Taas olisi hauskaa palailla Ghiblileffojen ääreen top-listan muodossa. En olekaan vielä lainkaan koonnut elokuvien surullisimpia tai koskettavimpia hetkiä, joten tällä kertaa voisi uppoutua niihin. Varoituksena tietenkin, että spoilereita luvassa! Ilman juonipaljastuksiahan ei tällainen lista mitenkään onnistuisi. Ja jos satut olemaan oikein herkällä päällä lukiessasi tätä, kannattaa varata nenäliina käsien ulottuville...
Nämä koskettavat hetket eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan elokuvien kronologisessa järjestyksessä. Lasken mukaan sellaiset hetket, jotka ovat koskettaneet minua jotenkin syvällä sisimmässäni, vaikka eivät välttämättä olisikaan aina saaneet minua kyynelehtimään.
1. OHMUT PELASTAVAT NAUSICAÄN
Vaikka Tuulen laakson Nausicaän lopetus on tavallaan hitusen antiklimaattinen, niin siinä on myös jotain kaunista ja koskettavaa! Sen aikana Ohmut nostavat uhrautuneen Nausicaän ylös ja taustalla soi Requiem. Vaikka jättiläisötökät vaikuttavatkin ulkoapäin uhkaavilta, huomaa katsoja heidän olevan varsin sympaattisia otuksia. Ja tietenkin kohtauksesta niin kauniin ja koskettavan tekee se, että sekä aluksi vaarassa ollut pikkuötökkä ja Nausicaä sekä Tuulen laakso ovat nyt turvassa.
2. LAPUTAN YKSINÄINEN ROBOTTI
Laputa -linna taivaalla on Ghiblin puhtain seikkailuelokuva, eikä siitä sen vuoksi aluksi tohdi koskettavia hetkiä löytää. Mutta erityisesti yksi kohtaus on kuitenkin mieleeni jäänyt, nimittäin kun päähahmot saapuvat leijuvaan saareen Laputaan, tapaavat he siellä aivan mahdottoman sympaattisen mutta surullisen yksinäisen robotin. Aluksi he säikähtävät häntä, mutta huomaavat pian robotin auttavan saarella mm. lintuja ja pitävän huolta kaikesta. Ja kun loppukohtauksessa saari leijailee kauas pois, on surullista ajatella, että sinne se robotti jää yksin!
3. SETSUKO ITKEE ÄITINSÄ KIMONON PERÄÄN
Sitten vuorossa Ghiblin surullisin elokuva: Tulikärpästen hauta. Siitä voisi koota vaikka millä mitalla koskettavia kohtauksia, mutta jotta lista ei paisuisi aivan liian pitkäksi, mainitsen leffasta kaksi kohtausta, jotka ovat iskeneet minun tunnehermooni eniten. Niistä toinen on se, jossa Seita antaa heidän äitinsä kimonon myytäväksi saadakseen ruokaa. Kun täti on viemässä kimonoa pois, yrittää Setsuko kyyneleet silmissä estää häntä. Sen jälkeen nähdään tilannetta taaksepäin katsovan Seitan naamalla katumuksen ilme. Kyseinen kohtaus on jotenkin hyvin syvältä riipaiseva, ja sen aikana minun on hankala välttyä kyyneliltä.
4. SETSUKON KUOLEMA
Ja surullisuus synkistyy huippuunsa, kun edetään Tulikärpästen haudan kliimaksiin. Setsukon kuolema onkin varmaan koko leffan hetkistä sydäntä riipaisevin. Itse kuolema ei oikeastaan ole minulle se surullisin kohtaus tässä filmissä, vaan sen jälkeen nähtävä pätkä, jossa Setsuko puuhailee omiaan odotellessaan veljensä paluuta ja taustalla soi Home Sweet Home. Se jos jokin saa silmäni kostumaan kun edes kuuntelen kyseistä laulua. Kohtauksesta sydäntäsärkevän, herkän ja toisaalta kauniin tekee nimenomaan se, kuinka yksinäinen Setsuko oli Seitan ollessa poissa, mutta kuinka positiivisena hän silti jaksoi pysyä.
5. SATSUKI PYYTÄÄ APUA TOTOROLTA
Naapurini Totorossa on yksi kohtaus, jossa minulla on kerran mennyt hieman tippa linssiin. Kun Satsuki suri äitinsä mahdollista kuolemaa, niin Mei karkasi sillä välin kera maissin tavoitteena mennä äidin luo sairaalaan. Kaikkien etsiessä pikkutyttöä ilman tulosta, alkaa Satsuki tuntea olonsa epätoivoiseksi. Viimein hän päättää mennä pyytämään apua Totorolta ja kyynelehtii sen aikana. Siinä kohtaa hahmon suru ja epätoivo tuntuvat niin jotenkin aidoilta, ja sydän sulaa kun iso sympaattinen pörröotus vääntää suuren hymyn naamalleen ja kutsuu ystävänsä Kissabussin apuun. Suloista ja koskettavaa samaan aikaan!
Kikin lähettipalvelu on vahvasti tarina itsenäistymisestä ja oppimisesta työhön. Leffan ensimmäinen puolisko raikaa silkkaa iloa ja pirteyttä, mutta Kikin kokiessa itsensä erilaiseksi muihin verrattuna, alkaa hän kyseenalaistamaan itseään. Samoihin aikoihin hän myöskin toteaa, että lentäminen oli hauskaa ja helppoa kunnes siitä tuli työtä. Kikin loppuunpalaminen ja ulkopuolisuuden tunne ovat niin samaistuttavia tilanteita, että hänen surunsa pystyy tuntemaan ja katsojana häntä sympatisoi vahvasti.
7. TAEKON PERHE EI PIDÄ HÄNTÄ "NORMAALINA"
Eilisen kuiskauksessa varmaankin sydäntäsärkevimpiä muistokohtauksia ovat ne, joissa Taeko ei osaa matematiikkaa ja hänen siskonsa ja äitinsä eivät ole tyytyväisiä tämän arvosanoihin. Kun Taekon sisko Yaeko ihmettelee äidille tämän huonoa matematiikan arvosanaa ja sanoo että se ei ole normaalia, toteaa heidän äiti että "Taeko ei ole normaali". Kyseinen kohtaus riipaisee sydämestä inhottavasti ja saa minut samaan aikaan näkemään punaista. Taekon perhe kohteli häntä välillä todella kurjalla tavalla, eivätkä he kannustaneet häntä tarpeeksi. Taekollahan olikin mahdollisuus kukoistaa improvisoinnin puolella, mutta siihen suuntaan ei hänen perheensä sallinut hänen kulkea.
Aah, Eilisen kuiskauksen lopetus on ehdottomasti eräitä kauneimpia ja koskettavimpia ikinä! Sitä ennen junassa nähdään, että perhonen lentää ikkunasta sisään ja ulos, mikä viittaa vahvasti leffan aikaisempiin monologeihin. Loppukohtauksen aikana nähdäänkin, kuinka Taeko päättää tehdä viimein sitä mitä oikeasti haluaa, ja sillä tavoin "toukasta kuoriutuu perhonen". On koskettavaa nähdä, kuinka nuorempi Taeko jää luokkatovereiden kanssa seisomaan tielle aikuisversion lähtiessä Toshion kanssa autolla pois. Leffan lopetus tuntuukin olevan tietynlainen hyvästi omalle lapsuudelle ja liikkumisesta eteenpäin.
9. PORCON SOTAMUISTOKOHTAUS/LENTOKONEIDEN VERHO
Vaikka Porco Rosso onkin varmaan Miyazakin hauskin elokuva, on siinä vahvasti melankolista tunnelmointiakin mukana. Mielestäni leffan draama ja komedia ovatkin täydellisessä balanssissa, minkä vuoksi kumpikaan puoli ei kärsi. Kun Porco kertoo Fiolle tarinan sotakokemuksestaan, käy ilmi että hän melkein kuoli ja käväisi kuoleman rajoilla. Hän näki lentokoneiden verhon, johon kokoontuivat kaikki kuolleet vesitasolentäjät. Kohtaus on todella koskettava, haikea ja kaunis. (Mielenkiintoisena yksityiskohtana seuraava, oletteko huomanneet: Kohtauksessa nähdään yksi ainoa elossa oleva vesitasolentäjä eli Marco/Porco, ja hän on myös ainoa, jonka lentokoneen propelli yhä pyörii. Muut eli kuolleet lentäjät liittyvät osaksi verhoa, ja heidän koneidensa propellit ovat lakanneet pyörimästä. Uskomaton yksityiskohta, joka kuvaa sitä, että Porco oli yhä elossa!)
10. SHIZUKU PURSKAHTAA ITKUUN
Sydämen kuiskauksen koskettavin kohtaus on ehdottomasti siinä, kun Shizuku vie kirjoittamansa kirjan luettavaksi Seijin isoisälle. Pelätessään epäonnistumista tarinan suhteen, purskahtaa Shizuku itkuun. Se kaikki paine purkautuu siinä hänellä ulos, ja hahmon stressi oman tien löytämisestä tuntuu hyvin samaistuttavalta. Kohtaus onnistuu siis todella koskettamaan paljon juurikin sen realistisuuden ja samaistuttavuuden ansiosta. Onneksi Seijin isoisä tukee Shizukua ja kertoo hänelle viisaasti "hiomattomasta timantista".
11. PRINSESSA MONONOKEN LOPETUS
Prinsessa Mononoken loppukliimaksi on erittäin jännittävä, mutta suuriin tunteisiin päästään vasta sen jälkeen, kun San ja Ashitaka ovat palauttaneet Peurajumalan pään. Tavallaan tuntuu haikealta, että Peurajumalaa ei periaatteessa enää ole, ja että ne suloiset Kodamatkin ovat ilmeisesti mennyttä. Myöskin epätasapainoon jää luonnon ja ihmisen välinen suhde, mikä toisaalta vain kuvaileekin hyvin oikeaa maailmaa. Kaikista koskettavimmaksi hetkeksi koen aivan viimeisen kohtauksen, jonka aikana nähdään yhden kodaman heilauttavan päätään äänekkäästi. Siitä jää jotenkin haikea olo.
12. CHIHIRO JA HAKU PUTOAVAT TAIVAALTA
Voi että, jos jokin Ghibli-kohtaus on eeppinen ja hyvin ennennäkemättömän kaunis, niin se on kyllä tämä! Harvoin animaatioissa tulee vastaan yhtä koskettavaa, ennalta-arvaamatonta ja kaunista juonenkäännettä. Kun Chihiro viimein muistaa Hakun ja paljastaa tämän oikean nimensä olevan Kohaku, putoavat he taivaalta kyyneleet silmissä. Niin koskettavaa, että silmä ihan kostuu! Ja vielä ihanammin tuota seikkaa korostaa Zenibalta aikaisemmin kuultu lause: "Once you've met someone, you never really forget them".
13. HAKU HYVÄSTELEE CHIHIRON
Henkien kätkemän lopetus on mielestäni erittäin melankolinen, mutta samalla myös varmaankin paras lopetus mitä animaatioista tiedän. Se ei lopu 100%:n onnellisesti, mutta ei myöskään 100%:n surullisesti. Onnellinen lopetus on siinä mielessä, että Chihiro pelasti vanhempansa ja pääsee takaisin ihmisten maailmaan, mutta surullinen taas siinä mielessä, että hän joutuu hyvästelemään Hakun. Kun olin katsonut elokuvan toisen kerran, imaisi sen maailma ja tapahtumat minut niin mukaansa, että koin lopetuksen erittäin koskettavaksi. Uskon sen olevan syynä siihen, että silloin ihan itkin katsottuani leffan!
14. LIIKKUVAN LINNAN LOPETUS
Tämä on sinänsä mukava poikkeus listalla, koska vihdoinkin kyseessä on täysin onnellinen lopetus, mutta silti koskettava sellainen. Hauru on saanut sydämensä takaisin, ja hän ja Sophie päättävät elää elämäänsä yhdessä liikkuvassa linnassa, joka on nyt lentävä linna. Niin ihanan romanttista ja tunnetäyteistä! Lisäksi on koko perhe silti yhä koossa: Calcifer, Turhatar, Markure ja Heen. Ainoastaan Naurispää puuttuu.
15. KÄTKIJÖIDEN LOPETUS
Kätkijät-elokuvan lopetus on katkeransuloinen mutta kaunis. Arietta perheineen joutuu muuttamaan uuteen paikkaan Harun saadessa tietää heidän olemassaolostaan. Pelkät hyvästit eivät aiheuta koskettavuuden tunnetta, vaan myös epäselvyys Shon kohtalosta liittyen sydänsairauteen. Vaikka katkeransuloinen lopetus on, jättää se samalla myös jotenkin rauhallisen ja leppoisan tunteen sisälle.
16. TUULI NOUSEE-ELOKUVAN LOPETUS
Tuuli nousee jatkaa katkeransuloisten lopetusten linjaa. Elokuva on vahvasti tarina unelmien saavuttamisesta ja menetyksistä. Jiron tavoite suunnitella ja rakennella lentohärveleitä kulkee iloisempaan suuntaan, kun taas hänen vaimonsa Naokon kunto siinä rinnalla heikkenee tuberkuloosin vuoksi. Lopulta koittaa se hetki, kun Naoko menehtyy, ja hänen hyvästinsä Jirolle on toteutettu hyvin koskettavasti: "Darling, you must live". Kyllähän se saa väkisinkin tipan linssiin ja tuntuu haikealta. Lisäksi lopussa kuullaan erittäin kaunis laulu Hikoukigumo, mikä vahvistaa koskettavuutta entisestään.
17. KAGUYA JA SUTEMARU LENTÄVÄT
Prinsessa Kaguyan tarun lentokohtaus on upea ja koskettava. Se on täynnä iloa ja haikeutta, sillä Kaguya ja Sutemaru toivovat voivansa olla vihdoin yhdessä. Kohtaus alkaa onnellisesti ja on täynnä toivoa, mutta muuttuu lopussa surulliseksi. Kohtauksen aikana saa siis liikuttua sekä ilosta että surusta!
18. PRINSESSA KAGUYAN TARUN LOPETUS
Prinsessa Kaguyan tarun lopetus on myös hyvin katkeransuloinen ja täten surullinen. Kaguya on alun perin kotoisin Kuusta, ja sinne hän myös joutuu lopussa palaamaan. Hän ehtii hädin tuskin kunnolla hyvästellä vanhempansa, kun hänen ylleen laitetaan viitta, jonka myötä hän unohtaa kokemuksensa Maassa. Kun Kaguya viimeisen kerran katsoo taaksepäin Maata kohti, hänen viittansa väri muuttuu harmaasta värikkääksi, millä näytetään että siinä kohtaa hän muisti vanhempansa. Ja kun lopputekstit alkavat ja taustalla soi Inochi no kioku, täyttyvät silmäni viimeistään siinä kohtaa kyynelistä.
19. MARNIE HYVÄSTELEE ANNAN
Marnie -tyttö ikkunassa-elokuvan kohokohta on ehdottomasti siinä, kun Anna juoksee siilosta surullisena ja katkeroituneena siitä, että Marnie jätti hänet yksin. Surullisin kohtaus on kuitenkin se, jossa Marnie hyvästelee Annan ja pyytää anteeksi että joutui jättämään lapsenlapsensa yksin. Niin koskettavaa, että itkulta on mahdotonta välttyä!
20. MARNIEN MENNEISYYS
Vaikka leffan surullisimmasta kohtauksesta päästiin jo ohi, on Marnien menneisyyden kuvaus myös hyvin koskettavaa ja saa silmäni kyyneliin. Surullinen tapahtumakierre on suvussa jatkunut aina Annaan asti, joten onneksi Anna katkaisi sen antamalla anteeksi Marnielle. Marnie meni onnellisesti naimisiin Katsuhikon kanssa ja he saivat yhden lapsen Emilyn. Miehen kuoltua päätyi Marnie suremaan asiaa niin paljon, että Emily jouduttiin lähettämään sisäoppilaitokseen ja Marnie meni parantolaan. Katkeroituneena hylkäämisen tunteesta katkaisi Emily siteensä äitiin ja päätyi yhteen erään miehen kanssa, ja he saivat yhdessä lapsen, Annan. He kuitenkin traagisesti menehtyivät auto-onnettomuudessa, joten Marnie kasvatti Annan omanaan kunnes myös menehtyi kokemansa surun vuoksi.
Ja varmasti vaikka mitä muita koskettavia hetkiä Ghiblin elokuvista löytyy, mutta nuo tulivat minulla ensimmäisenä mieleen. Kertokaahan toki kommenttikentässä, mitkä hetket ovat koskettaneet teitä eniten.
Kuvat: www.medium.com, www.theface.com, www.filmicmag.com, www.pinterest.com, www.animationscreencaps.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti