tiistai 3. marraskuuta 2020

Arvostelu: Tuhkimo ~ Cinderella (1950)

 TUHKIMO


Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson, Hamilton Luske
Pääosissa: Ilene Woods, Eleanor Audley, Verna Felton, Claire Du Brey, Rhoda Williams, James MacDonald
Genre: animaatio, fantasia
Kesto: 1h 14min


Tällä kertaa voisi hypätä hieman vanhemman disney-klassikon pariin. Tuhkimo on kovastikin tuttu elokuva lapsuudestani. Erityisesti mieleeni on jäänyt kohtaus, jossa hiiret valmistavat Tuhkimon mekkoa, sillä se esitettiin Samu Sirkan joulutervehdyksessä. Aikuisena minun ei ole Tuhkimon pariin tullut juurikaan palailtua. Muistan, että lapsena pidin näiden vanhojen prinsessaelokuvien joukosta eniten Lumikista, ja sen pariin minun on yllättäen tullutkin yhä palailtua. Vähiten taas pidin Prinsessa Ruususesta.

Tuhkimo kertoo nimensä mukaisesti Tuhkimosta, joka menetti nuorena isänsä ja jäi täten äitipuolensa armoille. Äitipuoli on hyvin kylmä ihminen, joka teki tyttösestä talonsa piian. Hänellä on kaksi tytärtä, Drizella ja Anastasia, jotka ovat yhtä ilkeitä kuin äitinsä. Tuhkimo raataa talossa yötä päivää, mutta hänen sisällään on silti unelmoiva ja parempaan huomiseen uskova puoli.


Elokuvan juoni ei ole kovin yhtenäinen. Se tuntuu kertovan sekä itse Tuhkimosta että hänen hiiri-ystävistään. Lapsena kokonaisuus viihdytti erinomaisesti, mutta näin aikuisena hiiri-osiot tuntuvat hieman turhan pitkiltä. Ne eivät ole varsinaisesti tylsiä, mutta vievät huomion olennaisesta muualle. Hiiristä keskeisimmiksi hahmoiksi nousevat Vili ja Huli, jotka ovat oikein hauskoja. Heidän ja myös Tuhkimon riesana taloudessa asustelee hyvin ilkeä Lucifer-kissa. Äitipuoli ja sisarpuolet ovat myös hyvin ilkeinä esitettyjä hahmoja, eikä heistä oikein juuri hyviä puolia esille nousekaan. Äitipuoli (Lady Tremaine) on silti hyvin onnistunut pahis, sillä hän vaikuttaa ylpeältä ja kohtelee Tuhkimoa aika alistavalla tavalla. Itse Tuhkimo on erittäin ystävällinen ja unelmoiva neitonen, joka joutuu tahattomasti kärsimään muiden julmasta kohtelusta. Hänessä on silti kiltteytensä lisäksi yllättävän vahva puoli, sillä hän jaksaa pysyä kärsivällisenä ja uskoa että asiat vielä jonain päivänä paranisivat.

Elokuvan jatko-osat nähneenä voin todeta, että niissä Anastasiasta paljastuu hyvin mielenkiintoisia puolia. Erityisesti kolmas osa, Taikansa kutakin, oli yllättävän positiivinen katselukokemus. Kakkososa taas taisi olla aika tylsä, vaikka lapsena siitäkin pidin. (Niistä voisi itse asiassa vaikkapa tehdä arvosteluakin joku kerta.)

Muita hahmoja ovat sitten vielä linnan väki, joista keskeisimpiä ovat prinssi, kuningas ja Suurherttua. Prinssi jää harmillisesti kokonaan ilman mitään luonnetta, joten hänestä ei oikeastaan välitä leffan aikana ollenkaan. Sen sijaan mainiota viihdykettä tarjoavat hänen isänsä kuningas sekä suurherttua. Kuningas on ihanan hupsu mutta myös yllättävän äkkipikainen hahmo. Erityisesti mieleenpainuva ja hauska kohtaus on se, jossa hän uneksii tulevista lapsenlapsistaan. Suurherttua tarjoaa myös hauskoja kohtauksia, mitkä tuovat mukavaa lisätäytettä kokonaisuuteen etenkin aikuiskatsojille. Eikä pidä tietenkään unohtaa Haltiatarkummia, joka auttaa Tuhkimoa erittäin murheellisessa tilanteessa.


Tuhkimo on tietenkin musikaali. Laulut eivät ole mitenkään päähän soimaan jääviä, mutta ne toimivat silti kokonaisuudessa moitteettomasti. Itselleni mieleenpainuvin niistä on So this is love, jonka aikana Tuhkimo ja prinssi tanssivat. Ja kyseinen laulu onkin ehdottomasti yksi suosikeistani mitä disneyn romanttisiin lauluihin tulee! Vaikka heidän romanssinsa on melko kiirehditty, on kyseiseen kohtaukseen onnistuttu luomaan erittäin romanttinen tunnelma. Muita lauluja ovat A Dream is a wish your heart makes, Sing sweet nightingale sekä Bibbidi Bobbidi Boo.

Tuhkimo on hyvä elokuva, mutta se olisi vielä parempikin jos itse nimikkohahmoa nähtäisiin enemmän, jolloin hahmon luonne saisi enemmän syvyyttä alleen. Tuhkimo on kuitenkin ehdottomasti vanhojen disney-prinsessojen joukosta suosikkini, koska hän on heistä helpoiten samaistuttava. Ja onhan elokuvassa todellista disneytaikaa, jonka aistii etenkin mekon taikomiskohtauksessa ja So this is loven aikana. Hiiret ja Lucifer ovat hauskaa seurattavaa, vaikka heidän sijaan seuraisin mieluummin enemmän itse Tuhkimoa. Kokonaisuudessaan kyseessä on kuitenkin viehättävä klassikko, vaikka aivan suosikkieni joukkoon se ei disneyltä ylläkään.






Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: wikipedia.com, animationscreencaps.com


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti