lauantai 21. marraskuuta 2020

Arvostelu: Toy Story 2 (1999)

 TOY STORY 2


Ohjaus: John Lasseter, Ash Brannon, Lee Unkrich
Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack, Kelsey Grammer, Don Rickles, Jim Varney, Wallace Shawn, John Ratzenberger, Annie Potts, Wayne Knight, John Morris
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 32min


Seuraavaksi voisi palata Toy Story-saagan ääreen arvostelemalla ensimmäisen jatko-osan. Tämä ja ykkösosa olivatkin hyvin iso osa lapsuuttani.

Tarina jatkaa periaatteessa siitä mihin jäätinkiin. Andylla on pian luvassa Länkkärileirille meneminen, ja hän tietenkin haluaisi ottaa Woodyn mukaansa sinne. Hän kuitenkin vahingossa repii Woodyn käden, joten lelu jääkin matkasta paitsi. Rikkinäisten lelujen hyllyllä Woody tapaa pingviinilelu Wheezyn, joka uhkaa joutua kirpparille myyntiin. Hän lähtee päättäväisin mielin pelastamaan Wheezya onnistuen suunnitelmassaan, mutta päätyykiin voromaisen miehen kynsiin. Varas on lelukauppaketju Alin omistaja, ja hän keräilee cowboy-lelujengiä kasaan myydäkseen ne Japanissa museoon. Woodyn kadottua ryhtyvät Buzz ja muut lelut suorittamaan pelastusoperaatiota.


Mikä tekee tämän jatko-osan asetelmasta hyvinkin mielenkiintoisen, on että Woody ja Buzz tavallaan vaihtavat osia keskenään: tällä kertaa Buzz lähtee pelastamaan Woodya ja yrittää puhua järkeä hänelle. Mielestäni sitä kaikkea on jollain tapaa jopa liikuttavaa seurata. Kiinnitin myös huomiota, että tämä on ainoa elokuva koko Toy Story-saagasta, jossa Buzz pysyy tervejärkisenä. Muissa elokuvissa hänellä on ruuvit tavalla tai toisella hieman vinksallaan päässä.

Woody itse joutuu erikoiseen identiteettipyörteeseen kun selviää, että hän on yksi cowboy-jengin keräilyleluista. Alin asunnossa hän tapaa uudet tuttavuutensa: lehmityttö Jessien, Napakymppi-hevosen ja mainari Paukku-Peten. He ovat hyvin helpottuneita ja innoissaan, että ei tarvitsisi enää oleskella pimeässä laatikossa, sillä he pääsisivät vihdoin museoon. Woody ei kuitenkaan ole valmis tuosta noin vain jättämään Andya, vaikka myöhemmin alkaa myös harkita asiaa... 


Napakymppi on ihastuttava lisäys hahmogalleriaan hauskuudellaan. Paukku-Pete taas on hieman ristiriitaisempi tapaus. Oikeastaan sekä Paukku-Petessä että Jessiessä on monipuolista piirrettä mutta kuitenkin sillä tavoin, että heitä katsojana ymmärtää aivan täysin. Puhtaasti pahaa tai hyvää hahmoa ei leffassa lopulta olekaan. Erityisesti Jessie on siitä mieleenpainuva hahmo, että hänen taustatarinaansa avataan hyvin sydäntäsärkevässä kohtauksessa, joka sai minut lapsena ihan herkistymään. Ja yllättäen kyseinen kohtaus saa minulla yhä aikuisenakin tipan linssiin. Sen aikana kuullaan When she loved me-laulu, joka on kyllä varmaankin kaikista herkin ja kaunein Pixarilta (Upin aloituslaulun ohella). Olen jopa opetellut soittamaan sen pianolla.

Loputkin hahmogalleriasta eli lähinnä Röh, Rex, Herra Perunapää sekä Slinky pääsevät esiin lähtiessään Buzzin kanssa pelastamaan Woodya. Lisätäytettä tuovat vielä ainakin kaksi hahmoa: uusi Buzz Lightyear, joka on Alin lelukaupassa myynnissä; Zurg, joka on tavallaan Buzzin hahmon antagonisti. Erityisesti uusi Buzz tuo paljon huumoria lisää elokuvaan onnistuneesti teeskennellen "oikeaa" Buzzia muille leluille. Sitä kaikkea onkin hyvin hauskaa seurata. Vielä ehdottomasti mainitsemisen arvoisia ovat edellisestä elokuvasta tutut avaruusoliolelut (joita tässä tapauksessa nähdään kolme). Olen lapsesta asti nauranut seuraavalle lauseelle: "Pelastit henkemme, jäämme velkaa sinulle." Se on ehdottomasti yksiä ikimuistoisimpia repliikkejä koko elokuvasarjasta!


Teemoina elokuvassa pyörivät vahvasti hylätyksi tuleminen sekä itsensä löytäminen. Hylätyksi tulemisen teema koskee osittain Woodyn pelkoa Andyn kasvamisesta, mutta pääosin se tulee esille Jessien kautta ja vielä hyvin koskettavalla tavalla. Itsensä löytäminen koskee taas eniten Woodya, sillä hän ei tiedä haluaisiko olla lapsen lelu vai museon koriste.

Toy Story 2 jatkaa saagaa eteenpäin erinomaisella tavalla tuoden esille syvällisiä teemoja ja liikuttavia hetkiä. Woodyn ja Buzzin ystävyys kehittyy ja syventyy mainiolla tavalla, kun nämä tavallaan vaihtavat osia keskenään edelliseen elokuvaan verrattuna. Uudet hahmot ovat loistava lisäys, erityisesti Jessien taustatarina tuntuu surulliselta yhä aikuisenakin. Paukku-Pete ei mielestäni ole aivan niitä parhaimpia Pixar-pahiksia, mutta häneenkin  on onnistuneesti saatu monipuolista persoonaa. Tarinansa puolesta kakkososa tuntuu kuitenkin jäävän  hieman heikommaksi kuin ykkösosa, vaikka yllättäen lapsena tämä oli niistä kahdesta se suosikkini.






Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti