keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Arvostelu: Monsterit Oy ja Monsterit yliopisto

 MONSTERIT OY, 2001


Monsterit Oy on yksi niistä Pixarin elokuvista, joita en ole nähnyt lapsena kertaakaan. Sen sijaan muistan että omistimme leffaan liittyvän PC-pelin, jota tuli kyllä kovasti pikkuveljeni kanssa pelattua. Pelissä oli muistaakseni joitain pätkiä itse elokuvasta, eli etäisesti tuttu Monsterit Oy lapsuudestani on. 

Tarina sijoittuu nimensä mukaisesti paikkaan, jossa asustaa ainoastaan monstereita, ja he tuottavat sähköä ihmislapsien pelottelun avulla. Kyseisessä sähköyhtiössä työskentelevistä monstereista Tare ja Masi nousevat päähenkilöiksi. Tare on jo pitkään ollut työpaikkansa paras pelottelija, ja tuosta ykkösasemasta Räähkä Poks on kateellinen. Hän tekeekin työaikojen ulkopuolista lasten pelottelua salaa, jotta saisi kerättyä enemmän pisteitä itselleen. Sen seurauksena kuitenkin tyttölapsi pääsee ovesta monstereiden sähköyhtiöön ja törmää Tareen. Tare aikoo huolehtia, että lapsi pääsisi turvallisesti takaisin kotiinsa ilman, että Räähkä tietää asiasta...

Hahmot ja juoni ovat mielestäni oikein hyviä, ja huumoripuoli myöskin pelaa mainiosti. Idea ihmislapsien pelottelusta sähkön tuottoa varten on kiehtova, mutta jotain leffasta on mielestäni aina jäänyt puuttumaan. Yleensä Pixar punoo syvällisempääkin merkitystä tarinoihinsa, mutta tästä se tietynlainen syvyys puuttuu. Jännitystä kuitenkin löytyy sopivasti, ja pahis on myös onnistunut. Hyvää Pixar-tuotantoa siis mielestäni, mutta ei ihan niitä suosikkejani kuitenkaan.


MONSTERIT YLIOPISTO, 2013

Monsterit yliopisto on oikeastaan enemmänkin "esiosa" kuin jatko-osa, sillä se sijoittuu Taren ja Masin yliopistovuosiin. Koko leffa keskittyy siis heidän ja muidenkin monstereiden opiskeluihin lasten säikyttelyä varten. Ensimmäisen osan pahis Räähkä Poks myös esiintyy elokuvassa.

Monsterit yliopisto jätti sellaisen "ihan kivan" maun suuhun: ei huono, mutta ei nyt mitenkään erityisen hyväkään. Ihan mukavasti joitakin osuvia vitsejä oli, mutta niin oli kyllä monta heikkoakin sellaista mukana. Taren ja Masin ystävyyssuhteen kehittymistä oli ihan mielenkiintoista seurata, mutta juoni oli lopulta hyvin ennalta-arvattava ja jopa vähän kliseinen. Etenkin, kun leffa toistelee samoja koulun hierarkian kliseitä (esim. tyyliin "nössöt vastaan kovikset"), mitä on jo useasti tullut nähtyä. Paikoitellen tarina tuntui laahaavan, kun taas välillä meno yltyi liikaan kohellukseen. Muut hahmot kuin Tare ja Masi olivat valitettavan mitäänsanomattomia eivätkä sytyttäneet minua ollenkaan. Keskinkertaisempi Pixar-leffa kuin edeltäjänsä siis mielestäni.



Kuvat: www.wikipedia.com


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti