LUPIN III
- CAGLIOSTRON LINNA
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Pääosissa: Yasuo Yamada, Eiko Masuyama, Kiyoshi Kobayashi, Makio Inoue, Gorô Naya, Sumi Shimamoto, Tarô Ishida
Genre: anime, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 40min
Lupin III - Cagliostron linna (Rupan Sansei: Kariosutoro no Shiro) on legendaarisen Hayao Miyazakin debyyttifilmi eli ensimmäinen pitkä animaatioelokuva. Se on siis ilmestynyt ennen kuin Studio Ghibliä oli edes vielä perustettu, vuonna 1979. Olen katsonutkin tämän leffan jo melko useaan otteeseen, siitä iso kiitos Netflixille. Kyseessä onkin aivan erilainen Miyazakin veistos, sillä se perustuu samannimiseen Monkey Punchin sarjakuvamangaan. Miyazakille tyypillisesti on hän tietenkin tehnyt elokuvasta aivan omannäköisensä tietyillä muutoksilla. Tämä Miyazakin debyyttiteos onkin aivan jotain hulvatonta ja pakkokatsottava kaikille kyseisen herran faneille tai animaation ystäville ylipäätään.
Päähenkilö Lupin sekä hänen apurinsa Jigen ryöstävät kasinosta sievoisen summan rahaa, kunnes selviääkin, että kyseessä on feikkisetelit. Lupin osaa jo heti aavistaa, missä tuota valheellista rahaa painetaan, ja niin he suuntavat kohti Cagliostron linnaa. Matkalla ehtii silti jo kaikkea tapahtua: sattumalta ohi kiitelee autolla karannut morsian, jota epäilyttävät tyypit jahtaavat. Lupin tietenkin innostuu asettumaan pelastajan rooliin, ja pian selviääkin, että kyseessä oli Cagliostron linnan prinsessa Clarisse. Clarisse yritti paeta Kreiviä, joka haluaa pakottaa hänet kanssaan naimisiin tietenkin vain ahneuden tähden. Niinpä Cagliostron linnan salaisuuden selvittämisen lisäksi Lupin ottaa haaviinsa pelastaa tukalassa tilanteessa oleva prinsessa.
Tämä elokuva on aivan tajuttoman hauska ja mahtava! On melko koomista, että tuli Miyazakin esikoisteos nähtyä vasta viimeisenä. Elokuvaa ei oikein edes voi hirveästi hänen muihin teoksiin verrata. Lähimmät vertauskuvat voisivat olla Porco Rosso sekä Laputa -linna taivaalla. Tässä elokuvassa on nimittäin samanlaista "fysiikan lakien rikkomista", mitä hivenen Porco Rossossa nähdään. Se ilmenee muun muassa suurina ja mahdottomina hyppyinä rakennusten katoilta toiselle. Pidin kyseisiä hyppyjä aluksi melko outoina, mutta kun tämän leffan omaksui sarjakuvaan perustuvana teoksena, ei se jotenkin enää häiritse. Myös huumori on melko samankaltaista sekä slapstickimäistä. Laputaan löytyy yhtäläisyyttä taas huikeasta seikkailuntunnusta, mitä tässä elokuvassa on. Silti Cagliostron linna on aivan erilainen elokuva niihin kahteen verrattuna. Tässä ei nimittäin niinkään ole mitään hirvittävän syvällistä puolta. Sitä ei toisaalta välttämättä tässä tarvitakaan, sillä kyseessä on enemmänkin komediantäyteinen seikkailu, jota katsoessa kuuluu nauraa hekotella sekä yksinkertaisesti nauttia kaikesta menosta.
Lupin on päähenkilönä mielestäni todella mahtavasti toteutettu. Hänestä oppii heti elokuvan alussa pitämään, sillä hän on todella hauska sekä sarkastinen, mutta ennen kaikkea yllättävän älykäs. Hänen monet koomiset lausahdukset eivät sitten vieläkään petä, vaan saavat minut nauramaan suu ammollaan. Onhan hän myös toki naistenmies sekä "hivenen" voro. Silti Lupin omaa hyvää sydäntäkin, sillä aarrejahdin lisäksi hän haluaa pelastaa neidon pulasta.
Vaikka tarina voisi aluksi vaikuttaa hyvin perinteiseltä, on se jotain paljon enemmän. Mitenkään ennalta-arvattava tämä ei siis ole. Muistelen ensimmäistä katselukertaani, kuinka kaikenlaisia yllättäviä tilanteita riitti. Huumorintajuisuuden lisäksi jonkinasteista synkkyyttäkin on mukana, sisältäen taistelu- ja ampumakohtauksia. Mitenkään ultraväkivaltainen ei tämä silti ole, kuten ei myöskään ohjaajan seuraava teos Tuulen laakson Nausicaä. Huoletta voisin suositella tätä kouluikäisille, jotka eivät toiminnantäyteisiä elokuvia kammoksu.
Elokuvasta voi huomata muutamia Miyazakille jo tuttuja elementtejä, esimerkiksi vahvat naishahmot, jota tässä tapauksessa Fujiko parhaiten edustaa olemalla ensin hiljainen palvelijatar, mutta jotain aivan muuta pinnan alta. Muita hahmotuttavuuksia ovat muun muassa Kreivi sekä etsivä Zenigata. Kreivi on hyvin julma ja sydämetön tyyppi, joka on saman asian perässä kuin Lupin. Zenigata taas on oikein hauska heppu, vaikkakin hyvin tiukkapipoinen sellainen. Lupin vedättää häntä ja monia muita nenästä niin monet kerrat, että en yhtään ihmettele, jos siinä jo kovastikin ärsyyntyy. Katsojana tietenkin vain nautin noiden vedätysten seuraamisesta. Zenigata tietenkin on aina ollut Lupinin perässä, eikä tunnu luovuttavan kunnes saa hänet kiinni. Silti nuo kaksi joutuvat tekemään väliaikaisen rauhansopimuksen tehdessään yhteistyötä, jotta he selviäisivät ehjin nahoin Kreivin johtamasta Cagliostron linnasta. Sitä kaikkea onkin hauskaa seurata.
Animaatiotyyli on uskomattoman kaunista ja laadukasta kun ottaa huomioon, kuinka vanha elokuva kyseessä on. Huomasin elokuvan olevan jopa aavistuksen väririkkaampi kuin myöhemmin ilmestynyt Tuulen laakson Nausicaä. Animointia käytetään niin moniin tarkoituksiin kekseliäin tavoin hyödyksi: esimerkiksi linnan ansat, jotka saattavat ensin näyttää tavallisilta lattioilta. Itse Cagliostron linna on hyvin erikoinen, johon saattaa yksi käytävä ilmestyä lisää yksinkertaisesti nappeja painamalla. Musiikki on todella kauniisti onnistunutta ja mieleenpainuvaa. Etenkin alkutekstien aikana kuultava soundtrack hivelee korvaa niin miellyttävällä tavalla.
Tällä elokuvalla on ollut yllättävän suuri vaikutus muun muassa animaatiostudio Disneylle, sillä se sai inspiraatiota tässä esiintyvästä kellotornikohtauksesta. Sen voikin huomata elokuvasta Mestarietsivä Basil hiiri, jossa tapahtuu vihoviimeinen taistelu Big Benissä ratasten seassa. Toinen disney-klassikko, joka otti tästä vaikutteita on Atlantis. Spoilereita: Sen lopussa tapahtuu samantyyppinen "veden alta paljastuu hukkunut kaupunki" -kohtaus kuin tässä. Kyseisen seikan on myöntänyt disneyn apulaisohjaaja Gary Trousdale.
Kaiken kaikkiaan Lupin III - Cagliostron linna on todellinen merkkiteos animen tai animaation saralla ylipäätänsä. Se on aivan tajuttoman upeasti onnistunut ja eheä juoneltaan, animaatiotyyliltään sekä hahmoiltaan ottaen vieläpä huomioon teoksen iän. Se kestää yllättävän monia katselukertoja, ja onnistuu naurattamaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos yksinkertaisesti haluaa mielenpiristystä ja naureskella vatsa kippuralla, on tämä oiva leffavalinta. Lupin on todella hauska ja varmaankin paras Miyazakin luoma miespäähenkilö (Porcon ohella) kaikessa sarkastisuudessaan ja veikeydessään. Elokuvassa riittää niin koomisia lausahduksia kuin myös jännittäviä tilanteita, eikä mielenkiinto minnekään muualle harhaile. Silti hengittävyyttä ja sydäntä ei ole unohdettu, kuten ei myöhemmissäkään Miyazakin teoksissa. Vaikka aivan Miyazakin täysosumien joukkoon en Cagliostron linnaa raaskisi laskea, tulee se visusti niiden perässä.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti