Top 8 vuoden 2023 elokuvat

Näin se aika vain rientää, kun yksi vuosi on taas pian ohi. Jonkin verran vuoden 2023 elokuvia minun on tullut katsottua läpi, joten niistä voisi koota top-listan, vaikka se pienehköksi jääkin. Paljon teoksia minulla on siis kyllä näkemättä, en esimerkiksi ole katsonut Disneyn uusinta animaatiota Toive. Kieltämättä intoni Disneyn ja Pixarin uusia animaatioita kohtaan on hiipunut, sillä yhtiöiden viimeisimmät leffat ovat olleet melkoisia pettymyksiä minulle... No, mutta ei siitä sen enempää, vaan kurkistetaan, millaisia fiiliksiä listalla olevat elokuvat saivat minussa aikaan.

8. KUOLLEET LEHDET

En ole aiemmin nähnyt Aki Kaurismäeltä yhtäkään ainutta elokuvaa, joten en tiennyt mitä odottaa tältä teokselta. Kuolleet lehdet on hyvin, hyvin vähäeleinen elokuva. Paljoa filmissä ei tapahdu, eivätkä myöskään hahmot hirveästi lopulta puhu. Kuitenkin ihan mukava tunnelmallinen teos on kyseessä, ja sen ääressä viihtyy hyvin. Kesto kuitenkin jäi minun makuuni turhankin lyhyeksi. Se kertonee siitä, että sisältöä olisi voinut olla vähän enemmän. Vähintään kerran tämän kuitenkin ilomielin katsoi läpi. Ja olihan tämä nyt siinä mielessä hieno kokemus tältä vuodelta minulle, sillä kävin nimittäin ihan ensimmäistä kertaa Finnkino Tennispalatsissa! 

7. POIKA JA HAIKARA

Hayao Miyazakin uutukaista monet fanit olivat ehtineet odotella vuositolkulla. Menin katsomaan sen leffateatteriin tarkoituksella ilman, että olin katsonut siitä traileria. Halusin nimittäin tietää juonesta etukäteen mahdollisimman vähän. Harmikseni joudun toteamaan, että tällä kertaa Miyazakin teos ei onnistunut tekemään minuun isoa vaikutusta. Leffasta kyllä tunnistaa tuttuja taianomaisia elementtejä, jotka ilahduttavat. Toisaalta hieman uudempaa ideaa olisin kaivannut niiden ja fantasiamaailman osalta, sekä myös enemmän syvyyttä itse hahmoista. Ensimmäistä kertaa nimittäin hahmot tuntuivat hyvin etäisiltä, eikä leffa täten onnistunut olemaan koskettava tai vangitseva. Kyllä filmi onnistui silti viihdyttämään alusta loppuun asti, mutta omissa kirjoissani tämä ei pärjää Miyazakin aiemmille leffoille.

Arvosteluuni pääset tästä.

6. KILLERS OF THE FLOWER MOON

Killers of the Flower Moon on pisin leffa listalla, ja se myös kyllä tuntui. Ei sillä, että kyseessä olisi huono tai keskinkertainen teos, mutta tiivistämisen varaa tässä olisi mielestäni ollut. Aluksi leffalla kestää käynnistyä kunnolla, kun se käyttää melko paljon aikaa hahmojen pohjustamiseen. Juonen edetessä alkaa se pitämään paremmin katsojaa koukussaan. Sinänsä mitään isoja yllätyksiä luvassa ei ole, mutta draamaa ja tunteita se kuitenkin tarjoaa. Itse olisin kaivannut tiivistämisen lisäksi vielä syvennystä isossa roolissa olevan naishahmon osalta, mutta muutoin kyseessä oli oikein mieluisa katselukokemus.

5. SPIDER-MAN: ACROSS THE SPIDERVERSE

Katsoin vasta tämän vuoden kesällä ensimmäistä kertaa Spider-Man: kohti hämähäkkiversumia, ja se oli mielestäni suorastaan mestarillinen teos! Tietenkin siis kiinnostuin sen jatko-osasta. Spider-Man: Across the Spiderverse onnistui olemaan myös hyvin viihdyttävä, mutta itse olisin kaivannut siltä vähän enemmän hengittävyyttä. Myös antagonisti jäi hiukan syventämättömäksi, mikä toisaalta saattaa mahdollisesti korjaantua kolmannessa osassa. Leffan jälkeen tuntui, että kyseessä oli hyvä, mutta ei loistava elokuva. Ihan ensimmäisen osan tasolle tämä kakkososa ei siis mielestäni yllä. Jännityksellä odotan, millainen kolmas leffa mahtaa sitten olla, kun se ilmestyy...

Arvosteluuni pääset tästä.

4. NIMONA

Nimona ei poikkeuksellisesti pyörinyt elokuvateattereissa lainkaan, vaan ilmestyi suoraan Netflixiin. Olin aluksi melko ennakkoluuloinen sitä kohtaan, eikä alkupuoliskokaan onnistunut vakuuttamaan minua. Lopulta leffa päätyikin oikein posiitiviseksi yllätykseksi! Kyseessä on yllättävänkin syvällinen animaatio, jota voin suositella ehdottomasti myös aikuisille katsottavaksi. Teemoina pyörii mm. ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan, ja hahmoista on onnistuttu tekemään monipuolisia. Kaukana yksinkertaisuudesta teoksen juoni siis on. Hieman nyt jälkeenpäin mietin, että olisiko leffalle pitänyt antaa sittenkin neljä tähteä, mutta näillä nyt mennään...

Arvosteluuni pääset tästä.

3. OPPENHEIMER

Ennen Oppenheimerin katsomista olin nähnyt Christopher Nolanilta ainoastaan Inceptionin ja Mementon. Oppenheimer olikin näihin kahteen verrattuna hyvin erilainen, sillä siinä ei ollut scifiä tai erityisen monimutkaista juonta. Tällä kertaa kyseessä on pikemminkin elämäkerrallinen draama, jossa seurataan ydinpommin keksijää tai toisin sanoen "ydinpommin isää". Hiukan alkuun pelkäsin ettei filmi olisi minun makuuni, mutta teoksen tarjoama draama ja fysiikan pyörittely upposi minuun mainiosti. Toki pituutta teoksella reilusti on, ja kieltämättä se pääsi viimeisen kolmanneksen aikana hieman tuntumaan. Siitä huolimatta tämä oli erittäin vaikuttava kokemus, ja kenties sen voisi joskus uudemmankin kerran katsoa läpi!

2. BARBIE

Barbie oli varmaankin tämän vuoden kiinnostavin tapaus! Nimittäin mietin etukäteen, että mitäköhän tähän on mahdollisesti keksitty. Itselleni Barbie-nuket ja Barbie-leffat olivat lapsuudessa todella isossa roolissa. Ja yhä minulla on ns. hienoimmat Barbiet tallella, ja pidänkin niitä ihan jopa koriste-esineinä nykyään. Sen verran harvinaisia ja arvokkaita ne mielestäni ovat!

No mutta miten sitten tämä itse leffa? No yllätyksiä täynnähän se oli! Kävin katsomassa sen elokuvateatterissa, ja olen myöskin katsonut sen hiljattain uudestaan sen ilmestyttyä HBO Maxiin. Täytyy myöntää, että leffa avautui minulle jopa hieman paremmin uusintakatselulla ja huomasin, kuinka syvällinen ja melko koskettavakin tapaus on kyseessä. Syvällisyytensä lisäksi tarjoaa elokuva rutkasti huumoria, joka osuu ja uppoaa. Erittäin hyvä filmi siis kaiken kaikkiaan on kyseessä!

1. SUZUME

Olen melko yllättynyt, että Suzume päätyi lopulta vuoden parhaaksi elokuvaksi listallani. Jotenkin kai odotin tämän näkemisen jälkeen, että kyllä jokin toinen leffa vielä kiilaisi ohi. Toisaalta, olihan tämä nyt erittäin vaikuttava kokemus! Suzumessa oli mielestäni huomattavaa parannusta verrattuna Shinkain aiempaan leffaan Weathering With Youhun, vaikka Your Namen mestarilliselle tasolle tässä ei mennäkään. Juoni onnistuu olemaan hyvin moniulotteinen, hahmot ovat sympaattisia ja pidettäviä ja komedialliset hetket ovat oikein onnistuneita. Elokuva oli alusta loppuun asti erittäin vangitseva ja tunteita herättävä! En malta odottaa, että sen voisi jossain vaiheessa katsoa uudelleen.

Arvosteluuni pääset tästä.

Kuvat: www.imdb.com

Arvostelu: Ice Age, Matilda ja Nimona

Tuntuu, että jotenkin on päässyt taas hieman vauhtiin kirjoittamisessa, vaikka aluksi sen kanssa hieman takkuilikin. Tekstiäkin tuli sen verran kasaan, että en viitsinyt tähän postaukseen ottaa mukaan kuin kolme elokuvaa. Jos vain aikaa ja motivaatiota riittää, niin lähiaikoina saattaa olla tulossa lisääkin arvosteluja. 

Tällä kertaa arvosteluvuorossa ovat Ice Age, Matilda ja Nimona. 

ICE AGE - jäätikön sankarit (2002)

Ohjaus: Chris Wedge, Carlos Saldanha

Pääosissa: Michael J. Wilson, Michael Berg, Peter Ackerman

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h 21min

Ice Agessa seurataan Sid-laiskiaista ja Manfred-mammuttia, kun nämä sattumoisin törmäävät toisiinsa. Sid haluaisi palauttaa löytyneen vauvan ihmisille, ja Manfred suostuu vastahakoisesti auttamaan häntä. Messiin ujuttautuu sapelihammastiikeri Diego, jonka aikeet eivät ole kovin puhtoiset. Hän teeskentelee johtavansa Sidin ja Manfredin ihmisten luo, mutta johtaa heitä oikeasti ansaan kohti laumaansa. Seikkailun edetessä hahmot kuitenkin ystävystyvät keskenään, eikä Diegokaan vaikuttaisi jonkin ajan kuluttua niin pahalta kuin mitä aluksi antaa ymmärtää. 

Ice Age oli lapsena yksiä hauskimpia näkemiäni animaatioita, ja yhä sen huumori on hengissä eikä ole kadonnut minnekään. Pääkolmikon seikkailua seuraa mielenkiinnolla yhä aikuisenakin, ja onhan leffalla jo nostalgia-arvoakin. Sid on kolmikosta helposti se vähä-älyisin ja jopa hieman hermoille käyvä, Manfred taas on viisaampi ja melko tiukkapipoinen ja Diego on sellainen kuin jo aiemmin kuvailinkin. Vaikka tosiaan Diego vaikuttaakin aluksi paha-aikeiselta tyypiltä, paljastuu hänestä hyviäkin puolia, ja katsojana huomaa jossain vaiheessa välittävänsä tästäkin hahmosta. Lisämaustetta mukaan tuo hömelö sapelihampainen orava Scrat, joka temppuilee jatkuvasti tammenterhonsa kanssa epäonnisesti.

Ice Age on tiivistettynä yhä todella toimiva koko perheen animaatio. Itse animaatiojälki on jo nähnyt parhaat päivänsä, mutta tarina ja hahmot kantavat leffaa yhä hyvin. Kyseessä on myös helposti niitä hauskimpia animaatioita, sillä leffan aikana saa useasti nauraa! Teokseen on ujutettu myös pari tunteellistakin hetkeä, jotka onnistuvat aidosti koskettamaan.

Matilda ~ Matilda ja lasten kapina (1996)

Ohjaus: Danny DeVito

Pääosissa: Roald Dahl, Nicholas Kazan, Robin Swicord

Genre: komedia, fantasia

Kesto: 1h 38min

Matilda ja lasten kapina kertoo nimensä mukaisesti tytöstä nimeltä Matilda. Hänet adoptoitiin vauvana perheeseen, joka käyttäytyy pitkin leffaa hyvin välinpitämättömästi häntä kohtaan. Matilda on myöskin lopulta hyvin erilainen kuin veljensä ja vanhempansa: siinä missä muu perhe tykkää katsella paljon televisiota, on Matilda hulluna kirjoihin. Hän on itse oppinut lukemaan, kuten myös oppinut huolehtimaan itsestään jo parivuotiaana. Yksin kotona ollessaan Matilda etsii kirjaston ja löytää sitä kautta kirjojen ihanan maailman, johon hän voi uppoutua täysillä, eikä hänen silloin tarvitse tuntea oloaan niin yksinäiseksi. Jonkin ajan kuluttua hänellä on myös kova into aloittaa koulun käynti, ja sieltä tutuiksi tulevat miss Honey, Matildan luokkatoverit ja hirvittävä rehtori miss Trunchbull. Jossain vaiheessa Matilda huomaa, että omaa erikoisia yliluonnollisia kykyjä liikutella esineitä...

Myös Matilda on minulle hyvin nostalginen elokuva, ja sekin toimi yhä loistavasti. Leffan aikana tuntuu suorastaan ärsyttävältä seurata perheen välinpitämätöntä kohtelua tyttöä kohtaan, ja katsojana häntä kannustaa onnistumaan toimissaan. Matilda onkin vastoinkäymisistä huolimatta hyvin reipas lapsi, joka pitää sitkeästi haluamastaan kiinni. Hänelle paljastuvat yliluonnolliset kyvyt tuovat myös kiehtovuutta elokuvaan. Vaikka Matildan perhe esiintyy kurjana, niin onneksi vastapainoa tuo aivan ihana luokanopettaja miss Honey sekä mukavat luokkakaverit. Sen sijaan rehtorina toimiva miss Trunchbull on kauhistuttava ilmestys, jota kaikki lapset pelkäävät. Yhdessä sekä lapset että miss Honey yrittävät selvitä Trunchbullin aiheuttamista kauheuksista, ja Matildan yliluonnolliset kyvyt tulevatkin hyödyksi tässä ja monessa muussakin asiassa leffan aikana.

Matilda on todella hyvä ja kiehtova elokuva, josta koko perhe voi nauttia! Leffassa on toki jonkin verran satumaisia elementtejä nimihahmon yliluonnollisten voimien lisäksi, joiden vuoksi ihan uskottavana tarinaa ei voisi pitää. Kuitenkin leffan ääressä viihtyy oikein hyvin, eikä jännitystä, huumoria ja koskettavuutta jää puuttumaan. Matildasta on tehty myös uudempi versio Matilda: musikaali (2022). Molemmat leffat perustuvat romaaniin nimeltä Matilda, jonka on kirjoittanut Danny DeVito.

Nimona (2023)

Ohjaus: Nick Bruno, Troy Quane

Pääosissa: Robert L. Baird, Lloyd Taylor, Pamela Ribon

Genre: animaatio, seikkailu, toiminta

Kesto: 1h 41min

Nimonassa seurataan ritaria nimeltä Ballister, joka joutuu syytetyksi kuningattaren murhasta. Niinpä Ballister joutuu pakenemaan ja piiloutumaan kaikilta, eikä hän oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tilanteen ratkaisemiseksi. Pian hän kuitenkin kohtaa Nimonan, erikoisen muotoaan muuttavan tytön, joka on valmis auttamaan häntä. Tyttö vaikuttaa kuitenkin Ballisterin mielestä aluksi vain rasittavalta kiusankappaleelta, josta hän haluaisi eroon. Jonkin ajan kuluttua yhteistyö alkaa kuitenkin sujua, ja Nimonasta ja tämän menneisyydestä paljastuu paljon kiehtovia ja koskettavia seikkoja. Tarinan edetessä sekä hahmoille että katsojalle myös valkenee, onko pelko hirviöistä ollut todellakin aiheellista vai vain ennakkoluuloja.

Tarinalla kestää hieman käynnistyä kunnolla, mutta jossain vaiheessa epäluuloni sitä kohtaan haihtuivat ilmaan ja olin ihan innolla tarinassa mukana. Nimona on Netflix animaatioelokuvaksi yllättävänkin laadukas, ja uskallan väittää että siitä nauttivat helposti myös aikuiset. Täysin suoraviivainen leffan juoni ei nimittäin ole, vaan siihen on onnistuttu saamaan moniulotteisuutta erityisesti itse Nimonalla ja teemoilla koskien erilaisuutta ja ennakkoluuloja. Oli myöskin hienoa nähdä täysin alleviivaamattomasti esitetty suhde Ballisterin ja Ambrosiuksen välillä. Tämä taitaakin olla aikalailla ensimmäisiä kertoja, kun animaatioissa nähdään seksuaalivähemmistöön kuuluva päähenkilö. 

Tiivistettynä Nimona on todella viihdyttävä animaatio, josta kaiken ikäiset voivat nauttia. Ihan mitään suosikkia siitä ei minulle muodostunut, mutta enpä panisi pahaksi jos sen joskus uudelleenkin katsoisi. Tarina, hahmot ja teemat ovat loistavia ja onnistuvat herättämään ajatuksia, ja huumoria, jännitystä ja koskettavuuttakin on sopivasti mukana.

Kuvat ja elokuvien tiedot: www.imdb.com