Arvostelu: Pinocchio (1940)

 PINOCCHIO

Ohjaus: Norman Ferguson, T. Hee, Wilfred Jackson, Jack Kinney, Hamilton Luske, Bill Roberts, Ben Sharpsteen

Pääosissa: Mel Blanc, Don Brodie, Frankie Darro, Cliff Edwards, Dickie Jones, Charles Judels, Christian Rub, Evelyn Venable

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1h 28min

"When you wish upon a star makes no difference who you are

Anything your heart desires will come to you..."

Muistan lapsena katsoneeni jonkin verran Pinocchiota VHS:ltä, mutta se ei  kuitenkaan koskaan kuulunut suosikkeihini. Kun ostin sen viimein muutama vuosi sitten disneykokoelmaani yllätyin suuresti, kuinka hyvä elokuva onkaan! Ehkäpä se on yksi niistä poikkeuksellisista klassikoista, joista näin aikuisena pitää enemmän kuin lapsena? 

Tarina alkaa siitä, kun mies nimeltä Geppetto toivoo itselleen kovasti omaa poikaa. Hän saa juuri valmistettua puisen nuken jonka hän nimeää Pinocchioksi. Kun illalla hän huomaa iltatähden ikkunasta, esittää hän nöyränä toivomuksensa. Pian Sininen haltiatar saapuu paikalle todeten, että koska Geppetto on tuonut niin paljon iloa muille, ansaitsee hän toivomuksensa. Niinpä haltiatar herättää puisen Pinocchion eloon. Pinocchiosta tulisi kuitenkin oikea poika vasta silloin, kun hän todistaa olevansa urhea, rehellinen ja epäitsekäs. Paikalla sattumoisin vieraileva Samu Sirkka saakin kunniakseen olla nuken omatunto.

Elokuvan päähenkilöhän on tietenkin itse Pinocchio, joka saattaa aluksi tuntua ärsyttävältä. Nukkehan toteaa, että ei edes tiedä mikä on omatunto, eikä hän osaa erottaa oikeaa väärästä. Pinocchiosta on tehty sopivalla tavalla lapsellinen hahmo, jolloin hänestä tuleekin helposti mieleen lapsi. Samu Sirkka on yllättäen hyvinkin mielenkiintoinen hahmo, koska hän on kaukana puhtoisesta. Sirkka lupautuu nuken omaksitunnoksi, mutta vaikuttaa silti aluksi havittelevan vain virkamerkkiä itselleen. Mielestäni kyseessä ei olekaan ainoastaan Pinocchion kasvutarina, sillä myös Samu Sirkka kasvaa tarinan aikana.

Geppetto on hyväntahtoinen ja hupsu, ja hänen touhuiluja on hauskaa seurata. Hänellä on kaksi lemmikkiä: Figaro-kissa ja Cleo-kala. Siitäkin huolimatta että kumpikaan lemmikeistä ei puhu, ovat he erittäin toimivia ja mieleenpainuvia hahmoja. Oma suosikkihahmoni leffasta onkin Figaro, sillä rakastan hänen persoonallisia ja huvittavia eleitä. Erityisesti hellyyttävä on kohtaus, jossa hän haluaisi kovasti mennä Pinocchion mukaan kouluun. 

Elokuvassa on yllättäen useampia pahiksia, ja vielä erikoisempaa on se, että kukaan heistä ei saa rangaistusta teoistaan. Se jo yksinään tekee mielestäni Pinocchiosta hyvinkin synkän, mutta hyvällä tavalla erilaisen elokuvan verrattuna muihin disneyn klassikoihin. Leffassa riittää myös juttuja ja kohtauksia, joita tuskin nyky-disney teoksiinsa uskaltaisi laittaakaan. Vaikka Pinocchiota usein kärjistellään synkkyytensä ja raakuutensa vuoksi, joudun toteamaan että en itse tainnut siitä mitään painajaisia tai traumoja koskaan saada, vaikka näinkin leffan jo alle 7-vuotiaana. Yllättävää on, että aasikohtaus on aikuisena suorastaan sydäntäsärkevää katsottavaa, kun taas lapsena en sitä tainnut paljoa pelätä. Sen sijaan muistan pelänneeni Strombolia, joka julmasti lukitsi Pinocchion häkkiin. Voisikin jopa helposti todeta tämän elokuvan olevan enemmän aikuiseen makuun, sillä tässä ei tyypilliseen disney-tyyliin asioita paljoa pehmennetä, vaan se on aika karu ja realistinen. 

Pahiksia tarinassa tosiaan ovat Rehti Repo, Kimi Keppostin, Stromboli, Ajuri ja Monstro. Rehti Repo on nimestään huolimatta ovela kettu, ja hänen kaverinaan/kätyrinään on Kimi Keppostin. Kimi Keppostin on siitä erikoinen, että hän ei puhu lainkaan, mutta hän ilmaisee käyttäytymisellään olevansa selvästi hieman jälkeenjäänyt. Stromboli taas on ilkeä mustalaismies joka pitää nukketeatteria. Ajuri on varmaankin synkin pahis, sillä hän on vain niin kamalan raaka ja sydämetön. Hänen tekonsakin ovat mielestäni kaikista kamalimmat, sillä hän vie koulusta lintsaavia poikia Huvitusten saarelle, jossa he pahoja tekemällä tekevät itsestään aaseja. Monstro on valas, jonka sisään Geppetto joutuu lopussa, ja hän tuo myös jännitystä tarinaan. 

Musikaalinumeroita elokuvassa ovat When you wish upon a star, Little wooden head, Give a little whistle, Hi-diddle-dee-dee ja I've got no strings. When you wish upon a star on erittäin merkityksellinenkin laulu, sillä se nimittäin kuullaan aina disneyn logon ilmestyessä ruudulle! Ja onhan se nyt hyvin kaunis ja siitä saa kylmiä väreitäkin. Muita lauluja joista pidän ovat Hi-diddle-dee-dee sekä I've got no strings, jotka jäävät myös helposti päähäni soimaan. Hi-diddle-dee-dee on luultavasti disneyn ensimmäinen pahislaulu, ja se on erittäin mukaansatempaava sellainen. I've got no strings-laulun aikana on aina hauskaa katsella eri maalaisten nukkejen tanssia.

Muistan vieläkin kun katsoin elokuvan ensimmäisen kerran DVD:ltä ja yllätyin, että leffan animaatiotyylihän on suorastaan upean näköistä verrattuna aikaisemmin ilmestyneeseen Lumikkiin! Aluksi jopa tuntui kuin olisi katsonut Blu-rayn eikä DVDn kuvanlaatua. Visuaalisesti Pinocchio on melkoisen synkkä, etenkin kun suurin osa tapahtumista sijoittuu ilta- tai yöaikaan, joten kovin valoisissa olosuhteissa meno ei tosiaan kulje. Minuun visuaalinen anti kuitenkin tehoaa hyvin, ja leffa onkin mielestäni disneyn piirrettyjen joukosta eräitä kauniimpia.

Pinocchio on hyvin kaunis elokuva ja todellinen klassikko! Kasvutarina on mielestäni onnistuneesti toteutettu: Pinocchio on aluksi hieman ärsyttävä ja lähtee helposti muukalaisten matkoihin, mutta hän oppii hyvin rohkeaksi ja määrätietoiseksi päättäessään lähteä pelastamaan isäänsä. Myös hänen ystävänsä Samu Sirkka käy läpi hahmokehitystä, mitä en lapsena edes huomannutkaan. Rohkenisin jopa sanoa, että Pinocchio on disneyn klassikoiden joukosta kaikista opettavaisin. Kaikkiin ei välttämättä leffan synkkyys vetoa, eikä sitä ehkä ihan herkimmille ja pienimmille lapsille kannata näyttääkään. Juonen jonkinasteinen episodimaisuus on myös asia minkä jotkut voivat kokea miinukseksi, mutta mielestäni juoni on oikein toimiva. Tunnelmassa taas on synkkyyden lisäksi hyvin paljon lämminhenkisyyttä, huumoria ja taianomaisuutta, miksi se minuun kai sitten niin erinomaisesti uppoaa.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: wikipedia.com, animationscreencaps.com