Studio Ghibli-elokuvien arvostelut+minä ja Studio Ghibli


Minusta tuli huomaamattani Ghibli-fani joskus vuoden 2017 syksyllä, kun katsoin monen vuoden päästä mieleeni jääneen animaatioelokuvan Laputa -linna taivaalla. Näin kyseisen elokuvan joskus kouluikäisenä sen tullessa suoraan TV:stä, ja sen jännittävä seikkailu teki minuun sen verran ison vaikutuksen, että halusin myöhemmin etsiskellä leffan käsiini. Samalla ostosreissulla mukaani tarttui muutama muukin japanilaisanimaatio, joita taisivat olla Ghibliltä Sydämen kuiskaus ja Marnie -tyttö ikkunassa sekä ei-ghibli-anime Your name. Kyseiset filmit vain nostivat innostustani japanilaisia animaatioita kohtaan, ja ei hetkeäkään, kun parin vuoden sisällä olin kahlannut jo lähes kaikki Ghiblit läpi. 

En oikein osaa edes sanoin kuvailla, että mikä Ghiblissä niin erityistä oli/on, että sen leffat vetivät minua puoleensa kuin mitkäkin joululahjapaketit. Ehkäpä syitä ovat ainakin seuraavat: niissä kuvataan arkea käsittämättömän kauniilla ja silti realistisella tavalla; niiden maailmat ovat uskottavia fantasiasta huolimatta ja niihin uppoutuu mukaan unohtaen kaiken ympärillä olevan; niiden hahmot huokuvat lämminhenkisyyttä ja sympaattisuutta; tarinat ovat moniulotteisia eivätkä useimmiten noudata tyypillistä länsimaista kerrontatapaa; selkeää jakoa hyviksiin ja pahiksiin ei ole. Ja olisi suuri synti olla mainitsematta Joe Hisaishin säveltämiä musiikkeja, joita saatan välillä kuunnella ihan päivittäinkin, koska ne ovat niin kauniita ja tunnetäyteisiä. 

Tuossapa minusta pieni esittely Ghibli-fanina. Perustin blogini vuoden 2020 helmikuussa ja tietty mielessäni kävi heti ensimmäisenä, että sitä voisi tehdä arvostelua joka ikisestä Ghiblin leffasta. Projekti tulee jatkumaan, jos uusia leffoja studiolta ilmestyy. 

Lue Top 24 Ghibli elokuvat -listaukseni tästä.


Kunkin elokuvan arvosteluun pääset klikkaamalla sen nimeä alla olevasta listasta.














Porco Rosso (1992)




Pom Poko (1994)


















Kätkijät (2010)




Tuuli nousee (2013)






Aya ja noita (2020)




2 kommenttia:

  1. Itse löysin Animen isommin vasta vajaa vuosi sitten ja jäin Ghibli koukkuun se miten kyseinen studio kertoo tarinansa et aina välttämättä tiedä mikäon unta mikä ei esim Tuuli nousee unikohtaukset ovat hyvin pieniä josta tietyistä asioista huomaa ettäei olla valve tilassa samoin kuin totorossa, Studion vahvuus on kertoa kultturi sidonaisia tarinoita jotka avaavat ikkunat japanilaiseen yhteiskuntaan sen arvohin,taphoihin ja kultturiin ja vielä kun kaikki ghiblin animaatiot on tehty käsityönä se on upean näköistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta. Esimerkiksi Liikkuvassa linnassa on ainakin yksi kohtaus, jossa katsoja ei voi olla varma, näkeekö Sophie unta vai ei. Ja samat jutut Totoron ja Tuuli nousee elokuvien kanssa. Se on sitä tietynlaista kuvakerrontaa, joka jättää paljon asioita katsojien tulkinnan varaan. Ja itse myös arvostan aina jotenkin enemmän käsin piirrettyjä, se työ mitä niiden eteen on nähty on vaivan arvoista ja kaunista katseltavaa. Kiva että olet myös löytänyt animen ja Ghiblin maailman!

      Poista