maanantai 18. tammikuuta 2021

Top 10 Pixarin elokuvat

Näköjään minulla on päällä jonkinlainen "top-lista"-kuume, kun taas haluan kehitellä uutta top-listaa. Nyt kun Soul on viimein tullut nähtyä, ja joitakin itselleni tärkeimpiä Pixar-klassikoita on tullut kelailtua läpi, olisikin kiva haastaa itseäni laittamalla kyseisen studion leffoja järjestykseen.

En ole todellakaan nähnyt kaikkia Pixar elokuvia, ja vaikka mielessäni on käynyt että voisi tehdä kunnon maratonin, niin jotenkin sitä intoa ei siihen vain ole löytynyt. Siispä voisin aluksi esitellä elokuvat, joita en ole nähnyt kertaakaan: Autot 2, Autot 3, Monsterit-yliopisto ja Doria etsimässä. Kyllä, kaikki nuo ovat jatko-osia, ja minulla on pieni tunne, että en edes välttämättä tule niitä koskaan katsomaan. Periaatteessa tuohon listaan voisi lisäillä myös Autot-elokuvan, sillä olen nähnyt sen viimeksi joskus lapsena kaauan kaauan aikaa sitten, enkä oikeastaan muista siitä mitään. Koska Pixarin Autot-elokuvilla (ja samoin Monsterit-yliopistolla ja Doria etsimässä) ei kovin hyvä maine tunnu olevan, niin en jotenkin vain ole saanut sellaista tietynlaista kiinnostusta katsoa niitä. 

Elokuvat jotka olen nähnyt, mutta eivät pääse top kymppiin ovat seuraavat: Ötökän elämääNemoa etsimässä, Monsterit OyUrhea, Kunnon dinosaurus, Ihmeperhe 2Toy Story 4 ja Eteenpäin. Ötökän elämää-leffasta en ole varma, olenko nähnyt sitä lapsena vai en. Olen katsonut sen aikuisena kerran, ja se oli sen verran tylsä, että sitä ei oikein jaksaisi uudelleen katsoa. Kunnon dinosauruksesta, Urheasta ja Eteenpäin-elokuvasta olen tehnyt arvosteluja, joten niistä tuskin tarvitsee tässä kirjoitella mitään. Ihmeperhe 2:n ja Toy Story 4:n olen nähnyt kerran, ja ne olivat yllättävän hyviä, vaikka eivät tietenkään pääse  samalle tasolle kuin edeltäjänsä. Kummastakaan ei ole kuitenkaan jäänyt erityisen vahvaa uusintakatsomisfiilistä. Nemoa etsimässä on ihan hyvä, mutta siitä ei jostain syystä ole koskaan muodostunut minkäänlaista suosikkia minulle. Olen luultavasti nähnyt sen lapsena kerran, ja uudelleenkatsonut olen sen aikuisenakin vain kerran. Ehkä siitä vain puuttuu jotain mieleenpainuvaa, mikä tekisi siitä erinomaisen. Monsterit Oy ei ole lapsuudestani tuttu, mutta olen aikuisena sen muutamaan otteeseen katsellut läpi. Se ei mielestäni yllä samalle tasolle kuin parhaimmat Pixar elokuvat, koska se on pääosin vain hauska eikä kovin syvällinen.

Mutta sitten itse listaan...

Sisältää jonkin verran juonipaljastuksia, eli jos et ole nähnyt joitakin listani elokuvia, kannattaa kyseiset tekstit jättää lukematta.



10. ROTTATOUILLE


Rottatouille saa kunnian olla listani aloittajana. Tämä elokuva on minulle itselleni varmaankin isoin yllättäjä, sillä muistan etten lapsena juuri välittänyt siitä. Taisin nähdä sen silloin vain kerran, eikä halua katsoa sitä uudelleen jäänyt. Aikuisena palailinkin leffan ääreen sen vuoksi hieman varauksellisin mielin, ja yllättäen se onnistuikin hurmaamaan minut! Rottatouille on nokkelaa huumoria ja nokkelia ideoita sisältävä elokuva, jota jaksaa uudelleenkin katsoa. Se ei kuitenkaan ole ihan niitä syvällisimpiä Pixar leffoja, miksi en sitä tämän korkeammalle laita. Sen tunnelma ja mieltä lämmittävä opetus ovat kuitenkin erinomaisesti toteutettuja.



9. TOY STORY 2


Sisäinen lapseni on varmasti kauhuissaan, kun Toy Story 2 on top-listallani "näin alhaalla". Muistaakseni tämä taisi olla lapsena jopa ihan se suosikkielokuvani Pixarilta, mutta jostain syystä aikuisena se ei tuntunut enää niin ehdottomalta suosikilta. Se on silti erinomainen leffa ja myöskin erinomainen jatko-osa, sisältäen paljon huumoria ja jopa yhden erittäin koskettavan hetken (Jessien When she loved me-laulu)



8. IHMEPERHE


Ihmeperhe on erittäin viihdyttävä supersankari- ja perhe-elokuva. Se on Toy Story 1-2-elokuvien tavoin ihan eräitä lapsuuden suosikkileffojani. Kyseessä ei ole niitä koskettavimpia teoksia Pixarilta, mutta siinä riittää silti paljon nokkelia ja syvällisiä seikkoja koskien mm. perhettä, vanhemmuutta ja parisuhdetta. Ja tietysti sen supersankariosuus tuo jännitystä ja kiehtovuutta mukaan. Olin ennen tämän uudelleenkatselua aivan varma, että sijoittaisin sen vielä korkeammalle, mutta pieneksi ongelmaksi koin yllättäen elokuvan keston. Eli hieman tiiviyttä olisin Ihmeperheeltä kaivannut. 



7. TOY STORY


Toy Story yllätti minut viime uusintakatselulla kovasti. Jotenkin mieleeni oli jäänyt, ettei se aivan niin huippu olisi, mutta kyllä se vain on. Toy Storyn huumori on erittäin nokkelaa, erityisesti Woodyn sarkasmi on jotain aivan loistavaa tässä leffassa. Lisäksi elokuvan käsittelemät teemat ovat oikein mainioita. Pidän myös siitä, kuinka kumpikin päähahmo (eli tässä tapauksessa Woody ja Buzz) on viallinen ja kasvaa tarinan aikana.



6. SOUL


Soul on Pixarin uusin elokuva ja erittäin kekseliäs ja syvällinen sellainen. Mietin pidemmänkin tovin, että mihin ihmeeseen sen sijoittaisin. Olen nimittäin nähnyt Soulin tähän mennessä vain kahdesti, eli mitään syvää kiintymystä minulla ei ole siihen ehtinyt (ainakaan vielä) muodostua. Kyseessä oli tarinaltaan, teemoiltaan ja hahmoiltaan (erityisesti 22!) kuitenkin sen verran syvästi puhutteleva ja nokkela teos, että lopulta jokin sisimmässäni sanoi sen ansaitsevan olla lähellä top vitosta. Ikinähän sitä ei tietysti tiedä, jos Soul vielä ylemmäskin listallani jossain vaiheessa kipuaa...



5. COCO


Näin Cocon ensimmäisen kerran sen saavuttua Netflixiin jotain pari vuotta sitten. Oli tainnut ehtiä kulua montakin vuotta siitä, kun olin viimeksi katsellut Pixarilta elokuvia. Ennakkoluuloni tätä sen hetkistä uutukaista kohtaan olivat jostain syystä melko skeptiset, mutta se lopulta oli minulle erittäin positiivinen yllätys. Hieman pettymykseksi päätyi aivan liian ennalta-arvattavissa oleva pahis, mutta onneksi leffan toinen käänne tuli minulle aivan puun takaa. Kyllä, jostain ihmeen syystä en osannut aavistakaan että Héctor olisi Miguelin isoisoisoisä!  Ja elokuvan lopetus oli erittäin koskettava. Ei siis täydellinen elokuva, mutta todellakin täydellisyyttä hipova näin minun näkökulmastani katsoen.



4. TOY STORY 3


Tässä kohtaa listaa halusin tehdä pienen "huijauksen", eli toisin sanoen Toy Story 3:n pitäisi olla antamani arvosanan perusteella kolmosena eikä nelosena. Seuraavan leffan tekstissä selviää, miksi halusin laittaa sen ylemmäs huonommasta arvosanasta huolimatta. Mutta miksi sitten Toy Story 3 on täysien pisteiden arvoinen? No, koska se on yksinkertaisesti niin täydellinen elokuva, en keksi siitä mitään moitittavaa. Se sisältää paljon jännitystä, huumoria, nokkelia yksityiskohtia ja syvällisiä hahmoja. Hahmoista puheenollen, tässä elokuvassa on ehdottomasti paras Pixarin pahis. Tuhdilla on nimittäin poikkeuksellisen syvällinen taustatarina, mikä tekee hänestä helposti lähestyttävän. Ja tietenkin tarjolla on hieman koskettavampiakin hetkiä jännityksen ja huumorin vastapainoksi, vaikka ei Toy Story 3 ole minua varsinaisesti saanut koskaan itkemään.



3. UP -KOHTI KORKEUKSIA


Up on minulle lapsuuttani ajatellen hyvin tärkeä elokuva, sillä se on yksi niistä harvoista animaatioista, joka on saanut (ja yhä saa) minut itkemään. Siksi siis en oikein voinut kestää sitä ajatusta, että elokuva ei pääsisi minulla top 3:een. Up:ssa on poikkeuksellisen paljon seikkoja (kuten esim. koirahahmot ja Rasmus), jotka katsoja voi kokea aika ärsyttäviksi, mutta päähenkilö Carl on sen verran syvällisesti toteutettu ja helposti samaistuttava hahmo, että leffa ihan aidosti koskettaa sydäntä joka kerta kun sen katsoo. Pidän erittäin paljon aloituksen lisäksi monista "muistutus"-kohtauksista, esim. loppupuolella Carl selaa seikkailukirjaa ja löytää Ellien kirjoituksen. Kaiken kaikkiaan erittäin hieno ja koskettava elokuva, joka todellakin ansaitsee minulta korkean sijoituksensa!



2. WALL-E


Voi WALL-E, sinä kenties ihanin rakkauselokuva ikinä! Sydämeni sulaa joka kerta, kun katson tämän sympaattisesta romukerääjärobotista kertovan teoksen. Siis miettikää ihan oikeasti, robotit WALL-E ja EVE eivät edes paljoa leffan aikana puhu, ja silti kaikki tunne heistä välittyy katsojalle syvästi ja koskettavasti. Eihän sitä edes silmät välttämättä tohdi kuivina pysyä kun tämän katsoo, erityisesti ensimmäisellä katselukerralla lopetus sai minut ihan itkemään. Paljon hurmaavia hetkiä, robottisöpöilyä, huumoria ja liikuttavuutta todella riittää tässä scifi-seikkailuelokuvassa.



1. INSIDE OUT


Yhtään ei tarvinnut ykkössijaa mietiskellä tai arvuutella, tottahan kai se on Inside Out! Tässä nerokkaassa ja kekseliäässä teoksessa katsoja pääsee Rileyn asemaan tunnehahmojen ohjaamaksi. Saa nauraa, itkeä, pohdiskella syviä teemoja ja ihailla kaikkea nokkeluutta! Aivan mielettömän hieno animaatioelokuva ja ihan yleensä yksi parhaimmista näkemistäni elokuvista ikinä. Harvoin nimittäin jokin leffa kestää monen monta katselukertaa ja jaksaa kerta toisensa jälkeen puhutella niin syvästi.


Siinäpä tämä lista suosikkipixar-leffoistani sitten oli! Hankalimmat sijoitukset uuden Soulin lisäksi olivat ehdottomasti Toy Story ja Ihmeperhe, jotka poikkeuksellisesti eivät ole niitä tunteita herättävimpiä elokuvia. Mitenkään varmasti en voi tätä listaa ns. "lukita". Mielipide näiden suhteen tulee varmasti jossain vaiheessa hieman muuttumaan, mutta WALL-E:n ja Inside Outin kohdalle tulee tuskin koskaan minkään sortin epäröintiä. 


Ps. Tällä hetkellä tuntuu, että bloggaamisesta voisi pitää pientä taukoa, sillä opiskelut vievät sen verran paljon energiaa pois etenkin näin etäopiskeluaikana. Haluan katsella elokuvia välillä vaihteeksi hieman kevyemmällä enkä ns. "kriittisellä" asenteella, mitä arvosteluja varten tietysti tarvitsee. Mihinkään en katoa, mutta nyt tuntuu että haluan hieman keskittyä rennompiin asioihin jotta jaksan loppukevään opiskella ahkerasti. Minut löytää myös Letterboxd:stä sekä MyAnimeList:stä, joihin olen laittanut linkit etusivun oikealle puolelle. Eli tulen todennäköisesti lähiaikoina olemaan niissä aktiivisempi kuin blogissani.




Kuvat: www.animationscreencaps.com


maanantai 11. tammikuuta 2021

Arvostelu: Ihmeperhe ~ The Incredibles (2004)

 IHMEPERHE


Ohjaus: Brad Bird
Pääosissa: Craig T. Nelson, Holly Hunter, Samuel L. Jackson, Jason Lee, Dominique Louis, Teddy Newton, Jean Sincere, Eli Fucile, Sarah Vowell
Genre: animaatio, toiminta, seikkailu
Kesto: 1h 55min

Ihmeperhe (The Incredibles) on tärkeimpiä suosikkianimaatioita lapsuudestani! Muistelenkin katsoneeni sitä Toy Story 1-2 -elokuvien ohella Pixarilta eniten. 

Tarina keskittyy Vaaran perheeseen, jotka ovat todellisuudessa supersankareita, mutta he pyrkivät pitämään yliluonnolliset voimansa salassa. Siinä missä Elli-äiti pitää sankarihommia jo menneisyytenä ja haluaa keskittyä lasten kasvattamiseen, Ilu-isä halajaisi niiden kimppuun takaisin. Hän meneekin kerran viikossa "keilaamaan" tai siis kuuntelemaan poliisiradiota ystävänsä Juliuksen kanssa. Pian Ilu löytää salaa kunnon supersankarihommia itselleen, mutta niihin keskittyessä jää hänen oma perheensä ikävästi sivuun. Jonkin ajan kuluttua Elli huomaa, että Ilu kyllä salaa häneltä jotain.


Kyseessä ei ole ainoastaan supersankarielokuva vaan myös perhe-elokuva. Lapsena Ihmeperhe oli vain hauska ja viihdyttävä, mutta aikuisena siitä huomaa paljon nokkelia yksityiskohtia koskien perhettä ja etenkin vanhempien välistä suhdetta, jotka on jopa yllättävänkin realistisella tavalla toteutettu. Siitä nouseekin esille elokuvan kypsempi ja samaistuttavampi puoli. Siinä mielessä kyseessä on yksiä mainioimpia koko perheen elokuvia, sillä tarinalla on paljon annettavaa myös aikuiskatsojille. Perheen pienimmille leffa voi olla kuitenkin paikka paikoin pelottava ja jännittävä toimintakohtausten vuoksi. Muutenkin varmasti vasta kouluikäiset saavat elokuvasta paremmin jotain irti.

Myös supersankariosuus toimii Ihmeperheessä hyvin, koska hahmojen voimat ovat uniikit ja Syndrooma-pahis on erinomaisesti luotu. Ilu-isä/herra Ihme omaa vahvat fyysiset voimat, Elli-äiti/rouva Rajaton omaa venyvän kehon, Ilona-isosisko kykenee muuttumaan näkymättömäksi ja taitaa voimakentät ja Esa-pikkuveli osaa juosta hurjan nopeaa vauhtia. Kuopus-Jaskalla ei ole supervoimia, tai niin ainakin Elli ajattelee. Myös hahmojen luonteet ovat mukavalla tavalla erilaiset mikä todistaa sen, että heihin on panostettu kunnolla. Hahmot ovatkin syvällisiä ja inhimillisiä supervoimista huolimatta, miksi heihin pystyy katsojana helposti samaistumaan. Pahiksena toimiva Syndrooma on myös erittäin hyvin onnistunut, sillä häneen on saatu syvyyttä taustatarinan myötä. Syndrooman motiivi on nimittäin hyvin ymmärrettävä ja huolellisesti luotu. Eikä pidä tietenkään unohtaa loistavaa Edna-tätiä, josta voi helpostikin muodostua katsojalle suosikkihahmo elokuvasta. 


Animaatiotyyliltään ei elokuva pääse nykyajan tietokoneanimaatioiden tasolle, mutta se ei pilaa leffakokemusta millään lailla. Visuaalisia yksityiskohtia on käytetty erinomaisesti mukana monissa kohtauksissa, mikä on mieluista katseltavaa.

Ihmeperhe on loistava elokuva, ja se on ehdottomasti Pixarin laatutuotantoa! Siinä riittää toimintakohtausten ansiosta jännitystä, mutta mukaan on mahdutettu myös hengittävyyttä, kun se keskittyy syventämään Vaara-perheenjäsenten välisiä suhteita. Elokuvan parasta antia onkin sen helposti samaistuttavat hahmot sekä lukuisat nokkelat yksityiskohdat koskien perhettä, vanhemmuutta ja parisuhdetta, mitkä tuovat tarinasta sen syvällisemmän ja kypsemmän puolen esille. Ainoaksi pienehköksi kompastuskiveksi muodostuu elokuvan kesto, jota on venytetty omaan makuuni turhan pitkäksi. Ihmeperhe ei ole niitä tunteita herättävimpiä elokuvia Pixarilta, mutta siinä on silti emotionaalinenkin puoli esillä perheeseen liittyvien seikkojen ansiosta. Itselläni kyllä kuitenkin ne tietyt Pixarin elokuvat kiilaavat väistämättä ohi suuremman koskettavuuden vuoksi, vaikka kyseessä onkin yhä yksi suosikeistani studiolta.







Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com


keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Top 10 vuoden 2020 elokuvat

Vielä näin vuodenvaihteen kunniaksi voisi raapustella listaa vuoden 2020 elokuvista, jotka olen nähnyt (en sitten ole tosiaankaan kaikkia mahdollisia ja ns. "tärkeimpiä" nähnyt). Lisään listalle pari "huijausta", sillä kaksi animeleffaa ilmestyivät jo 2019, mutta saivat Suomessa ensi-iltansa vasta viime vuonna. Listani tulee olemaan varmasti erikoinen...


10. 365 PÄIVÄÄ

Vuoden 2020 huonoimman elokuvan tittelin vie surkea 365 Päivää. Kyseessähän on siis tukholma syndroomaan ja pehmopornoon nojaava Netflixiin ilmestynyt tekele. Mikä minua eniten tässä taisi ärsyttää huonon käsikirjoituksen yms lisäksi, oli naiselle kirjoitettu miehen tahtoon alistuva rooli, mikä oli aiheuttaa minulle aneurysman.  Mielestäni olisi jopa häpeällistä kutsua tätä elokuvaksi, pikemminkin kyseessä on kaksituntiseksi venytetty fanfictio-video Fifty Shades of Greystä sisältäen surkeita, epäuskottavia sekä tahattoman koomisia hahmoja ja tapahtumia. Mieluummin tuijottelisin Twilighteja tai Fifty Shadesia ruudulta kuin tällaista syöpää.

Lue arvosteluni tästä.



9. MULAN

Odotukseni eivät edes olleet korkealla, ja silti Mulan päätyi isoksi pettymykseksi. Sillä olisi potentiaalia olla kaunis ja eeppinen, mutta sen sijaan se on harmillisen ontto, mitäänsanomaton ja unohdettava. Hahmot ovat hyvin epäonnistuneita: pahis on tylsä, uusi noitahahmo typerä ja itse Mulan täydellisyyteen asti tylsä. Animaatioversiossahan Mulan käy merkittävää hahmokehitystä läpi oppien rohkeammaksi, älykkäämmäksi ja löytämään oman polkunsa. Uusintaversiossa taas Mulan omaa jotain supervoimia, mitkä tekevät toimintakohtauksista ajoittain jopa lapsellisia ja naurettavia. Mitenkään realistisemmaksi tai aikuismaisemmaksi tätä ei voi sanoa toisin kuin piirrettyä, vaikka Mushu-lohikäärme puuttuukin. Huomasiko kukaan muu, että taistelukohtauksissa ei tainnut edes veri lentää? Piirretyssä taas Mulan saa miekasta haavan kylkeensä, ja katsojalle näytetään verta, mikä on minusta vain ihan luonnollista. On siis aika epäselvää, että mikä on tämän live action version kohdeyleisö.

Lue arvosteluni tästä.



8. REBECCA

Tämä tuli katseltua läpi jotenkin puolivahingossa. Mitään kunnon analyysiä en osaa siitä tehdä, sillä kyseessä oli hyvin tylsä, sekava ja unohdettava elokuva. Vika oli varmastikin käsikirjoituksessa, sillä tarinassa ei ollut minkäänlaista terää ja hahmot olivat aika pohjustamattomia. Rebeccasta on alunperin vuonna 1940 ilmestynyt elokuva, eli tämä on kai sen uusintaversio. Alkuperäistä teosta en ole nähnyt, joten en osaa kommentoida siitä mitään.



7. CHILDREN OF THE SEA (2019)

Tämä anime-uutukainen oli hyvin erikoinen tapaus. Children of the sea oli nimittäin hyvin sekava, outo ja hiukan puuduttavakin. Siinä ei tuntunut olevan minkäänlaista selkeää juonta, tapahtumia vain sattui ja hahmojakin tupsahti mukaan kuin tyhjästä. Tarina vaikutti kantavan sisällään ympäristöteemaa, mutta se ei onnistunut olemaan puhutteleva tai selkeä. Animaatiotyylikään ei saanut minussa mitään isoja vau-efektejä aikaan, vaikka se ihan nättiä olikin. 

Lue arvosteluni tästä.



6. TO ALL THE BOYS: P.S. I STILL LOVE YOU

Kun To all the boys I've loved before (2018) ilmestyi Netflixiin, katsoin sen heti. Kyseessä oli yllätyksekseni oikeinkin mainio teiniromanssileffa. Ei nyt ihan sellainen, jota välttämättä uudelleen katsoisi, mutta oikeinkin piristävä ja toimiva se silti oli. Kun sille ilmestyi jatko-osa, katsoin sen tietenkin heti. Valitettavasti se ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, sillä se lähti kuluttamaan jo useasti nähtyjä genrensä kliseitä. Tuo kaava "tyttö jättää poikaystävän ja tapaa toisen pojan" on niin ennalta-arvattavaa ja jopa ärsyttävääkin seurattavaa, sillä katsojana kuitenkin tietää, kuinka tarina tulee päättymään. Olihan ensimmäisessäkin leffassa toki ennalta-arvattavuutta, mutta ei kuitenkaan huonossa mielessä. 



5. A WHISKER AWAY

A Whisker Away ilmestyi Netflixiin kesäkuussa. Ja koska kyseessä on tosiaan Netflix-anime, ei siltä luonnollisestikaan mitään huippulaatua odottanut. Kyseessä oli lopulta ihan jees elokuva, vaikka sen päähenkilö hieman ärsyttävyyden rajoilla keikkuikin. Juoni oli aika ennalta-arvattava, ja fantasiamaailmaa olisi voitu omaan makuuni syventää enemmän ja tehdä mielenkiintoisemmaksi. Myös pahiksessa olisi riittänyt hiomista. Kaiken kaikkiaan aikalailla kerran katsottava anime, joka jätti lopulta kuitenkin ihan positiivisen maun suuhun.

Lue arvosteluni tästä.



4. ETEENPÄIN

Tämä keväällä ilmestynyt Pixarin uutukainen ei oikein ollut minun kuppini teetä. Se oli juoneltaan turhan ennalta-arvattava ja aika tasapaksu, ja menokin yltyi välillä kohellukseksi. Muut hahmot kuin päähenkilöt tuntuivat oudon turhilta. Itse asiassa olenkin sitä mieltä, että Eteenpäin on tähän mennessä oudoin Pixar elokuva. Mitään tunteitakaan ei leffa minussa suuntaan tai toiseen herättänyt, vaikka hauskoissa kohtauksissa sai toki nauraa. Animaatiotyyliltään Eteenpäin kompastui hieman samaan nilkkaan kuin Kunnon dinosaurus: taustat ovat komeita ja todennäköisiä, mutta hahmot aika kumisia ja sarjakuvamaisia. Tuo yhdistelmä ei vain oikein iske minuun. Kokonaisuudessaan Eteenpäin tuntui vain unohdettavalta välityöltä Pixarilta, ja tulen tuskin palailemaan sen ääreen.

Lue arvosteluni tästä.



3. I'M THINKING OF ENDING THINGS

Tämä syksyllä Netflixiin ilmestynyt kummajainen on jakanut aika rajusti mielipiteitä yleisön keskuudessa. Siksi aluksi pelkäsinkin, että se ei oikein olisi minun juttuni. Lopulta kyseessä olikin erittäin mielenkiintoinen vaikka sekavakin leffa. Jos en olisi myöhemmin etsiskellyt netistä mm. selityksiä juonesta, olisi elokuva saattanut jäädä hieman negatiivisempana kokemuksena mieleen. Viimeinen kolmannes meni tosin omaan makuuni turhan överiksi ja oudoksi, mutta muuten erittäin positiivinen ja ajatuksiakin herättävä leffa I'm thinking of ending things on.



2. WEATHERING WITH YOU (2019)

Makoto Shinkai tunnetaan parhaiten vuonna 2016 ilmestyneestä elokuvasta Your name. Kyseisen leffan fanina odotin tietenkin malttamattomana Weathering with you:ta, ja menin katsomaan sen elokuvateattereihin keväällä. Aluksi en ollut aivan varma, mitä mieltä siitä olisin, sillä elokuva tuntui aika sekavalta ja muistutti mielestäni liikaa Your namea. Toisella katselukerralla suhtauduin siihen enemmän avoimin mielin, ja leffa pitikin minut tiukasti otteessaan alusta loppuun asti ja onnistui jopa herättämään minussa tunteita. Lopulta siis pidin elokuvasta paljonkin, ja sitä on tullut ihan uudelleenkin katseltua läpi. Juonessa on toki heikkouksia, mutta siitäkin huolimatta Weathering with you iski minuun.

Lue arvosteluni tästä.



1. SOUL - SIELUN SYÖVEREISSÄ

Tiesin jo vuoden alussa, että Soul tulee olemaan se parempi Pixar-klassikko, sillä siinä olisi uudenlaisempi idea ja enemmän syvyyttä. Ja niinhän siinä kävi. Soul on myös yllättävän kypsä elokuva, vaikka siinä paljon komediallisia hetkiä onkin. Se nimittäin suhtautuu teemoihinsa jotenkin vakavammin ja aikuismaisemmin verrattuna aiempiin Pixarin elokuviin. Juonensa puolesta leffa ei ehkä ihan isoja yllätyksiä tuonut pöytään, mutta se onnistui silti olemaan ajatuksia herättävä, nokkela ja koskettava. Hahmot ovat erinomaisia, ja heihin pystyy samaistumaan helposti. Ihan Pixarin kärkijoukkoon ei Soul minulla yllä (mitä ovat tällä hetkellä ainakin Inside Out, Wall-E ja Toy Story 3), mutta se pääsee kyllä helposti Top 10:een.

Lue arvosteluni tästä.




maanantai 4. tammikuuta 2021

Top 10 luetuimmat arvostelut kuluneen vuoden aikana

Vielä näin muutaman päivän verran myöhässä kaikille lukijoille: Hyvää Uutta Vuotta 2021!

Melkein vuoden ajan olen blogini kimpussa ehtinyt olla (helmikuussa blogini täyttää 1 vuotta!), joten sitä voisi koota listan tähän mennessä luetuimmista arvosteluista. Se olikin yllättävän mielenkiintoista mutta tarkkuutta vaativaa puuhaa (joidenkin arvosteluiden kohdalla on nimittäin ihan pieniä eroja näyttökerroissa). Muutama listalle päässyt postaus kyllä yllätti minut. 

Ennen listauksen aloittamista: Kiitos kaikille lukijoille!























Omia ajatuksiani listasta:

Numero 1 ei tullut minään yllätyksenä minulle, hahah. Kyseinen leffa oli ilmestyessään ja tuntuu yhä olevan melkoinen kohu. Yllättäen anime-elokuvia on luettu paljon, mutta pääsi sitä animaatioiden joukosta sentään yksi disney elokuva (Pocahontas) listalle mukaan! Ajankohtaisimmat filmit lienee olleet 365 Päivää, Weathering with you sekä Tyttö, joka huusi sutta

Jos saisin valita listaltani vain yhden filmin jota suositella, se olisi ehdottomasti Perfect Blue! Jotenkin tuntuu, että tuo animaatiohelmi on aika piiloon jäänyt, tai ainakaan kovin usein ei kukaan siitä tunnu tietävän mitään. Kyseessähän on siis edesmenneen Satoshi Konin (1963-2010) ohjaama psykologinen anime-elokuva vuodelta 1998. Uskallan väittää, että Satoshi Kon on Hayao Miyazakin ohella parhaimpia animeohjaajia Japanissa. Mutta toisin kuin monet Hayao Miyazakin teokset, Satoshi Konin elokuvat ovat ihan sataprosenttisesti aikuisille suunnattuja, eivätkä siis tosiaankaan sovellu mihinkään koko perheen leffailtaan. Perfect Blue on myös todellinen merkkiteos, sillä esimerkiksi Darren Aronofsky on ottanut siitä vaikutteita elokuvaansa Black Swaniin


lauantai 2. tammikuuta 2021

Arvostelu: Soul ~ Sielun syövereissä (2020)

 SOUL

SIELUN SYÖVEREISSÄ

Ohjaus: Pete Docter, Kemp Powers
Pääosissa: Jamie Foxx, Tina Fey, Graham Norton, Rachel House, Alice Braga, Richard Ayoade, Phylicia Rashad, Donnell Rawlings
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 40min


Muistan vieläkin, kun n. vuosi sitten katsoin Soulin trailerin ensimmäisen kerran. Siitä lähtien elokuvaa sitten onkin tullut odoteltua, ja onkin suuri sääli, että sitä ei päässyt kokemaan suurelta valkokankaalta.

Tarinan päähenkilönä nähdään Joe Gardner, joka on musiikinopettaja koulussa. Hänellä on tavoitteenaan saavuttaa vielä jotain suurempaakin pianonsoitollaan, ja onnekseen hänen unelmansa onkin pian toteutua: hän pääsisi esiintymään jazzklubilla suositun bändin pianistina. Joen kohdalle sattuu silti myös epäonnea, sillä kaduilla kävellessään hän vahingossa putoaa kaivoon ja (melkein) kuolee. Hänen sielunsa irtautuu ruumiista ja olisi matkalla tuonpuoleiseen, mutta Joe ei ole vielä valmis kuolemaan. Hän löytääkin tiensä esipuoleiseen, jossa ei-syntymättömät sielut valmistautuvat matkaansa maapallolla syntymistä varten. Siellä Joe värväytyykin mentoriksi ja saa tehtäväkseen saada sielu numero 22 suhtautumaan ihmiselämään myönteisemmin. Tällöin 22 nimittäin olisi valmis elämään, mutta Joe tietenkin toivoisi hyötyvänsä tehtävästä ja palata itse vastahakoisen 22:n puolesta maapallolle...


Soul on hyvin uudenlainen ja omaperäinen idea Pixarilta vähän niinkuin myös vuonna 2015 ilmestynyt Inside Out. Sainkin heti sielumaailmasta melko vahvoja viboja kyseiseen elokuvaan, mutta tarinan kulkiessa eteenpäin, alkaa Soul tuntua ihan omalta teokseltaan. Siinä missä Inside Out käsitteli ihmiselämän tunteita ja jopa masennusta, keskittyy Soul pohdiskelemaan itse elämää. Mikä on ihmiselämän merkitys? Täytyykö meidän saavuttaa jotain suurta, jotta elämä olisi kuolemisen arvoista? Loppujen lopuksi ihan pienetkin asiat ovat merkityksellisiä, eikä niitä kannattaisi pitää vain itsestäänselvyyksinä. Mistä itse taisin leffassa eniten pitää, on sen esittämä käsitys ihmisten pakkomielteistä eksyneiden sielujen kautta. Elokuvan syvemmät tasot ja nokkelat ideat ovatkin jälleen kerran ajatuksia herättäviä ja tarjoavat samaistumisen varaa katsojalle.

Tarinan keskeisimmät hahmot Joe ja 22 ovat hienosti luotuja, ja heihin pystyy katsojana syventymään erinomaisesti ja kenties jopa samaistumaan. Vaikka ilmeisin päähahmo on Joe, ihastuin vielä enemmän 22:een. Hänen tarinankaarensa oli mielestäni erittäin kauniisti ja jopa liikuttavastikin toteutettu. Siinä missä 22:n on tarkoituksena saada elämänmausta kiinni, oppii Joe että elämässä on muutakin kuin vain jazz ja pianonsoitto. Ainoa merkittäväksi miinukseksi muodostunut asia oli elokuvan lopetus koskien Joeta. Pahista ei tällä kertaa (kuten ei myöskään Inside Outissa) kuvioissa ole mukana lainkaan, mikä on vain erittäin positiivinen asia. Hyvän ja pahan välisen kamppailun sijaan on mukavaa seurata muunlaista menoa ainakin vaihteeksi.


Animaatiotyyli on aivan huippujälkeä, mikä vain lisää sitä tunnetta, että elokuvan olisi halunnut ehdottomasti nähdä valkokankaalta! Itse sielumaailma ei ole hirveän erikoisesti luotu, mutta sen sijaan tavallisen maailman yksityiskohdat ja tarkkuus ovat erittäin kaunista ja laadukasta katseltavaa.

Kokonaisuudessaan Soul on erinomainen, kiehtova ja omaperäinen elokuva. Se on aika komediapainotteinen, mikä takaa sen, että sen ääressä viihtyvät niin lapset kuin myös aikuiset. Silti aikuiset saavat ehdottomasti elokuvasta enemmän irti, sillä tarinassa on yllättävän paljon syvyyttä ja ajatuksia herättäviä teemoja. Soul taitaakin olla tähän mennessä Pixarin kypsin elokuva, sillä sen lähestymistapa teemoja kohtaan tuntuu jotenkin vakavammalta komediallisista hetkistä huolimatta. Ainoa miinukseksi koituva seikka omalla kohdallani on Joen hahmoon liittyvä lopetus. 22:n tarinankaari taas oli mielestäni suorastaan täydellisesti ja koskettavasti toteutettu. 





Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.empireonline.com, www.nbcnews.com


perjantai 25. joulukuuta 2020

Top 10 lapsuuteni ohjelmaa

Tekipäs nyt mieli hypätä lapsuuteen ja mietiskellä, mitä ohjelmia sitä tulikaan silloin katseltua. Hyvin vahvoja nostalgia tunteita aiheuttavat ohjelmat ja niiden introt ovat kyllä jotain aivan ihanaa. Mitkä Top 10 lastenohjelmaa ovat minulle ne tärkeimmät?


Kunniamaininnat: Vili Vilperi, Ankronikka, Alfred J.Kwak, Willy Fog, Kim Possible (En muista näiden olleen minulla yhtä kovassa suosiossa kuin listalle päässeet, mutta niitäkin on tullut jonkin verran katseltua läpi.)



10. PEPPI PITKÄTOSSU


"Pannaan taas tuulemaan, hauskaa taas puuhataan, pannaan taas tuulemaan tuulemaan taaaaaas!" 

Peppi Pitkätossusta on tehty sekä ihmisnäyteltyä että animaatio-filmatisointia, mitkä kummatkin ovat minulle tuttuja lapsuudestani. Pidin kuitenkin ehdottomasti tästä animaatioversiosta enemmän. Siinä riitti kaikenlaisia hauskoja tapahtumia, ja Peppi itse oli niin hassu hahmo. 




9. KATTO KASSINEN


Katto Kassinen on Peppi Pitkätossun tavoin erittäin hauska lastenohjelma. Itse Katto Kassinen on samaan aikaan sekä hauska että rasittava hahmo. Hän aina huijasi Pikkuveljeä ties monetko kerrat oman ahneutensa piikkiin. Monesti näin vanhempana olen miettinyt, että olikos tuo propellilla lentelevä poika vain Pikkuveljen mielikuvitusta vai ihan oikea henkilö? 




8. PEUKALOISEN RETKET


"Retkelle taas Peukaloinen, reippaasti käy huolta ei näy, ilmojen halki hän liitää, kiitää vain seikkailemaan."

Peukaloisen retket on poikkeuksellisen opettavainen sarja rasittavasta pojasta nimeltä Nils. Kyseinen vekkuli on vilkas maalla elelevä poju, joka kiusailee eläimiä ja on tottelematon vanhempiaan kohtaan. Muututtuaan Kotihaltiattaren toimesta peukaloisen kokoiseksi, alkaakin seikkailu hanhien kanssa ja kenties sitä henkisesti opitaan paremmaksi ihmiseksi.




7. VALTTERI JA TAIKAKYNÄ


Olen melkoisen varma, että tämä on monille hyvin tuntematon tapaus. Tai ainakaan en ole koskaan kuullut, että kukaan muu tätä tietäisi kuin minä... Ei varmaan olisi niin hyvässä muistissa, ellei olisi VHS:lle muiden lastenohjelmien tapaan nauhoitettu. Valtteri ja taikakynän intro on aivan ihanan nostalginen. Ohjelmassa taisin pitää eniten sen mielikuvituksellisesta otteesta, ja olen aina itsekin pitänyt piirtämisestä kuten nimikkohahmokin.




6. INKUN PÄIVÄKIRJA


Inkun päiväkirja on varmasti myös hieman tuntemattomampi tapaus. Tämä ohjelma ei edes tainnut tulla TV:stä enää minun aikanani, sillä sen jaksoja oli isosiskollani VHS:lle nauhoitettuna. Mutta voi, kuinkas hyvä ohjelma tämä olikaan! Olen yhä sitä mieltä, että yllättävän hyvin keksityt hahmot ja juoni. Onhan tässä aika tyypillinen näkemys koulusta, esim. tietynlainen hierarkia. Tämä taisi olla aikanaan enemmän teineille kuin pikkulapsille suunnattu animaatio. 




5. MUUMILAAKSON TARINOITA


"Kun Muumipeikko, Pikku Myy, ja Muumipappa esiintyy. Silloin laulut kutsukoon, tuijottelutuokioon. Käy Muumilaaksoon..."

Muumilaakson tarinat on varmasti se ohjelma listallani, joka on aivan kaikille tuttu ja ehkä jopa rakaskin. Se olikin mielestäni kaikista hankalin sijoittaa. Muumeja on nimittäin tullut aina katsottua, yhä aikuisenakin. Onhan se nyt niin hyvä ohjelma, ja tietyt jutut naurattavat jopa enemmän vanhempana. 




4. H.C. ANDERSENIN SATUJA


Voi, kuinka nostalgiantäyteinen tämän ohjelman intro onkaan. Lapsena pidin erittäin paljon H.C. Andersenin saduista. En ainoastaan tästä ohjelmasta, vaan myös ihan niistä kirjallisista saduista. Muistan vieläkin, että sain joululahjaksi H.C. Andersenin satukirjan, ja yhä se on minulla tallessa. Suosikkisatujani TV-ohjelmasta taisivat olla Lumikuningatar ja Villijoutsenet. En tiedä, pitäisinkö niistä enää näin vanhempana, mutta koska nostalgia-arvo on suuri, niin tämä ansaitsee korkean sijoituksensa.




3. PIKKU POSTELJOONI


Pikku Posteljooni oli ehdottomia suosikkejani. Se on täynnä kaikenlaista hauskaa, ällyytyksiä, Oulun murretta ja vaikka mitä. Se on Inkun päiväkirjan tapaan sellainen ohjelma, joka ei tullut TV:stä enää minun aikanani, vaan jaksot olivat isosiskollani VHS:lle nauhoitettuna. Ohjelmassa ei oleskella ainoastaan postitoimistossa, vaan mukaan mahtui esim. hämähäkkianimaatiopätkiä, lauluvideoita ja kaikenlaista kivaa. Oma suosikki(laulu)kohtaukseni taisi olla Vanha holvikirkko, jonka esitti Antti Pääkkönen.


Seuraavat kaksi painivatkin jo hieman eri liigassa...




2. NALLE PUHIN UUDET SEIKKAILUT


"Mentävä on, mennä mun täytyy ystävääni katsomaan. On pyöreä pörröinen, siksi kai ihailen. Nalle, Nalle Puh! Nalle!"

Nalle Puh on aivan ihana! Tämän intron kuuleminen saa oloni haikeaksi ja meinaahan siinä ihan mennä roska silmään. Kyllähän tähän liittyy niin paljon muistoja... Nalle Puh on kyllä sellainen, että ei sitä oikein voisi vieläkään vastustaa, on se niin hauska ja sympaattinen ohjelma. Erityisesti pidän siitä, että jokainen hahmo on omanlaisensa ja suurella lämmöllä ja sydämellä luotu. 




1. WINX CLUB


"Voittamaton sinäkin oot, jos tahdot niin! Winx! Unelmoida jos sä voit, se sulle voimaa tuo. Kaikki vastukset näin voimme voittaa. Winx! Kun hymyillään se näin, maailman valaisee. Ja unelmistas vain saat voimaa!"

Myös tämän ohjelman intro saa oloni aivan tavattoman haikeaksi! On se nostalgia niin ihmeellinen asia. Winx Club oli ehdoton suosikkiohjelmani lapsena. Miksi siitä niin paljon pidin, on hahmojen ja juonien toteutukset sekä mukava maagisuus. Oma suosikkihahmoni oli Musa, mikä käy järkeen koska olen aina itsekin pitänyt paljon musiikista. Minulle tutuimpia ovat ihan ne kaksi ensimmäistä kautta. Kolmas kausi alkoi joskus, kun intoni alkoi lopahtaa tähän ohjelmaan.


Bonus: 
  • Wallace&Gromit lyhärit. Tämä ei ole lastenohjelma, joten en voinut laittaa sitä listalle. Mutta Wallace&Gromit lyhytelokuvat ovat kyllä jotain aivan parasta! Sen lisäksi että ne tuntuvat nostalgisilta, jaksavat ne yhä viihdyttää erinomaisesti. Erityisesti Väärät housut on ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä!
  • Nikke Knatterton. Päätin olla laittamatta tätä listalle, koska jotenkin tuntuu että se on aikanaan ollut enemmänkin aikuisille suunnattu piirretty, vaikka sitä lapsena on kyllä tullut jo katseltua. Ja onhan se nyt oikein viihdyttävä ja hauska ohjelma kera juttujen (ja vieläpä melko härskien sellaisten...), jotka näin aikuisena ymmärtää.





Kuvat: sfkids.com, fi.flixable.com, reddit.com, rosetheater.org, astoldbyginger.fandom.com, cmore.fi, youtube.com, yle.fi, wikipedia.com, pinterest.com