ATLANTIS
KADONNUT KAUPUNKI
Ohjaus: Gary Trousdale, Kirk Wise
Pääosissa: Corey Burton, Claudia Christian, Michael J. Fox, James Garner, John Mahoney, Phil Morris, Leonard Nimoy, Don Novello, Jacqueline Obradors
Genre: animaatio, toiminta, seikkailu
Kesto: 1h 35min
Atlantis - Kadonnut kaupunki (Atlantis - The lost empire) on vuonna 2001 ilmestynyt Disneyn 40. klassikkoelokuva. Olen muistaakseni nähnyt sen lapsena vain kerran, joten mitenkään nostalginen ei leffa minulle ole.
Päähenkilönä toimii nörtti kielitieteilijä nimeltä Milo Thatch. Hänellä on ollut jo hyvän tovin tavoitteena kulkea isoisänsä jalanjälkiä pitkin ja löytää kauan etsitty myyttinen Atlantis, jonka huhutaan uponneen mereen. Pian käykin iso tuuri, sillä miljonääri Whitmore ottaa yhteyttä Miloon ja antaa tälle isoisän jättämän kirjan, Suojelijan Eepoksen, jonka avulla tie Atlantikseen löytyy. Whitmore on koonnut jo tutkimusryhmän matkaa varten, ja Milo suostuu toimimaan heidän suunnistusjohtajana.
Milo on oikein hyvin toimiva päähahmo, sillä hänessä on mukavan kärjistettyä persoonaa. Hän on nörttiyden lisäksi aika kömpelö, hauska, ja jotenkin jopa samaistuttavalla tavalla epävarma. Aluksi hyvin moni ei usko Milon puheita Atlantiksesta ja pitää häntä vain satuilijana.
Tutkimusryhmän hahmot ovat kaikki mukavalla tavalla erilaisia toisistaan. Myyrä on hieman sellainen, joka välillä huvittaa ja välillä hän taas saattaa olla ärsyttävä. Audrey ja Helga tuovat hienosti vaihtelevaa näkemystä naishahmoihin - he ovat erittäin värikkäitä olemuksillaan. Erityisesti Helga jäi mieleeni melko kovanaamaisella luonteellaan. Muita lisätäytettä tuovia hahmoja ovat Vinny, Cookie, Whitmore, tohtori Sweet sekä rouva Packard. Pahiksena toimii tutkimusryhmän komentaja Rourke, jonka ilkeyttä ei oikein ole osattu piilotella. Hänestä nimittäin kyllä heti huomaa, että kyseessä on täysin epäluotettava ja ahne hahmo. Rourke toimii pahiksen roolissaan kuitenkin muilta osin hyvin, etenkin lopussa hän onnistuu säväyttämään synkkyydellään. Atlantiksessa Milo tapaa prinsessa Kidan, joka on oikein mielenkiintoinen hahmo. Hän tuo leffan muiden naishahmojen tavoin mukavasti disneyn ominaisesta tyylistä poiketen erilaista olemusta esille.
Atlantiksen ehdottomasti vahvimpia puolia ovat sen persoonalliset hahmot, mukava toiminnallisuus sekä ajoittain esiintyvä huumori. Pidin erityisesti Milon ja Kidan välisestä suhteesta, joka toi välillä monia huvittavia tilanteita esille. Heikoimmaksi lenkiksi päätyy elokuvan juoni, joka jää lopulta melko unohdettavaksi ja aavistuksen keskeneräiseksi. Jotenkin aina leffan katsottuani tuntuu, että siinä olisi ollut potentiaalia vielä parempaankin.
Animaatiotyyli on disneyn ominaisesta piirrostyylistä poiketen kulmikasta kuten Keisarin uudet kuviot-elokuvassakin, mikä ei välttämättä kaikkia katsojia säväytä. Minäkään en ole oikein pitänyt kummankaan elokuvan kulmikasta tyyliä kauneimpana mahdollisena, mutta olen hiljattain saanut silmäni tottumaan siihen. Musikaali ei elokuva tällä kertaa ole, vaan sisältää taustamusiikkia välillä.
Tiivistettynä Atlantis on oikeinkin mukiinmenevä disney leffa. Se ei kuitenkaan edusta minulle disneyn parempaa päätä, mutta ei tosiaan sitä huonoakaan. Leffa ei kovin usein levysoittimeeni eksy, mutta kun filmi on saatu pyörimään ruudulla, nappaa se minut huoletta mukaansa. Se on oikein viihdyttävä ja toiminnantäyteinen seikkailu, jossa on mukavasti huumoria ja värikkäitä hahmoja täytteenä. Aivan perheen pienimmille ei leffa välttämättä sovi jännittävyytensä ja toimintansa vuoksi.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti