keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Arvostelu: Luca (2021)

 LUCA


Ohjaus: Enrico Casarosa
Pääosissa: Jacob Tremblay, Jack Dylan Grazer, Emma Berman, Saverio Raimondo, Maya Rudolph
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 41min


Luca kertoo nimensä mukaisesti pojasta nimeltä Luca, joka on merihirviö ja haluaisi kaikessa uteliaisuudessaan tutustua ihmisten maailmaan. Hänen perheensä on silti kaikkea ihmisiä koskevia asioita vastaan, ja merenpinnalle meneminen on ankarasti kielletty. Pian Luca kuitenkin tapaa itsevarman merihirviön Alberton, jonka avulla hän pääsisi kokeilemaan, millaista elämä ihmisten ilmoilla olisi...

Tarina vaikuttaa etenkin alussa hyvin mielenkiintoiselta, mutta tietynlainen päämäärättömyys ja laahaus teki sen seuraamisesta melko puuduttavaa. Lisäksi elokuva tuntui mielestäni liialta kopiolta Disneyn Pienestä merenneidosta, ja koko keston ajan tulikin vertailtua näitä kahta teosta keskenään. Lucaa vaivaa suuresti omaperäisyyden puute, ja kun sitä jatkuvasti vertaili Pieneen merenneitoon, tuntui kokonaisuus ja kopioidut ideat hyvin laimeilta. 

Luca on hyvin tavallinen päähenkilö, joka Pienen merenneidon Arielin tavoin haluaisi itsenäistyä ja kokeilla jotain uutta vanhempiensa kielloista huolimatta. Täten hahmoon pystyy siis melko helposti samaistumaan, ja häntä myöskin kannustaa tarinan aikana. Hänen ystävyyssuhteensa Albertoon on myös ihan onnistunut, ja on mielenkiintoista seurata, millaisia konflikteja heidän ja muidenkin hahmojen välille syntyy.


Hahmot ja tarina eivät kuitenkaan lopulta tunnu kovin erikoisilta tai mieleenpainuvilta, johtuen etenkin jo aikaisemmin mainitsemastani Pienen merenneidon kopioimisesta. Tietynlaista koukkua ja syvyyttä leffasta jää myös uupumaan, sillä se ei oikein missään vaiheessa imaise kunnolla mukaansa, mielenkiintoista aloitusta lukuunottamatta. Komediallinenkin puoli ja jännittävät hetket jäävät jotenkin innottomiksi, mikä johtaa siihen, että tunnepuoli jää melko latteaksi. Filmi tarjoaa kyllä hyvää sanomaa erilaisuuden hyväksymisestä ja rohkeudesta, ja kyseiset teemat puhuttelevat varmasti lapsikatsojia. Aikuiskatsojan näkökulmasta ne voivat kuitenkin tuntua jopa melko kuluneilta, ja leffa tuntuukin jäävän teemojensa ja konfliktiensa suhteen melko tutuksi ja turvalliseksi. Kaikki tuntuu toisin sanoen yksinkertaisesti jo moneen kertaan nähdyltä.

Lopulta Luca ei siis oikein omalle kohdalleni uponnut yhtään, sillä se tuntui hyvin tylsältä ja unohdettavalta Pixarin välityöltä. Siitä jäi mielestäni uupumaan jännitystä ja tunnetta, ja hahmoissa ja juonessa olisi voinut olla enemmän kiinnostavuutta. Lisäksi elokuva tuntuu vain laimealta kopiolta Pienestä merenneidosta, eikä teoksia voi millään olla vertailematta keskenään katsomisen aikana. Huomattavasti enemmän omaperäisyyttä olisi siis saanut olla ehdottomasti mukana. Toivottavasti seuraavissa Pixarin leffoissa olisi uudempaa ideaa ja sukellusta syvemmälle teemojen kanssa...




Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.pinterest.com


torstai 17. kesäkuuta 2021

Top 25 Pixarin elokuvat

Vihdoin olen katsonut kaikki Pixar-elokuvat, ja nyt olisikin aika laittaa niitä järjestykseen! Puoli vuotta sitten ehdinkin jo julkaista Top 10 Pixarin elokuvat listan (jonka myöskin deletoin), ja tämä onkin vähän niin kuin päivitetty versio siitä. Mielipide joidenkin sijojen kohdalla saattaa vielä joskus hieman muuttua, sillä hyviä Pixar-leffoja on yksinkertaisesti niin paljon. Etenkin Top kymmenessä kisailu elokuvien välillä on todella kovaa. Eipäs muuta kuin itse listaan, ja kerrohan toki kommenttikentässä, mitkä ovat omia Pixar-suosikkejasi!

25. AUTOT 2


Viimeisenä listallani on, yllätys yllätys, Autot 2! Hyvin moni pitää tätä jatko-osaa Pixarin huonoimpana elokuvana, enkä ole yhtään yllättynyt kun katsastin sen läpi. Tuntuu inhottavalta sanoa Pixarin elokuvasta näin, mutta Autot 2 oli yksinkertaisesti aivan tajuttoman mielenkiinnoton ja sekava. Uudelleen tulen tuskin sitä koskaan katsomaan, kuten en seuraavaakaan leffaa...

24. AUTOT 3


Odotin Autot 3:lta enemmän kuin Autot 2:lta, sillä jotkut tosiaan pitävät sitä Autot trilogiasta parhaimpana. Harmillisesti tämä kolmososa sai minulta saman tuomion kuin kakkonen: puuduttavaa ja mielenkiinnotonta katsottavaa. Lisäksi tuntuu, että unohdin jo ihan päivän sisällä, mitä elokuvassa edes tapahtui. En siis syttynyt kummallekaan jatko-osalle, sillä niiden hahmot ja juonet eivät ole mielestäni kummoisia.

23. KUNNON DINOSAURUS


Kunnon dinosaurus on minulle helposti se isoin pettymys Pixarilta, sillä odotukseni sitä kohtaan eivät edes olleet etukäteen korkealla. Elokuvassa on hädin tuskin omaperäisyyttä, melkein kaikki elementit ovat ihan suoria kopioita muista animaatioelokuvista, kuten Leijonakuninkaasta. Lisäksi sen hahmot jäävät tarinan tavoin tylsiksi ja valjuiksi. Monet kehuvat elokuvan animaatiotyyliä, ja vaikka itsekin pidän sen todennäköisistä taustoista, niin kumimaiset dinosaurushahmot eivät mielestäni sovi yhteen niiden taustojen kanssa.

22. LUCA


Luca  ei valitettavasti minuun oikein uponnut. Se tuntui hyvin laahaavalta tarinalta ilman mielenkiintoista tavoitetta. Joitakin hauskoja hetkiä leffassa oli, mutta kokonaisuus ei imaissut ollenkaan mukaansa, vaan se jäi tylsäksi ja unohdettavaksi.

21. PUNAINEN

Punainen jätti minulle hyvin ristiriitaiset fiilikset. Pidin leffan ideasta, mutta lopputulos on harmillisen sotkuinen. Tarina jaksoi kuitenkin pitää mielenkiintoni ihan hyvin yllä, ja pidin kyllä päähenkilön toteutuksesta. Muut hahmot jäivät aika vaisuiksi, ja jotkut jopa onnistuivat vain ärsyttämään (etenkin päähahmon äiti). Animaatiotyyli on hyvin samanlaista kuin Lucassa, eikä kyseinen tyyli ole oikein minua onnistunut hurmaamaan.

20. ÖTÖKÄN ELÄMÄÄ


Ötökän elämää on mielestäni hyvin unohdettava ja tylsä elokuva. Olen katsonut sen vain kerran, enkä muista että olisin kertaakaan nauranut tai liikuttunut sen aikana. Mitenkään viihdyttävä leffa ei siis onnistunut olemaan, eivätkä sen hahmotkaan olleet mielenkiintoisia. Animaatiotyyli on aika vanhentuneen näköistä, mutta ei toisaalta häirinnyt katselukokemustani kuitenkaan.

19. MONSTERIT YLIOPISTO


Monsterit yliopisto on mielestäni keskinkertainen jatko-osa: ei huono, mutta ei mitenkään kovin hyväkään. Siinä oli sekä hauskoja että heikkoja vitsejä, ja juoni oli aika ennalta-arvattava ja kliseinen. Ehkäpä jos sivuhahmoissa olisi ollut enemmän sitä jotain, olisin pitänyt tästä enemmän. Elokuva ei siis lopulta vain herättänyt minussa oikein tunteita suuntaan tai toiseen, vaikka ihan kiva olikin.

18. URHEA


Urheassa on paljon hyvää, mutta niin on paljon sitä huonoakin. Tarinassa on juoniaukkoja, ja kohellusta ja irtovitsejä on aivan liikaa turhien ja yksioikoisten sivuhahmojen vuoksi. Urhean tarina kaipaisi todella paljon fiksausta, jotta se olisi sujuva, sillä sellaisenaan kuin se on, niin sen draama ja komedia eivät ole kovin hyvässä tasapainossa. Pidän kuitenkin kovasti äiti-tytär-suhteesta, jota leffa pyrkii käsittelemään, ja Elinor on mielestäni oikein hyvin toteutettu hahmo.

17. AUTOT


Autot on se elokuva, jota kohtaan minulla oli isoimmat ennakkoluulot, koska no, sehän kertoo autoista. Olen nähnyt leffan ehkä kerran lapsena, eli jotain pätkiä sieltä täältä muistin. Viihdyin Autojen ääressä lopulta ihan hyvin, vaikka se ei minussa mitään isoja tunteita herättänyt. Pituus oli mielestäni leffan isoin heikkous, eli tiivistämisen varaa olisi ollut.

16. DORIA ETSIMÄSSÄ


Olin ehtinyt monta vuotta ajatella, että Doria etsimässä on varmasti juuri niitä huonoimpia jatko-osia, mutta kävikin niin että sain positiivisesti yllättyä. Juonellisesti elokuva oli hivenen ennalta-arvattava, mutta yllätyin sen tunteellisuudesta. Pidin myöskin yllättäen lähes kaikista hahmoista, etenkin Dorin ja Hankin yhteistyötä oli mielenkiintoista seurata. Sen sijaan loppuosuus meni mielestäni yliampuvaksi kohkaamiseksi, ja se vähentää tykkäämistäni elokuvasta jonkin verran. Sinänsä turha jatko-osa, mutta ihan viihdyttävä silti.

15. NEMOA ETSIMÄSSÄ


Nemoa etsimässä on ihan hyvä elokuva, mutta jostain syystä se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Hahmot ja juoni ovat kyllä hyviä ja toimivia, huumoria löytyy mukavasti ja tarina pitää otteessaan. Jotain leffasta kuitenkin vain jää mielestäni puuttumaan.

14. MONSTERIT OY


Monsterit Oy on erittäin viihdyttävä ja hauska elokuva, mutta siitäkin jää mielestäni hieman puuttumaan sitä jotain, ja siksi se ei ihan suosikkeihini lukeudu. Sijoitin Monsterit Oy:n kuitenkin korkeammalle kuin Nemoa etsimässä, koska sen huumori uppoaa minuun paremmin. Hahmot ovat oikein mainioita, erityisesti pidän Taren ja Masin ystävyyssuhteesta. Jännityspuolikin pelaa leffassa erittäin hyvin, etenkin lopputaistelu nappaa aina mukaansa.

13. ETEENPÄIN


Eteenpäin on yllättäen sellainen elokuva, joka ensimmäisellä katselukerralla ei ihan sytyttänyt, mutta toisella katselukerralla pidin siitä huomattavasti enemmän. Lopun taisteluryminöinti ei oikein mielestäni sovi kokonaisuuteen, mutta pidin kuitenkin kovasti Iikan ja Aaron veljessuhteen kehittymisestä. Lopetus oli myös yllättävän koskettava, ja huumoria oli tarinassa sopivasti mukana.

12. TOY STORY 4


Toy Story 4 ei sinänsä ole tarpeellinen jatko-osa, ja meninkin katsomaan sen elokuvateattereihin aika skeptisenä mutta toiveikkaana. Se osoittautui kuitenkin vallan erinomaiseksi elokuvaksi. Siinä missä kolmas osa päätti Andyn ja lelujen tarinan, antaa neljäs osa ansaitun lopetuksen Woodylle. Sitä kautta elokuva käsittelee todella hienosti jopa vanhuutta ja liikkumista eteenpäin, kun jostain entisestä päästää irti. Tietenkin huumoria jälleen riittää Toy Storyen tapaan, ja olen iloinen, että elokuvantekijöillä oli pokkaa tehdä todella rohkea ratkaisu lopussa!

11. IHMEPERHE 2


Katsoin Ihmeperheen jatko-osan reilu vuosi sitten, ja se yllätti minut todella positiivisesti! Muistelen aluksi vältelleeni sen katsomista, koska ajattelin, että niin monen vuoden päästä tehty jatko-osa ei voisi millään olla hyvä. Onneksi ennakkoluuloni osoittautui vääräksi, sillä tämähän on aivan mahtavaa jatkoa mahtavalle Ihmeperheelle. Hahmojen voimia hyödynnetään mukavasti uudella tavalla, ja on mielenkiintoista seurata tällä kertaa Ilun suurempaa roolia perheessä. Ja olisi synti olla mainitsematta kohtausta Jaskan ja pesukarhun välillä, joka kuuluu ehdottomasti Pixarin hauskimpien hetkien joukkoon!

10. SOUL


Soul on oikein erinomainen elokuva ja selvästi kypsempi kuin useat muut listan animaatiot, ja täten se vetoaa mitä luultavimmin parhaiten aikuisiin. Onhan esimerkiksi teemana pyörivä elämän merkitys kuitenkin melko vakava aihe. Ihan yhtä kovasti tunteisiin leffa ei minulla mene kuin ylempänä sijaitsevat teokset, mutta viihdyttävä ja ajatuksia herättävä se silti on.

9. TOY STORY 2


Kuten Toy Story 4:n kohdalla jo varmasti huomasi, pidän erittäin paljon Toy Storyista! Eikä tämä kakkososa ole todellakaan poikkeus. Mukana on mahtavasti huumoria, uusia hahmoja ja koskettavuutta. Tässä osassa onkin mielenkiintoista seurata Woodyn pohtimista identiteettinsä suhteen. Lapsena tämä taisi olla ihan se suosikki-Pixar-elokuvani, ja silloin tunteisiini meni tosi pahasti Jessien When she loved me -laulu.

8. ROTTATOUILLE


Rottatouille on siinä mielessä hauska poikkeus Top kympissäni, että en lapsena hirveästi välittänyt siitä, mutta nyt aikuisena siitä on tullut yksi suosikeistani. Leffan tunnelmaan todella uppoutuu mukaan, ja huumori on oikein nokkelaa. Animaatiotyyli on myös aivan mielettömän hienoa etenkin Pariisin maisemien osalta. Kovin isoja tunteita elokuva ei minussa herätä satunnaisia kylmiä väreitä lukuunottamatta, mutta erittäin viihdyttävä se silti on.

7. TOY STORY


Ensimmäinen Toy Story on se mikä aloitti kaiken, ja todellinen klassikkohan se jo on. Yhä aikuisenakaan sen katselemiseen ei nimittäin tunnu kyllästyvän. Mukana on nokkelaa dialogia ja huumoria, mainioita teemoja ja mielenkiintoisia hahmoja. Woodyn ja Buzzin hahmokehityksiä ja ystävystymistä on tässä osassa aina mukava seurata.

6. COCO


Coco on erittäin tunteellinen ja kaunis elokuva, joka ei todellakaan tuottanut pettymystä kun näin sen ensimmäisen kerran. Tai no, ennalta-arvattavuus pahiksen suhteen tuotti pienen pettymyksen, mutta kaikki muu oli sitten mahtavaa. Pidän todella paljon teemoista, joita elokuva käsittelee, kuten perhettä ja kuolemaa. Leffassa on sympaattisia hahmoja, koskettavia kohtauksia ja visuaalisesti se on ihanan värikäs.

5. UP - KOHTI KORKEUKSIA


Up on yksi niistä harvoista animaatioista, joka sai lapsena ja saa yhä aikuisenakin minut herkistymään. Elokuvan prologi, "muistutus"-kohtaukset ja lopetus ovat nimittäin hyvin koskettavia. Miinuksena pidän leffassa sitä, että sen vahvan aloituksen jälkeen tapahtuu pieni tason pudotus. Muuten tämän ääreen on kuitenkin aina mukava palata, sillä sen ääressä saa sekä nauraa että liikuttua!

4. IHMEPERHE


Ihmeperhe on tärkeimpiä suosikkileffoja lapsuudestani, ja yhä aikuisenakin se kuuluu suosikkieni joukkoon. Tässä leffassa pidän erittäin paljon siitä, että niin monia tarinallisia seikkoja ja nokkeluuksia avautuu vasta aikuisen silmin. Se tekee mielestäni Ihmeperheestä erittäin kypsän ja aikuisille aidosti viihdyttävän elokuvan, eikä sen katselemiseen tunnu kyllästyvän! Leffasta löytyy mainiosti synkkyyttä, huumoria, erinomaisia hahmoja ja yllättävää syvyyttä etenkin perheteeman ansiosta.

3. TOY STORY 3


Toy Story 3 on mielestäni lelutarinoista paras, koska se yhdistää niiden vahvuudet erinomaisella tavalla. Siitä löytyy synkkyyttä, huumoria, nokkelia ideoita ja mainioita hahmoja. Ja tällä kertaa mukana on myös vähän enemmän koskettavuutta etenkin lopetuksen ansiosta. Aivan mahtava elokuva, ja vaikka tosiaan jatkoa ei tämän jälkeen olisi enää tarvittu, olen tyytyväinen että neljäs osa antoi Woodynkin tarinalle päätöksen.

2. WALL-E


Wall-E on yllättäen seuraavan elokuvan tavoin sellainen, että rakastumiseni siihen tuntuu vain kasvavan jokaisella katselukerralla. Siinä on vain jotain hyvin lumoavaa, aitoa ja ihanaa. Wall-E on ehdottomasti eräitä sympaattisimpia päähahmoja Pixarilta, ja hänen ja EVAn välistä kanssakäymistä on mielenkiintoista seurata, sillä kumpikaan ei lopulta paljoa puhu. "Näytä, älä kerro"-sääntöä noudatetaankin tässä leffassa erinomaisesti, ja mukana on mahtavasti koskettavuutta ja hauskuutta.

1. INSIDE OUT


Mielipiteeni ykkössuosikin suhteen ei ole todellakaan muuttunut, vaan yhä se on tunteista kertova Inside Out. Tässä elokuvassa on vain kaikkea, mitä voikaan toivoa: se saa herkistymään, naurattaa, viihdyttää ja pistää pohtimaan. Yhä uusintakatseluillakin saatan huomata elokuvasta jotain uutta, ja ihmismieleen liittyvät nerokkaat seikat ovat upeaa seurattavaa. Teema surun käsittelystä ja hyväksymisestä on mielestäni todella tärkeä, ja se on käsitelty tässä todella nokkelalla ja koskettavalla tavalla. Tämän leffan katselemiseen en yksinkertaisesti kyllästy!


Edit 12.3.2022 (Punainen lisätty listaan)


Kuvat: www.animationscreencaps.com, www.polygon.com


sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Arvostelu: Raya ja viimeinen lohikäärme ~ Raya and the Last Dragon (2021)

 RAYA JA VIIMEINEN LOHIKÄÄRME


Ohjaus: Don Hall, Carlos López Estrada, Paul Briggs, John Ripa 
Pääosissa: Kelly Marie Tran, Awkwafina, Isaac Wang, Gemma Chan, Daniel Dae Kim, Benedict Wong
Genre: animaatio, seikkailu, toiminta
Kesto: 1h 47min


Raya ja viimeinen lohikäärme on Disneyn uusin animaatioelokuva, ja sen saapumista Disney+-palveluun onkin ehditty jo odotella. Niinpä eilen katsoin leffan oikein positiivisin mielin, joskin melko varauksellisin odotuksin.

Tarina sijoittuu muinaiseen Kumandran valtakuntaan, jossa yksinäinen soturi Raya lähtee etsimään viimeistä jäljellä olevaa lohikäärmettä kukistaakseen Druun-nimiset hirviöt...

Päähenkilönä nähdään siis Raya, joka selvästikin esim. Vaianan tavoin on itsenäinen ja vahva prinsessa, joka ei mitään prinssiä etsiskele (tosin kyseisellä seikalla ei mielestäni paljoa väliä ole, sillä naishahmo pystyy kyllä olemaan vahva ja itsenäinen vaikka leffassaan johonkuhun rakastuisikin). Raya toimii päähahmona hyvin, mutta hän tuntuu valitettavasti onnistuvan kaikessa välillä hieman liiankin helposti, mikä laskee pienesti jännitystä joissakin kohtauksissa. Hän tapaa matkallansa viimeisen lohikäärmeen nimeltä Sisu, jonka design on harmillisen hölmö ja jopa hieman naurettava. Sisu ei vain jotenkin ulkonäöllisesti tunnu sopivan kyseiseen fantasiamaailmaan, vaan erottuu sen kaiken joukosta liiankin silmiinpistävällä tavalla. Luonteeltaan kyseinen lohikäärme on ihan pidettävä, vaikkakin välillä myös hieman ärsyttävä. Tämä voi johtua ihan siitä, että dialogiin on upotettu aika paljon moderneja vitsejä, jotka eivät välillä toimineet omalla kohdallani kovin hyvin. Isoin moitteeni Sisua kohtaan tulee kuitenkin ehdottomasti tämän ääninäyttelijästä (Awkwafina), jonka ääni oli niin ärsyttävää kuunneltavaa eikä vain oikein sopinut kyseiseen rooliin yhtään. 


Muita hahmoja ovat vielä ainakin Rayaa vastaan taisteleva Namaari, Rayan sidekick Tuk Tuk, sekä myöhemmin tutuiksi tulevat Boun ja Noi. Suurimmaksi osaksi hahmot ovat toimivia, mutta itseäni jäi hieman harmittamaan, etten lopulta tuntenut erityisen vahvaa kiintymystä heihin. Varsinaista pääpahista ei tunnu olevan mukana, vaan enemmänkin hahmoissa on melko ristiriitaisia piirteitä. 

Elokuva alkaa suhteellisen sujuvasti, vaikka aloitus kestääkin ehkä turhan kauan. Rayan tavatessa Sisun, alkaa seikkailu kunnolla. Elokuvan parasta antia ovat ehdottomasti sen hienot taistelukohtaukset, jotka ovat todellista herkkua silmille. Itse juoni ja päätavoite jäävät kuitenkin lopulta liian yksinkertaisiksi. Fantasiamaailmaa, johon tarina sijoittuu, olisi voitu syventää huomattavasti enemmän. Hahmojen edetessä tavallaan vain ensimmäisestä vaiheesta toiseen, tuntuu kaikki jäävän harmilliseksi pintaraapaisuksi. Etenkin konfliktit (erityisesti loppukliimaksi) ratkaistiin turhan helposti, mikä jätti hyvin vaisun maun suuhuni. Päähahmojen onnistuessa liian helposti tavoitteissaan, laski se monessa kohtaa jännitystä jonkin verran. Teemana pyörivä luottamuskin jää ikäväksi pintaraapaisuksi, eli sekin hahmojen, tarinan ja fantasiamaailman tavoin olisi kaivannut mielestäni enemmän syvyyttä alleen. Lopussa leffa tuntuu yrittävän tavoitella jotain tunteellisempaa, mutta se ei oikein onnistu voittamaan katsojaa täysin puolelleen.


Visuaalisesti kyseessä on tietenkin erittäin laadukas ja näyttävä animaatio, onhan Disneyllä jälleen tietokoneanimaatio kehittynyt huimasti. Monet seikat kuten esimerkiksi vesi näyttävät melko aidoilta, ja etenkin taustat ovat kaunista katseltavaa. Musikaali ei elokuva tällä kertaa ole, vaan sisältää taustamusiikkia välillä.

Raya ja viimeinen lohikäärme on harmillisen keskinkertainen elokuva, enkä usko katsovani sitä koskaan uudelleen. Sen alku lupaili mielestäni enemmän kuin mitä paketti kokonaisuudessaan lopulta antoi. Kaikki tuntui jäävän hieman harmilliseksi pintaraapaisuksi. Itse tarina on hyvinkin yksinkertainen ja ennalta-arvattava, mutta eniten itseäni jäi harmittamaan kuinka helposti monet konfliktit vain ratkaistiin ilman kunnon jännitettä ja sitä, että hahmot kehittyisivät paljon matkansa aikana. Leffan loputtua tuntuikin, että kestoa olisi ollut vähemmän kuin puolitoista tuntia, eli juoni jäi kyllä turhan ohueksi. Lopputulos on se, ettei filmi oikein herättänyt minussa tunteita suuntaan tai toiseen mikä on harmi, sillä potentiaalia tässä olisi kyllä ollut johonkin paljon suurempaan.





Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fwehaveahulk.co.uk%2Fraya-and-the-last-dragon-review%2F&psig=AOvVaw1IcDDE3t9Q9v2UxXtLwIqp&ust=1623046281253000&source=images&cd=vfe&ved=0CAMQjB1qFwoTCKCci9ysgvECFQAAAAAdAAAAABAJ, https://www.google.com/url?sa=i&url=https%3A%2F%2Fwww.npr.org%2F2021%2F03%2F05%2F973252785%2Fraya-and-the-last-dragon-soars&psig=AOvVaw1IcDDE3t9Q9v2UxXtLwIqp&ust=1623046281253000&source=images&cd=vfe&ved=0CAMQjB1qFwoTCKCci9ysgvECFQAAAAAdAAAAABAP 


keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Arvostelu: Bernard ja Bianca Australiassa ~ The Rescuers down under (1990)

 BERNARD JA BIANCA AUSTRALIASSA


Ohjaus: Hendel Butoy, Mike Gabriel
Pääosissa: Bob Newhart, Eva Gabor, John Candy, Tristan Rogers, Adam Ryen, George C. Scott
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1h 17min


Voi tuntua hieman hassulta arvostella Bernard ja Bianca Australiassa, koska en ole edes vielä arvostellut sen edeltäjää Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Olen nähnyt ensimmäisen Bernard ja Bianca elokuvan ensimmäisen kerran joskus muutama vuosi sitten, ja pidin sitä oikein kelpona disney-leffana. Jotkut pitävät sen jatko-osaa parempana ja jotkut eivät, siispä mielenkiinnolla ryhdyin katsomaan hiirten seikkailua Australiassa...

Edellisessä elokuvassa kävi jo katsojalle hyvinkin selväksi, että hiirikaksikko Bernardin ja Biancan välillä on hieman suurempiakin tunteita. Bernard yrittääkin koko tämän jatko-osan ajan kosiskella Biancaa, mutta koko ajan meinaa jokin este tulla eteen. Itse pääjuoni kuitenkin keskittyy Toni-pojan, jonka salametsästäjä on kidnapannut Australiassa, pelastamiseen. Niinpä hiirikaksikko lähtee matkaan Australian maisemiin.

Australiassa Bernard ja Bianca saavat seurakseen paikallisen hiiren nimeltä Jake. Jake on jokseenkin ärsyttävä hahmo, sillä hän ilmiselvästikin yrittää liehitellä kaunista Bianca-neitoa itselleen, ja useimmiten Bernard jääkin aika ulkopuoliseksi hänen vuoksi. Varsinaista kolmiodraamaa luvassa ei ole, sillä Bianca itse ei anna sellaista vaikutelmaa että olisi kiinnostunut Jakesta. Silti Biancakin tuntuu koko leffan ajan ärsyttävältä, sillä hän ei ollenkaan huomioi Bernardin tunteita. Hiirihahmoista jää siis ainakin minulle lopulta melko valju maku suuhun persoonallisuuksiensa puolesta, joskin Bernardista pidin jonkin verran. Myöskin hieman hämmentävältä tuntuu, että hiiret ovat leffassa kuvioissa, mutta heidän merkitys juoneen on häviävän pieni.


Itse Toni-poika on enimmäkseen ihan pidettävä, mutta kun eläinhahmot alkavat puhua hänelle, muuttuu meno jotenkin hölmöksi. Ekassakin leffassa toki esim. orpokodin kissa ja hiirikaksikko kykenivät puhumaan Pennyn kanssa, mutta tässä leffassa tuntuu että puhuvia eläimiä on aivan liikaa ja se muuttuu hieman epäuskottavaksi, kun muuten juoni keskittyy kidnappaamiseen ja salametsästykseen. Etenkin kun ne eläinhahmot, esim. sekoilevan oloinen lisko, ovat suorastaan raivostuttavia yrittäessään olla hauskoja. Leffa onkin täynnä mitä latteimpia vitsejä ja mukahauskoja hahmoja, jotka eivät toimi sitten ollenkaan. 

Salametsästäjä McLeah toimii pahiksena, ja vaikka hän aluksi vaikuttaa ihan uhkaavalta, muuttuu hän tarinan edetessä aina vain tyhmemmän tuntuiseksi. Ehkäpä isoimpana syynä se, että hän jahtaa jotain kotkaa, tuntuu auttamatta yliampuvalta. McLeah jää muutenkin lopulta jotenkin persoonattomaksi ja laimeaksi, eikä hän siis oikein onnistu vakuuttamaan minua. Hänen kätyrinään nähdään lisko nimeltä Jonna, joka yrittää monien muiden eläinten tavoin olla hauska, mutta jää ainakin minun kohdallani vain hölmöksi.


Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan juoni, huumori ja hahmot eivät siis oikein vakuuta minua. Se tekeekin leffan katselemista aivan äärimmäisen puuduttavaa ja tuskallista. Luulin jo katsottuani yleisesti disney-fanien keskuudessa haukutun Pikku Kanasen, että yhtä huonoa klassikkoa ei tulisi enää vastaan. Vaan väärässä olin. Ainoa asia mistä en voi elokuvaa haukkua, on sen animaatiotyyli, joka on jopa yllättävän laadukasta ja hienoa verrattuna ensimmäiseen osaan. Kaikki muu kuitenkin toimi ekassa leffassa huomattavasti paremmin, vaikka sekään ei toki mikään iso saavutus disneyltä ole. Siinä oli kuitenkin paljon synkempi ja koukuttavampi tunnelma, onnistunut pahis ja kiinnostavammat hahmot sekä parempaa huumoria - siis ainakin minun makuuni.

Lopulta siis Bernard ja Bianca Australiassa jää minun makuuni hyvin vaisuksi ja keskinkertaiseksi elokuvaksi, eikä minua voisi vähempääkään huvittaa katsoa sitä uudelleen. Ainoat ihan suht pidettävät hahmot elokuvassa ovat Toni ja Bernard, kaikki muut onnistuvat olemaan vain latteita ja ärsyttäviä. Vitsit ja mukahauskat eläinhahmot saavat ainakin oman kiinnostukseni sammumaan täysin, minkä vuoksi tarinan seuraaminen tuntuu hyvin puuduttavalta. Lapsille Bernard ja Bianca Australiassa saattaa kuitenkin toimia hyvin, ja onhan leffasta jonkinmoinen kulttiklassikko tainnut joidenkin disney-fanien keskuudessa syntyä.





Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com