LIISA IHMEMAASSA
Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson, Hamilton Luske, Jack Kinney
Pääosissa: Kathryn Beaumont, Ed Wynn, Richard Haydn, Sterling Holloway, Jerry Colonna, Verna Felton, J. Pat O'Mally, Bill Thompson
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1h 15min
Liisa Ihmemaassa on kovastikin tuttu elokuva lapsuudestani. Muistelen katsoneeni sitä aika useaankin otteeseen, mutta toisaalta tuntemukseni sitä kohtaan olivat aika ristiriitaiset. Siinä oli paljon mielenkiintoisia juttuja, mutta myös joitakin ärsyttävyyksiäkin. Nyt olikin aika katsoa elokuva pitkästä aikaa uudelleen!
Liisa Ihmemaassa-elokuvan päähenkilönä on tietenkin itse Liisa, joka ei oikein ole kiinnostunut lukemisesta tai opiskelemisesta. Mieluiten hän vain vaipuisi omiin ajatuksiinsa, ja hän mietiskeleekin, että olisi kiehtovaa elää "hänen omassa maailmassaan", jossa kaikki olisi päinvastoin. Pian sattumoisin ohi juoksentelee valkoinen kani, jota Liisa lähtee seuraamaan kaninkoloon. Pudottuaan koloon tyttö joutuu ihmeelliseen ja hullunkuriseen paikkaan, Ihmemaahan, jossa ainuttakaan järkevää olentoa ei tunnu olevan.
Liisa jää päähenkilönä pitkälti mielenkiintoisten tapahtumien sivustaseuraajaksi, minkä vuoksi hän ei hahmona ole kovin muistettava. Ihmemaahan jouduttuaan hän on aluksi innostunut kaikesta uudesta, mutta alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan kotiin saadessaan tarpeeksi kaikista hullunkurisista hahmoista ja jutuista.
Ja kummallisia kaikki otukset tuossa paikassa todella ovatkin. Merkittävimpiä hahmoja ovat ainakin Pekka Kani, Tittelityy ja Tittelitom, Kaalimato, Veijarikissa, Hatuntekijä, Jänö ja Herttakuningatar. Pekka Kani vaikuttaa aluksi hyvin mielenkiintoiselta, onhan hänellä koko ajan kiire jonnekin. Lopulta missään vaiheessa Liisalle eikä katsojallekaan selviä, että mihin ihmeeseen tuolla kanilla kiire on. Siitä voikin jo selvästi aistia, että missään leffan jutuissa ei oikein ole mitään järkeä. Tittelityyn ja Tittelitomin Liisa tapaa rantauduttuaan vedestä metsän reunaan. Heiltä hän saakin kuulla hauskan mutta surullisen tarinan Mursu ja Nikkari/Tarina uteliaista ostereista. Kaalimadolta Liisa saa apua, kun tämä haluaa muuttua takaisin oikean kokoiseksi. Läpi leffan Liisa muuttuukin vähän väliä pieneksi ja isoksi keksien ja sienien avulla. Veijarikissa on varmaankin yksi elokuvan tunnetuimmista hahmoista, ja vekkuli sellainen hän on. Vaikka hänestä luulisi olevan apua Liisalle, tuntuu hahmosta olevan enemmänkin harmia etenkin Hertta kuningattaren maassa.
Hertta kuningatar on elokuvan pahis, ja hän on hyvin itsepäinen ja ärsyttävä hahmo. Jos asiat eivät suju hänen komentonsa ja mielensä mukaan, uhataan joltakulta leikata pää poikki. Hertta kuningattaren maan tapahtumat ovatkin mielestäni ne kaikkein ärsyttävimmät osuudet tässä leffassa. Pahiksen kuuluu toki olla aika negatiivisia tuntemuksia aiheuttava tapaus, mutta jostain syystä erityisesti Hertta kuningatar on aina onnistunut ärsyttämään minua jo vähän liiankin paljon. Kyseessä saattaa hyvinkin olla inhokkipahikseni disneyltä. Onneksi hahmon ilkeyksien kautta saadaan kuitenkin myös jotain huumoria aikaan, eli ei kyseinen pahis nyt ihan täysin sietämätön ole.
Huumoria ja sekopäisyyttä muutenkin tässä disney-klassikossa todella riittää paljon. Se että missään ei lopulta ole järkeä tai sen kummempaa pointtia, ei oikeastaan haittaa ollenkaan! Meno on jopa jotenkin kiehtovalla tavalla niin hulvatonta ja päätöntä, että leffan ääressä viihtyy hyvin ja aika ei käy pitkäksi. Ja onhan leffassa tietyllä tavalla jotain järkeä: Liisahan ilmiselvästikin näkee unta, joten ei mikään ihme, että kaikki on niin outoa. Hauskimmaksi kohtaukseksi valitsisin luultavasti teekutsut, jossa tavataankin Hatuntekijä ja Jänö. He juhlivat jatkuvasti jonkun "syntymättömyyspäivää" laulamalla The Unbirthday song-laulua. Se onkin yksi kappaleista leffassa, joka jää jonkin verran päähäni soimaan.
Muita lauluja ovat Alice in wonderland, In a world of my own, I'm late, The Sailor's hornpipe, How d'ye do and shake hands, The Walrus and the carpenter, The Old father William, All in the golden afternoon, A-E-I-O-U, Very good advice ja Painting the roses red. Niistä kivoimmat kappaleet ovat mielestäni kukkien esittämä All in the golden afternoon, Tittelityyn ja Tittelitomin laulama The Walrus and the carpenter sekä pelikorttien esittämä Painting the roses red. Etenkin kukkien esittämä laulu on oikein nätti, vaikka itse kukat eivät ole todellakaan leffan miellyttävimpiä hahmoja. Hertta kuningattaren tavoin hekin onnistuivat ärsyttämään minua jo lapsena.
Animaatiotyyli on aika perus-disneytä. Luovuutta visuaaliselta puolelta ei todellakaan puutu, sillä toinen toistaan kummallisempia ja hauskempia otuksia tarinassa esiintyy.
Liisa Ihmemaassa on oikein mainio disney-klassikko. Se ei ole mielestäni ihan niitä parhaimpia leffoja studiolta lähinnä sen vuoksi, että siinä on joitakin ärsyttäviä hahmoja ja kohtauksia. Lisäksi sen nimikkohahmo ei oikein erityisemmin jää mieleen. Viihdyttävyyttä eivät kyseiset seikat kuitenkaan latista, sillä huumoria ja absurdiutta on leffa maittavasti pullollaan. Muistan lapsena kokeneeni elokuvan myös jollain tapaa aika ahdistavaksi - onhan Liisa periaatteessa jumissa tuossa Ihmemaassa. Hänen esittämä surullinen laulunsa Very good advice korosti sitä ahdistavuutta entisestään. Hassua, että silti tätä tuli paljon katsottua ahdistavuudesta ja muutamista ärsyttävistä hahmoista huolimatta. Ehkäpä minulla oli lapsena tähän elokuvaan jonkin sortin viha-rakkaussuhde?
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti