Arvostelu: Henkien kätkemä ~ Sen to Chihiro no Kamikakushi (2001)

HENKIEN KÄTKEMÄ

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Pääosissa: Rumi Hiiragi, Miyu Irino, Mari Natsuki, Takeshi Naito, Yasuko Sawaguchi, Tsunehiko Kamijô, Takehiko Ono ja Bunta Sugawara

Genre: anime, fantasia, seikkailu

Kesto: 2h5min

Ikäraja: 7

Henkien kätkemä (Sen to Chihiro no Kamikakushi; kamikakushi=jumaluuksien kätkemä) on Hayao Miyazakin ohjaama anime-elokuva, jonka on tuottanut Studio Ghibli. Sen Japanin ensi-ilta oli 20.7.2001, ja Suomessa se saavutti valkokankaat yllättävän nopeasti, 29.11.2002. Elokuvalla olikin suuri vaikutus animen suosion nousuun länsimaissa. Henkien kätkemä voitti parhaan animaation Oscarin vuonna 2003, ja se on monien kriitikoiden ylistämä.

Nyt olen erittäin tukalassa tilanteessa. Tämä on yksinkertaisesti elokuva, jota arvostellessa tuntuu, että sanat vain katoavat ilmaan. Tuleekin helposti mieleen sanonta, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niin juuri toteaisinkin tämän elokuvan kohdalla. Sanat eivät riitä kuvailemaan, kuinka ihmeellinen, kekseliäs ja emotionaalinen tarina on kyseessä. Hayao Miyazakin omaperäinen mielikuvitus on mielestäni juuri tässä elokuvassa huipussaan, ja siihen uppoutuminen vaatii katsojalta avoimen mielen.

Elokuva alkaa siitä, kun alakuloinen Chihiro-tyttö vanhempineen on muuttamassa uuteen kotiin. Isä ajaakin pian väärälle tielle, jonka päässä on mysteerinen tunneli. Chihiro kulkee vastahakoisesti vanhempiensa kanssa pitkin tunnelia, joka johtaa hylättyyn teemapuistoon. Paikka vaikuttaa autiolta, mutta ei sittenkään. Houkutteleva ruoantuoksu saa vanhemmilla veden kielelle, ja pian he jo mukavasti ahnehtivatkin erään kojun antimia. Sillä välin Chihiro tutkiskelee hieman paikkoja ja törmää mysteeriseen poikaan nimeltä Haku. Tämä varoittaa Chihiroa poistumaan nopeasti, ennen kuin rinnakkaismaailma herää eloon. Yrittäessään paeta, kauhistunut tyttö huomaakin vanhempiensa muuttuneen sioiksi.

Haku auttaa Chihiroa pääsemään alkuun uudessa ja painajaismaisessa tilanteessa. Tytön olisi etsittävä töitä kylpylästä, jota hallitsee velho nimeltä Yubaba. Kaikki on uutta ja suurta: portaat, käytävät sekä kaiken kukkuraksi erikoiset hahmot. Pannuhuoneessa Chihiro tapaa siellä työskentelevän Kamajin, jolla on monen monta kättä. Tämän työskentelyapureina nähdään Naapurini Totorosta tutut nokipallerot. Kamajin kovahkon ulkokuoren alta paljastuu sympaattinen hahmo. Kuvioihin astuu myös Lin, joka opastaa Chihiron Yubaban luokse vaatimaan itselleen töitä. Lin vaikuttaa Kamajin tavoin aluksi kylmältä hahmolta Chihiroa kohtaan, mutta hänkin lämpenee ja päätyy tueksi tytölle. Yubaba on varmasti se ihmeellisin tapaus. Ulkoapäin Yubaba on kuin isopäinen ja ryppyinen mummeli, joka huokuaa kunnianhimoa, uhkaavuutta ja äkkipikaisuutta. Aikuinen voisi helposti luulla kyseessä olevan länsimaalaisille animaatioille tyypillinen pahis, mutta katsoja joutuukin pian perumaan ennakkoluuloiset ajatuksensa. Yubaban pehmein puoli tulee helposti esille siitä, kuinka tämä huolehtii valtavan kokoisesta vauvastaan, ja äitiyden vuoksi tämä leppyykin yllättävän nopeasti. Kyseessä onkin siis hyvin moniulotteinen hahmo.

Chihiron seikkailu on täynnä uskomattomia asioita ja tapahtumia. Kaiken keskellä tavoitteena hehkuu päähenkilön henkinen kasvu, jotta tämä voisi pelastaa vanhempansa. Elokuvan punaiset langat kietoutuvat ja nivoutuvat vähitellen yhteen hyvinkin selkeäksi kokonaisuudeksi. Hakukaan ei täysin mysteeriseksi tapaukseksi jää. Hänen taustansa avautuu erinäisten tapausten seurauksena. Hakun ja Chihiron välillä kutkuttaa myös tuntematon yhteys, jonka Kamajikin yllättävänä romantikkona huomaa. 

Chihiro itse on aluksi tyypillinen 10-vuotias lapsi, joka on pilalle hemmoteltu ja taipuvainen valittamaan. Henkimaailmassa tytön onkin opittava löytämään sisimmästään rohkeus ja avain päättäväisyyteen, ja juuri nuo asiat elokuvassa heijastetaankin visuaalisuuden kautta aivan täydellisesti. Sankaritar on siis loppujen lopuksi vain tavallinen tyttö, jonka suuri kehityskaari onkin kahden tunnin aikana uskomaton. Tarkkasilmäisimmät huomaavat, kuinka erikoisena palikkana tuossa kaikessa junakohtaus toimii.

Teemoina elokuvassa pyörii alussa ahneus, joka ilmenee Chihiron vanhempien kautta. Myöhemmin ahneutta alkaa kuvastamaan myös kylpylän työntekijät, jotka uuden tulokkaan, Kasvottoman, johdosta himoitsevat kultaa. Huomattavin seuraus sillä on Yubaballe, joka sokaistuu raha-ahneudessaan niin pahasti, että se mikä on oikeasti hänelle tärkeintä, unohtuu. Uusi tulokas nimeltä Kasvoton on varmaankin Yubaban ohella se erikoisin hahmo. Kasvoton suhtautuu Chihiroon huomiota hakevasti, mistä voi päätellä hänen olevan eksynyt ja yksinäinen. 

Myös identiteetti ja sen tärkeys nousee yhdeksi erikoiseksi seikaksi. Yubaba hallitsee henkimaailmaa varastamalla muiden nimiä, ja niin Chihirokin on muuttua Seniksi melkeinpä unohtamalla oman nimensä. 

Miyazaki on aina ollut tunnettu rohkeudestaan ottaa kantaa ympäristöön liittyviin asioihin. Tässä kyseinen asia ilmenee joen jumalan kautta, joka ihmisten saastuttamana saapuu kylpylään. Ympäristökysymykset nousevat esiin myös Hakun taustan avautuessa.

Animaatiotyyli saa aikaan monen monia vau-efektejä. Se on yhtä huoliteltua kuin itse tarina. Yksityiskohdat, hahmojen liikkeet, varjostukset sekä hahmojen ulkonäkö. Kaikki tuo on uskomatonta silmänruokaa, etenkin Blu-ray:lla katsottuna. Ilman Joe Hisaishin musiikkia ei elokuvan emotionaalinen taso ja tunnelma olisi sitä, mitä se on. Jo alussa soiva One summer's day hehkuu melankolisuutta aiheuttaen kylmiä väreitä. Jännittävissä kohtauksissa kuultava the Dragon boy vahvistaa niitä synnyttämällä intensiivisen tunnelman. Junakohtauksessa soi rauhallinen the Sixth station, joka antaa katsojalle ison hengähdystauon. Myös Waltz of Chihiro on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen sävellys Hisaishilta. Laulu on täynnä kauneutta juuri sille luodussa kohtauksessa. Elokuvan loppumusiikki Always with me (Itsumo nando demo) kuullaan Youmi Kimuran laulamana ja sanoittamana. Kappale huokuu loppuratkaisun haikeutta juuri täydellisesti.

Tähän asti en ole Ghibli-elokuvien arvosteluissani suomidubbausta tuonut esille lainkaan, mutta nyt päätin siitä huomauttaa. Niin kätevää kuin dubbaus omalle kielelle onkin, menettää siinä valitettavasti osan elokuvan taianomaisuudesta, joka on melko voimakkaasti sidottuna kulttuurillisiin asioihin. Tavallaan se jokin yksinkertaisesti katoaa. Alkuperäiset japanilaiset äänet ovat kuin luotuja hahmoilleen, eivätkä ne ole millään tasolla korvattavissa. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö onnistuneita suomidubbauksia Ghiblin tuotannosta löydy. Parhaimmat suomidubbaukset ovat mielestäni Porco Rossossa sekä Liikkuvassa linnassa. Sen sijaan esimerkiksi Prinsessa Mononokessa nousee suomidubbausta kuunnellessa ihmetys, että lukevatko ääninäyttelijät vain suoraan dialogejaan papereilta niistä sen kummemmin välittämättä. 

Henkien kätkemä on ylivoimaisesti parhaimpia näkemiäni elokuvia, ja se on ehdottomasti Oscarin ja muutkin palkintonsa ja kehunsa puhtaasti ansainnut. Nyt en puhu enää edes omasta mielipiteestäni, vaan aivan objektiivisesta näkökulmasta katsoen. Elokuva on aivan uskomattoman huoliteltu niin tarinaltaan, juonen käänteiltään, musiikiltaan kuin myös animaatiotyyliltään. Tässä vaiheessa en edes epäröisi käyttää sanaa mestariteos, sillä jos jokin animaatioelokuva sitä on, niin se on ehdottomasti tämä. Loppuratkaisu on yllättävän koskettava, ja viimeistään lopputekstien aikana soiva laulu purkaa kaiken emotionaalisen latauksen, mitä on kahden tunnin aikana katsojaan ehtinyt kehkeytyä. Pahimmassa tapauksessa sitä ei edes enää tiedä, kuinka pystyy elämäänsä jatkamaan eteenpäin tällaisen uskomattoman kokemuksen jälkeen. 

Ps. Suosittelen katsastamaan Pekka Lehtosaaren kommenttiraidan. Se avaa elokuvan moniulotteisuutta ja yksityiskohtia hämmästyttävän paljon!

Always with me (Itsumo nando demo) sanat suomeksi:

Syvyyksistä sydämen kuulen äänen sen

Kaiken antaisin, jos unta nähdä saisin

Hukun murheisiin, kyyneliin loputtomiin

Mutta tuolla puolen rakkain karkottaa huolen

Unohtuu kahleet maan, kun näen sinen taivaan

Kuin ensi kerran näen sen verran

Vaikka tie pitkä on, taival valoton

Kanssasi kuljen, valon syliin suljen

Hyvästit yksin tein pakahtumaan saa sydämein

Ruumiini herää todellisuuteen, tyhjään päivään uuteen

Elämän ihme, kuoleman ihme

Kaikki loistossaan käyvät tanssimaan

Syvyyksistä sydämen kuulen äänen sen

Toivon vaan, että unta nähdä saan

Muistan aina, siellä eivät suru paina

Unessa huuliltain ilo irtoaa vain

Kuiskauksen kuulen sen, jota unhoittaa voi en

Se eteenpäin kuljettaa, se minua johdattaa

Kun peili valoton särkynyt on

Sirpaleet elämää uutta kimmeltää

Uusi alkusoitto, uusi aamunkoitto

Tyhjä ruumiini edelleen syntyköön uudelleen

Turha on käydä matkaamaan, kiertää ympäri maan

Koska sen näin loistavan sisimmässäin

Valo sydämeeni löysi tien

Faktoja:

• Kohtauksen animointia varten, jossa Chihiro pakkosyöttää lohikäärme-Hakua, animaattorit tutkivat oikean koiran suun rakennetta.
• Joen jumalan siivouskohtaus perustuu tositapahtumiin Miyazakin osallistuessa joen siivoamiseen, josta poistettiin mm. polkupyörä.
• Chihiron saapuessa Zeniban talolle, hyppivän katulampun ääni on viittaus Pixarin logoon.
• Miyazaki sai inspiraatiota elokuvaan ystävänsä 10-vuotiaasta nyrpeästä tyttölapsesta.
• Loppumusiikin Itsumo nando demo oli aiemmin tarkoitus esiintyä Miyazakin leffassa jota ei lopulta tehty. Miyazaki kuunteli kyseistä laulua Henkien kätkemää tehdessään ja päätti lisätä sen elokuvaan loppulauluksi.
• Elokuvassa esiintyvät hahmot heijastavat sitä mitä ovat: Boh = pikkupoika, Kamaji = vanha pannuhuoneen työskentelijä, Yubaba = kylpylän noita ja Zeniba = rahanoita.

Elokuvan tiedot: www.wikipedia.com, www.imdb.com