tiistai 20. heinäkuuta 2021

Koulukiusaaminen: oma tarinani

Tämä postaus tulee poikkeamaan paljon muista teksteistä, sillä blogissani painotan animaatioita ja elokuvia, mutta halusin kuitenkin avautua omasta menneisyydestäni liittyen koulukiusaamiseen. Sellaisia avautumiskirjoituksia itse lukeneena olen huomannut, että ne tuovat yllättävänkin paljon vertaistukea jos on itse kokenut jotain vastaavanlaista, joten miksenpä itsekin asiasta jonkin verran kirjoittelisi. Samalla tietynlainen asian sanoiksi purkaminen ja ulos päästäminen näyttää sen, että kyllä mullakin oma sisäinen ääni on vaikka melko hiljainen tyttö koulussa olen aina ollutkin.

Minua ei ole koskaan fyysisesti paria poikkeusta lukuunottamatta kiusattu, mutta henkisesti kylläkin. Ja yleensä se on ollut aina syrjimistä eli piilokiusaamista. Ensimmäiset kokemukset ulkopuolelle jättämisestä muistan päiväkodista, jossa tyttöjen kesken tapahtui jo vahvaa ryhmittäytymistä - eli sain jo silloin sellaisen kuvan, että en ole hierarkiassa samalla korkeudella kuin toiset tytöt. Yksi hyvä kaveri minulla päiväkodissa kyllä onneksi kuitenkin oli, ja vietimmekin usein aikaa kahdestaan, eli ilmeisesti häntäkään ei suvaittu muiden tyttöjen joukkoon. Koulun alettua jäinkin ikävöimään kyseistä kaveria, sillä jäin jatkuvasti luokallani ulkopuolelle. Muistan, kun eräs luokkalaiseni jopa ihan sanoi mulle suoraan, että älä oo meidän kanssa. Kerran taisin opettajalle yrittää kertoa että kukaan ei ole mun kanssa, mutta muistaakseni hän vain totesi että mun pitäisi enemmän itse yrittää mennä muiden joukkoon. No, eipä se yrittäminen paljoa auttanut, kun en sisään vain millään päässyt. 

Toisen luokan jälkeen vaihdoin koulua, ja vaikka meitä oppilaita oli yhteensä paljon (tyttöjä enemmistö), niin silti en saanut sieltä kuin yhden hyvän ystävän, jonka kanssa olen vieläkin yhteyksissä. Hänet kuitenkin hyväksyttiin joukkoon paremmin kuin minut, joten vietin todella paljon välitunneilla aikaa yksin. Muistan, että menin usein yhden pienrakennuksen taakse jossa ei ollut ketään, jotta saisin olla "yksin yksin", enkä joutuisi olemaan väkijoukossa yksin. Pelkästään hiljaista ei kiusaaminen ollut, vaan ihan sanallistakin. Kaikkea en ala tässä luettelemaan, mutta ainakin kerran sain kuulla että melkein kukaan ei tykkää musta. Ai vittu kun se satutti. Satutti niin kovaa että aloin silloin välitunnilla koulussa itkeä. Opettaja puuttui kyllä asiaan, mutta eipä se syrjiminen mihinkään päin muuttunut. Ja eräs tyttö koko tuon ala-asteen ja yläasteenkin ajan aukoi mulle päätä asiasta jos toisestakin, ja sekin sai mut kerran kääntymään opettajan puoleen. Opettaja vain totesi puuttuvansa asiaan jossain vaiheessa, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Ilmeisesti kyseinen tyttö oli niin äänekäs että oli jopa ihan opettajan yläpuolella. 

Ja kyseisessä koulussa ainoastaan luokkalaiset eivät satuttaneet mua, vaan myös opettajani. Opettajakin voi ikävä kyllä olla koulukiusaaja, ja sellaisen olen joutunut läpikäymään. Hän huusi enemmän nimenomaan meille hiljaisemmille oppilaille ja hyvin pienistä syistä, kuten esimerkiksi unohduksista. Muistan ainakin yhden kerran, kun sain ihan kovalla työllä taistella kyyneliä vastaan opettajan huutaessa mulle. Mutta vielä pahemmin hän mun mielestä kohteli erästä poikaa, joka oli tosi kiltti ja hiljainen, ja tunsin oloni aina todella pahaksi kun hän kuritti poikaa ilman kunnon syytä, empaattinen ihminen kun olen kuitenkin aina ollut. Sydän löi kyllä todella lujaa aina kun opettaja käyttäytyi agressiivisesti, ja voin ihan myöntää silloin lapsena pelänneeni häntä. 

Yläasteella opettaja/luokanvalvoja tietenkin onneksi vaihtui, ja tuntuikin kuin iso kivi olisi pudonnut niskalta pois. Harmillisesti aikalailla samat luokkalaiset kuitenkin oli yhä rinnalla, ja sama ulkopuolelle jättäminen jatkui. Itse asiassa syrjiminen tuntui vielä pahemmalta ehkä siksi, että hyvä ystäväni ei jatkanut samassa koulussa eri paikkakunnalle muuttamisen vuoksi, joten en voinut turvautua häneen enää ollenkaan. Muistan ainakin kaksi tilannetta, jolloin kiusaaminen ahdisti niin kovasti, että menin koulussa vessaan itkemään, koska niitä kyyneliä oli yksinkertaisesti niin vaikea pidätellä. 

Yläasteen loputtua katkaisin välit kolmeen tyttöön, jotka kiusasivat mua kaikista eniten, ja joiden kanssa olinkin melkein koko yläasteen ajan yhdessä. Sen jälkeen tuntui helpottavalta kun sain aloittaa lukiossa muihin tutustumisen ihan puhtaalta pohjalta, ja sain kuin sainkin muutamia kavereita. Aluksi sitä ei meinannut uskoa, että mun seura kelpaa jollekulle, koska siihen asti oli ajatellut, että itsessä on jotain vikaa. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että jos sua kiusataan, niin ei se vika ole sussa vaan kiusaajassa. Mutta sen kaiken helvetin keskellä sitä ei osaa ajatella niin. Onneksi olen sen kaiken kuitenkin kestänyt enkä murtunut liikaa, ja jälkeenpäin olen osannut ajatella, että se kaikki on vain vahvistanut mua. Ja että on oikeasti ihmisiä, jotka hyväksyy mut sellaisena kuin olen ja välittävät musta. Itsetunto oli peruskoulussa mulla ihan nollassa, mutta ylöspäin olen onneksi sen jälkeen aina pala palalta päässyt kipuamaan.

Jos olet kiusattu tai olet ollut kiusattu, muista aina että vika ei ole sussa, ja että sulla ja sun tunteilla on oikeasti väliä! Ja jos olet kiusaaja tai olet ollut kiusaaja: ei ketään saa kohdella kuinka tahansa edes hiljaisella tavalla, koska se oikeasti satuttaa paljon ja jättää ikuiset jäljet. Ne haavat kyllä jälkeenpäin paranee, mutta arvet jää. 

Ja jos teillä lukijoilla on ajatuksia mielenpäällä joita haluatte jakaa aiheeseen liittyen (esim. omia kokemuksia), niin kommenttikenttään saa kyllä kirjoittaa! :)



torstai 8. heinäkuuta 2021

Animaatiohahmo ihastukset

Varmasti jokainen on joskus päästellyt ihailun huokailuja jonkin animaatiohahmon vuoksi tai peräti jopa ollut ihastunut animaatiohahmoon. Mitkä animaatiohahmot siispäs ovat minun kohdallani aiheuttaneet mieleenpainuvimpia ihastuksen tunteita...

PETER PAN

Ihan ensimmäisenä muistilokerostani tulee mieleen ehdottomasti Peter Pan, joka sai päiväkoti-ikäisessä minussa aikaan suuria ihastumisen tunteita! Komea ja vekkulimainen poika on todella kyseessä, ja se lentotaito on niin siisti! Ihailin tuota lentokykyä kovasti, ja harmitti kun se ei oikeassa elämässä onnistunut. Olin niin ihastunut Peteriin ja hänen lentokykyyn, että odottelin iltaisin nukkumaanmenoaikana hänen saapumistaan ikkunalle, ja että sitä kenties pääsisi Mikä-Mikä-Maahan. Ja arvatkaa oliko lapsuuteni minä pettynyt, kun niin ei käynyt. Olinkin usein kateellinen elokuvan Leenalle, koska hän pääsi Peterin kanssa Mikä-Mikä-Maahan, vaikka toisaalta samaan aikaan paritin heitä kovasti yhteen. 

Vielä pakko mainita, että Peterin lentokyvyn ihailu tuli minulla ihan uniin asti, ja hyvin usein näinkin lentounia, ja sitten aamulla ärsytti hirveästi etten oikeasti osaakaan lentää!

KOVU

Tämä miesleijona sai minussa aikaan melkoisia ihailun tunteita! Harvemmin furryt iskee, mutta Leijonakuningas 2:n Kovussa on vain sitä jotain. Ah, niin komea, hieman bad guyn oloinen pinnalta katsottuna, mutta yllättävän monikerroksinenkin hahmo on lopulta kyseessä. Kovussa on ulkonäöllisesti hieman samaa kuin Scarissa, mutta toisaalta myös pehmeyttä, eli hän on jotain hyviksen ja pahiksen väliltä. Ja sitä hän on myös luonteeltaan: ei selkeästi hyvä tai paha. Se tekeekin hänestä yhden mielenkiintoisimmista disney-hahmoista, ja pidän siitä kuinka Kovun hahmosta paljastuu uusia puolia Kiaran kautta. Tämä leijonakomistus on helposti paras syy katsoa Leijonakuningas 2...

CORNELIUS

Peukalo-Liisan keiju Cornelius sai joskus lapsena aika vahvoja ihailun tunteita minussa aikaan. Kyseessä on kyllä todellinen flirttailija, sillä heti Peukalo-Liisan tavattuaan edessä on ihan suoria iskuyrityksiä! Tulisia tunteitaan ei Cornelius todellakaan yritä peitellä sitten yhtään. Varmaankin isoin syy miksi tämä komea mieskeiju iski, on hänen ja Peukalo-Liisan lentoajelu Let me be your wings.

HAURU

Jos vasta aikuisena jokin animaatiohahmo on kerännyt minulta huokailuja peräänsä, niin se on kyllä Liikkuvan linnan Hauru. Kuinka sitten voikaan animemies olla niin komea, ihana, hurmaava... Ehkäpä se pahin ihastumisvaihe on mennyt jo ohi, mutta kyllä yhä uusintakatseluillakin pieniä ihastuksen tunteita tämä velho saa minussa aikaan, hihih. Haurun hahmodesign on vain niin uskomattoman liehittelevä, etenkin nuo siniset viekoittelevat silmät ansaitsevat mainintansa. Ja unohtamatta aivan mahtavaa luonnetta, joka todellakin tekee tästä miehestä kokonaisuudessaan ihanan.

FAKIR

Ihan hiljattain olen katsonut animesarjan Princess Tutu, enkä olisi uskonut että sieltä tarttuisi mukaan näinkin mieleenpainuva hurmuri. Aluksi pidin Fakiria todella ärsyttävänä hahmona, mutta pian hänestä paljastui uusia puolia ja olin aivan myyty hänelle! Ehkä nyt en aivan ihastunut häneen ollut, mutta jonkintasoisia ihailun tunteita tämä ihana komistus sai minussa kyllä aikaan.

BONUS:

ERIC NORTHMAN

Vaikka halusinkin tehdä listasta animaatiohahmopainotteisen, niin en vain millään voinut olla mainitsematta tätä fiktioihastustani! Aleksander Skarsgård on nimittäin kyllä yksiä komeimpia ilmestyksiä elokuvissa/sarjoissa. Aina kun katson True Bloodia, Eric Northman saa minut edes jollain tasolla ihastumaan häneen. Tuskin olen ainoa, joka on hänen peräänsä huokaillut, hyvin usein monien muidenkin naisten sydämet ovat sykkineet tälle hurmurille.

Mitä animaatio/fiktio-ihastuksia teillä on ollut?


Kuvat: www.animationscreencaps.com, https://princesstutu.fandom.com/wiki/Fakir, https://wallpapersafari.com/eric-northman-wallpapers/

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Arvostelu: Luca (2021)

 LUCA


Ohjaus: Enrico Casarosa
Pääosissa: Jacob Tremblay, Jack Dylan Grazer, Emma Berman, Saverio Raimondo, Maya Rudolph
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 41min


Luca kertoo nimensä mukaisesti pojasta nimeltä Luca, joka on merihirviö ja haluaisi kaikessa uteliaisuudessaan tutustua ihmisten maailmaan. Hänen perheensä on silti kaikkea ihmisiä koskevia asioita vastaan, ja merenpinnalle meneminen on ankarasti kielletty. Pian Luca kuitenkin tapaa itsevarman merihirviön Alberton, jonka avulla hän pääsisi kokeilemaan, millaista elämä ihmisten ilmoilla olisi...

Tarina vaikuttaa etenkin alussa hyvin mielenkiintoiselta, mutta tietynlainen päämäärättömyys ja laahaus teki sen seuraamisesta melko puuduttavaa. Lisäksi elokuva tuntui mielestäni liialta kopiolta Disneyn Pienestä merenneidosta, ja koko keston ajan tulikin vertailtua näitä kahta teosta keskenään. Lucaa vaivaa suuresti omaperäisyyden puute, ja kun sitä jatkuvasti vertaili Pieneen merenneitoon, tuntui kokonaisuus ja kopioidut ideat hyvin laimeilta. 

Luca on hyvin tavallinen päähenkilö, joka Pienen merenneidon Arielin tavoin haluaisi itsenäistyä ja kokeilla jotain uutta vanhempiensa kielloista huolimatta. Täten hahmoon pystyy siis melko helposti samaistumaan, ja häntä myöskin kannustaa tarinan aikana. Hänen ystävyyssuhteensa Albertoon on myös ihan onnistunut, ja on mielenkiintoista seurata, millaisia konflikteja heidän ja muidenkin hahmojen välille syntyy.


Hahmot ja tarina eivät kuitenkaan lopulta tunnu kovin erikoisilta tai mieleenpainuvilta, johtuen etenkin jo aikaisemmin mainitsemastani Pienen merenneidon kopioimisesta. Tietynlaista koukkua ja syvyyttä leffasta jää myös uupumaan, sillä se oikein missään vaiheessa imaise kunnolla mukaansa, mielenkiintoista aloitusta lukuunottamatta. Komediallinenkin puoli ja jännittävät hetket jäävät jotenkin innottomiksi, mikä johtaa siihen, että tunnepuoli jää melko latteaksi. Filmi tarjoaa kyllä hyvää sanomaa erilaisuuden hyväksymisestä ja rohkeudesta, ja kyseiset teemat puhuttelevat varmasti lapsikatsojia. Aikuiskatsojan näkökulmasta ne voivat kuitenkin tuntua jopa melko kuluneilta, ja leffa tuntuukin jäävän teemojensa ja konfliktiensa suhteen melko tutuksi ja turvalliseksi. Kaikki tuntuu toisin sanoen yksinkertaisesti jo moneen kertaan nähdyltä.

Lopulta Luca ei siis oikein omalle kohdalleni uponnut yhtään, sillä se tuntui hyvin tylsältä ja unohdettavalta Pixarin välityöltä. Siitä jäi mielestäni uupumaan jännitystä ja tunnetta, ja hahmoissa ja juonessa olisi voinut olla enemmän kiinnostavuutta. Lisäksi elokuva tuntuu vain laimealta kopiolta Pienestä merenneidosta, eikä teoksia voi millään olla vertailematta keskenään katsomisen aikana. Huomattavasti enemmän omaperäisyyttä olisi siis saanut olla ehdottomasti mukana. Toivottavasti seuraavissa Pixarin leffoissa olisi uudempaa ideaa ja sukellusta syvemmälle teemojen kanssa...




Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.pinterest.com


torstai 17. kesäkuuta 2021

Top 24 Pixarin elokuvat

Vihdoin olen katsonut kaikki Pixar-elokuvat, ja nyt olisikin aika laittaa niitä järjestykseen! Puoli vuotta sitten ehdinkin jo julkaista Top 10 Pixarin elokuvat listan (jonka myöskin deletoin), ja tämä onkin vähän niin kuin päivitetty versio siitä. Mielipide joidenkin sijojen kohdalla saattaa vielä joskus hieman muuttua, sillä hyviä Pixar-leffoja on yksinkertaisesti niin paljon. Etenkin Top kymmenessä kisailu elokuvien välillä on todella kovaa. Eipäs muuta kuin itse listaan, ja kerrohan toki kommenttikentässä, mitkä ovat omia Pixar-suosikkejasi!

24. AUTOT 2


Viimeisenä listallani on, yllätys yllätys, Autot 2! Hyvin moni pitää tätä jatko-osaa Pixarin huonoimpana elokuvana, enkä ole yhtään yllättynyt kun katsastin sen läpi. Tuntuu inhottavalta sanoa Pixarin elokuvasta näin, mutta Autot 2 oli yksinkertaisesti aivan tajuttoman mielenkiinnoton ja sekava. Uudelleen tulen tuskin sitä koskaan katsomaan, kuten en seuraavaakaan leffaa...

23. AUTOT 3


Odotin Autot 3:lta enemmän kuin Autot 2:lta, sillä jotkut tosiaan pitävät sitä Autot trilogiasta parhaimpana. Harmillisesti tämä kolmososa sai minulta saman tuomion kuin kakkonen: puuduttavaa ja mielenkiinnotonta katsottavaa. Lisäksi tuntuu, että unohdin jo ihan päivän sisällä, mitä elokuvassa edes tapahtui. En siis syttynyt kummallekaan jatko-osalle, sillä niiden hahmot ja juonet eivät ole mielestäni kummoisia.

22. KUNNON DINOSAURUS


Kunnon dinosaurus on minulle helposti se isoin pettymys Pixarilta, sillä odotukseni sitä kohtaan eivät edes olleet etukäteen korkealla. Elokuvassa on hädin tuskin omaperäisyyttä, melkein kaikki elementit ovat ihan suoria kopioita muista animaatioelokuvista, kuten Leijonakuninkaasta. Lisäksi sen hahmot jäävät tarinan tavoin tylsiksi ja valjuiksi. Monet kehuvat elokuvan animaatiotyyliä, ja vaikka itsekin pidän sen todennäköisistä taustoista, niin kumimaiset dinosaurushahmot eivät mielestäni sovi yhteen niiden taustojen kanssa.

21. ÖTÖKÄN ELÄMÄÄ


Ötökän elämää on mielestäni hyvin unohdettava ja tylsä elokuva. Olen katsonut sen vain kerran, enkä muista että olisin kertaakaan nauranut tai liikuttunut sen aikana. Mitenkään viihdyttävä leffa ei siis onnistunut olemaan, eivätkä sen hahmotkaan olleet mielenkiintoisia. Animaatiotyyli on aika vanhentuneen näköistä, mutta ei toisaalta häirinnyt katselukokemustani kuitenkaan.

20. MONSTERIT YLIOPISTO


Monsterit yliopisto on mielestäni keskinkertainen jatko-osa: ei huono, mutta ei mitenkään kovin hyväkään. Siinä oli sekä hauskoja että heikkoja vitsejä, ja juoni oli aika ennalta-arvattava ja kliseinen. Ehkäpä jos sivuhahmoissa olisi ollut enemmän sitä jotain, olisin pitänyt tästä enemmän. Elokuva ei siis lopulta vain herättänyt minussa oikein tunteita suuntaan tai toiseen, vaikka ihan kiva olikin.

19. LUCA


Luca on tällä hetkellä Pixarin uusin elokuva, ja se ei valitettavasti minuun oikein uponnut. Se tuntui hyvin laahaavalta tarinalta ilman mielenkiintoista tavoitetta. Joitakin hauskoja hetkiä leffassa oli, mutta kokonaisuus ei imaissut ollenkaan mukaansa, vaan se jäi tylsäksi ja unohdettavaksi.

18. URHEA


Urheassa on paljon hyvää, mutta niin on paljon sitä huonoakin. Tarinassa on juoniaukkoja, ja kohellusta ja irtovitsejä on aivan liikaa turhien ja yksioikoisten sivuhahmojen vuoksi. Urhean tarina kaipaisi todella paljon fiksausta, jotta se olisi sujuva, sillä sellaisenaan kuin se on, niin sen draama ja komedia eivät ole kovin hyvässä tasapainossa. Pidän kuitenkin kovasti äiti-tytär-suhteesta, jota leffa pyrkii käsittelemään, ja Elinor on mielestäni oikein hyvin toteutettu hahmo.

17. AUTOT


Autot on se elokuva, jota kohtaan minulla oli isoimmat ennakkoluulot, koska no, sehän kertoo autoista. Olen nähnyt leffan ehkä kerran lapsena, eli jotain pätkiä sieltä täältä muistin. Viihdyin Autojen ääressä lopulta ihan hyvin, vaikka se ei minussa mitään isoja tunteita herättänyt. Pituus oli mielestäni leffan isoin heikkous, eli tiivistämisen varaa olisi ollut.

16. DORIA ETSIMÄSSÄ


Olin ehtinyt monta vuotta ajatella, että Doria etsimässä on varmasti juuri niitä huonoimpia jatko-osia, mutta kävikin niin että sain positiivisesti yllättyä. Juonellisesti elokuva oli hivenen ennalta-arvattava, mutta yllätyin sen tunteellisuudesta. Pidin myöskin yllättäen lähes kaikista hahmoista, etenkin Dorin ja Hankin yhteistyötä oli mielenkiintoista seurata. Sen sijaan loppuosuus meni mielestäni yliampuvaksi kohkaamiseksi, ja se vähentää tykkäämistäni elokuvasta jonkin verran. Sinänsä turha jatko-osa, mutta ihan viihdyttävä silti.

15. NEMOA ETSIMÄSSÄ


Nemoa etsimässä on ihan hyvä elokuva, mutta jostain syystä se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Hahmot ja juoni ovat kyllä hyviä ja toimivia, huumoria löytyy mukavasti ja tarina pitää otteessaan. Jotain leffasta kuitenkin vain jää mielestäni puuttumaan.

14. MONSTERIT OY


Monsterit Oy on erittäin viihdyttävä ja hauska elokuva, mutta siitäkin jää mielestäni hieman puuttumaan sitä jotain, ja siksi se ei ihan suosikkeihini lukeudu. Sijoitin Monsterit Oy:n kuitenkin korkeammalle kuin Nemoa etsimässä, koska sen huumori uppoaa minuun paremmin. Hahmot ovat oikein mainioita, erityisesti pidän Taren ja Masin ystävyyssuhteesta. Jännityspuolikin pelaa leffassa erittäin hyvin, etenkin lopputaistelu nappaa aina mukaansa.

13. ETEENPÄIN


Eteenpäin on yllättäen sellainen elokuva, joka ensimmäisellä katselukerralla ei ihan sytyttänyt, mutta toisella katselukerralla pidin siitä huomattavasti enemmän. Lopun taisteluryminöinti ei oikein mielestäni sovi kokonaisuuteen, mutta pidin kuitenkin kovasti Iikan ja Aaron veljessuhteen kehittymisestä. Lopetus oli myös yllättävän koskettava, ja huumoria oli tarinassa sopivasti mukana.

12. TOY STORY 4


Toy Story 4 ei sinänsä ole tarpeellinen jatko-osa, ja meninkin katsomaan sen elokuvateattereihin aika skeptisenä mutta toiveikkaana. Se osoittautui kuitenkin vallan erinomaiseksi elokuvaksi. Siinä missä kolmas osa päätti Andyn ja lelujen tarinan, antaa neljäs osa ansaitun lopetuksen Woodylle. Sitä kautta elokuva käsittelee todella hienosti jopa vanhuutta ja liikkumista eteenpäin, kun jostain entisestä päästää irti. Tietenkin huumoria jälleen riittää Toy Storyen tapaan, ja olen iloinen, että elokuvantekijöillä oli pokkaa tehdä todella rohkea ratkaisu lopussa!

11. IHMEPERHE 2


Katsoin Ihmeperheen jatko-osan reilu vuosi sitten, ja se yllätti minut todella positiivisesti! Muistelen aluksi vältelleeni sen katsomista, koska ajattelin, että niin monen vuoden päästä tehty jatko-osa ei voisi millään olla hyvä. Onneksi ennakkoluuloni osoittautui vääräksi, sillä tämähän on aivan mahtavaa jatkoa mahtavalle Ihmeperheelle. Hahmojen voimia hyödynnetään mukavasti uudella tavalla, ja on mielenkiintoista seurata tällä kertaa Ilun suurempaa roolia perheessä. Ja olisi synti olla mainitsematta kohtausta Jaskan ja pesukarhun välillä, joka kuuluu ehdottomasti Pixarin hauskimpien hetkien joukkoon!

10. SOUL


Soul on oikein erinomainen elokuva ja selvästi kypsempi kuin useat muut listan animaatiot, ja täten se vetoaa mitä luultavimmin parhaiten aikuisiin. Onhan esimerkiksi teemana pyörivä elämän merkitys kuitenkin melko vakava aihe. Ihan yhtä kovasti tunteisiin leffa ei minulla mene kuin ylempänä sijaitsevat teokset, mutta viihdyttävä ja ajatuksia herättävä se silti on.

9. TOY STORY 2


Kuten Toy Story 4:n kohdalla jo varmasti huomasi, pidän erittäin paljon Toy Storyista! Eikä tämä kakkososa ole todellakaan poikkeus. Mukana on mahtavasti huumoria, uusia hahmoja ja koskettavuutta. Tässä osassa onkin mielenkiintoista seurata Woodyn pohtimista identiteettinsä suhteen. Lapsena tämä taisi olla ihan se suosikki-Pixar-elokuvani, ja silloin tunteisiini meni tosi pahasti Jessien When she loved me -laulu.

8. ROTTATOUILLE


Rottatouille on siinä mielessä hauska poikkeus Top kympissäni, että en lapsena hirveästi välittänyt siitä, mutta nyt aikuisena siitä on tullut yksi suosikeistani. Leffan tunnelmaan todella uppoutuu mukaan, ja huumori on oikein nokkelaa. Animaatiotyyli on myös aivan mielettömän hienoa etenkin Pariisin maisemien osalta. Kovin isoja tunteita elokuva ei minussa herätä satunnaisia kylmiä väreitä lukuunottamatta, mutta erittäin viihdyttävä se silti on.

7. TOY STORY


Ensimmäinen Toy Story on se mikä aloitti kaiken, ja todellinen klassikkohan se jo on. Yhä aikuisenakaan sen katselemiseen ei nimittäin tunnu kyllästyvän. Mukana on nokkelaa dialogia ja huumoria, mainioita teemoja ja mielenkiintoisia hahmoja. Woodyn ja Buzzin hahmokehityksiä ja ystävystymistä on tässä osassa aina mukava seurata.

6. COCO


Coco on erittäin tunteellinen ja kaunis elokuva, joka ei todellakaan tuottanut pettymystä kun näin sen ensimmäisen kerran. Tai no, ennalta-arvattavuus pahiksen suhteen tuotti pienen pettymyksen, mutta kaikki muu oli sitten mahtavaa. Pidän todella paljon teemoista, joita elokuva käsittelee, kuten perhettä ja kuolemaa. Leffassa on sympaattisia hahmoja, koskettavia kohtauksia ja visuaalisesti se on ihanan värikäs.

5. UP - KOHTI KORKEUKSIA


Up on yksi niistä harvoista animaatioista, joka sai lapsena ja saa yhä aikuisenakin minut herkistymään. Elokuvan prologi, "muistutus"-kohtaukset ja lopetus ovat nimittäin hyvin koskettavia. Miinuksena pidän leffassa sitä, että sen vahvan aloituksen jälkeen tapahtuu pieni tason pudotus. Muuten tämän ääreen on kuitenkin aina mukava palata, sillä sen ääressä saa sekä nauraa että liikuttua!

4. IHMEPERHE


Ihmeperhe on tärkeimpiä suosikkileffoja lapsuudestani, ja yhä aikuisenakin se kuuluu suosikkieni joukkoon. Tässä leffassa pidän erittäin paljon siitä, että niin monia tarinallisia seikkoja ja nokkeluuksia avautuu vasta aikuisen silmin. Se tekee mielestäni Ihmeperheestä erittäin kypsän ja aikuisille aidosti viihdyttävän elokuvan, eikä sen katselemiseen tunnu kyllästyvän! Leffasta löytyy mainiosti synkkyyttä, huumoria, erinomaisia hahmoja ja yllättävää syvyyttä etenkin perheteeman ansiosta.

3. TOY STORY 3


Toy Story 3 on mielestäni lelutarinoista paras, koska se yhdistää niiden vahvuudet erinomaisella tavalla. Siitä löytyy synkkyyttä, huumoria, nokkelia ideoita ja mainioita hahmoja. Ja tällä kertaa mukana on myös vähän enemmän koskettavuutta etenkin lopetuksen ansiosta. Aivan mahtava elokuva, ja vaikka tosiaan jatkoa ei tämän jälkeen olisi enää tarvittu, olen tyytyväinen että neljäs osa antoi Woodynkin tarinalle päätöksen.

2. WALL-E


Wall-E on yllättäen seuraavan elokuvan tavoin sellainen, että rakastumiseni siihen tuntuu vain kasvavan jokaisella katselukerralla. Siinä on vain jotain hyvin lumoavaa, aitoa ja ihanaa. Wall-E on ehdottomasti eräitä sympaattisimpia päähahmoja Pixarilta, ja hänen ja EVAn välistä kanssakäymistä on mielenkiintoista seurata, sillä kumpikaan ei lopulta paljoa puhu. "Näytä, älä kerro"-sääntöä noudatetaankin tässä leffassa erinomaisesti, ja mukana on mahtavasti koskettavuutta ja hauskuutta.

1. INSIDE OUT


Mielipiteeni ykkössuosikin suhteen ei ole todellakaan muuttunut, vaan yhä se on tunteista kertova Inside Out. Tässä elokuvassa on vain kaikkea, mitä voikaan toivoa: se saa herkistymään, naurattaa, viihdyttää ja pistää pohtimaan. Yhä uusintakatseluillakin saatan huomata elokuvasta jotain uutta, ja ihmismieleen liittyvät nerokkaat seikat ovat upeaa seurattavaa. Teema surun käsittelystä ja hyväksymisestä on mielestäni todella tärkeä, ja se on käsitelty tässä todella nokkelalla ja koskettavalla tavalla. Tämän leffan katselemiseen en yksinkertaisesti kyllästy!


Edit 20.6.2021 (Luca lisätty listaan)


Kuvat: www.animationscreencaps.com, www.polygon.com


sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Arvostelu: Raya ja viimeinen lohikäärme ~ Raya and the Last Dragon (2021)

 RAYA JA VIIMEINEN LOHIKÄÄRME


Ohjaus: Don Hall, Carlos López Estrada, Paul Briggs, John Ripa 
Pääosissa: Kelly Marie Tran, Awkwafina, Isaac Wang, Gemma Chan, Daniel Dae Kim, Benedict Wong
Genre: animaatio, seikkailu, toiminta
Kesto: 1h 47min


Raya ja viimeinen lohikäärme on Disneyn uusin animaatioelokuva, ja sen saapumista Disney+-palveluun onkin ehditty jo odotella. Niinpä eilen katsoin leffan oikein positiivisin mielin, joskin melko varauksellisin odotuksin.

Tarina sijoittuu muinaiseen Kumandran valtakuntaan, jossa yksinäinen soturi Raya lähtee etsimään viimeistä jäljellä olevaa lohikäärmettä kukistaakseen Druun-nimiset hirviöt...

Päähenkilönä nähdään siis Raya, joka selvästikin esim. Vaianan tavoin on itsenäinen ja vahva prinsessa, joka ei mitään prinssiä etsiskele (tosin kyseisellä seikalla ei mielestäni paljoa väliä ole, sillä naishahmo pystyy kyllä olemaan vahva ja itsenäinen vaikka leffassaan johonkuhun rakastuisikin). Raya toimii päähahmona hyvin, mutta hän tuntuu valitettavasti onnistuvan kaikessa välillä hieman liiankin helposti, mikä laskee pienesti jännitystä joissakin kohtauksissa. Hän tapaa matkallansa viimeisen lohikäärmeen nimeltä Sisu, jonka design on harmillisen hölmö ja jopa hieman naurettava. Sisu ei vain jotenkin ulkonäöllisesti tunnu sopivan kyseiseen fantasiamaailmaan, vaan erottuu sen kaiken joukosta liiankin silmiinpistävällä tavalla. Luonteeltaan kyseinen lohikäärme on ihan pidettävä, vaikkakin välillä myös hieman ärsyttävä. Tämä voi johtua ihan siitä, että dialogiin on upotettu aika paljon moderneja vitsejä, jotka eivät välillä toimineet omalla kohdallani kovin hyvin. Isoin moitteeni Sisua kohtaan tulee kuitenkin ehdottomasti tämän ääninäyttelijästä (Awkwafina), jonka ääni oli niin ärsyttävää kuunneltavaa eikä vain oikein sopinut kyseiseen rooliin yhtään. 


Muita hahmoja ovat vielä ainakin Rayaa vastaan taisteleva Namaari, Rayan sidekick Tuk Tuk, sekä myöhemmin tutuiksi tulevat Boun ja Noi. Suurimmaksi osaksi hahmot ovat toimivia, mutta itseäni jäi hieman harmittamaan, etten lopulta tuntenut erityisen vahvaa kiintymystä heihin. Varsinaista pääpahista ei tunnu olevan mukana, vaan enemmänkin hahmoissa on melko ristiriitaisia piirteitä. 

Elokuva alkaa suhteellisen sujuvasti, vaikka aloitus kestääkin ehkä turhan kauan. Rayan tavatessa Sisun, alkaa seikkailu kunnolla. Elokuvan parasta antia ovat ehdottomasti sen hienot taistelukohtaukset, jotka ovat todellista herkkua silmille. Itse juoni ja päätavoite jäävät kuitenkin lopulta liian yksinkertaisiksi. Fantasiamaailmaa, johon tarina sijoittuu, olisi voitu syventää huomattavasti enemmän. Hahmojen edetessä tavallaan vain ensimmäisestä vaiheesta toiseen, tuntuu kaikki jäävän harmilliseksi pintaraapaisuksi. Etenkin konfliktit (erityisesti loppukliimaksi) ratkaistiin turhan helposti, mikä jätti hyvin vaisun maun suuhuni. Päähahmojen onnistuessa liian helposti tavoitteissaan, laski se monessa kohtaa jännitystä jonkin verran. Teemana pyörivä luottamuskin jää ikäväksi pintaraapaisuksi, eli sekin hahmojen, tarinan ja fantasiamaailman tavoin olisi kaivannut mielestäni enemmän syvyyttä alleen. Lopussa leffa tuntuu yrittävän tavoitella jotain tunteellisempaa, mutta se ei oikein onnistu voittamaan katsojaa täysin puolelleen.


Visuaalisesti kyseessä on tietenkin erittäin laadukas ja näyttävä animaatio, onhan Disneyllä jälleen tietokoneanimaatio kehittynyt huimasti. Monet seikat kuten esimerkiksi vesi näyttävät melko aidoilta, ja etenkin taustat ovat kaunista katseltavaa. Musikaali ei elokuva tällä kertaa ole, vaan sisältää taustamusiikkia välillä.

Raya ja viimeinen lohikäärme on ihan hyvä elokuva, mutta sen alku lupaili mielestäni enemmän kuin mitä paketti kokonaisuudessaan lopulta antoi. Kaikki tuntui jäävän hieman harmilliseksi pintaraapaisuksi. Itse tarina on hyvinkin yksinkertainen ja jopa jossain määrin ennalta-arvattava, mutta eniten itseäni jäi harmittamaan kuinka helposti monet konfliktit vain ratkaistiin ilman kunnon jännitettä ja sitä, että hahmot kehittyisivät paljon matkansa aikana. Leffan loputtua tuntuikin, että kestoa olisi ollut vähemmän kuin puolitoista tuntia, eli juoni jäi kyllä turhan ohueksi. Lopputulos on se, ettei filmi oikein herättänyt minussa tunteita suuntaan tai toiseen mikä on harmi, sillä potentiaalia tässä olisi kyllä ollut johonkin paljon suurempaan.




Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fwehaveahulk.co.uk%2Fraya-and-the-last-dragon-review%2F&psig=AOvVaw1IcDDE3t9Q9v2UxXtLwIqp&ust=1623046281253000&source=images&cd=vfe&ved=0CAMQjB1qFwoTCKCci9ysgvECFQAAAAAdAAAAABAJ, https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fwww.npr.org%2F2021%2F03%2F05%2F973252785%2Fraya-and-the-last-dragon-soars&psig=AOvVaw1IcDDE3t9Q9v2UxXtLwIqp&ust=1623046281253000&source=images&cd=vfe&ved=0CAMQjB1qFwoTCKCci9ysgvECFQAAAAAdAAAAABAP