Arvostelu: Peter Pan (1953)

PETER PAN

Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson

Pääosissa: Bobby Driscoll, Kathryn Beaumont, Hans Conried, Bill Thompson, Heather Angel, Paul Collins, Tommy Luske, Candy Candido, Tom Conway

Genre: animaatio, seikkailu, fantasia

Kesto: 1h 17min

Ikäraja: S

"Tuo tähti ihmeellinen kimmeltää ikkunaan

Se joka unet, haaveetkin toteutumaan saa

Tuo tähti ihmeellinen kaupungin valaisee

Ja vaikka minne kuljenkin, se matkaa ohjailee..."

Peter Pan on vuonna 1953 ilmestynyt Disneyn 14. klassikkoelokuva. Tämä on varmaankin se kaikista kallisarvoisin elokuva-aarre lapsuudestani. Tätä tuli kyllä katsottua useaan otteeseen, niin että VHS-kasetti kului puhki jo varmaan ennen kouluikääni. Muistan vieläkin, kun piti yhdessä pikkuveljen kanssa valita aina joku elokuva katsottavaksi, niin tietenkin ehdotin lähestulkoon aina tätä! Peter Pan saattaa hahmona olla hyvinkin sellainen tapaus, johon olin vissiin jopa hieman pihkassa. Joka ilta odottelin, että tuo lentämiseen kykenevä ikilapsi tulisi hakemaan minut Mikä-Mikä Maahan, voi niitä aikoja!

Peter Pan on tarina Mikä-Mikä Maassa asustelevasta pojasta, joka ei haluaisi ikinä kasvaa aikuiseksi. On myöhäinen ilta Lontoossa, ja Kultasten perhe on pikkuhiljaa laittamassa lapsiaan nukkumaan. Ennen sitä tapahtuu kuitenkin kaikenlaista sähellystä ja isän hermostumista, ja pian sitten uhataan esikoisen Leenan lapsuuden loppumisella ja omaan huoneeseen muuttamisella. Kun viimein lapset on saatu peteihin, lähtevät vanhemmat viettämään aikaansa ulos. Heti sen jälkeen astuukin kuvioihin itse Peter Pan sekä hänen ystävänsä Helinäkeiju, jotka etsivät Peterin kadonnutta varjoa Kultasten asunnosta. Varjon löydyttyä ei tämä ole totellakseen sitten lainkaan, ja siinä kaikessa kompuroinnissa herää Leena meteliin. Leena on aina uskonut Peter Paniin ja kertonut tästä satuja, joten on kyseinen tapahtuma tietenkin hänelle aivan unelmien toteutuminen. Pian kaikki lapset, Leena, Jukka ja Mikko, lähtevät Peter Panin kanssa käväisemään Mikä-Mikä Maassa hivenen sellainen toivo rinnassa, että saisi olla lapsi vielä kauemman ajan.

Haluan nyt kyllä jo heti alkuun tokaista, kuinka virkistävää ja nostalgista on nähdä pitkästä aikaa kunnon alkutekstit ja -musiikki disney elokuvassa! Voi että, eihän tässä pieneltä herkistelyltä tosiaankaan tullut vältyttyä. 

Elokuvan nimikkohahmo on tietenkin näin aikuisena helposti erilainen kuin lapsen silmin. Lapsena kyseistä hahmoa tuli ihailtua kovasti, isoimpana syynä lentokyky. Muistankin useasti toivoneeni, että osaisin myös lentää kuten Peter Pan! Nyt joudun kuitenkin myöntämään, että jonkinasteisen lapsellisuuden lisäksi on Peter jopa hieman välinpitämätön ja ymmärtämätön. Etenkin ärsyttävänä koen yhä kohtauksen, jossa merenneidot aikovat hukuttaa Leenan, ja Peter vain naureskelee vieressä väittäen sitä leikiksi. Toisaalta kun kyseessä on tietynlainen aikuistumisteema, voisi sen kääntää niin päin, että Peterin kuuluu ollakin Leenaa kohtaan luotaantyöntävä, jotta tämä olisi vihdoin halukas aikuistumaan. Peterin ystävä Helinäkeiju taas on hyvin häijy tapaus, mitä ei lapsena järin huomannutkaan.  Etenkin kun hänellä menee mustasukkaisuus erittäin yliampuvaksi touhuksi. 

Leena Kultanen on hyvin hyväsydäminen, ystävällinen ja ilmiselvästi monien muiden elokuvan tyttöjen tapaan ihastunut Peteriin. Hän on aluksi innostunut seikkailusta, mutta tarinan edetessä hän kyllästyy jatkuvaan mässäilyyn ja haluaa jo palata kotiin. Tuonkin seikan näin yllättäen aikuisena näkee uudenlaisessa valossa: Leena vihdoin ymmärtää, millaista iainen lapsuus olisi. On siis aika kasvaa aikuiseksi. Vaikka Leena vaikuttaa hieman tylsänpuoleiselta sen vuoksi, kuuluu se oikeastaan asiaan. Tylsiähän aikuiset ovat.

Leenalla on kaksi veljeä, Jukka ja Mikko, jotka ovat hyvin innokkaita uudesta seikkailusta. Jukka on melko nörtin oloinen ja ilmiselvästi faktoista kiinnostunut rillipää, ja Mikko taas on hyvin pienikokoinen ja suloinen poika, joka aina kanniskelee mukanaan pehmoleluaan. Perheeseen kuuluu myös koira nimeltä Nana, joka jää kuitenkin valitettavasti seikkailusta paitsi. 

Mikä-Mikä Maassa tutuiksi tulevat erityisesti Kapteeni Koukku, Simo sekä muut merirosvot. Kapteeni Koukkuhan on siis tietenkin elokuvan pahis, ja erittäin hauska sellainen! Jo lapsena tuli naurettua hänelle vedet silmillä, eikä tuo hassuttelu nytkään pettänyt. Koukku on aika lyhytpinnainen tapaus, joka ammuskelee helposti yhden miehistäänkin veteen. Hänen riesana pyöriskelee Tik Tak-krokotiili, joka on jo aiemmin nielaissut herätyskellonkin. Kyseinen otus pitää Koukkua varsin herkullisena namupalana, ja Koukku pelkää tätä kuollakseen. Simo taas on hieman jälkeenjäänyt kätyri, jota ei edes lapsena osannut millään tasolla pitää pahiksena. Moni voisi pitää Simoa liiankin typeränä, mutta minusta hahmo on vain loistava! Hänen tekemisiään on hauskaa seurata. 

Muita hahmoja ovat muun muassa kadonneet pojat, merenneidot sekä hyvin stereotyyppisinä esitetyt intiaanit. Intiaaneista keskeisimmiksi hahmoiksi nousevat vihainen Päällikkö ja hänen tyttärensä Tiikerililja. Lienee turhaa edes mainita, että myös Tiikerililja on ihastunut Peteriin. Toisin kuin Leena, hän itse asiassa pääsee antamaan pusun Peterille! Jostain syystä en tuota huomannut  muksuna lainkaan. Intiaanit ovat tietenkin saaneet jo aikoja sitten kohua siitä, kuinka stereotyyppisesti heidät on esitetty. Toisaalta kun miettii aikaa milloin elokuva on ilmestynyt, niin on ihan ymmärrettävää että sen ajan ennakkoluuloja yms klassikoista löytyy. Hieman samansuuntaisia syytöksiä on saanut myös esim. Dumbo variksistaan sekä Aristokatit ja Kaunotar ja Kulkuri siamilaisista kissoistaan.

Mikä-Mikä Maa on kiehtovasti luotu. Lapsena tuli aina tähysteltyä taivaalta tähteä, jossa tuo ihmeellinen satumaa sijaitsisi. Nyt tässä hieman syventyen asiaan alan pikkuhiljaa ymmärtää, mikä tässä elokuvassa niin mainiota on, että se aina lapsena upposi minuun. Keskeisenä teemanahan on nimenomaan lapsuus ja sen lyhytaikaisuus, ja Peter Pan esittää sellaista ideaalista kuvausta, että ei tarvitsisi koskaan kasvaa. Nyt yhä aikuisena tämä upposi minuun, tietenkin painavimpana syynä varmaan nostalgia. On tämän elokuvan teema silti sellainen, että nyt aikuisena alkaa jopa hieman kaipaamaan omaa lapsuuttaan. Lempikohtaukseni tästä elokuvasta on yhä se, jossa lapset lähtevät lentoon omasta kodistaan. Se johtuu varmaan siitä, että kyseinen kohtaus esitettiin usein Samu Sirkan Joulutervehdyksessä. 

Musiikki on hyvin onnistunutta ja etenkin Seuraa johtajaamme jää helposti päähän soimaan. Alkutekstien laulu Tuo tähti ihmeellinen ei koskaan petä, vaan saan siitä voimakkaat kylmikset ja pahimmillaan hieman herkistyn myös. Suosikiksi pitäisi varmaan näin äkkiseltään valita Kauas pois, on se niin ihanan nostalginen. Sitten on vielä keskeisimpinä lauluina intiaanien esittämä Miks hän on punainen ja Leenan esittämä Äitini mun. Intiaanien laulu tekee tavallaan pilaa heidän stereotyypittelystä, ja on mielestäni oikein hauska sellainen.

Peter Pan on oikein hyvin onnistunut seikkailuelokuva, jonka parissa viihtyy varmasti niin lapset kuin myös aikuiset. Mukaan on mahdutettu paljon huumoria ja jonkin verran jännitystäkin. Nimikkohahmo ei näin aikuisena keräile paljoa sympatioita puolelleen tylyhköllä käyttäytymisellään, mutta nostalgia antaa paljon anteeksi. Peter Pan onkin disney-klassikoiden joukosta minulle se nostalgisin, koska sitä tuli paljon pikkulapsena katsottua ja hehkutettua. Ja onhan tässä leffassa yksi disneyn parhaimmista pahiksista, jonka aikaansaama huumori jaksaa yhä naurattaa! Vuonna 2003 ilmestynyt live action -elokuva ei myöskään ole hullumpi, uskoisin sen parissa viihtyvän ainakin niiden jotka ovat lapsena tätä disneyn versiota paljon katselleet. Peter Panille on tehty myös jatko-osa Peter Pan ja paluu Mikä-Mikä-Maahan, joka on muistaakseni ihan kelvollinen vaikka ei todellakaan yllä samalle tasolle kuin tämä ensimmäinen leffa.

Pienenä shippasin aina Leenaa ja Peteriä. Harmi, ettei heistä tullut paria. :D

Elokuvan tiedot: www.imdb.com