AYA JA NOITA
Ohjaus: Gorô Miyazaki
Pääosissa: Kokoro Hirasawa, Shinobu Terajima, Etsushi Toyokawa, Gaku Hamada, Sherina Munaf
Genre: anime, fantasia
Kesto: 1h 22min
Aya ja noita (Âya to Majo) on joulukuussa ilmestynyt Studio Ghiblin ja NHK:n tuottama elokuva. Se perustuu Diana Wynne Jonesin samannimiseen kirjaan. Ohjaajana toimi Hayao Miyazakin poika Gorô Miyazaki, joka tunnetaan elokuvista Maameren tarinat ja Kukkulan tyttö, sataman poika.
Aya ja noita on herättänyt paljon kohua ulkokuorensa vuoksi, sillä kyseessä on tosiaan ensimmäinen täysin 3D-animoitu Ghiblin leffa. Vaikka itsekin monen muun Ghibli-fanin tavoin pidän ehdottomasti 2D-animaatiosta enemmän, vaikutti elokuva mielestäni oikein mielenkiintoiselta tapaukselta trailerin perusteella. Minulla ei siis ollut juurikaan mitään sitä vastaan että luvassa on 3D-animaatio, vaan suhtauduin kyseiseen seikkaan avoimin mielin. Minkälainen elokuvakokemus sitten lopulta oli kyseessä?
Tarina sijoittuu 1990-luvun Englantiin, jossa eräs punahiuksinen noita jättää vauvaikäisen tyttärensä orpokodille vastaanotettavaksi. Tytön nimi on Aya, ja hän kasvaa orpokodissa tietämättä lainkaan, että hänen oikea äitinsä on noita. Hän on luonteeltaan aikalailla heti helposti pidettävä, sillä hän vaikuttaa mukavalla tavalla leikkisältä ja rohkealta. Hän viettää orpokodissa paljon aikaa erään ystävänsä kanssa, joka on häneen verrattuna päinvastainen luonteeltaan ollessaan aika arka. Eräänä päivänä orpokotiin saapuu eräs nainen ja mies, jotka adoptoivat Ayan. Aluksi tyttö on innoissaan että pääsisi vapaaksi, mutta joutuukin vastoin toiveitaan vangiksi uudessa kodissa. Hänen uusi "äitinsä", joka on todellisuudessa noita, haluaa tytöstä olevan vain työapua hänelle. Ayan on toteltava häntä, sillä muuten tätä rangaistaisiin. Miesasukas sen sijaan jää etäämmälle ja vaikuttaa omaavan mysteerisiä ja pelottavia voimia. Ayan ollessa jumissa seinien sisällä pitää hänen yksinkertaisesti yrittää pärjätä parhaansa mukaan...
Aya ja noita tempaisi minut heti alussa huoletta mukaansa. Tarinan edetessä mukaan mahtuu huumoria ja muutamia ihan jännittäviäkin hetkiä, miksi tylsää hetkeä ei tullut lainkaan vastaan. Nimikkohahmo itsessään on jo helposti pidettävä vekkulimainen hahmo, ja hänen tutustumista uusiin asioihin on mielenkiintoista seurata. Hän saa ystäväkseen talossa asuvan mustan kissan Thomasin, joka paljastaa osaavansa puhua. Aluksi minulla tuli vähän ikävällä tavalla mieleen Kikin lähettipalvelun Jiji-kissa, mutta onneksi tämä uusi kissahahmo ei ollut aivan samanlainen luonteeltaan. Naisnoita on aika vaikeasti pidettävä, kylmältä tuntuva hahmo, sillä hän on luonteeltaan hyvin itsekäs ja välinpitämätön Ayaa kohtaan. Taloudessa asustava mies nimeltä Mandrake ei myöskään aikaansaanut kovin positiivisia tuntemuksia. Hän jää aika etäiseksi hahmoksi, joka vaikuttaa helposti hermostuvan, jos asiat eivät suju hänen mielensä mukaan. Toisaalta kyseisten hahmojen tuntui olevan tarkoitus olla hieman etäämmälle jääviä, joten kyseinen seikka ei sen suuremmin päässyt haittaamaan.
Mutta vaikka lähtöasetelma lupailee mielenkiintoista tarinaa, niin sitä se ei harmillisesti onnistu täysin olemaan. Elokuvan juoni jää lopulta hyvin ohueksi, ja siitä tuntuu puuttuvan täysin se tietynlainen opetus tai pointti. Tunnelmastakin jää ikävästi puuttumaan Ghibli-henkeä ja lämminhenkisyyttä. Tavallaan leffan ääressä viihtyy ihan hyvin, mutta se ei yksinkertaisesti jätä mitään käteen. On omituista, että onnistuneen Kukkulan tyttö, sataman pojan jälkeen Gorô ei muka tämän parempaan pysty. Etenkin lopetus tapahtuu ihan yllättäen, jättäen kokonaisuuden hyvin keskeneräiseksi.
Ensimmäiseksi (ja toivottavasti myös viimeiseksi...) 3D-animoiduksi Ghibliksi Aya ja noita ei ole todellakaan näyttävä. Paljon kauniimpaa jälkeä on jo nykyaikana CGI-tyylillä saatu aikaan, eli hieman kyllä ihmetyttää, että ulkokuoren lopputulos on näin muovinen. Animaatiotyyli ei sinänsä pilannut omaa elokuvakokemustani, mutta voisi se kyllä huomattavasti kauniimpaa ja yksityiskohtaisempaa kuitenkin olla.
Aya ja noita on tavallaan ihan viihdyttävä Ghibli-uutukainen, mutta se ei tunnu kokonaiselta elokuvalta, vaan enemmänkin avausjaksolta johonkin animaatiosarjaan. Leffan keskeneräinen lopputulos hämmentää paljon, eikä voi kuin ihmetellä, että mikä tämän pointti oikein oli. Vaikka päähahmo toimi kokonaisuudessa ihan hyvin, niin itse tarina jää erittäin ohueksi ja mitäänsanomattomaksi. 3D-animaatiotyyli ei ole todellakaan parasta näkemääni tietokoneanimaatiota, ja etenkin nykypäivänä sitä odottaa parempaakin jälkeä näkevänsä. Aya ja noita on kyllä tähän mennessä Ghiblin huonoin elokuva, ja toivottavasti studio pysyttelee mieluummin käsinpiirretyssä tyylissä jatkossa. Gorôn aikaansaama lopputulos hämmentää paljon, sillä Kukkulan tyttö, sataman poika todisti miehen olevan kykenevä ohjaaja. Debyytti Maameren tarinat oli toki heikko suoritus, mutta sentään siinä on potentiaalia ja kiinnostavuutta. Samaa ei voi valitettavasti sanoa Aya ja noidasta...
Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com
Kuvat: www.wikipedia.com, www.slashfilm.com, www.otaquest.com, www.awn.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti