Top 6 vuoden 2001 animaatioelokuvat

Vuodesta 2001 onkin nyt 20 vuotta aikaa, ja voisi tarkastella, että mitä animaatioelokuvia silloin ilmestyi! Joukosta löytyy peräti kaksi animeleffaa, jotka vieläpä molemmat kuuluvat suosikkeihini: Hayao Miyazakin Henkien kätkemä sekä Satoshi Konin Millennium Actress. Siinäpä kaksi nerokasta animetaituria, joista jälkimmäinen on harmillisesti menehtynyt jo vuonna 2010. DreamWorksiltä ilmestyi Shrek, Disneyltä Atlantis - kadonnut kaupunki ja jatko-osa Kaunotar ja Kulkuri II - Pepin seikkailut ja Pixarilta Monsterit Oy. Eipä muuta kuin ottamaan selvää, mihin järjestykseen nämä animaatiot laitoin...

6. KAUNOTAR JA KULKURI II - PEPIN SEIKKAILUT

Kaunottaren ja Kulkurin jatko-osa ei ole huonoimpia disney-jatkiksia, mutta ehdottomasti turhimpia. Se nimittäin tyytyy vain toistelemaan ensimmäisen elokuvan juonta. Kaunottaren ja Kulkurin pentu Pepi nimittäin haluaisi myös olla kulkuri ja elää kaatopaikoilla kuten hänen isänsä ennen eli. Hän rakastuu kaduilla elelevään tyttökoiraan nimeltä Enkeli, ja yllätys yllätys, he jopa viettävät samanlaisen spagetti-illallisen yhdessä kuten Kaunotar ja Kulkuri. Voisiko Disney tämän laiskemmin jatko-osaansa tehdäkään? En myöskään ymmärrä, miksi niitä lauluja on pakko tunkea näihin jatko-osiin, kun niihin ei ikinä panosteta (poikkeuksena Leijonakuningas II, ainoa jatko-osa jossa on oikeasti hyvät laulut). Päähenkilö Pepi tuntui enimmäkseen ärsyttävältä, mutta Enkeli sen sijaan oli ihan mielenkiintoinen hahmo. Lähinnä tämän katsominen pisti tympimään, mutta onneksi mukana oli vähän jännitystä, niin kyllä sen nyt kerran jaksoi katsoa.

5. ATLANTIS - KADONNUT KAUPUNKI

Atlantis ei ole mielestäni ihan niitä parhaimpia disney-klassikkoja, mutta kaukana huonosta kuitenkin. Elokuva on mielestäni oikein viihdyttävä toiminnallisuuden ja onnistuneen huumorinsa ansiosta. Hahmoista itse päähenkilö Milo ei ole se mieleenpainuvin, mutta sivuhahmot ovat erittäin mainioita. Etenkin Audrey, rouva Packard, Helga ja Vinny loistavat tässä leffassa. Juonesta on kuitenkin mielestäni tuntunut aina jäävän tietynlaista potentiaalia käyttämättä, mutta pidän kuitenkin siitä, kuinka enemmän aikuiseen makuun elokuva on tehty. 

(Lue arvosteluni tästä.)

4. MONSTERIT OY

Monsterit Oy on mielestäni hyvä elokuva, mutta ei loistava. Pidän kovasti ideasta, että sähköä tuotetaan lasten pelottelun avulla, ja myöskin Masin ja Taren ystävyyssuhde on mielestäni hyvin toteutettu. Jotain syvempää olen kuitenkin aina hahmoista ja juonesta jäänyt kaipaamaan, vaikka ne oikein toimivia ovatkin. Toki asiaan aivan varmasti vaikuttaa se, että minulla puuttuu tästä Pixar-klassikosta nostalgia-arvo kokonaan. Oikein viihdyttävä leffa kuitenkin on, mutta ei sitä tule kovin usein katseltua, eikä se ihan mielestäni yllä seuraavien kolmen tasolle...

(Lue arvosteluni tästä.)

3. SHREK

Shrekissä on oikeastaan hieman jopa samaa kuin Monsterit Oy:ssä: se on hyvin hauska ja jännittävä seikkailu. Shrekin komedia, juoni ja hahmot kuitenkin iskevät minuun enemmän, ja siitä löytyy mielestäni jännittävämpiä ja koskettavampia hetkiä. Leffalla on myös jonkin verran nostalgia-arvoa, ja muutenkin pidän tyylistä, jolla tarina rikkoo perinteisten satujen kliseitä. Oikein loistava elokuva kaiken kaikkiaan, ja onhan siitä jonkinmoinen klassikko jo muodostunut, ja aina silloin tällöin sen ääreen on mukava palata. Plussaa Shrek saa myös erittäin hyvin onnistuneesta soundtrackistaan!

2. MILLENNIUM ACTRESS

Millennium Actress on hyvin tunteellinen, jännittävä ja jopa surrealistinen elokuva. Filmi muistuttaa itse asiassa jonkin verran Satoshi Konin debyyttiä Perfect Blueta, sillä molemmissa päähenkilön näyttelijäura ja tosielämän tapahtumat sekoittuvat keskenään. Yhtä synkissä ja väkivaltaisissa tunnelmissa ei Millennium Actressissa kuitenkaan liikuta. Päähenkilö Chiyoko on yllättävän samaistuttava hahmo, ja häntä haastattelevat Genya ja Kyoji ovat oikein sympaattisia. Leffan soundtrack on ihan puhdasta kultaa, ja myös animaatiotyyli on hienoa. Itse tarina taas on yllättävänkin kaunis ja syvällinen.

(Lue arvosteluni tästä.)

1. HENKIEN KÄTKEMÄ

Vuoden 2001 paras animaatio on ehdottomasti Hayao Miyazakin mestariteos Henkien kätkemä! Tarina on hyvin moniulotteinen ja ennalta-arvaamaton, täynnä jännitystä ja koskettavia hetkiä sekä tietenkin mielikuvituksellisia ja sympaattisia hahmojakin löytyy. Kaiken kruunaa Joe Hisaishin kaunis ja tunteellinen musiikki sekä aivan mielettömän hieno animaatiotyyli.

(Lue arvosteluni tästä.)

Kuvat: www.wikipedia.com

Arvostelu: Atlantis ~ Kadonnut kaupunki (2001)

 ATLANTIS

KADONNUT KAUPUNKI

Ohjaus: Gary Trousdale, Kirk Wise

Pääosissa: Corey Burton, Claudia Christian, Michael J. Fox, James Garner, John Mahoney, Phil Morris, Leonard Nimoy, Don Novello, Jacqueline Obradors

Genre: animaatio, toiminta, seikkailu

Kesto: 1h 35min

Atlantis - Kadonnut kaupunki (Atlantis - The lost empire) on vuonna 2001 ilmestynyt Disneyn 40. klassikkoelokuva. Olen muistaakseni nähnyt sen lapsena vain kerran, joten mitenkään nostalginen ei leffa minulle ole.

Päähenkilönä toimii nörtti kielitieteilijä nimeltä Milo Thatch. Hänellä on ollut jo hyvän tovin tavoitteena kulkea isoisänsä jalanjälkiä pitkin ja löytää kauan etsitty myyttinen Atlantis, jonka huhutaan uponneen mereen. Pian käykin iso tuuri, sillä miljonääri Whitmore ottaa yhteyttä Miloon ja antaa tälle isoisän jättämän kirjan, Suojelijan Eepoksen, jonka avulla tie Atlantikseen löytyy. Whitmore on koonnut jo tutkimusryhmän matkaa varten, ja Milo suostuu toimimaan heidän suunnistusjohtajana.

Milo on oikein hyvin toimiva päähahmo, sillä hänessä on mukavan kärjistettyä persoonaa. Hän on nörttiyden lisäksi aika kömpelö, hauska, ja jotenkin jopa samaistuttavalla tavalla epävarma. Aluksi hyvin moni ei usko Milon puheita Atlantiksesta ja pitää häntä vain satuilijana. 

Tutkimusryhmän hahmot ovat kaikki mukavalla tavalla erilaisia toisistaan. Myyrä on hieman sellainen, joka välillä huvittaa ja välillä hän taas saattaa olla ärsyttävä. Audrey ja Helga tuovat hienosti vaihtelevaa näkemystä naishahmoihin - he ovat erittäin värikkäitä olemuksillaan. Erityisesti Helga jäi mieleeni melko kovanaamaisella luonteellaan. Muita lisätäytettä tuovia hahmoja ovat Vinny, Cookie, Whitmore, tohtori Sweet sekä rouva Packard. Pahiksena toimii tutkimusryhmän komentaja Rourke, jonka ilkeyttä ei oikein ole osattu piilotella. Hänestä nimittäin kyllä heti huomaa, että kyseessä on täysin epäluotettava ja ahne hahmo. Rourke toimii pahiksen roolissaan kuitenkin muilta osin hyvin, etenkin lopussa hän onnistuu säväyttämään synkkyydellään. Atlantiksessa Milo tapaa prinsessa Kidan, joka on oikein mielenkiintoinen hahmo. Hän tuo leffan muiden naishahmojen tavoin mukavasti disneyn ominaisesta tyylistä poiketen erilaista olemusta esille. 

Atlantiksen ehdottomasti vahvimpia puolia ovat sen persoonalliset hahmot, mukava toiminnallisuus sekä ajoittain esiintyvä huumori. Pidin erityisesti Milon ja Kidan välisestä suhteesta, joka toi välillä monia huvittavia tilanteita esille. Heikoimmaksi lenkiksi päätyy elokuvan juoni, joka jää lopulta melko unohdettavaksi ja aavistuksen keskeneräiseksi. Jotenkin aina leffan katsottuani tuntuu, että siinä olisi ollut potentiaalia vielä parempaankin. 

Animaatiotyyli on disneyn ominaisesta piirrostyylistä poiketen kulmikasta kuten Keisarin uudet kuviot-elokuvassakin, mikä ei välttämättä kaikkia katsojia säväytä. Minäkään en ole oikein pitänyt kummankaan elokuvan kulmikasta tyyliä kauneimpana mahdollisena, mutta olen hiljattain saanut silmäni tottumaan siihen. Musikaali ei elokuva tällä kertaa ole, vaan sisältää taustamusiikkia välillä.

Tiivistettynä Atlantis on oikeinkin mukiinmenevä disney leffa. Se ei kuitenkaan edusta minulle disneyn parempaa päätä, mutta ei tosiaan sitä huonoakaan. Leffa ei kovin usein levysoittimeeni eksy, mutta kun filmi on saatu pyörimään ruudulla, nappaa se minut huoletta mukaansa. Se on oikein viihdyttävä ja toiminnantäyteinen seikkailu, jossa on mukavasti huumoria ja värikkäitä hahmoja täytteenä. Aivan perheen pienimmille ei leffa välttämättä sovi jännittävyytensä ja toimintansa vuoksi.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com