa!

Sarjan tiedot: www.wikipedia.com, www.imdb.com
Kuvat: https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fprincesstutu.fandom.com%2Fwiki%2FAnime&psig=AOvVaw01WjgQnDsfZpbQ8QyFNuHs&ust=1620798484131000&source=images&cd=vfe&ved=0CAMQjB1qFwoTCKC_roH3wPACFQAAAAAdAAAAABAJ, https://www.google.com/url?sa=i&url=http%3A%2F%2Fbetaisdead.blogspot.com%2F2013%2F05%2Fanime-review-princess-tutu.html&psig=AOvVaw0yw3LITtcZzH5G1Vo0VVzL&ust=1620803155801000&source=images&cd=vfe&ved=0CAMQjB1qFwoTCMiswMGIwfACFQAAAAAdAAAAABAK, https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fwww.amazon.com%2FPrincess-Tutu-Season-01%2Fdp%2FB003B1VIXI&psig=AOvVaw3Q6pq7WnXU68LAfrzVzEN6&ust=1620803246490000&source=images&cd=vfe&ved=0CAMQjB1qFwoTCLDNpeOIwfACFQAAAAAdAAAAABAJ, https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fprincesstutu.fandom.com%2Fwiki%2FFakir&psig=AOvVaw0SAh4DcgEbgLRLtHGVKzNl&ust=1620804980728000&source=images&cd=vfe&ved=0CAMQjB1qFwoTCNiq3p2PwfACFQAAAAAdAAAAABAN

lauantai 8. toukokuuta 2021

Top 6 vuoden 2001 animaatioelokuvat

Vuodesta 2001 onkin nyt 20 vuotta aikaa, ja voisi tarkastella, että mitä animaatioelokuvia silloin ilmestyi! Joukosta löytyy peräti kaksi animeleffaa, jotka vieläpä molemmat kuuluvat suosikkeihini: Hayao Miyazakin Henkien kätkemä sekä Satoshi Konin Millennium Actress. Siinäpä kaksi nerokasta animetaituria, joista jälkimmäinen on harmillisesti menehtynyt jo vuonna 2010. DreamWorksiltä ilmestyi Shrek, Disneyltä Atlantis - kadonnut kaupunki ja jatko-osa Kaunotar ja Kulkuri II - Pepin seikkailut ja Pixarilta Monsterit Oy. Eipä muuta kuin ottamaan selvää, mihin järjestykseen nämä animaatiot laitoin...

6. KAUNOTAR JA KULKURI II - PEPIN SEIKKAILUT

Kaunottaren ja Kulkurin jatko-osa ei ole huonoimpia disney-jatkiksia, mutta ehdottomasti turhimpia. Se nimittäin tyytyy vain toistelemaan ensimmäisen elokuvan juonta. Kaunottaren ja Kulkurin pentu Pepi nimittäin haluaisi myös olla kulkuri ja elää kaatopaikoilla kuten hänen isänsä ennen eli. Hän rakastuu kaduilla elelevään tyttökoiraan nimeltä Enkeli, ja yllätys yllätys, he jopa viettävät samanlaisen spagetti-illallisen yhdessä kuten Kaunotar ja Kulkuri. Voisiko Disney tämän laiskemmin jatko-osaansa tehdäkään? En myöskään ymmärrä, miksi niitä lauluja on pakko tunkea näihin jatko-osiin, kun niihin ei ikinä panosteta (poikkeuksena Leijonakuningas II, ainoa jatko-osa jossa on oikeasti hyvät laulut). Päähenkilö Pepi tuntui enimmäkseen ärsyttävältä, mutta Enkeli sen sijaan oli ihan mielenkiintoinen hahmo. Lähinnä tämän katsominen pisti tympimään, mutta onneksi mukana oli vähän jännitystä, niin kyllä sen nyt kerran jaksoi katsoa.


5. ATLANTIS - KADONNUT KAUPUNKI

Atlantis ei ole mielestäni ihan niitä parhaimpia disney-klassikkoja, mutta kaukana huonosta kuitenkin. Elokuva on mielestäni oikein viihdyttävä toiminnallisuuden ja onnistuneen huumorinsa ansiosta. Hahmoista itse päähenkilö Milo ei ole se mieleenpainuvin, mutta sivuhahmot ovat erittäin mainioita. Etenkin Audrey, rouva Packard, Helga ja Vinny loistavat tässä leffassa. Juonesta on kuitenkin mielestäni tuntunut aina jäävän tietynlaista potentiaalia käyttämättä, mutta pidän kuitenkin siitä, kuinka enemmän aikuiseen makuun elokuva on tehty. 
(Lue arvosteluni tästä.)


4. MONSTERIT OY

Monsterit Oy on mielestäni hyvä elokuva, mutta ei loistava. Pidän kovasti ideasta, että sähköä tuotetaan lasten pelottelun avulla, ja myöskin Masin ja Taren ystävyyssuhde on mielestäni hyvin toteutettu. Jotain syvempää olen kuitenkin aina hahmoista ja juonesta jäänyt kaipaamaan, vaikka ne oikein toimivia ovatkin. Toki asiaan aivan varmasti vaikuttaa se, että minulla puuttuu tästä Pixar-klassikosta nostalgia-arvo kokonaan. Oikein viihdyttävä leffa kuitenkin on, mutta ei sitä tule kovin usein katseltua, eikä se ihan mielestäni yllä seuraavien kolmen tasolle...
(Lue arvosteluni tästä.)


3. SHREK

Shrekissä on oikeastaan hieman jopa samaa kuin Monsterit Oy:ssä: se on hyvin hauska ja jännittävä seikkailu. Shrekin komedia, juoni ja hahmot kuitenkin iskevät minuun enemmän, ja siitä löytyy mielestäni jännittävämpiä ja koskettavampia hetkiä. Leffalla on myös jonkin verran nostalgia-arvoa, ja muutenkin pidän tyylistä, jolla tarina rikkoo perinteisten satujen kliseitä. Oikein loistava elokuva kaiken kaikkiaan, ja onhan siitä jonkinmoinen klassikko jo muodostunut, ja aina silloin tällöin sen ääreen on mukava palata. Plussaa Shrek saa myös erittäin hyvin onnistuneesta soundtrackistaan!


2. MILLENNIUM ACTRESS

Millennium Actress on hyvin tunteellinen, jännittävä ja jopa surrealistinen elokuva. Filmi muistuttaa itse asiassa jonkin verran Satoshi Konin debyyttiä Perfect Blueta, sillä molemmissa päähenkilön näyttelijäura ja tosielämän tapahtumat sekoittuvat keskenään. Yhtä synkissä ja väkivaltaisissa tunnelmissa ei Millennium Actressissa kuitenkaan liikuta. Päähenkilö Chiyoko on yllättävän samaistuttava hahmo, ja häntä haastattelevat Genya ja Kyoji ovat oikein sympaattisia. Leffan soundtrack on ihan puhdasta kultaa, ja myös animaatiotyyli on hienoa. Itse tarina taas on yllättävänkin kaunis ja syvällinen.
(Lue arvosteluni tästä.)


1. HENKIEN KÄTKEMÄ

Vuoden 2001 paras animaatio on ehdottomasti Hayao Miyazakin mestariteos Henkien kätkemä! Tarina on hyvin moniulotteinen ja ennalta-arvaamaton, täynnä jännitystä ja koskettavia hetkiä sekä tietenkin mielikuvituksellisia ja sympaattisia hahmojakin löytyy. Kaiken kruunaa Joe Hisaishin kaunis ja tunteellinen musiikki sekä aivan mielettömän hieno animaatiotyyli.
(Lue arvosteluni tästä.)




Kuvat: www.wikipedia.com


keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Arvostelu: Monsterit Oy ja Monsterit yliopisto

 MONSTERIT OY, 2001


Monsterit Oy on yksi niistä Pixarin elokuvista, joita en ole nähnyt lapsena kertaakaan. Sen sijaan muistan että omistimme leffaan liittyvän PC-pelin, jota tuli kyllä kovasti pikkuveljeni kanssa pelattua. Pelissä oli muistaakseni joitain pätkiä itse elokuvasta, eli etäisesti tuttu Monsterit Oy lapsuudestani on. 

Tarina sijoittuu nimensä mukaisesti paikkaan, jossa asustaa ainoastaan monstereita, ja he tuottavat sähköä ihmislapsien pelottelun avulla. Kyseisessä sähköyhtiössä työskentelevistä monstereista Tare ja Masi nousevat päähenkilöiksi. Tare on jo pitkään ollut työpaikkansa paras pelottelija, ja tuosta ykkösasemasta Räähkä Poks on kateellinen. Hän tekeekin työaikojen ulkopuolista lasten pelottelua salaa, jotta saisi kerättyä enemmän pisteitä itselleen. Sen seurauksena kuitenkin tyttölapsi pääsee ovesta monstereiden sähköyhtiöön ja törmää Tareen. Tare aikoo huolehtia, että lapsi pääsisi turvallisesti takaisin kotiinsa ilman, että Räähkä tietää asiasta...

Hahmot ja juoni ovat mielestäni oikein hyviä, ja huumoripuoli myöskin pelaa mainiosti. Idea ihmislapsien pelottelusta sähkön tuottoa varten on kiehtova, mutta jotain leffasta on mielestäni aina jäänyt puuttumaan. Yleensä Pixar punoo syvällisempääkin merkitystä tarinoihinsa, mutta tästä se tietynlainen syvyys puuttuu. Jännitystä kuitenkin löytyy sopivasti, ja pahis on myös onnistunut. Hyvää Pixar-tuotantoa siis mielestäni, mutta ei ihan niitä suosikkejani kuitenkaan.


MONSTERIT YLIOPISTO, 2013

Monsterit yliopisto on oikeastaan enemmänkin "esiosa" kuin jatko-osa, sillä se sijoittuu Taren ja Masin yliopistovuosiin. Koko leffa keskittyy siis heidän ja muidenkin monstereiden opiskeluihin lasten säikyttelyä varten. Ensimmäisen osan pahis Räähkä Poks myös esiintyy elokuvassa.

Monsterit yliopisto jätti sellaisen "ihan kivan" maun suuhun: ei huono, mutta ei nyt mitenkään erityisen hyväkään. Ihan mukavasti joitakin osuvia vitsejä oli, mutta niin oli kyllä monta heikkoakin sellaista mukana. Taren ja Masin ystävyyssuhteen kehittymistä oli ihan mielenkiintoista seurata, mutta juoni oli lopulta hyvin ennalta-arvattava ja jopa vähän kliseinen. Etenkin, kun leffa toistelee samoja koulun hierarkian kliseitä (esim. tyyliin "nössöt vastaan kovikset"), mitä on jo useasti tullut nähtyä. Paikoitellen tarina tuntui laahaavan, kun taas välillä meno yltyi liikaan kohellukseen. Muut hahmot kuin Tare ja Masi olivat valitettavan mitäänsanomattomia eivätkä sytyttäneet minua ollenkaan. Keskinkertaisempi Pixar-leffa kuin edeltäjänsä siis mielestäni.



Kuvat: www.wikipedia.com