torstai 28. toukokuuta 2020

Arvostelu: Paprika ~ Papurika (2006)

PAPRIKA


Ohjaus: Satoshi Kon
Pääosissa: Megumi Hayashibara, Tôru Furuya, Kôichi Yamadera, Katsunosuke Hori, Tôru Emori, Akio Ôtsuka
Genre: anime, draama, scifi, trilleri
Kesto: 1h 30min
Ikäraja: 12

"Tätä anime tekee aivoillesi"

Paprika (Papurika) on Satoshi Konin ohjaama elokuva, joka ilmestyi vuonna 2006. Se on Konin viimeinen elokuva, sillä hän menehtyi vuonna 2010. Hän ehti kyllä käydä seuraavan ohjausprojektinsa, Dreaming Machinen pariin, mutta sen työstäminen jäi kesken. Konin muita animeohjauksia ovat Perfect blue, Tokyo Godfathers sekä Millennium actress. Hyvin suosituksi noussut Christopher Nolanin elokuva Inception on saanut pientä kohua ja pohdintaa siitä, että se olisi kopioinut tai ainakin vähintään syntynyt inspiraation tuotteena Paprikasta. Molempia yhdistää yksi keskeinen seikka: kummassakin sekoittuvat todellisuus ja uni. Hiljattain Inceptionin nähneenä voin todeta, että kyseessä on kaksi aivan eri elokuvaa. Tulihan sitä bongattua muutamia samankaltaisuuksia Paprikaan, mutta niitä käytettiin eri konseptissa Inceptionissa. Nolan pikemminkin sai vain inspiraatiota elokuvaansa.

Mutta oli miten oli, Perfect blue oli mielestäni niin hieno leffa, että päätin avautua muillekin Konin animeille. Olenkin ehtinyt sulatella Paprikaa tässä jo useamman kuukauden ajan, joten nyt voisi olla sopiva tilaisuus arvostella se.

Elokuvan juoni on suhteellisen suoraviivainen. Lyhyesti sanottuna tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, jolloin on keksitty DC minilaite, jonka avulla pystytään hallitsemaan ja tarkkailemaan unia. Sitä käytetään hyödyksi psykiatrisessa hoidossa, jonka kehittelytiimin pomona toimii päähenkilö Dr. Atsuko, jolla on unimaailmassa "toinen persoona" nimeltä Paprika. Pian kuitenkin DC minilaite varastetaan ja se aiheuttaa väärissä käsissä merkittäviä kaaoksia, pahimmassa tapauksessa sekoittaen unet ja todellisuuden keskenään. Siispä voro yritetään saada kiinni, ja samalla itse Atsuko käy hieman läpi tietynlaista tunteidensa kanssa sinuiksi tulemista.


Dr. Atsuko / Paprika on mielestäni oikein hyvin toteutettu hahmo. Todellisen maailman Atsuko on selvästi asiallisempi ja vakavampi kuin unimaailman Paprika. Paprika taas on hyvin rennon ja pirteän luontoinen sekä muutenkin värikkäämpi olemukseltaan. Yhdessä nuo kaksi muodostavat kiehtovan päähenkilön, mikä jo itsessään nappaa katsojan heti alussa mukaansa. En ensimmäisellä töllistelyllä edes heti tajunnut, että kyseessä on ilmeisesti se ja sama hahmo. Toisaalta taas he toimivat toisistaan riippumattomasti, joten en tiedä voisiko siitä tehdä aivan niin suoraa johtopäätöstä. 

Muita hahmoja ovat muun muassa DC minilaitteen keksinyt Tokita sekä etsivä Konakawa. Tokita on hieman reppana nörtti, joka on melkoisen ylipainoinen sekä luonteeltaan kuin lapsi. Atsuko toteaakin, että hän on kuin lapsi aikuisen miehen kehossa. Etsivä Konakawa taas on selvästi alusta asti hurmioitunut Paprikasta, eikä hän ole ainoa. Pääosin hahmot ovat hyvin onnistuneita tapauksia ja heidän puolestaan jännittää elokuvan edetessä, mutta tarinan roisto on pienehkö pettymys. Pahikseksi paljastuva hahmo onnistuu olemaan synkkä ja yllättävä tapaus, mutta hieman paremmin pohjustettua motiivia hänen teoilleen olisi voinut olla.

Elokuvan maailma on hyvin erikoisesti ja kiehtovasti luotu. Ero todellisuuden ja unien välille on kuilumaisesti tehty. Tosimaailma on jopa hieman ankea ja synkkä väreiltään, kun taas unet ovat täynnä kirkkaita monivärejä. Mielikuvitusrikkaus on samaan aikaan sekä ihastuttavaa että ahdistavaa antia: unimaailma on täynnä erikoisuuksia huvipuistoista ja nukeista aina erilaisiin vempeleihin asti. 


Ahdistavaa katseltavaa tämä jokseenkin ensimmäisellä katselukerralla oli. Aivot kun yrittävät ymmärtää unien merkitykset ja salat, mutta show ei odottele vaan jatkaa eteenpäin. Kun kärryiltä on pudottu, ei voi kuin ihmetellä kaikkea menoa. Kyllä tämä kuitenkin uusintakatseluilla ainakin helpommin avautui kuin Perfect blue, mikä johtuu varmasti siitä, että Paprikassa on aika selkeä juoni. Musiikki on oikein hyvin tunnelmaan sopivaa, erityisesti se ost, joka unitodellisuudessa soi. Animaatiotyyliä haluan taas hehkuttaa siitä, kuinka realistisesti hahmojen kasvojen piirteet on suunniteltu. Kuten jo Perfect bluen arvostelussa mainitsin, pidän siitä, kuinka välillä saa katsella animehahmoja, joilta erottuu silmistä ne ripset ja suusta huulet. Muutenkin tuli kiinnitettyä huomiota, että esimerkiksi otsassa tai poskipäissä on mukavasti korostuksia, tehden kustakin hahmosta erilaisen näköisen.

Paprika ei mielestäni saavuta aivan samanlaista monikerroksista ulottuvuutta kuin Perfect blue. Juoni on myös hieman yksinkertaisempi siihen verrattuna. Elokuva onnistuu silti kietomaan katsojan pauloihinsa kiehtovalla ideallaan,  rikkaalla värimaailmallaan sekä absurdilla mielikuvituksellaan. Tämä saattoi myös siksi upota itseeni yllättävän hyvin, koska se ei ole liian tieteisfantasiamainen. Pysyn tarpeeksi hyvin hollilla tarinasta, vaikka tietyt seikat ja kohtaukset jäävätkin hieman pimentoon. Hahmot ovat myös pääosin oikein hyvin onnistuneita tapauksia, erityisesti Atsukon / Paprikan puolesta pääsee keskivaiheen kliimaksissa jännittämään. Minulla Paprika nousi siis vahvasti klassikkoanimeksi kaikella erikoisuudellaan. Sitten ei muuta kuin kenties Konin muitakin teoksia jossain vaiheessa kurkistelemaan...








Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti