LILO JA STITCH
Ohjaus: Dean DeBlois, Chris Sanders
Pääosissa: Daveigh Chase, Chris Sanders, Tia Carrere, David Ogden Stiers, Kevin McDonald, Ving Rhames, Zoe Caldwell, Jason Scott Lee
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1h 25min
Lilo ja Stitch ei ole lainkaan lapsuudestani tuttu elokuva, mutta muistelisin kyllä nähneeni siitä joskus mainoksia. Katsoin elokuvan ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten, ja sitä on sittemmin ainakin pariin otteeseen tullut vilkuiltua läpi.
Elokuva alkaa siitä, kun avaruudesta karannut koe-eläin 626 karkaa ja löytää tiensä maapallolle. Häntä jahtaamaan lähtevät 626:n luonut Jumba sekä maapallon asiantuntija Pleakly. 626 päätyy sattumusten seurauksena koiratarhaan.
Tarinan varsinainen päähenkilö on kuitenkin pieni tyttö Lilo, jolla on perheenä ainoastaan isosisko Nani. Pian he saavat kuitenkin yhden perheenjäsenen lisää, kun Lilo valitsee itselleen koiratarhasta lemmikiksi 626:n ja nimeää tämän Stitchiksi.
Merkittävin ero moniin muihin disney-klassikoihin Lilo ja Stitchissä on sen realistinen kuvaus perheestä iloineen ja suruineen, vaikka avaruusolentoja mukana onkin. Päähenkilö Lilo on erinomaisesti kirjoitettu lapsi, sillä hänen käyttäytyminen mukailee niin realistisesti sitä, miltä oikeassakin elämässä "rikkinäisessä" perheessä eläminen voi tuntua ja kuinka sillä on vaikutusta häneen. Nani taas on huolehtivainen isosisko, jonka suhde Liloon on myöskin luotu hyvin todenmukaisesti ylä- ja alamäkineen mutta silti lämminhenkisesti. Erityisesti sydän meinaa sulaa aina, kun puheeksi tulee ohana, mikä tarkoittaa perhettä.
Stitch on enimmäkseen aika ilkikurisen oloinen avaruusolio, sillä hän olisi valmis tuhoamaan lähes kaiken ympäriltään. Merkittävin asia, mikä tuo Stitchin käyttäytymiseen muutoksen, on hänen löytämänsä kirja Ruma ankanpoikanen, jonka tarinaan Stitch näyttää suloisesti pystyvän samaistumaan. Stitchiä jahtaavat Jumba ja Pleakly tuovat muutamia hauskoja tilanteita esille hölmöyksillään, vaikka heitä voisikin aluksi pitää pahoina tyyppeinä. Muita keskeisiä hahmoja ovat vielä sosiaalityöntekijä Kobra sekä Naniin ihastunut David.
Tarinaltaan Lilo ja Stitch osaa olla jopa yllättävän syvällinen, koska sen teemana pyörivät ystävyys ja perhe, jotka on esitetty hyvin todenmukaisella tavalla. Elokuvan esittämiin tilanteisiin ja hahmoihin voi siis katsojana jopa pystyä samaistumaan. Kaksi ensimmäistä kolmannesta ovat mielestäni ehdottomasti erinomaista luokkaa, mutta sen jälkeen leffan taso hieman harmillisesti laskee. Lopussa turhan pitkäksi venytetty avaruuskohellus nimittäin ei oikein tunnu sopivan kokonaisuuteen, ja sen aikana ehtii hieman kyllästyä. Onneksi itse lopetus on kuitenkin oivasti toteutettu, ja elokuvasta jää kyllä enimmäkseen oikein hyvä fiilis.
Animaatiotyyliltään elokuva poikkeaa mukavasti muista klassikoista erityisesti mitä hahmodesigniin tulee. Monissa disney-elokuvissa on tottunut, että naiset esitetään välillä jopa langanlaihoina, mutta Lilo ja Stitchissä hahmot ovat huomattavasti normaalivartaloisempia ja siten todenmukaisempia. Värimaailma on ihanan rikas ja välittää Havaijilaista tunnelmaa onnistuneesti katsojalle. Myös soundtrack on erittäin hyvin onnistunut, vaikka musikaali elokuva ei olekaan. Etenkin aloituslaulu He Mele No Lilo sekä surfauslaulu Hawaiian Roller Coaster Ride jäivät minulla mieleen.
Lilo ja Stitch on erittäin hyvä disney-klassikko, joka tarjoaa monenlaisia tunteita katsojalle laidasta laitaan koettavaksi. Tarjolla on myös jopa yllättävää syvyyttä perhe- ja ystävyysteeman ansiosta, joihin voi samaistua. Hahmot, etenkin Lilo, ovat hyvin realistisesti kirjoitettuja, ja aluksi hieman riiviömäisen Stitchin hahmokehitystä on suloista seurata. Lopun avaruuskohelluksen olisi voinut aivan hyvin poistaa tai ainakin tehdä lyhyemmäksi, sillä se valitettavasti hieman laskee elokuvan muuten erinomaista tasoa. Hyvän ja koskettavan fiiliksen Lilo ja Stitch onnistuu siitä huolimatta jättämään, ja tulen katsomaan sen mielelläni vielä useastikin uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti