OLIVER JA KUMPPANIT
Ohjaus: George Scribner
Pääosissa: Joey Lawrence, Billy Joel, Cheech Marin, Richard Mulligan
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 14min
Oliver ja kumppanit (Oliver and Company) on vuonna 1988 ilmestynyt disneyn klassikkoelokuva. Se kuuluu lapsuuteeni, sillä meillä oli se VHS-kasetille nauhotettuna. Muistelen kyllä katselleeni tätä jonkin verran, joskaan en hirveän useaan otteeseen. Viimeksi olen katsonut sen joskus kouluikäisenä. On melkoisen harvinaista disney-klassikolle, että viime katsastuksesta on yli kymmenen vuotta! Ainakin sen verran tai kenties jopa enemmän, oho. Oliver ja kumppanit on vain minulle se disneyleffa, jonka olemassaolon helposti unohtaa. Mitäköhän mieltä olen tästä elokuvasta nyt aikuisena kymmenen vuoden jälkeen?
Päähenkilö Oliver on orpo kissanpentu, joka nähdään elokuvan alussa kadulla myynnissä monien muiden kaltaistensa kanssa. Oliverin käy kuitenkin niin traagisesti, että hän ainokaisena jää ilman omistajaa kadulle elelemään. Onneksi hän eräänä päivänä tapaa koiran nimeltä Filuri, joka ottaa hänet jengiinsä mukaan. Jengi ei ole pelkästään vain lauma koiria, vaan mukaan mahtuu myös yksi ihminen, Pultsi. Koko hahmojoukkue elelee hyvin köyhissä oloissa, ja Pultsikin on voroluonteinen tyyppi, joka on aikamoisissa veloissa. Hän on sievoisen summan velkaa leffan pahiksena toimivalle Jyskylle. Tämän apulaisina nähdään kaksi pelottavaa koiraa, jotka Jysky sormia napsauttamalla komentaa muiden kimppuun. Pultsi saa Jyskyltä kuitenkin pienen armahduksen, että velka tulisi maksaa kolmen päivän kuluttua.
Mielestäni tässä elokuvassa hahmot vaihtelevat sympaattisista aina sinne unohdettaviin ja ärsyttäviin asti. Etenkin Titoon olisi mielestäni voitu panostaa enemmän, sillä kyseinen chihuahua on lähinnä hyperaktiivinen ja ärsyttävä. Pidän kuitenkin itse Oliverista sekä hänen uudesta tuttavuudestaan Filurista. Oliver kerää heti alussa sympatiat puolelleen. Muistelen jo pienenä surevani alkukohtausta, jossa hänet hylätään kadulle. Filuri voi aluksi olla hieman vaikeasti pidettävä hahmo, mutta hänelle jotenkin lämpenee tarinan edetessä. Muut koirajengistä ovat sellaisia "perus kiva" -tyylisiä hahmoja, eli eivät kovin muistettavia. Jengin omistaja Pultsi on hieman niin ja näin. Hänen motiivinsa eivät ole katsojan näkökulmasta kovin helposti miellyttäviä, miksi hänestä on vaikea pitää. Loppua kohden hän nimittäin tekee melkoisen kamalan teon, mutta onneksi sentään ymmärtää myöhemmin virheensä. Sen sijaan myöhemmin kuvioihin astuva Jenny saa minulta kyllä isot plussat! Hänen ja Oliverin suhteessa on jotain aitoa ja hellyyttävää. Jenny on hyvin kiltti ja viaton lapsi, joka joutuu elokuvan lopussa kokemaan kyllä melkoisen hirvittäviä asioita. Jennyn taloudessa asustaa kissa nimeltä Rusetti, josta en taas pidä ollenkaan. Onhan hänessäkin välillä ne omat puolensa, mutta olen pienestä asti pitänyt kyseistä nirppanokkaa lähinnä ärsyttävänä. Elokuvan pahis Jysky on lapsena ollut mielestäni hyvin synkkä tapaus. Joudun nyt kuitenkin myöntämään, että kyseessä ei ole mikään hirvittävän muistettava pahis.
Elokuvassa vallitsee etenkin näin pitkästä aikaa katsottuna mielestäni yllättävän kevyt tunnelma. Jostain syystä mieleni perukoille oli jäänyt pitkälti se kaikki suru ja synkkyys. Ehkäpä sitten ne pelottavimmat ja surullisimmat hetket oli helpoiten jääneet minulla mieleen. Elokuva on noista synkistä hetkistään huolimatta ihan iloinenkin. Etenkin Oliverin ja Jennyn yhteiset hetket ovat lämminhenkisiä.
Nyt tietenkin tuli kiinnitettyä huomiota, että tämän elokuvan animaatiotyyli ei oikein nykypäivänä näytä kovin hyvältä. Sehän on suorastaan halvahkoa. Siitä tulee jopa mieleen, kuin katsoisi jotain todella vanhaa lastenohjelmaa. Disney ei siis luultavimmin ole tätä teosta kovin isolla budjetilla tehnyt. Jopa ihan ensimmäisessä klassikkoelokuvassa eli Lumikissa piirtojälki on sata kertaa kauniimpaa. Oliver ja kumppanit saattaa hyvinkin olla disneyn piirretyistä heikoin animaatiotyyliltään.
Oliver ja kumppanit on mielestäni hyvistä ja sympaattisista puolistaan huolimatta hyvin heikko disney-klassikko. Se on jo lapsena hyvistä katselukokemuksista huolimatta ollut minulle se disney elokuva, joka helposti unohtuu. Oliverin ja Jennyn väliset hetket ovat lämminhenkisiä, pahis yllättävän synkkä ja Filurikin ihan jees hahmo. Muut hahmot ovat joko epämiellyttäviä tai unohdettavia. Kyllähän elokuvan ainakin kertaalleen positiivisin mielin katsoo, mutta uusintakatseluarvoa ei sillä liiemmin ole. Se ei myöskään erityisemmin minua kosketa, naurata tai edes viihdytä kunnolla. Leffan tapahtumat tuntuvat vain jotenkin irrallisilta ja unohdettavilta. Elokuvan musiikki on ihan mukiinmenevää, mutta ei nyt erityisemmin mieleenpainuvaa. Huonoimmaksi puoleksi päätyy animaatiotyyli, joka on hyvin heikkoa verrattuna disneyn muihin piirrettyihin klassikoihin.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti