TOKYO GODFATHERS
Ohjaus: Satoshi Kon
Pääosissa: Tôru Emori, Aya Okamoto, Yoshiaki Umegaki
Genre: anime, draama, komedia
Kesto: 1h 33min
Tokyo Godfathers (Tôkyô goddofâzâzu) on vuonna 2003 ilmestynyt Satoshi Konin ohjaama elokuva. Hän on yleensä keskittynyt elokuvissaan käsittelemään ihmismieltä surrealismin avulla, mutta tämä teos tekee selkeästi poikkeuksen olemalla varsin maanläheinen ja kevythenkinen jouluelokuva.
Eräänä jouluaattona kolme koditonta ihmistä, Gin, Hana ja Miyuki, löytävät hylätyn vauvan roskaläjien seasta. He ottavat vauvan hoiviinsa ja päättävät etsiä tämän vanhemmat.
Tarinan keskiössä seuraillaan siis trioporukkaa ja vieläpä erittäin sympaattista sellaista. Gin on keski-ikäinen juopottelemiseen tyytynyt pummi, jolla hermot tuppaavat vähän väliä olemaan kireällä. Hana on transnainen ja entinen drag-kuningatar, joka on luonteeltaan huvittavan ailahtelevainen. Välillä hän on aivan innoissaan asioista leveä hymy kasvoilla, kun taas välillä hän saattaa herkkänä pillahtaa itkuun. Hänestä muodostuikin välittömästi suosikkihahmoni elokuvasta! Miyuki on teini-ikäinen tyttö, joka on ilmeisesti karannut vanhempiensa luota. Hän tarjoaa myös monia huvittavia tilanteita. Kolmikon välille on luotu mahtavat siteet, joiden ansiosta heistä todella välittää alusta loppuun asti.
Kun Gin, Hana ja Miyuki sattumoisin löytävät itkevän vauvan, haluaa Hana äidillisenä ehdottomasti huolehtia tästä. Hän nimeääkin vauvan Kiyokoksi. Vihjeenä lapsen äidistä kolmikolla ei ole kuin läheltä löytynyt laukku sisältöineen.
Juoni on muista Konin elokuvista poiketen hyvinkin maanläheinen ja selkeästi esillä, mutta se etenee hauskojen ja jännien sattumusten seurauksena eteenpäin. Surrealismista ei siis ole tietoakaan, kuten alussa jo mainitsinkin. Leffan tunnelma on erittäin mukaansaimaiseva kaikessa lämminhenkisyydessään, ja muutenkin sympaattinen pääkolmikko nappaa katsojan heti mukaansa. Mukana on alusta loppuun asti erittäin paljon huumoria, ja elokuvaa voisikin jopa ihan kutsua draamakomediaksi. Sen verran monet naurut tämä nimittäin tarjoaa. Hauskuutensa lisäksi elokuvalla on myös paljon sydäntä. Erityisesti se tulee esille siinä, kuinka Hana niin päättäväisesti huolehtii muista. Keskeisimmäksi aiheeksi nousee selkeästi perheen merkitys, mikä myös omalta osaltaan tuo elokuvaan lisää lämminhenkisyyttä ja sydäntä ytimen ympärille.
Mukaan mahtuu myös jonkin verran jännitystä ja jopa jonkinasteista väkivaltaa, kun vauvan äidin etsinnän edetessä eteen ilmaantuu muutamia vaikeuksia. Synkistelyn puolelle leffa ei kuitenkaan aivan täysin mene, vaan se pitää vireen lähes koko keston ajan suhteellisen kevythenkisenä.
Animaatiotyyli on tuttua realistista Konia, niinkuin siltä voi odottaakin. Visuaalisesti leffa on tietenkin kaunista katseltavaa, ja maisemat on kuvattu hyvin realistisella tavalla. Musiikki ei tällä kertaa ollut kovin mieleenpainuvaa, minkä toisaalta ymmärtää, kun laulut ovat lähinnä jouluisia. Muissa Konin elokuvissa (Perfect Blue, Paprika, Millennium Actress) olen kuitenkin ehkä jotenkin tottunut, että musiikki on aivan huippua.
Tokyo Godfathers on jälleen taattua Satoshi Kon laatua, ja elokuva sopiikin erinomaisesti katsottavaksi näin joulua odotellessa. Juoni on yhtä sattumusten sarjaa tarjoten jännitystä, lämminhenkisyyttä ja hyvin paljon huumoria ilmaan. Toisaalta viimeisessä kolmanneksessa alkoi tuntumaan, että vauhtia olisi saanut hieman hidastaa, vaikka leffa toki hengähtää kyllä välillä. Muutama seikka juonen osuudesta jäi kuitenkin hieman epäselväksi loppuosuuden monimutkaisuuden vuoksi. Päähahmot ovat erittäin pidettäviä ja sympaattisia tapauksia, mutta erityisesti Hana kyllä varasti show'n! Hahmo menee tunteiluissaan välillä niin överin puolelle, että katsojana ei voi kuin pitää hänestä. Muutenkin kolmikon touhuja on erittäin nautinnollista seurata. Vaikka kyseessä onkin enemmän jouluaiheinen elokuva, uskoisin tämän olevan mieluista katseltavaa milloin vain vuodenajasta riippumatta.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.gkids.com, www.myreviewer.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti