MILLENNIUM ACTRESS
Ohjaus: Satoshi Kon
Pääosissa: Miyoko Shôji, Mami Koyama, Fumiko Orikasa, Shôzô Îzuka, Shouko Tsuda, Hirotaka Suzuoki
Genre: anime, draama
Kesto: 1h 27min
Monen kuukauden päästä voisi palata mestarillisen animeohjaajan, Satoshi Konin, elokuvan ääreen. Kun joskus keväällä katsoin Millennium Actressin ensimmäisen kerran, tuntui etten oikein ymmärtänyt siitä mitään. Mutta koska Konin tapaan on luvassa jälleen surrealismia, niin tarvitseeko silloin kaikkea ymmärtääkään?
Päähenkilönä seurataan jo ikääntynyttä naista nimeltä Chiyoko, joka oli 30 vuotta sitten Ginei studion tunnetuin näyttelijätähti. Kaksi televisio-haastattelijaa, Genya ja Kyoji, saapuvat tapaamaan häntä haastattelun merkeissä. Genya antaa Chiyokolle avaimen, jonka tämä oli mitä luultavimmin aikoinaan hukannut studiolle.
Kun Chiyoko alkaa kertoa tarinaansa, sekoittuvat hänen muistonsa ja näyttelijätyö keskenään. Teini-ikäisenä Chiyoko pelasti salaperäisen miesartistin, joka yritti paeta viranomaisia. Hän jätti jälkeensä avaimen, jonka Chiyoko päätti pitää tallessa ja palauttaa sen takaisin hänelle. Chiyoko ryhtyy elokuvanäyttelijäksi siinä toivossa, että artisti tunnistaisi ja löytäisi hänet. Vaikka salaperäisestä miehestä ei tohdi kuulua eikä näkyä mitään, ei Chiyoko menetä toivoaan.
Aluksi tarinan lähtöasetelma saattaa tuntua tahattoman yliampuvalta, mutta viimeistään lopussa elokuva todenteollakin palkitsee katsojansa. Kyse ei ole päällisin puolin siitä, mitä ensin luulisi, ja mitä myös itse erehdyin ensimmäisellä katselukerralla luulemaan. Kon ajaa takaa luultavasti ihmisen mielikuvan luomista jostain, mistä ei pysty päästämään irti. Ja lopputulos voi olla sitten se, että päämäärä ei ole se tärkein, vaan matka. Kun viimeiset sanat kuultiin, iskostui elokuvan ydin tunnehermooni erittäin kovasti.
Itse tarina on kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava, minkä vuoksi se pitää katsojan hyvin otteessaan. Muistojen ja elokuvaotosten sekoittuessa toisiinsa, saa katsojana mietiskellä, onko niillä jotain tekemistä toistensa kanssa. Tuntuu, että jokaisessa otoksessa on sama juoni. "Näyttelikö Chiyoko elokuvissa omaa elämäänsä?" voisi olla ainakin yksi heittokysymys, johon ei ole suoraa vastausta. Aluksi voi tuntua siltä, että pää menee sekaisin surrealismin vuoksi, miksi kannattaakin mieluummin yrittää keskittyä päähenkilön emotionaaliseen kamppailuun. Silti surrealismi tuo elokuvaan erittäin hyvän lisän: se takaa monet uusintakatselukerrat, joiden aikana oppii ymmärtämään tarinaa aina vain paremmin.
Hahmoihin siirryttäessä, Chiyoko onkin yllättävän helposti samaistuttava sellainen. Sympaattisuutta ja huumoria mukaan taas tuovat televisio-haastattelijat juuri sopivasti, jotta tarina ei yltyisi liian traagiseksi.
Animaatiotyylistä tarvitsee tuskin mainitakaan, että se on hyvin omalaatuista Konilla. Hahmojen realistiset ulkoasut ovat aina kiehtoneetkin minua hänen elokuvissaan. Musiikki taasen pääsee totaalisesti omaan arvoonsa. Erityisesti Run sai aivan kylmät väreet vilisemään ihollani. Lopputekstien musiikki taas sopi juuri loistavasti yhteen lopun tunneryöpyn kanssa. Se stimuloi ihanasti korvia siinä samalla kun katsojana yrittää koota kaikkea näkemäänsä kasaan.
Millennium Actress teki minuun yllättäen lähtemättömän vaikutuksen. Elokuva onnistuu pitämään katsojansa erinomaisesti otteessaan kaikessa ennalta-arvaamattomuudessaan ja surrealistisuudessaan. Tarinan edetessä mukaan mahtuu jännitystä, tunteiden vuoristorataa ja tietenkin Konille tyypillisesti tunnelmaan sopivaa sympaattisuutta ja huumoriakin. Loppukohtaus on yllättävän haikea, erittäin voimakkaasti tunteisiin iskevä ja sanattomaksi jättävä.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: wikipedia.com, aminoapps.com, mummyboon.wordpress.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti