Tein kuukausi sitten top-listan Ghiblin naishahmoista, niin nyt voisi mietiskellä, mitkäs sitten ovat ne parhaimmat mieshahmot. Koska kovin montaa miespäähahmoa ei Ghiblillä ole, sallin myös sivuroolit. (Niin monissa elokuvissa on nimittäin nainen pääosassa.)
Teksti sisältää juonipaljastuksia.
10. PAZU
Laputa -linna taivaalla
Eräänä iltana ihan tavallinen orpo poika Pazu pelastaa taivaalta alas leijailevan tytön nimeltä Sheeta. Hän on innoissaan, kun ainutlaatuinen ja jännittävä seikkailu alkaa. Olen aina mietiskellyt, että kuka loppupeleissä onkaan pääroolissa tässä elokuvassa. Ovatko sekä Pazu että Sheeta päähahmoja, vai jompikumpi heistä? Mielestäni Pazu tuntuu välillä selviävän tietyistä koettelemuksista liiankin helposti leffan edetessä, mutta on hänessä jotain ihanan sympaattista, miksi hän tälle listalle pääsee. Hän on hyvin avulias, uhkarohkea ja seikkailunjanoinen poika. Hän seuraa uskollisena isänsä jalanjälkiä löytääkseen kauan etsityn Laputan.
9. ASBEL
Tuulen laakson Nausicaä
Asbelista on Nausicaälle suuri apu, kun tämä joutuu pakenemaan Pejiten lentoaluksesta. He tapaavat ensimmäisen kerran, kun Nausicaä pelastaa hänet hyönteisten kynsistä. Sen jälkeen he päätyvät Fukain eli Saastemeren alle ihmetellen, miksi he eivät tarvitsekaan happinaamareita suojaksi myrkyiltä. Asbel on hyvin pienessä sivuroolissa, mutta hänellä on yllättävän suuri merkitys Nausicaälle. Hän aluksi omaa virheellistä ajattelutapaa, mutta on valmis kuuntelemaan Nausicaän neuvoja ja ottamaan niistä opiksi. Olen useasti ihmetellyt, miksi niin monet väittävät Asbelia Nausicaän ihastuksen kohteeksi. Itse en kyllä aisti heidän välillään mitään jännitettä, enkä aistinut sitä kertaakaan mangassakaan. Mielestäni he ovat vain ystäviä, jotka auttelevat toinen toisiaan.
8. SHO
Kätkijät
Sholla on suuri merkitys Ariettalle, sillä tämän äidin joutuessa kaapatuksi, on hän heti valmis auttamaan. Sho on hyväntahtoinen poika, joka todella omaa puhtaan sydämen. Hän ei tunne kyynisyyttä tai isottelun halua, vaikka suurikokoisempi onkin kuin pikkuruiset kätkijät. Hän valitettavasti kärsii sydänsairaudesta, jota ei syvennetä sen kummemmin kuin että hahmo mahdollisesti kuolee tai sitten selviää leikkauksella. Kukaanhan katsojista ei loppujen lopuksi tiedä, kuinka Shon todella kävi. Sho on hyvä esimerkki lapsille siitä, kuinka pienempiäkin luonnon kappaleita tulee kunnioittaa ja kohdella hyvin.
7. ASHITAKA
Ashitaka on aina ollut mielestäni melko syventämättömäksi jäänyt hahmo, mutta se johtuu ilmeisesti siitä, että hänen on tarkoitus toimia katsojan silminä luonnon ja rautakylän välisessä konfliktissa. Loppupeleissä Prinsessa Mononokessa näkökulma vaihtuu aika useaankin otteeseen, miksi myös Ashitakan persoonallisuus jää hieman sivusuuhun. Tärkeintä onkin, että pystymme hänen mukanaan seuraamaan konflikteja mahdollisimman puolueettomasti. Silti pidän Ashitakassa erityisesti siitä, että hän jaksaa pysyä sitkeänä ja rauhallisena erilaisissa tilanteissa. Hän ei myöskään suoranaisesti valitse, onko luonnon vai rautakylän puolella. Tappaminenkaan ei ole hänelle aina se ensimmäinen vaihtoehto, ellei sitten oma tai muiden henget ole akuutisti uhattuina. Hän myös viisaasti lopussa toteaa, että Peurajumalan pää pitää palauttaa ihmiskätten kautta, millä Miyazaki hienosti symboloi ihmisen ja luonnon välistä suhdetta: jos me vahingoitamme luontoa, ei se vahinko korjaannu kuin meidän kautta.
6. SEITA
Tulikärpästen hauta
Seita käy ehdottomasti kaikista vaikeimman tien ja synkimmän kohtalon läpi, joutuen kärsimään toisen maailmansodan ajasta. Kun hänen äitinsä kuolee pommituksissa, joutuu hän kantamaan täyden vastuun pikkusiskostaan Setsukosta. Sitä kaikkea on samalla sekä sydäntälämmittävää että sydäntäsärkevää seurata. Seita on kuitenkin ennen kaikkea vain ihminen, joka tekee myös virheitä. Hän uskoo, että voisi hyvinkin pärjätä Setsukon kanssa kahdestaan ilman kylmää tätiä, mutta köyhyys ja nälänhätä iskevät armotta. Sen seurauksena Seita alkaa muun muassa varastelemaan, ja joutuu sen takia pahimmassa tapauksessa fyysisesti pahoinpidellyksi. Seita onkin varmaan inhimillisin hahmo tällä listalla. Vaikka hahmon tekemiset saattavat tuntua ärsyttäviltä, ovat ne aikuistumattoman lapsen tekosia toivottomassa tilanteessa.
5. PARONI
Sydämen kuiskaus / Kissojen valtakunta
Eipäs jatketakaan ihmisellä, vaan kissanukella. Paroni Humbert von Gikkingen on yksinkertaisesti erittäin hurmaava tapaus. Hän esiintyy kahdessa elokuvassa, Sydämen kuiskauksessa ja Kissojen valtakunnassa, ja pidän hänestä todella paljon kummassakin teoksessa.
Sydämen kuiskauksessa Paroni toimii enemmänkin symbolina Seijin isoisän rakkauden menetykselle, ja toimii myös inspiraationa Shizukun tekemälle kirjalle. Ilta-auringon hohtaessa, säihkyvät Paroni-nuken silmät kauniisti. Ensimmäisellä tapaamisellaan Shizuku on näkevinään, että Paroni iskisi hänelle silmää. Varmaan tuosta syystä Shizuku ihastuu kyseiseen nukkeen, eikä katsojakaan voi olla ihailematta sitä. Elottomana nukkena Paroni tässä elokuvassa pysyy, vaikka lenteleekin taivaalla Shizukun mielikuvituskohtauksessa.
Kissojen valtakunnassa Paronilla on oikeasti jo suurempi rooli, sillä siinä hän herää eloon. Päähenkilö Haru löytää tiensä Kissa-asiaintoimistoon, ja auringon laskettua herää ikkunaruudun takana oleva kissanukke henkiin. Haru reagoi ensitapaamiseen melko mykistyneenä, onhan tuo herrasmies oikeinkin ihana ja hurmaava tapaus. Hän auttaa Harua tämän ongelmien ratkaisemisessa ja on yllättävän taitava muun muassa tanssimisessa ja taistelemisessa.
4. SEIJI
Sydämen kuiskaus
Seiji on päähenkilö-Shizukun tapaama uusi tuttavuus ja erittäin viehättävä sellainen. Aluksi hän enemmänkin kiusoittelee Shizukulle, mutta pian tuo lievä vihoittelu muuttuu ensirakkaudeksi. Seiji on hyvin määrätietoinen, koska hänellä on jo tulevaisuuden suunnitelmat pussissa, ainoastaan niiden toteuttaminen on se, mihin koko homma saattaa tyssätä. Hänen vanhempansa eivät oikein tue viulunveistäjä-uravalintaa, mutta onneksi isoisä on hänen puolellaan. Seiji nimittäin ei menisi lukioon ollenkaan, jos pääsee Italian Cremonaan opiskelemaan. Seiji on oikein hienosti luotu hahmo kuten Shizukukin, johon tulevaisuuttaan pohdiskeleva katsoja voi niin helposti samaistua. Eräänä mielenkiintoisena seikkana muuten se, että Miyazaki on itse todennut elokuvan ytimestä näin: "Mielestäni hyvä koulu ei ole mitenkään ainoa ratkaisu elämään. On myös hyvä jos oppii käsityötaidon, oppii valmistamaan jotain. Nykyajan tapa mitata ihmisten arvoa heidän käymiensä koulujen kautta on väärin."
3. HAKU
Henkien kätkemä
Haku on loppujen lopuksi melko pienessä roolissa Henkien kätkemässä, sillä hänen taustaa ja loppuratkaisua ei avata katsojalle kokonaan. Hänessä on silti jotain hyvin mystistä, mikä kiehtoo minua. Ja tietenkin, myös hän on todellinen hurmuri.
Haku paljastuu elokuvan aikana joen jumalaksi nimeltä Kohaku. Yubaba on siis varastanut hänenkin oikean nimensä, mutta onneksi Chihiro alkaa pikkuhiljaa muistamaan hänet. He nimittäin tapasivat jo silloin, kun pikkutyttönä Chihiro oli pudonnut Kohaku-jokeen, ja Haku pelasti hänet hukkumiselta. Kohtaus, jossa tuo kaikki selviää, on kyllä jotain niin kaunista.
Haku on siis alunperin joen jumala, ja hänen todellinen ulkomuotonsa on lohikäärme. Jostain syystä hän silti esiintyy myös ihmisenä, mille en ole oikein löytänyt kunnon selitystä. Sen lisäksi, että Haku on hyvin mystinen ja mielenkiintoinen hahmo, pidän hänen luonteestaan todella paljon. Hän on heti alussa valmis auttamaan Chihiroa, vaikka onkin altis paljastumiselle Yubaban alaisena. Haku on siis hyvin rohkea, aidosti välittävä ja aivan ihana hahmo. Hänellä on tärkeä rooli Chihiron tukena, kun he käväisevät katsomassa sioiksi muuttuneita vanhempia. Chihiro nimittäin purskahtaa itkuun sen jälkeen, kun viimein joku tarjoaa sitä aitoa tukea. Kaiken kaikkiaan pidän Hakusta todella paljon sekä siitä, että hän ja Chihiro vuoron perään ovat valmiita auttamaan toisiaan vaaratilanteissa.
2. HAURU (alunperin HOWL)
Liikkuva linna
Ulkonäkönsä perusteella Hauru on minulle se ehdoton ykkönen! Hän on tähän asti kyllä kaikista hurmaavin tapaus, mitä animaatioista voikaan löytyä. Pelkästään ulkonäkö ei tietenkään ratkaise, vaan pidän Haurun persoonallisuudesta ja sen muutoksesta todella paljon. Aluksi kyseinen velho on pinnallinen, lapsellinen ja antaa jonkinmoisia viboja siitä, että hän olisi naistenmies. Tosiasiassa Hauru on kuitenkin pelkuri, joka vain piilottelee itseään kaiken tuon ulkokuoren alla. Sophien päättäväisyys ja sisukkuus tekee kuitenkin häneen suuren vaikutuksen. Loppua kohti hän alkaakin ottamaan enemmän vastuuta asioistaan. Yhtenä syynä on tietenkin myös erityinen side, joka Sophien ja Haurun välille muodostuu. He alkavat ikään kuin täydentämään toisiaan ja putsaamaan toistensa pinnallisuutta pois. Haurua nimittäin vaivaa ulkonäkökeskeisyys sillä tavalla, että täytyy pysyä tarpeeksi ehosteisena. Kun hiusten väri menee pilalle, siitä vedetään kunnon itkupotkuraivarit ja hieman masennutaan. Kyseinen kohtaus on kyllä todella hauska, mutta samaan aikaan niin valaiseva: sellaisia monet meistä nimittäin oikeastikin ovat. Hauru on mielestäni kaiken kaikkiaan todella mahtavasti luotu mieshahmo, joka taatusti jää mieleen hienolla kehityskaarellaan ja hupaisilla kohtauksillaan.
1. PORCO / MARCO PAGOT
Porco Rosso
 |
"Mieluummin sika kuin fasistisika."
|
Porcon ja Haurun välillä oli aikamoinen kiista ykkössijasta, mutta koska Porco sentään on elokuvansa päähenkilö, niin eiköhän hän tämän tittelin ansaitse. Ulkonäkö ei tässä tapauksessa välttämättä houkuttele, sillä miekkosen kasvot ovatkin aika kärsäkkäät. Porco, oikealta nimeltään Marco Pagot, on ilmeisesti itse kironnut itsensä siaksi. Silti hän toteaa, että ei tiedä, miksi hänestä tuli sika. Miksi nyt sitten hänestä paljon pidän, on hänen mielenkiintoinen sekä koskettava henkilötausta. Lisäksi pidän Porcon luonteesta: pessimistinen, sarkastinen, mutta pohjimmiltaan hyvä ihminen, jolla se suuri sydän on aluksi vain vähän piilossa.
Tässä tapauksessa seuraamme henkilöä, jonka voisi ilman tuota kirousta ajatella ihan todelliseksi ihmiseksi. Marco on ensimmäisestä maailmansodasta selvinnyt lentokapteeni, joka kuitenkin menetti osan miehistöstään. Hän tuntee yhä syyllisyyttä siitä, että ei voinut pelastaa heitä kaikkia. Sota on melkeinpä aina hyvin keskeisenä aiheena Miyazakin elokuvissa, ja tässä tapauksessa hän heijastaa siitä omia tuntemuksiaan päähenkilön kautta: Marco on liki menettänyt toiveensa ihmiskunnasta, sillä sota on jotain niin hyvin päätöntä ja maksaa vain ihmishenkiä. Sodassa nimittäin loppujen lopuksi kukaan ei voita, jäljelle jää vain iso kasa hävijöitä.
Marcon ilmeisin rakkauden kohde on hyvin kaunis Gina, joka on hänen lapsuudenystävänsä. Porco ei kuitenkaan ymmärrä heidän välistä syvyyttään ennen kuin vasta lopussa, kun Curtis kertoo Ginan rakastavan häntä. Ensimmäisellä katselukerralla pidin jonkinasteisena rakkausvaihtoehtona myös Fioa, sillä heidänkin välillä on pienehköä jännitettä. Fion rooli ei kuitenkaan ole rakastuttaa, vaan saada sika lämpenemään ihmiskunnalle.
Mikä nyt sitten tätä hahmoa syventää vielä entisestään, on eräs erittäin koskettava kohtaus. Siinä hän kertoo sotakokemuksestaan, jolloin hän luuli kuolevansa. Hän tavallaan käväisi elämän ja kuoleman rajalla, nähden kuinka menehtyneet vesitasolentäjät kerääntyivät taivaalle yhtenäiseksi verhoksi. Toinen kohtaus, joka taas syventää hänen ja Ginan välistä sidettä, on se, jossa Gina muistelee yhteistä hetkeään Marcon kanssa lapsuudestaan. Voi, mitä tunteita nuo kaksi kohtausta minussa saavatkaan aikaan.
Kaiken kaikkiaan pidän Porcosta erittäin paljon, ja hän on parhaimman mieshahmon tittelin ansainnut. Hän on erittäin hauska, vaikka ei suoranaisesti vitsejä lauo, ja on paras mieshahmo, sillä hänestä löytyy niin paljon syvyyttä!
Kuka on sinun suosikkimieshahmosi?
