Arvostelu: Encanto (2021)

 ENCANTO

Ohjaus: Jared Bush, Byron Howard, Charise Castro Smith

Pääosissa: Stephanie Beatriz, Maria Cecilia Botero, John Leguizamo

Genre: animaatio, komedia, draama

Kesto: 1h 42min

Encanton päähenkilönä toimii nuori kolumbialainen tyttö nimeltä Mirabel, joka on perheessään ainoa jolla ei ole taikavoimia. Madrigalin perhe asustaa taianomaisessa talossa, eläväisessä kylässä, ihmeiden täyttämässä lumotussa paikassa nimeltä Encanto.  Pian selviää, että Encantoa ympäröivä taika on vaarassa, sillä talossa näkyy outoja halkeamia ja taikaa ylläpitävä kynttilä meinaa sammua. Mirabel aikoo tietenkin selvittää, miksi taika meinaa kadota ja haluaisi pelastaa Encanton.

Mirabel on oikein positiivinen pirteyspakkaus huolimatta siitä, että hän on perheessään ainoa tavallinen. Muilta perheenjäseniltä löytyy mm. parantamisen kykyjä, ylivoimakkuutta sekä muodonmuutostaitoja. Hieman ärsyttävyyden rajoilla moni perheenjäsen meinaa keikkua, sillä he suurimmaksi osaksi kohtelevat Mirabelia tylysti tämän tavallisuuden vuoksi. Mirabelista nimittäin vaikuttaa heidän näkökulmasta katsoen olevan vain haittaa, kun hän ei omaa taikavoimia. Erityisesti Abuela sekä Mirabelin sisko Isabela onnistuvat käymään hermoille. Molemmista hahmoista löytyy onneksi elokuvan edetessä hyviäkin puolia, mutta kyseiset kehityskaaret ovat aika kiireellä sutaistuja.

Itse asiassa koko elokuva tuntuu harmillisen kiireessä tehdyltä. Itse Encantoa ei kunnolla pohjusteta ja syvennetä, mikä loisi siitä toimivamman ja ymmärrettävämmän paikan kokonaisuudessa. Liian moni asia jää ilman vastausta, eikä niitä oikein katsojana pysty itse päättelemäänkään. Juoni taasen on uskomattoman lattea ja ohut, vailla minkäänlaista erikoisuutta. Alussa filmi vaikuttaa hyvin lupaavalta, mutta kokonaisuus ei lopulta oikein jätä mitään käteen, eikä seuraavana päivänä tohdi edes kunnolla muistaa mitä elokuvassa tapahtui.

Musikaali Encanto on, ja valitettavasti sen laulut ovat yllättävän pitkäpiimäisiä eivätkä ne edistä jo valmiiksi keskinkertaiselta tuntuvaa juonta millään lailla. Laulut ovat kuin taukoja elokuvassa, joten ne tekevät katselukokemuksesta aika tasapaksun. Niihin ei oikein tunnu olevan kunnolla panostettu, ja ne vaipuvat aikalailla heti unholaan sen jälkeen kun ne on kuullut.

Encanto on harmillisen keskinkertainen disney leffa, joka ei oikein herättänyt minussa tunteita suuntaan tai toiseen. Tietyt kohtaukset onnistuivat kyllä hieman naurattamaan ja koskettamaan, mutta ne eivät paljoa pelasta. Kokonaisuus jäi aika oudolla tapaa keskeneräiseksi, ja liian moni asia liittyen filmin maailmaan ja juoneen jäi leijumaan ilmaan ilman vastausta. Itse juoni on melko lattea ja ohut, aivan kuin siihen ei olisi edes kunnolla panostettu. Musikaalinumerot taasen ovat aivan käsittämättömän turhauttavia ja tuntuvat kuin tauoilta leffassa. Hahmot eivät myöskään aikaansaa lopulta kovin isoa vaikutusta. Seuraavana päivänä filmistä ei oikein tohdi enää muistaakaan paljoa, ja se tuskin koskaan houkuttelee minua katsomaan sitä uudelleen. Tänä vuonna ilmestynyt Raya ja viimeinen lohikäärme ja Luca olivat myös hyvin yllätyksettömiä ja keskinkertaisia, eikä auta muu kuin toivoa että jossain vaiheessa Disney panostaisi taas paremmin animaatioleffoihinsa. Live action filmi Cruella sentään onnistui yllättämään positiivisesti.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com

Kuvat: www.wikipedia.com, https://fullcirclecinema.com/2021/11/27/encanto-review/, https://fi.pinterest.com/amp/pin/encanto-in-2021--742812532301239917/

Arvostelu: Rakkautta ennen aamua ~ Before Sunrise (1995)

 RAKKAUTTA ENNEN AAMUA

Ohjaus: Richard Linklater

Pääosissa: Ethan Hawke, Julie Deply

Genre: draama, romanssi

Kesto: 1h 41min

Amerikkalainen Jesse ja ranskalainen Celine tapaavat toisensa junassa sattumalta. Jesse on matkalla Wieniin, Celine kotikaupunkiinsa Pariisiin. Junamatkalla he toistensa kanssa juteltuaan huomaavat viihtyvänsä keskenään ja päättävät viettää yhdessä loppupäivän ja yön Wienissä. 

Katsoin Rakkautta ennen aamua ensimmäisen kerran puolisen vuotta sitten, ja yllätyin kuinka erilainen rakkauselokuva on verrattuna muihin näkemiini. Leffa kiertää monet tyypilliset kliseet kaukaa eikä niinkään keskity pelkkään hempeilyyn, vaan sen sijaan tarina painottaa päähahmojen välistä keskustelua. Celinen ja Jessen dialogit sisältävät niin arkista rupattelua kuin ihan syvällisiäkin ajatuksia mm. rakkaudesta, omista kokemuksista ja elämän rajallisuudesta. Tietyt keskustelut saattavat herättää katsojassa ihan omia ajatuksiakin ja olla jopa samaistuttavia.

Jo junassa Celine ja Jesse tuntuvat pitävän toisistaan, ja niin Jesse uskaltaa pyytää Celineä seuraksi Wieniin. Siispä Celine lähtisi takaisin Pariisiin vasta aamulla. Vaikka elokuvan tapahtumat rajoittuvatkin tosiaan aikalailla alle vuorokauteen, ehtii se luoda paljon sisältöä. Hahmojen väliset kanssakäymiset onnistuvat aidosti kiinnostamaan ja imaisevat mukaansa, ja ennen kuin huomaakaan sitä on ihan emotionaalisella tasolla kaikessa mukana. Sen vuoksi leffan lopetus onnistuu koskettamaan, vaikka Celine ja Jesse hieman lupailevatkin tapaavansa toisensa uudelleen puolen vuoden päästä. 

Rakkautta ennen aamua on erinomainen elokuva, ja siitä onkin muodostunut yksi suosikkielokuvistani. Uusintakatselujenkin aikana en voi kuin ihmetellä, kuinka filmi onnistuu pitämään katsojan koukussaan kiinni, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin vain yhteen iltaan ja kerronta etenee rauhalliseen tahtiin. Leffa onnistuu herättämään monenlaisia ajatuksia liittyen mm. siihen mitä rakkaus on, kuinka elämän rajallisuus tekee ajasta arvokasta ja vaikka mitä muuta. Syvällisen pohdinnan lisäksi pidän siitä, kuinka molempien hahmojen kokemuksia avataan hyvin todenmukaisella tavalla, tehden heistä helposti samaistuttavia. 

Aiemmin pidin Rakkautta ennen auringonlaskusta jopa hieman enemmän kuin tästä trilogian ekasta osasta, mutta nyt uusintakatselujen jälkeen tuntuu että ensimmäinen osa vie kuitenkin voiton. Kolmannesta osasta eli Rakkautta ennen keskiyöstä en pitänyt läheskään yhtä paljon, mutta se toisaalta vaatisi kyllä jo uusintakatselun. Ehkä voisi sitten jossain vaiheessa laittaa tämän trilogian filmit paremmuusjärjestykseen...

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.indiewire.com

Top 8 vuoden 2011 animaatioelokuvat

Olenkin jo tehnyt Top-listan vuoden 2001 animaatioelokuvista, joten miksenpäs tekisi vastaavanlaista Top-listaa vuoden 2011 animaatioista. Kaikkia sen vuoden animaatiofilmejä en ole nähnyt enkä luultavasti aio katsoakaan (ihan vain motivaation puutteen vuoksi), ja siksi listaltani ne sitten puuttuvat (niitä taisivat näin nopeasti vilkuilemalla olla ainakin Happy feet 2 ja Smurffit). Olen katsonut yhteensä kahdeksan animaatioleffaa, jotka ovat ilmestyneet vuonna 2011, ja niitä ovat...

8. AUTOT 2

Voi Autot 2. Tuntuu, että aikalailla kaikki Pixar-fanit pitävät tätä studion heikoimpana tekeleenä, enkä yhtään ihmettele miksi. Minulla ei oikeastaan ole edes paljoa kommentoitavaa tästä elokuvasta, koska se oli niin puuduttavan tylsä. Tämä ja Autot 3 ovat sellaisia Pixarin filmejä, joiden katseleminen on todellista ajanhaaskausta näin suoraan sanottuna. Animaatiotyyli sentään on ihan kelpoa katseltavaa.

7. CHILDREN WHO CHASE LOST VOICES

Makoto Shinkai tuli tunnetuksi suositun Your name -animeleffan myötä. Hänen tuotantonsa on ollut mielestäni aika ailahtelevaista, vaikka Your name todellinen mestariteos onkin. Children who chase lost voices on hyvin tasapaksu ja hitaasti etenevä seikkailu, jossa ei oikein suurimmaksi osaksi tunnu tapahtuvan mitään merkityksellistä. Hahmotkin jäävät ohuiksi, ja omaperäisyyttä tarinasta puuttuu paljon. Leffan aloitus on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ja lupaava, miksi harmittaakin että sen jälkeen alkaa hyvin tasainen alamäki. 

6. RANGO

Rango on oikeastaan varmaankin objektiivisesti hyvä leffa, mutta omaa mielenkiintoani se ei oikein kunnolla napannut. Senkin aloitus oli kyllä todella mielenkiintoinen ja lupaava, mutta jossain vaiheessa aloin vain tylsistymään sen ääressä. Tarina sijoittuu autiomaahan ja villiin länteen, jossa kameleonttilisko Rango seikkailee. Mukana on komediaa ja jännitystä, ja joidenkin mieleen leffa varmastikin saattaa olla.

5. NALLE PUH

En ole mikään Nalle Puh -elokuvien suuri fani. Sen sijaan pidin lapsena kyllä siitä Tv-ohjelmasta kovasti sekä Nasun suuresta elokuvasta. Vuoden 2011 Nalle Puh on ihan kelpoa katseltavaa, jossa tutut sympaattiset hahmot lämmittävät mieltä, ja mukana on kivasti huumoriakin. Kovin mieleenpainuva se ei kuitenkaan lopulta ole, mutta kyllä sen kertaalleen positiivisin mielin katsoi.

4. SAAPASJALKAKISSA 

Saapasjalkakissa on tuttu hahmo Shrek-elokuvista. Jopa niin suosittu hahmosta taisi tulla, että sen ansiosta hänestä tehtiin ihan oma elokuvakin. Saapasjalkakissa kertoo nimikkohahmonsa syntytarinan, ja luvassa onkin toimiva joskin hyvin ennalta-arvattava seikkailu. Jossain määrin yllätyin positiivisesti katsoessani tätä, mutta pahis olisi voinut olla mielestäni parempi. Huumoria filmistä ei kuitenkaan jää puuttumaan.

3. HOTARUBI NO MORI E

Hotarubi no mori e on suhteellisen pidetty animeleffa, vaikka en itse ihan sen hypetykseen päässyt. Voi olla, että odotin hahmoilta hieman enemmän syvyyttä, sillä lyhyen keston vuoksi jäin kaipaamaan jotain vielä enemmän. Silti kyseessä on oikein sympaattinen ja hieman koskettavakin tarina kahdesta ystävyksestä. Liikaa juonta en lähtisi availemaan, jotta en spoilaisi mitään niiltä jotka eivät ole tätä nähneet...

2. KUNG FU PANDA 2

Olen vasta hiljattain katsonut kaksi ensimmäistä Kung Fu Pandaa. Tämä jatko-osa oli yllättävän toimiva, vaikka pidinkin ensimmäisestä osasta kyllä enemmän. Päähenkilö Po saa viimein tietää enemmän menneisyydestään ja oikeista vanhemmistaan. Toiminnallista seikkailua on taas luvassa kera maittavan huumorin ja mainioiden hahmojen. Ykkösosan tapaan tässäkin on onnistuttu saamaan kuitenkin huumorin vastapainoksi myös hieman koskettavuutta etenkin lopussa.

1. KUKKULAN TYTTÖ, SATAMAN POIKA

Gorô Miyazakin maine ei kovin hyvä ole, etenkin vuoden 2006 Maameren tarinoiden ja nyt suht tuoreen Aya ja noidan vuoksi. Silti mies onnistui tekemään yllättävänkin hienon animeleffan vuonna 2011. Kukkulan tyttö, sataman poika ei ole fantasiaa pursuava Ghibli, vaan hyvin maanläheinen slice of life kouludraamaromanssi. Se sisältää silti mainiota huumoria, koskettavuutta ja sympaattisia hahmoja. Myös mukaansatempaava tunnelma ja upea soundtrack ansaitsevat mainintansa.

Kuvat: www.wikipedia.com, www.imdb.com

Arvostelu: Lumottu ~ Enchanted (2007)

 LUMOTTU

Ohjaus: Kevin Lima

Pääosissa: Amy Adams, Patrick Dempsey, Susan Sarandon, James Marsden, Timothy Spall, Idina Menzel, Rachel Covey

Genre: komedia, seikkailu

Kesto: 1h 47min

Lumottu on kuulunut suosikkielokuvieni joukkoon disneyltä aikalailla siitä asti, kun näin sen ensimmäisen kerran lapsena! Kyseessä ei ole mikään kovin suuressa suosiossa kylpevä leffa, mikä on pieni sääli. 

Tarina alkaa sijoittumalla Andalasiaan, joka on satumaa. Siellä prinssi Edward tapaa suloisen Giselle-neidon ja haluaa tämän kanssa oitis naimisiin. Edwardilla on kuitenkin julma äitipuoli Narissa (kuningatar), joka pelkää että tuore pariskunta veisi häneltä valtaistuimen. Niinpä hän huijaa Giselleä lähettämällä tämän oikeiden ihmisten maailmaan New Yorkiin. Pian Edward kuitenkin saa tietää minne neito on kadonnut, ja niin hän lähtee etsimään tätä...

Lumottu ei ole kokonaan live action elokuva, vaan se sisältää myös täysin animoituja kohtauksia. Andalasiakohtaukset ovat animoituja, kun taas oikea maailma esitetään live actionina. Kyseinen tyyli sopiikin mainiosti leffaan, sillä se erottelee satumaan ja todellisuuden toisistaan. Leffa alkaa animoituna, mutta Gisellen joutuessa New Yorkiin muuttuu filmi live actioniksi.

Ja New Yorkissa Giselle sitten onkin ihan hukassa ja pihalla kaikesta. Hän ei yhtään tajua minne on joutunut, ja yrittää sinisilmäisesti etsiä jotakuta joka neuvoisi hänelle tien takaisin linnaan. Pian hänet pelastaa pulasta Robert, joka ottaakin Gisellen yöksi hänen ja tyttärensä luokse. Gisellen puheet Andalasiasta ja siitä että hän on pian prinsessa eivät tietystikään Robertia vakuuta ja onkin huvittavaa seurata, kuinka näiden hahmojen suhtautuminen toisiinsa hieman muuttuu tarinan edetessä. Gisellen käyttäytyminen etenkin leffan alkupuolella tarjoaa monet naurut, mutta on myös todella mielenkiintoista nähdä kuinka hahmo muuttuu tavallaan realistisemmaksi. Robert taas tuntuu käyvän hahmokehitystä hieman päinvastaiseen suuntaan, mikä sekin on mainiosti toteutettu.

Prinssi Edward on ehdottomasti yksi elokuvan hauskimmista hahmoista, ja hän tarjoaakin monia huvittavia repliikkejä. Todelliseen maailmaan prinssi ei tunnu sopivan sitten alkuunkaan, niin satumaan tavoilla hän siellä yrittää käyttäytyä eikä se oikein tunnu onnistuvan. Tutuksi tulee myös kuningattaren kätyri Nathaniel, joka myöskin tarjoaa monia huvittavia hetkiä. Silti hahmosta on onnistuttu saamaan yllättävänkin mielenkiintoinen erityisesti mitä tulee hänen suhtautumiseensa Narissaan. Muita hahmoja ovat vielä maaorava Pip, Robertin tytär Morgan sekä Robertin tyttöystävä Nancy.

Lumottu on musikaali, ja siinä onkin mielestäni todella hyviä lauluja. Niitä ovat True love's kiss, Happy working song, That's how you know, So close ja Ever ever after, joista That's how you know ja So close ovat ehdottomia suosikkejani. That's how you knowssa on mielestäni todella hyvät sanat, ja muutenkin sen melodia on tarttuva. So close on kieltämättä leffan romanttisin laulu, kuullaanhan se sentään tanssikohtauksen aikana. Ja se onkin hyvin kaunis ja koskettava!

Lumottu on erinomainen disney elokuva. Melkoinen klassikko siitä on jo itselleni muodostunut, sen verran hyvälle tuulelle se onnistuu minut aina saamaan. Mukana on maittavasti hauskoja hetkiä, muistettavia repliikkejä ja hyvin luodut päähahmot. Silti hauskuuden lisäksi on tarjolla myös onnistunutta draamaa etenkin mitä Gisellen ja Robertin hahmokehityksiin tulee. 

Ja ihan hiljattain tämä leffa saapuikin vihdoin ja viimein Disney plussaan...

Kuvat: www.movies.disney.com, www.glamour.com, www.deadline.com

Elokuvan tiedot: www.imdb.com