Arvostelu: 365 päivää (365 Dni)

365 PÄIVÄÄ

Ohjaus: Barbara Bialowas, Tomasz Mandes 

Pääosissa: Michele Morrone, Anna Maria Sieklucka

Genre: draama, romanssi, erotiikka

Kesto: 1h 54min

Ikäraja: 16

365 päivää (365 Dni) on paljon kohua herättänyt uutuuselokuva, joka perustuu samannimiseen Blanka Lipinskan trilogiaan. Se on yllättäen ollut kovastikin Netflixin katsotuin elokuva, mutta vähässä määrin uskoin, että se olisi kuitenkaan kovin laadukas. Sen IMDb-arvosana on nimittäin harvinaisen huono: 3.5, ja sen prosenttiarvo Rotten Tomatoesilla on naurettavat 0%. Tiesin siis jo ennen kuin lähdin tätä katsomaan, että saatan pahastikin järkyttyä, jos aivan äärimmäistä roskaa katsoo. Ja niinhän siinä sitten kävi. 

Tarinan keskiössä on siis mies ja nainen, jotka ovat jossain samankaltaisessa asemassa kuin Twilightin Edward ja Bella. Jotakin yhtymiä Fifty shadesiinkin ilmeisesti on, mutta en oikein muista kyseisestä leffasta paljoa, koska se oli niin tylsä. Siispä Twilight on minulle se, joka helpommin tästä mieleen tulee. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan vain stalkata, vaan todellakin kidnapataan nainen, ja yritetään saada hänet rakastumaan itseensä 365:ssä päivässä. Siitä taas alkoi jo vahvat vibat tukholma syndroomaan ja jossakin määrin Kaunottareen ja hirviöön: "En ole se hirviö, jona minut näet". Tai jotain sinnepäin miespäähenkilö totesi.

Joskos nyt aloittaisi siitä, kuinka uskomattoman epäuskottavasti tämä näyttelijäkaarti hommansa hoitaa. Päänaishahmo-Lauraa esittävä Anna Maria Sieklucka on niin huono näyttelijä, että en voinut ottaa häntä missään vaiheessa tosissani. Hän toki olevinaan jotenkuten hangoittelee vastaan mainiten, että ei ole esine. Silti hänen käyttäytyminen ja tyhjät reaktiot todistavat jotain aivan muuta. Hän ei edes vaikuta lainkaan ahdistuneelta tilanteissa, joissa kuka tahansa normaali ihminen olisi panikoitunut: kohtaus, jossa hän on siepattuna; kohtaus, jossa kidnappaaja aikoo raiskata hänet. Itse hahmokin on aivan yhtä kamala. Hän vaikuttaa vain täysin pinnalliselta, jolla ei ole minkäänlaista itsekunnioitusta tai maalaisjärkeä. Jopa jo elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana hän töllistelee kiinnostuneena kidnappaajan alastonta vartaloa sekä kalua. Leffa siis yrittää saada katsojan ihannoimaan hottista sieppaajaa, jonka vartalo on lihaksikas, iho täynnä tatuointeja, mitään ei puutu. Itseäni asetelma onnistuu kuitenkin vain ällöttämään. Oli sitten ulkoapäin mitä tahansa, niin sieppaaja on sisältä ainakin tässä tapauksessa vain täynnä roskaa. Siinä elokuvan moraali onkin juuri päinvastainen kuin Kaunottaressa ja hirviössä. Tämä leffa nimenomaan opettaa, että jos sinut siepataan ja sieppaajasi on hottis, ei sinulla ole mitään hätää.

Päämieshenkilö-Massimoa näyttelevä Michele Morrone on jokseenkin ihan uskottava, mutta silti melko naurettava. Hänen tarkoituksena on ilmiselvästi vain saada teinitytöt kiihottumaan upealla vartalollaan. Jo elokuvan alussa lievästi pohjustettu motiivi kidnappaamiseen on mielestäni hyvin ontto. Se onnistuu vain tekemään Massimosta hahmona vieläkin tyhjäpäisemmän oloisen, kuin mitä tämä muutenkin jo on. Nauroin aina, kun Massimo sanoi vakiodialoginsa "Are you lost baby girl?". Minusta muutenkin koko dialogi ja hahmojen reaktiot ovat niin korneja, että voisiko tämä enää pahemmaksi mennä. 

Lauran ja Massimon tukholma syndrooman kaltainen romanttinen suhde on hyvin epäuskottava ja vailla kunnon pohjaa. Laura rakastuu siis kyseiseen mieheen, kun tämä pelastaa hänet hukkumiselta. Okei. Sitten harrastellaan seksiä kera taustalla pauhaavan musiikin vuorotellen veneen huoneessa ja kannella niin kauan aikaa, että siinä alkaa katsojana jo hieman haukottelemaan. Luulin oikeasti, että edes niihin seksiosuuksiin olisi panostettu. Todellisuudessa ne ovat hyvin pehmoja. Fifty shadesista sentään mieleeni jäi jotenkuten se, että pornous oli melko synkästi toteutettua. Tässä tekeleessä pornokohtaukset ovat kuitenkin hyvin tylsiä. Olen nähnyt parempaa ja uskottavampaa seksiä jopa joissakin draamaelokuvissa, herran jestas.

Kaiken kaikkiaan 365 päivää on aivan järkyttävän surkea elokuva. Se saattaa hyvinkin olla tällä hetkellä huonoin elokuva, mitä olen ikinä nähnyt. Yksikään näyttelijä ei ota jo valmiiksi onttoja hahmojaan tosissaan, miksi koko tarinaa jo siltä kantilta ei voi missään kohtaa uskoa. Itse tarinakin on silti aivan kammottavan surkea. Se on hyvin kliseinen, ennalta-arvattava ja epäuskottava.  Välillä jopa keittelin sellaista ajatusta mielessäni, että Laura vain teeskentelisi rakastunutta ja seksihaluista ansaitakseen Massimon luottamuksen, minkä seurauksena hän voisi paeta. Mutta ei. Laura on hyvin sinisilmäinen, pinnallinen ja yksi huonoiten kirjoitetuista naishahmoista, mitä olen kuuna päivänä elokuvissa nähnyt. Joudun silti myöntämään, että elokuva oli niin huono, että se sai minut kyllä useaan otteeseen nauramaan. Pään pudistelua ja silmien pyörittelyä tapahtui silti enemmän, joten en voi antaa edes niistä ironisista nauruista tälle plussaa. Muutenkin elokuvan moraali on aivan ällöttävä. Jos ei mitään muuta hyvää, niin ainakin osaa takuulla arvostaa monia muita elokuvia enemmän tämän katsomisen jälkeen.

Edit: Moni voisi ajatella tällaisten tekeleiden toimivan fantasiana, miksi koko elokuvaa voisi siltä kantilta olla ottamatta vakavasti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että edes fantasiana 365 päivää ei toimi. Sen verran silmille syöpää aiheuttavaa sen huono käsikirjoitus, näytteleminen sekä dialogi on. Hyvä kun edes hädin tuskin pystyin sen katsomaan loppuun asti. Niin kivuliasta katsottavaa se kaikessa surkeudessaan ja naurettavuudessaan on.

 

Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com