lauantai 24. huhtikuuta 2021

Arvostelu: Aarreplaneetta ~ Treasure Planet (2002)

 AARREPLANEETTA


Ohjaus: Ron Clements, John Musker
Pääosissa: Roscoe Lee Browne, Corey Burton, Dane A. Davis, Joseph Gordon-Levitt, Tony Jay, Austin Majors, Patrick McGoohan, Michael McShane, Laurie Metcalf, Brian Murray, David Hyde Pierce, Martin Short, Emma Thompson, Michael Wincott
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1h 35min


Katsoin Aarreplaneetan ensimmäisen kerran viime kesänä, ja tuolloin se tuntui melko sekavalta. Nyt päätin antaa sille avoimin mielin uuden mahdollisuuden toivoen, että se avautuisi minulle paremmin...

Päähenkilönä toimii teini-ikäinen Jim Hawkins, joka on lapsesta asti haaveillut kapteeni Filtin aarteesta, josta hän on lukenut tarinoita. Hänen äitinsä mukaan ne ovat kuitenkin vain satua, mutta pian selviää että kyseinen taru on ihan totta. Pian alkaakin avaruusseikkailu, kun Jim saa käsiinsä aarteen etsimiseen tarvittavan kartan, ja hän lähtee kapteeni Amelian johdolla matkaan.

Jim on hyvin inhimillisenä esitetty nuori mies, johon voi katsojana jopa pystyä samaistumaan. Hän vaikuttaa aluksi tahallaan vaikeuksiin hakeutuvalta teiniltä, mutta avaruusmatkan edetessä hahmoa syvennetään hienosti. Jimillä ei ole kovin eheä perhe, vaikka hänellä rakastava äiti onkin. Hänen isänsä on lähtenyt ajat sitten lätkimään, joten Jim onkin tavallaan kasvanut ilman kunnollista isää. Parhaiten Jimin hahmo syvenee tämän tutustuessa kyborgi John Silveriin, joka opettaa tälle monia asioita lentävällä laivalla. Myöskin yhdessä vaiheessa kuultava laulu I'm still here tuo tunnetta Jimin hahmoon, ja se onkin ainoa laulu joka leffassa kuullaan. I'm still here onnistui nyt toisella katselukerralla yllättämään minut väkevyydellään ja sai minut jopa ihan liikuttumaan, mikä tuo minun silmissäni automaattisesti lisäpisteitä elokuvalle!


John Silver on helposti elokuvan mielenkiintoisin hahmo, sillä hän ei olekaan mikään perus mustavalkoisen paha disney-pahis. Aarreplaneetta tuo ehdottomasti tällä yllättävän moniulotteisella hahmolla piristävää vaihtelua verrattuna muihin disney-klassikoihin. Hänen ja Jimin välisen ystävyyden kehittymistä onkin mielenkiintoista seurata, ja vaikka hahmot tuntuvat kiintyvän toisiinsa, ei kaikki suju ihan mutkitta ja helposti. 

Harmillisesti muut hahmot kuin Jim ja Silver jäävät aika etäisiksi. Kapteeni Amelia ja tähän ihastuva tohtori Doppler jäivät minulla Jimin äidin ohella helpoiten mieleen kiinnostavuutensa vuoksi, miksi onkin harmi että kyseiset hahmot eivät saaneet enemmän ruutuaikaa. Itse Aarreplaneetassa tavataan myös robotti B.E.N., joka on ilmiselvästi lapsikatsojille tarkoitettu huumorihahmo, sillä ainakin minun makuuni hän tuntui enimmäkseen ärsyttävältä. Jimin ns. sidekickinä toimii Morfi, joka on jokin avaruustahman kokkare (?). 

Kuten alussa mainitsin, Aarreplaneetta tuntui ensimmäisellä katselukerralla aika sekavalta elokuvalta. Luulen sen johtuvan siitä, että odotin juonen puolesta enemmän seikkailumaista meininkiä, mutta nyt toisella katselukerralla huomasin, että elokuva onkin enemmän kasvutarina. Itse aarrejahti ei ole pääpointtina, vaan Jimin hahmon käsittely ja syventäminen sekä hänen suhteensa John Silveriin. Hieman samoja ongelmia silti tuntui yhä uusintakatselullakin olevan läsnä, ja niistä isoin on mielestäni elokuvan rytmitys ja jo aikaisemmin mainitsemani sivuhahmojen etäiseksi jääminen. Hieman sujuvampaa ja tiiviimpää kerrontaa leffa jää siis mielestäni kaipaamaan, ja joitakin hahmoja olisi voitu syventää vähän enemmän. 


Animaatiotyyliltään elokuva on oikein tyylikäs, sillä se yhdistelee hienosti sekä 2- että 3D-animaatiota. Ulkoasultaan kyseessä on siis oikein taattua disney-laatua, vaikka aluksi piirroshahmojen seasta erottuva 3D-animaatio pistää jonkin verran silmään. 

Aarreplaneetta on muutamista rytmitysongelmistaan ja hieman etäisiksi jäävistä sivuhahmoistaan huolimatta todella toimiva disney-klassikko. Kyseessä ei ole mikään perinteinen toiminnallinen seikkailu, vaan elokuva asettaakin keskiöönsä tiukasti päähenkilö Jimin kasvutarinan. Sen kautta filmi tarjoaa jopa yllättävänkin liikuttavia hetkiä, ja ainakin itselläni oli mennä tippa linssiin I'm still here-laulun sekä lopetuksen aikana. Jimiin ystävystyvä John Silver tukee leffan teemaa mainiosti, ja muutenkin Silver on pitkästä aikaa piristävän erilainen ja moniulotteinen hahmo verrattuna disneyn perinteisempiin hyviksiin ja pahiksiin. Huumoria olisi ehkä voinut olla enemmän upotettuna tarinaan, mutta muutoin tunnepuolella Aarreplaneetta toimii hyvin. Suosittelenkin ehdottomasti antamaan Aarreplaneetalle mahdollisuuden, sillä kyseessä on yksi eniten varjoon jääneistä disney-klassikoista.




Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti