Top 8 Disneyn hopeakauden elokuvat

Disneyn klassikoista kirjoittaminen on minulla nyt kyllä tosiaankin tainnut vaihtua arvosteluista Top-listoihin. Ehkäpä pidän lopulta enemmän listojen luomisesta, sillä yhden arvostelun kirjoittaminen vie melko paljon aikaa. Etenkin kun kirjoittelen tänne blogiini sen verran mitä opiskelujen ohessa ehdin ja jos vain ideoita löytyy. Tosin eipä sitä olekaan arvostelematta tältä listalta kuin sijoilla 4. ja 2. olevat elokuvat, ja kultakauden leffoista minulla on arvostelematta Dumbo ja Fantasia. Kaikki renesanssiajan filmit taas olen arvostellut. Disney revival era-listalla ainoastaan Nalle Puh on sellainen, jota en ole arvostellut.

 
Mutta jaarittelut sikseen, haluan ehdottomasti jatkaa tätä Disneyn klassikoiden paremmuusjärjestykseen laittamista kausittain! Syynä yksinkertaisesti se, että se on paljon helpompaa kuin että laittaisi kaikki klassikot (joita on tällä hetkellä 60) järjestykseen. Tällä kertaa on vuorossa Disneyn hopeakauden elokuvat. Disneyn hopeakauteen kuuluvat Tuhkimo, Liisa Ihmemaassa, Peter Pan, Kaunotar ja Kulkuri, Prinsessa Ruusunen, 101 Dalmatialaista, Miekka kivessä ja Viidakkokirja.

8. MIEKKA KIVESSÄ

Miekka kivessä on seuraavan leffan kanssa ainoat hopeakauden klassikot, joita en ole nähnyt lapsena. Nostalgiavaikutus siis puuttuu kokonaan. Miekka kivessä on mielestäni valitettavan kehno disneyelokuva: siitä nimittäin tuntuu puuttuvan juoni kokonaan, ja leffa tuntuu alkavan kunnolla vasta loppupuolella, kun se jo sitten loppuu. Huumoria kyllä teoksesta löytyy, etenkin Merlinin ja Matami Mimmin taistelu oli viihdyttävää katsottavaa. Mutta kokonaisuutena kyseessä on yksiä tyhjimpiä disneyleffoja, eikä minua huvittaisi katsoa sitä toista kertaa.

7. VIIDAKKOKIRJA

Kun monia disney-klassikoiden listauksia katselee, niin hyvin monesti Viidakkokirja on niissä melko korkealla, jopa Top 10:ssä. Itse en oikein ymmärrä, mikä tässä leffassa niin hienoa on. Vai voisiko se sitten johtua nostalgiasta monen disneyfanin kohdalla? Olen tosiaan nähnyt Viidakkokirjan vasta aikuisena, ja olen ekasta katselukerrasta lähtien pitänyt sitä vain oikein kelpona. Siinä riittää hauskoja hetkiä, siinä on pääosin hyviä lauluja, ja hahmot itse Mowglia lukuunottamatta jaksavat kiinnostaa. Kuitenkin sisältöön mahtuu muutamia melko tylsiäkin hetkiä, ja pahis Shere Khanin toteutus voisi olla hieman synkempikin.

6. LIISA IHMEMAASSA

Muistelen katsoneeni tätä leffaa tosi monestikin lapsena. Silti siinä myöskin oli paljon ärsyttävyyksiä, etenkin pahiksena toimiva Hertta kuningatar on mielestäni yksiä ärsyttävimpiä disneyhahmoja. Nyt aikuisena siedän leffan ärsyttävyyksiä kuitenkin paremmin, ja löytyyhän sitä Hertta kuningattaren puolelta ihan huvittaviakin juttuja. Pääosin pidän Liisa Ihmemaassa-elokuvaa oikein viihdyttävänä klassikkona, mutta mitään isoa suosikkia siitä ei ole minulle muodostunut.

5. TUHKIMO

Tuhkimo on hopeakauden leffoista sellainen, josta haluaisin pitää enemmänkin. Muut hahmot kuin itse Tuhkimo tuntuvat saavan enemmän ruutuaikaa, mikä haittaa leffan sujuvuutta välillä. Etenkin hiiret ja Lucifer tuntuvat vievän liikaakin huomiota itse olennaisesta. Sen sijaan Kuningas ja Suurherttua ovat oikein mainioita hahmoja ja hauskaa seurattavaa. Prinssi jää harmillisesti yhtä ontoksi kuin Lumikissakin. Tuhkimo itse on kuitenkin suosikkini vanhemmista disney-prinsessoista, koska hänellä on jo selvästikin enemmän luonnetta, mikä tekee hänestä Lumikkia ja Auroraa samaistuttavamman.

4. KAUNOTAR JA KULKURI

Kaunotar ja Kulkuri on oikein viehättävä tarina kahden koiran välisestä romanssista. Leffassa ei oikeastaan niinkään tunnu olevan juonta, vaan hahmot vain oleskelevat ja tekevät asioita. Kaunotar itse on mielestäni oikein onnistunut hahmo, ja etenkin pentuna hän on suloinen! Hänen ja Kulkurin romanssi on toteutettu yllättävänkin realistisen tuntuisesti, sillä se ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Leffan spagettikohtaus on todella romanttinen, ja samaan aikaan taustalla soiva Bella notte on kaunis ja tarjoaa ihanat kylmät väreet.

3. PRINSESSA RUUSUNEN

Prinsessa Ruusunen on ehdottomasti hopeakauden elokuvista kaikista taiteellisin sen upean animaatiotyylin ja hienon musiikin ansiosta! Tuntuu hassulta, että pikkutyttönä en oikein pitänyt siitä, mutta tässä nyt sitten kuitenkin sijoitan sen jopa näin korkealle. Prinsessa Ruusunen on itse asiassa tällä hetkellä suosikkini vanhemmista prinsessaleffoista, koska sen kerronta on Lumikkiin ja Tuhkimoon verrattuna sujuvampaa, ja turhat kohelluskohtaukset on jätetty minimiin. Silti tästäkin leffasta löytyy miinuksensa: Aurora ei ole päähahmona kovin kummoinen, ja tarinan romanssi on hyvin kiirehditty. Satuna Prinsessa Ruusunen on kuitenkin viehättävä ja tunnelmallinen, ja Pahatar on oikein onnistunut pahis. Mainiota huumoria mukaan tuovat haltiatarkummit sekä kuninkaat.

2. 101 DALMATIALAISTA

Pidin 101 Dalmatialaisesta lapsena, ja pidän siitä yhä oikein paljon. Kyseessä on vain yksinkertaisesti yksiä viihdyttävimpiä disneyleffoja, koska siitä löytyy mainiosti huumoria ja jännitystä. Pahiksena toimiva Cruella De Vil on erittäin onnistunut, etenkin tämän pahislaulu Rogerin esittämänä on aina huvittavaa seurattavaa. Tietysti myös itse Anita ja Roger ovat oikein hurmaava pari. Eläinhahmot Pongoa lukuunottamatta eivät ole kovin muistettavia, mutta toimivat silti tarinassa hyvin. 

1. PETER PAN

Joudun myöntämään, että ellei minulla olisi niin vahvaa nostalgista sidettä Peter Paniin, se tuskin olisi ykkösenä. En kuitenkaan mahda itselleni (enkä sisäiselle lapselleni) mitään. Voisin silti kuvitella että ilman nostalgiaakin nauttisin tästä: kyseessähän on yksiä hauskimpia disneyleffoja etenkin Kapteeni Koukun ansiosta! Lisäksi tässä filmissä on vain sitä todellista disneytaikaa. Haaveilin aina lapsena että osaisin lentää kuten Peter Pan, ja että pääsisin itsekin Mikä-Mikä-Maahan. Löytyyhän sitä leffasta etenkin nyt aikuisena heikkouksiakin: itse Peter ja muutama muu hahmo nimittäin onnistuvat olemaan välillä melko ärsyttäviä. Kapteeni Koukku taasen taitaa olla nykyään suosikkihahmoni leffasta, ja kyseessä onkin yksi suosikkipahiksistani. 

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn hopeakauden elokuvat?

Kuvat: www.imdb.com

Arvostelu: Belle ~ Ryû to Sobakasu no Hime (2021)

 BELLE

Ohjaus: Mamoru Hosoda

Pääosissa: Kaho Nakamura, Ryô Narita, Shôta Sometani, Tina Tamashiro, Lilas Ikuta, Ryôko Moriyama

Genre: anime, seikkailu, draama

Kesto: 2h 1min

Belle on Mamoru Hosodan uusin animeleffa, jonka saapumista Suomeen olen ehtinyt jo kovasti odotella. Hosodan muita animetuotoksia ovat Digimon: The Movie, The Girl Who Leapt Through Time, Wolf Children, The Boy and the Beast ja Mirai.

Tarinan päähenkilönä toimii lukiolaistyttö Suzu, joka on luonteeltaan ujo ja hieman syrjäänvetäytyvä. Suzu menetti äitinsä lapsena, ja hän kokeekin yhä surua siitä. Pian Suzu liittyy osaksi U-virtuaalimaailmaa, jossa hän esiintyy alter egonsa muodossa. Hänen alter egonsa on Bell, vaikkakin U:ssa hän saa uuden nimen "Belle". Ujo tyttönen uskaltaa vihdoinkin tulla kuorestansa ulos kun ei tarvitse esiintyä omana itsenään, ja virtuaalimaailmassa hänestä tuleekin hyvin suosittu laulaja. Suzu toteaakin, että pystyy viimein taas laulamaan. Äitinsä menetettyään hän ei siihen ollut kyennyt kuin vasta nyt. Jonkin ajan kuluttua tarina saa twistiä, kun U:ssa kuvioihin astuu Lohikäärme, jota pidetään virtuaalimaailmassa pelottavana uhkana. Näin itse "Kaunotar ja hirviö"-kuvio tulee esille, ja elokuvahan on ottanutkin jonkin verran kyseisestä sadusta vaikutteita.

Elokuva menee aikalailla heti suoraan asiaan esittelemällä päähenkilön taustan selkeästi. Suzu on oikein mainiosti kirjoitettu hahmo, ja etenkin juuri hänen ujouteen ja syrjäänvetäytymiseen on hyvin helppoa samaistua. Mutta vielä enemmän pidän siitä, että hahmo uskaltaa olla sisäisesti oma itsensä vasta U-virtuaalimaailmassa. Kyseinen seikka tuo kiehtovuutta ja lisää samaistumisen tarttumapintaa hahmon kasvutarinaan. Voisin itsekin kuvitella, että jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa uskaltaisin olla alter egoni kuoren peitteenä rohkeampi, mitä Suzu on tässä tapauksessa laulamalla!

Tutuksi tulee varhain myös Suzun koulukaverit ja hänen hieman etäiseksi jäävä isä. Tosin Suzulla ei kovin läheiset välit isäänsä olekaan ja se myöskin perustellaan tarinassa hyvin. Virtuaalimaailman hahmot ovat tietysti se kiehtovampi puoli hahmogalleriasta, erityisesti itse Lohikäärme (/Hirviö). Vaikka muutamasta kohtauksesta tulee mieleen melko vahvasti disneyn Kaunotar ja hirviö, ei kyseinen juonikuvio toimikaan romanssin elementtinä Bellessä. Itse asiassa tarina ei ole lainkaan romanssipainotteinen, vaan enemmänkin teemat käsittelevät sisäistä minuutta. 

Kyseiset teemat ja etenkin Suzun kasvutarina ovat erittäin hyvin toteutettuja ja onnistuvat koskettamaan. Sen sijaan se, miten Kaunotar ja hirviö -kuvio tuotiin tarinaan mukaan, ei toiminut mielestäni aivan niin luontevasti. Onneksi kuvion edetessä Bellen ja Lohikäärmeen välinen kanssakäyminen muuttuu kuitenkin pala palalta enemmän järkeenkäyväksi. Toisessa puoliskossa tuntuu silti auttamatta siltä, että leffaan on yritetty mahduttaa hieman liikaa tavaraa. Itselleni olisi aivan hyvin riittänyt seurailla vain Suzun hahmokehitystä U-virtuaalimaailman kautta. Lohikäärmeeseen (tai oikeastaan tämän oikeaan minään) liittyvä loppuratkaisu, jota en voi tässä paljastaa, jätti hitusen ristiriitaiset fiilikset. Kokonaisuudessaan leffa on kuitenkin varsin onnistunut paketti, vaikka sen toinen puolisko juonen kannalta hieman ontuukin.

Musiikki ja animaatiotyyli taas ovat suorastaan huippuluokkaa! Etenkin ne laulut olivat hyvin kaunista kuunneltavaa ja saivat minussa aikaan jopa kylmiä väreitä. Animaatiotyyli on Hosodan tapaan kaunista, ja etenkin U-virtuaalimaailma on kiehtovan näköiseksi luotu.

Tiivistettynä Belle on oikein hyvä ja viihdyttävä animeleffa. Päähenkilö Suzu on hyvin kirjoitettu ujonpuoleinen hahmo, johon pystyy helposti samaistumaan. U-virtuaalimaailma tuo erinomaisesti kiehtovuutta ja lisää samaistumisen tarttumapintaa kasvutarinaan. Kaunotar ja hirviö -kuvio voisi toimia tarinassa paremminkin, mutta sen sijaan sen tarjoama teema koskien kuoren alla piilevää todellista minää on hyvin toteutettu ja onnistuu koskettamaan. Tiivistämisen varaa olisi leffassa ollut, sillä tällaisenaan se on hieman turhan pitkä. Kokonaisuudessaan leffa jätti kuitenkin oikein hyvän fiiliksen, vaikka Hosodan parasta tuotantoa tämä ei mielestäni olekaan. (Oma suosikkini Hosodalta on muuten The Girl Who Leapt Through Time, joka myöskin on kasvutarina.)

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.polygon.com, www.anime-planet.com, www.imdb.com

Top 10 Disney parit

Viime vuonna tein ystävänpäivän kunniaksi Top-listan Studio Ghiblin pareista, joten tänä vuonna halusin tehdä vastaavanlaisen postauksen Disneyn pareista! En laskenut mukaan Pixarin leffoja, vaan ainoastaan disney-klassikot. Jos jotain kunniamainintoja haluaisin antaa, niin ne olisivat ainakin Ariel ja Erik. Olin vähällä lisätä heidät listalle mukaan, mutta 10. sijalle sen sijaan päätyi jokin toinen pariskunta...

10. MULAN <3 SHANG

Mulan ja Shang tekevät hauskan poikkeuksen disney parien joukossa, sillä Shang uskoo melkeinpä koko leffan ajan Mulanin (Pingin) olevan mies. Ja kyllä, olen sitä mieltä että Shang mitä luultavimmin ihastui Mulaniin jo ennen kuin paljastui, että kyseessä on nainen. Myös Mulan ihastui Shangiin aikaisemmin, ja se paljastuu mielestäni siinä kohtaa, kun hän kehuu Shangia hienoksi kapteeniksi ja jää katsomaan tätä. Miksi nyt sitten tästä pariskunnasta pidän, on että he oppivat luottamaan toisiinsa. Vaikka Mulanin huijaus paljastuu, säästää Shang tämän hengen vastapalveluksesi siitä, että tämä aikaisemmin pelasti hänet. Lopussa Mulanilla on hieman vaikeuksia vakuuttaa Shang takaisin puolelleen, mutta lopulta hän onnistuu siinä. Ja viimeisessä kohtauksessa on mukavaa nähdä, että Shang halusi nähdä Mulanin uudelleen, mikä kertoo, että hän todella välittää tästä.

9. ANNA <3 KRISTOFF

Anna ja Kristoff eivät ole kovin tyypillinen pariskunta, sillä kumpikaan ei haaveile toisesta aluksi. Annahan on jopa luvannut sydämensä Hansille, johon hän edes hädin tuskin oli vielä kunnolla tutustunut. On aina huvittavaa katsoa, kuinka Kristoff kommentoi moista kiirehtimistä rakkauden suhteen ja sitä, että he meinaavat heti mennä naimisiin. Kristoff tuo myös mukavaa vaihtelua moniin prinssi uljasmaisiin hahmoihin verrattuna olemalla niin suoraan vain oma itsensä ilman mitään hienosteluja. Vaikka kyseinen tyyli ei tee aluksi vaikutusta Annaan, alkaa leffan edetessä heidän välille kehkeytyä kemiaa. Lopussa on mukavaa huomata, kuinka paljon Kristoff Annasta pitääkään, ja että hän palaa tämän luokse.

8. MARIAN <3 ROBIN

Aioin tehdä listan alunperin ilman eläimiä, mutta tätä söpöä kettuparia oli yksinkertaisesti vaikea vastustaa! Marian ja Robin ovat lapsuudenystäviä, jotka aikuisena haaveilevat tapaavansa toisensa uudelleen. He ovat aina olleet ihastuneita toisiinsa, mutta eivät tiedä että muistaako toinen häntä vai ei. He viimein tapaavat toisensa uudestaan, kun Robin osallistuu valepuvussa jousiammuntakilpailuun. Sen jälkeen he viettävät romanttisen illan metsässä, ja Robin kosii Mariania. Taustalla kuullaan ihana laulu Love, ja kohtaus on aivan suunnattoman romanttinen!

7. MEGARA <3 HERKULES

Megara ja Herkules eroavat todella paljon listan muista pareista. Herkules on heti ensisilmäyksellä aivan ihastunut tapaamaansa neitoon, jota myöskin luulee täysin hyväksi ja luotettavaksi. Megara kuitenkin toimii Hadeksen alaisena ja valehtelee Herkulekselle. Voisikin jopa sanoa, että Meg tavallaan leikkii tämän tunteilla siihen asti kunnes tajuaa oikeasti rakastavansa Herkulesta. Megin hahmokehitys onkin mietitty tarkkaan, ja katsojana tavallaan ymmärtää häntä, etenkin kun ottaa huomioon hänen menneisyytensä. Pidänkin paljon laulusta I won't say I'm in love, jonka aikana Meg hyväksyy ja antaa itselleen luvan rakastua entisistä sydänsuruista huolimatta. Vaikka Megin vilpillisyyden paljastumisesta seuraa Herkulekselle iso pettymys, kehittyy heidän välilleen onnistunut rakkaussuhde Megin hahmokehityksen ansiosta. Erityisesti pidän siitä, että Meg hakee lopussa Philin apuun ja uhrautuu Herkuleksen puolesta pelastaen tämän.

6. TÄHKÄPÄÄ <3 FLYNN

Tähkäpää ja Flynn Rider ovat listan pareista ehdottomasti niitä, jotka hieman vastahakoisesti lähtevät yhdessä seikkailuun. On huvittavaa, kuinka ensitapaamisella Flynn vain yrittää flirttailla ja iskeä Tähkäpäätä, mihin Tähkäpää reagoi lähinnä ihmettelemällä silmät pyöreinä. Tarinan edetessä Tähkäpää kehittyy itsenäisemmäksi ja rohkeammaksi, kun taas Flynn kirjaimellisesti oppii välittämään muista - tässä tapauksessa selvästikin rakastumalla Tähkäpäähän. Lyhtykohtaus I see the light tuntuukin lopulta paljastavan, että näillä kahdella on tunteita toisiaan kohtaan. Ja kyseinen kohtaus on todella kaunis ja romanttinen! Lopussa saa hieman herkistyä, kun Flynn on valmis uhrautumaan pelastaakseen Tähkäpään, mikä todella todistaa että hahmo on kehittynyt seikkailun aikana paljon.

5. POCAHONTAS <3 JOHN SMITH

Pidän Pocahontasista ja John Smithistä paljon, koska heidän väliltä löytyy upeita hetkiä ja intohimoa! Nämä kaksi tulevat eri kulttuureista, ja täten etenkin John Smith on aluksi melko ennakkoluuloinen. Hän aikoo ensitapaamisella ampua Pocahontasia, mutta häkeltyykin tämän kauneudesta. Pidän siitä, kuinka varovaisesti ja uteliaana Pocahontas ennen ensitapaamista tarkkailee John Smithiä. Heidän välinen ihastuminen syntyy mielestäni kunnolla Colours of the wind -laulun aikana, jota onkin aina upeaa katsoa. Pocahontasin ja John Smithin välinen suudelma ennen Kocoumin keskeyttämistä on mielestäni kaikista intohimoisin suudelma, mitä disneyn piirretyistä löytyy! Elokuvan lopussa saan aina tipan linssiin, kun nämä kaksi joutuvat hyvästelemään toisensa. Ainoa asia mikä minua harmittaa tämän parin toteutuksessa on, että elokuvasta leikattiin If I never knew you -laulu pois. Kyseinen laulu nimittäin syventää hienosti heidän välistä suhdetta, ja tuntuukin kuin leffasta puuttuisi sellainen viimeinen silaus ilman sitä.

4. JANE <3 TARZAN

En totta puhuen aluksi uskonut laittavani Janea ja Tarzania näin korkealle, mutta en pääse siitä yli enkä ympäri, kuinka söpö pari on kyseessä! Pidän paljon siitä, kuinka viattoman uteliaasti Tarzan ensitapaamisella suhtautuu Janeen, tuohon neitoon joka vaikuttaa aluksi vain hienostoleidiltä. Kun Jane alkaa opettamaan Tarzanille juttuja ihmisistä Strangers like me -laulun aikana, syvenee heidän välinen ihastus entisestään. Mielestäni sen tietynlainen kohokohta onkin valitsemassani kuvassa, jossa Tarzan katsoo Janea intohimoisesti, mutta Jane kääntää hieman ujona päätään oikealle. Niin söpöä ja romanttista! Vaikka loppupuolella hieman ehtii suru nousta pintaan kun heidän tiensä meinaavat erota, niin onneksi Jane päättää kuunnella sydäntään ja jää asumaan viidakkoon rakastamansa miehen luokse!

3. JASMINE <3 ALADDIN

Jasminessa ja Aladdinissa pidän siitä, että molemmat tulevat hyvin erilaisista olosuhteista, mutta he suhtautuvat silti toisiinsa ennakkoluulottomasti. Tai no, Aladdinilla ei ole aluksi hajuakaan että kyseessä on prinsessa, kun taas Jasmine tietää alusta asti että hänen tapaamansa mies on köyhistä oloista. Se ei kuitenkaan estä Jasminea ihastumasta tähän, ja hän jopa kadehtii vapautta jota hänellä ei ole. Huvittavaa on, että Aladdin uneksii elämästä palatsissa, jonne hän lopulta päätyykin. Hän ei kuitenkaan päädy sinne tarkoituksella, vaan ihan aidosti rakastuu Jasmineen välittämättä siitä että tämä onkin prinsessa. Vaikka Aladdinissa kieltämättä hieman ärsyttää se, että hän myöhemmin yrittää lähestyä Jasminea teeskentelemällä prinssiä, myöntää hän myöhemmin tehneensä typerästi ja pyytää anteeksi. Hän myöskin huomaa, että kelpaa Jasminelle ihan sellaisena kuin on, eikä hänen mikään prinssi tarvitse olla. Tämän pariskunnan romanttisimmat hetket ovat ehdottomasti valitsemassani kuvassa sekä taikamattoajelu A whole new world -laulun soidessa taustalla.

2. BELLE <3 HIRVIÖ

Belle ja Hirviö eivät aluksi pidä toisistaan. Etenkin Belle, joka jää linnaan vangiksi isänsä puolesta. Vaikka aluksi Hirviön heikkohermoisuus ja Bellen liika uteliaisuus tuottavat ongelmia, alkavat hahmot vähitellen pitämään toisistaan. Tämä käänne tapahtuu silloin, kun Hirviö pelastaa Bellen susilauman kimpusta. Belle auttaa Hirviötä haavan hoitamisessa, jonka tämä sai pelastaessaan hänet. Myöhemmin Hirviö yllättää Bellen valtavalla kirjastolla, jonka antaa hänelle lahjaksi. Samalla Belle alkaa vähitellen nähdä, mitä Hirviön kuoren alta paljastuu. Hirviö taas huomaa, ettei ole koskaan tuntenut vastaavanlaista tunnetta aiemmin, mitä hän alkaa Belleä kohtaan tuntemaan. Mielestäni hahmot tajuavat olevansa ihastuneita toisiinsa ihanan Something there -laulun aikana. Ja tietenkin on vielä ikoninen ja aivan tajuttoman kaunis Tale as old as time -tanssikohtaus, joka syventää heidän suhdetta entisestään.

1. TIANA <3 NAVEEN

Suosikkiparini disneyltä on ehdottomasti Tiana ja Naveen! Kyseessä on mielestäni kaikista parhaiten luotu rakkaussuhde disneyltä, vaikka sammakkoina päähahmot enimmän ruutuajasta elokuvassa viettävätkin. Tianan ja Naveenin kohdalla pätee sama juttu kuin Bellen&Hirviön ja Tähkäpään&Flynnin kohdalla: aluksi hahmot eivät oikein pidä toisistaan, mutta he tulevat leffan edetessä aina vain paremmin juttuun keskenään. Tianan ja Naveenin kohdalla pidän tästä asetelmasta kaikista eniten, koska he alkavat niin ihanasti täydentämään toisiaan. Molemmat kehittyvät hahmoina rakastuessaan toisiinsa, etenkin Naveen, joka vaikuttaa aluksi melko laiskanpuoleiselta ja flirttailevalta naistenmieheltä. Suosikki Tiana&Naveen kohtauksiani ovat ehdottomasti heidän tanssiminen Ma Belle Evangelinen aikana (ja se kun he melkein suutelevat), se kun Naveen aikoo kosia Tianaa, ja tietenkin se kun Tiana tunnustaa rakastavansa Naveenia. Ah, niin romanttista!

Hyvää ystävänpäivää! Kertokaahan toki, ketkä ovat teidän suosikkiparejanne disneyltä!

Kuvat: www.animationscreencaps.com

Arvostelu: Rosemaryn painajainen ~ Rosemary's Baby (1968)

 ROSEMARYN PAINAJAINEN

Ohjaus: Roman Polanski

Pääosissa: Mia Farrow, John Cassavetes, Ruth Gordon, Sidney Blackmer

Genre: draama, kauhu

Kesto: 2h 17min

Rosemaryn painajainen (Rosemary's Baby) on jo pitkään katselulistallani odotellut kauhuelokuva, ja olikin jo aika katsoa se ensimmäisen kerran. Halusin tietää mahdollisimman vähän siitä etukäteen, mikä oli hyvä juttu, sillä tällä tavalla leffa pääsi todella yllättämään minut.

Rosemary ja Guy Woodhouse muuttavat goottilaistyyliseen kerrostaloon,  joka vaikuttaa heti melko salaperäiseltä paikalta. Hyvin nopeasti silti naapurit ovat siellä avuliaita Rosemarya ja Guyta kohtaan, ehkä jopa liiankin tunkeilevaan tyyliin. Etenkin melko iäkkäät Minnie ja Roman Castevet haluavat olla melkeinpä koko ajan tekemisissä heidän kanssa. Castevetien luona asuu nuori nainen, johon Rosemary hieman ehti tutustuakin juuri muuton jälkeen. Pian kyseinen nainen kuitenkin löydetään kuolleena kadulta, jonne hänen epäillään heittäytyneen ikkunasta. Castevetit eivät vaikuta kovinkaan järkyttyneiltä tapahtumasta toisin kuin Rosemary. Jonkin ajan kuluttua Castevetit alkavat muuttua yhä läheisemmiksi Rosemaryn ja tämän miehensä kanssa, minkä vuoksi etenkin Rosemary kokee heidät riesaksi. Siihen vielä päälle se, että Rosemary alkaa odottamaan lasta. Pian myös salaperäisiä ja outoja seikkoja alkaa tapahtua, ja aluksi melko rauhalliselta vaikuttava tarina muuttuukin painostavaksi tunnelmaltaan...

Rosemaryn painajainen alkaa vaikuttaen melko "tavalliselta" elokuvalta, mutta tietyssä kohtaa se todella vangitsee katsojan huomion sataprosenttisesti. Tämä johtuu ehdottomasti tarinan ennalta-arvaamattomuudesta ja erinomaisesti luodusta tunnelmasta. Katsojana on vähän väliä pihalla tietyistä seikoista, jotka vaikuttavat epäilyttäviltä. Siihen vielä vettä myllyyn lisää se, että melkeinpä kukaan elokuvan hahmoista ei lopulta vaikuta kovin luotettavalta, ei edes Rosemaryn oma mies. Ahdistus, jota Rosemary alkaa tarinan edetessä tuntea, onnistuu ahdistamaan katsojaakin. Tunnelma ei siis päästä katsojaa kovin helpolla, vaan piinauksen tunne tuntuu jatkuvan ihan loppuun asti.

Sen lisäksi, että juoni onnistuu olemaan yllättävän ennalta-arvaamaton, ei se myöskään ole yksiselitteinen. Pidän siitä, kuinka leffaa voisikin oikeastaan pitää psykologisena kauhuelokuvana. Ja psykologinen kauhu on ehdottomasti parasta kauhua! Se tunne, kun katsojana ei tiedä, riivaako päähenkilön päässä vai onko oikeasti muut tarinassa hulluja.

Rosemaryn painajainen ei ole suotta klassikko, sillä kyseessä on erinomainen kauhuelokuva! Erityisesti pidän siitä, kuinka leffan tarina ei ole yksiselitteinen, eli se tuntuisi olevan samaan aikaan myöskin psykologinen elokuva. Ehdottomasti plussaa on myös se, että juoni ei ole ennalta-arvattava, ja tunnelma on mahtavasti luotu. Leffa tuskin poistuu mielestäni hetkeen, vaan se jää varmasti joksikin aikaa kummittelemaan sinne...

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.vanyfair.com

Top 5 Disneyn kultakauden elokuvat

Olenkin jo tehnyt kaksi Top-listaa Disneyn elokuvista: Top 10 Disneyn renesanssiajan elokuvat ja Top 9 Disneyn uudestisyntymiskauden elokuvat. Mietiskelin, että voisi jatkaa tätä samaa klassikoiden paremmuusjärjestykseen laittamista kausittain. Ja mikä sen parempi kuin katsoa Disneyn tuotantoa ihan alkupäästä. Kultakauteen kuuluvat Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Pinocchio, Fantasia, Dumbo ja Bambi.

5. FANTASIA

En pidä Fantasiaa mitenkään huonona elokuvana, vaikka se viimeisenä listalla onkin. Kokonaisuutena ja etenkin yhdellä istumalla katsottuna Fantasia on kuitenkin mielestäni turhan pitkä. Ja koska se koostuu useista eri osioista, joissa ei välttämättä ole edes juonta, niin se ei pidä mielenkiintoa aivan niin hyvin yllä. Pidän leffassa kuitenkin erityisesti Pähkinänsärkijä-osiosta. Myös Noidan oppipoika ja Pastroolisinfonia ovat viihdyttävää katsottavaa. Heikoimman lenkin vetää mielestäni aloitus eli Toccata ja fuuga-d-molli, jonka katsominen on hyvin pitkäveteistä ja merkityksetöntä. Myös Kevätuhri on melko tylsää seurattavaa. Kokonaisuudessaan Fantasia on kuitenkin ihan hyvä elokuva.

4. DUMBO

Dumbo on oikein suloinen elokuva jo pelkästään nimikkohahmonsa ansiosta! Pidän siitä, että Dumbo ei lainkaan puhu leffan aikana, vaan katsoja tulkitsee tätä pitkälti tunnetilojen kautta. Olen nähnyt elokuvan jo lapsena, mutta se ei koskaan kuulunut ehdottomiin suosikkeihini, eikä se oikein vieläkään niitä tärkeimpiä klassikkoja minulle ole. Jokin leffan toisessa puoliskossa minua on aina hieman tökkinyt. En tiedä johtuisiko se siitä, että tarina tuntuu kiirehtivän siinä loppua kohti. Muutoin Dumbo on kuitenkin oikein mukiinmenevä elokuva, jossa on kyllä yksi surullisimmista lauluista (Baby mine).

3. LUMIKKI JA SEITSEMÄN KÄÄPIÖTÄ

Lumikki ja seitsemän kääpiötä on virallisesti ensimmäinen Disney-klassikko, mikä tekeekin siitä aika tärkeän merkkipaalun animaation historiassa. Leffa onnistuu vanhasta iästään huolimatta yhä viihdyttämään etenkin hauskojen kääpiöiden ansiosta. Itse päähenkilö eli Lumikki ei ole vielä kovin persoonallinen verrattuna myöhempiin prinsessoihin, mutta toimii silti tarinassa mukiinmenevästi. Prinssi taas on täysin pahvinen. Plussapuolena leffassa on kuitenkin synkkyys, mitä ilkeä kuningatar saa onnistuneesti aikaan.

2. PINOCCHIO

Pinocchio on minulle yksi yllättävimmistä Disney-klassikoista. Se ei nimittäin lapsena kuulunut suosikkeihini, mutta nyt aikuisena pidän siitä paljon. Siihen on onnistuttu luomaan kunnon tunnelma ja se tietynlainen disneymäinen taikuus, mikä viehättää minua. Lisäksi onhan leffalla hyvät ja tärkeät opetukset katsojalle. Pinocchiossa on ehdottomasti yksiä pelottavimpia ja synkimpiä kohtauksia, etenkin Huvitusten saari. Silti mukana on onnistuneesti myös lämpöä ja sydäntä. Eikä pidä unohtaa, että leffan laulu When you wish upon a star on Disneyn virallinen tunnuslaulu! 

1. BAMBI

Bambi ja Pinocchio kilpailivat melkoisesti ykkössijasta, mutta jokin Bambissa vei lopulta voiton. Luulisin syynä olevan se, että tunnepuolella Bambi tekee minuun hivenen verran isomman vaikutuksen. Tietyissä kohtauksissa vain saa niin ihanasti kylmiä väreitä! Leffan tunnelmassa on vaihtelevasti herkkyyttä, lämpöä ja synkkyyttä. Lisäksi pidän siitä, kuinka elokuvassa on jonkinlaista taiteellisuutta. Erityisesti musiikki ja hieno animaatiotyyli antavat minulle sellaisen fiiliksen. Kokonaisuudessaan Bambi on oikein kaunis elokuva.

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn kultakauden elokuvat?

Kuvat: www.animationscreencaps.com