keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Arvostelu: Anohana ~ The flower we saw that day (2011)

ANOHANA

THE FLOWER WE SAW THAT DAY

Ohjaus: Tatsuyuki Nagai
Pääosissa: Miyu Irino, Ai Kayano, Haruka Tomatsu, Takahiro Sakurai, Saori Hayami, Takayuki Kondô
Genre: anime, draama
Jaksojen lkm: 11

Anohana on vuonna 2011 ilmestynyt animesarja, jota pidetään hyvin usein yhtenä eniten tunteita herättäneenä animena. Tässä puolen vuoden sisään minun on tullut katsottua se jo kahdesti, ja yhä jäi vahva fiilis, että tulen sen mielelläni katsomaan vielä uudelleenkin. Se käy hyvin kätevästi, sillä jaksoja on vain 11, ja kunkin jakson kesto on likimain 20 minuuttia. 

(Vink! Tämä anime löytyy Netflixistä.)

Sarjassa on viisi keskeistä hahmoa, jotka kuuluivat lapsena samaan ystäväporukkaan. Ajan saatossa etäisyys heidän välille on kasvanut. Kaikki tuo alkoi siitä, kun porukan kuudes hahmo, Menma, yllättäen kuoli. Eräänä päivänä Menma ilmestyy haamuna päähenkilön Jintan elämään. Pian selviää, että porukan olisi aika palata koolle ja toteuttaa Menman viimeinen toive, jotta tämä voisi löytää rauhan.


Jinta on aluksi hyvin sosiaalisesti eristäytynyt muista ihmisistä, kun Menma yhtäkkiä ilmestyy hänen elämäänsä. Ensin Jinta luulee kyseessä olevan stressistä johtuvaa harhakuvitelmaa, joka jatkuvasti häiritsee ja kiusaa häntä. Vähitellen entiset ystävykset, JintaAnaru, Tsurumi, Poppo sekä Yukiatsu, kokoontuvat taas yhteen sen seurauksesta, että Menma on ilmestynyt kuolleista. Aluksi kukaan ei ole uskoa Jintaa, sillä hän on jostain syystä ainoa, joka kykenee näkemään Menman. Viimeistään fyysisten esineiden liikuttelujen ja paperille kirjoittamisen seurauksesta porukka alkaa vähitellen uskoa, että heidän kuollut ystävänsä on läsnä. Niinpä he tekevät kaikkensa, jotta Menman toiveen toteutuminen onnistuisi.

Vaikka aluksi vain toiveen toteuttaminen vaikuttaisi olevan se oleellisin asia tässä sarjassa, niin todellisuudessa se on hahmojen kehittyminen. Jokainen hahmo on täynnä vikoja itsekkyydestä ja mustasukkaisuudesta aina omantunnon tuskiin asti. Jokaisen motiivit ja ajatukset kytkeytyvät menneisyyteen, jossa välillä myös hypätään. Mielestäni on hienosti toteutettu, kuinka jokainen hahmo alkaa loppua kohti myöntämään omia virheitään ja kivuliaita ajatuksiaan, joita he ovat monen vuoden ajan sisällään pitäneet. Kullakin on omanlainen suhteensa Menmaan, ja pikkuhiljaa selviää myös todellinen syy hänen ilmestymiselleen.


Mikä viimeistään tässä animessa avaa kyynelkanavat, on ehdottomasti viimeinen jakso, jossa on paljon tunteiden purkauksia ja katkeransuloista sävyä. Sarja onnistuu surullisuudestaan huolimatta olemaan masentamaton ja yllättävän huumorintajuinenkin. 

Animaatiotyyli on mielestäni hyvin onnistunutta. Ero menneisyyden ja nykypäivän välille on tehty hienosti muun muassa värien sävyjä vaihtelemalla. Elokuvan soundtrack eli alkutunnari on todella hyvin onnistunut, ja tulee taatusti uudelleenkatsomisen yhteydessä herättämään tunteita. Muukin musiikki on todella hyvin onnistunutta ja pysyy täydellisessä tasapainossa elokuvan haikeahkon tunnelman kanssa. 

Anohana on loppujen lopuksi yllättävän lyhyt anime, sisältäen ainoastaan 11 jaksoa, joiden kestokin on vain noin 20 minuuttia. Kuitenkaan ei jäänyt yhtään sellaista tunnetta, että jotain olisi jäänyt puuttumaan. Mielestäni tuo suhteellisen lyhyt kesto on jo yksinään takaamassa sen, että mitään turhaa tai ylimääräistä ei tähän sarjaan ole tungettu. Kuhunkin hahmoon on keskitytty hyvin ja tuotu esille jokaisen tunteet ja vikojen syyt. Hahmot ja tapahtumat ovat helposti samaistuttavia tapauksia, koska ne eivät kiillä täydellisyydestä. Ainoa hahmo, joka tuntui jäävän ehkä turhankin viattomaksi, on itse Menma. Hän on olemukseltaan hyvin kiltti ja ajattelee aina muita ennen itseään. Toisaalta tuo kiltteys ja ystävällisyys saattaa mennä välillä hieman liiankin pitkälle ottaen huomioon, ettei kyseisestä hahmosta juuri vikoja löydy.


Kaiken kaikkiaan Anohana on erinomaisesti onnistunut animesarja. Se onnistuu olemaan samaan aikaan pirteä ja koskettava. Sarja tarjoaa hyvin laadukkaasti suunniteltuja hahmoja, joista kukaan ei jää liian alikehitetyksi tai avonaiseksi. Ainoastaan Menma jäi sellaiseksi tapaukseksi, josta olisi saanut löytyä kaiken puhtauden alta niitä vikojakin. Sarjan kesto on mukavan tiiviin oloinen, eikä siinä tunnu olevan mitään turhaa. Sen kulkua seuraa isolla mielenkiinnolla odottaen, mitä kaikkea hahmojen menneisyydestä ja sisimmästä paljastuu. Tämä on myös ensimmäinen ja tähän asti ainoa animesarja, joka on saanut minut herkistymään. 






Muita animesarjoja, joita voin suositella (genrestä riippumatta): 



Lähteet: www.imdb.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti