Arvostelu: Kikin lähettipalvelu ~ Majo no Takkyubin (1989)

KIKIN LÄHETTIPALVELU

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Pääosissa: Minami Takayama, Rei Sakuma, Kappei Yamaguchi ja Keiko Toda

Genre: animaatio, draama

Kesto: 1h43min

Ikäraja: S

Kikin lähettipalvelu (Majo no Takkyubin) on 29.7.1989 Japanissa ensi-iltansa saanut Studio Ghiblin elokuva, jonka on ohjannut Hayao Miyazaki. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 30.3.2007.

Nuori noitatyttö-Kiki on tullut siihen ikään, että on aika muuttaa vuodeksi omilleen ja etsiä oma erikoistaito. Noitatyttö lentelee luudallaan kohti tulevaisuuttaan seuranaan musta kissa Jiji sekä kaunista musiikkia soittava radio. Kiki löytää sattumalta aivan unelmien kaupungin, joka sijaitsee merenrannalla. Kaupunki onkin kieltämättä hyvin kaunis ja merentuoksu yltää katsojiinkin saakka, mutta siellä asuvat ihmiset vaikuttavat hieman ennakkoluuloisilta noitia kohtaan. Yösijan etsiminen on ensimmäinen tavoitetehtävä, toiseksi pitäisi saada töitäkin jotta pärjää taloudellisesti, uusia ystäviäkin olisi kiva saada ja vielä viimeiseksi pitäisi se oma erikoistaitokin keksiä. Kaikki tuo ei suju aivan kuin helppo nakki, kuten ei oikeassa elämässäkään.

Elokuvassa ei niinkään ole varsinaista juonta, vaan kyseessä on kirjaimellisesti tarina 13-vuotiaan tytön itsenäistymisestä. Se, kuinka Kiki suhtautuu muihin, ja kuinka muut kohtelevat häntä, toimii tavallaan yhtenä osaseikkana tuossa kaikessa. Aluksi Kiki vaikuttaa isolta pirteyspakkaukselta, mutta elokuvan puolivälin jälkeen hän kokee tietynlaisen "romahtamisen", ja voisi jopa sanoa, että hän lievästi masentuu. Kaikki lähtee siitä, että hän alkaa olla epävarma itsestään, mikä heijastuu Jijin ja hänen noitavoimiensa kautta. Mielestäni on upeaa, että Studio Ghibli tekee juuri esim. kyseisillä asioilla hahmoistaan hyvin ihmismäisiä ja helposti samaistuttavia. Kiki on hyvin uskottava ja erinomainen roolimalli juuri tuolla saralla. Kaikki ei voi olla koko ajan yhtä taikaa ja ruusuilla tanssimista, vaan myös niitä syviäkin alamäkiä elämään kuuluu.

Elokuva on Miyazakilta poikkeuksellisen maanläheinen ja rauhallinen, miksi se toimii kaikista parhaiten tietynlaisessa mielentilassa. Henkien kätkemän, Laputan tai Liikkuvan linnan nopeatempoisempaa ja jännittävää seikkailua on siis turha odottaa.

Kiki muuttaa väliaikaisesti asumaan hyvin ystävällisen leipurin Osonon luokse, ja päättää perustaa oman lähettipalvelun. Osonon mies on hyvin erikoinen tapaus, koska tämä ei puhu sanaakaan koko elokuvan aikana. Se onkin aika uskomatonta, sillä hahmo on silti erittäin toimiva ja jopa hauskakin. Kikin tärkein ystävä Jiji on hyvin sarkastinen tapaus, ja teettääkin aikalailla kaiken elokuvassa esiintyvän huumorin. Heti ensimmäisenä Kiki tapaa lentämisestä kiinnostuneen pojan nimeltä Tombo, eikä Kiki suhtaudu tähän aluksi kovin iloisella tavalla. Myöhemmin hahmojen välillä tuntuu silti olevan suurempiakin tunteita. Kiki tapaa myös syrjässä metsässä asuvan Ursulan, josta kehkeytyykin tärkeä tukipilari hänelle.

Kikin lähettipalvelu tarjoaa ehdottomasti yksiä parhaimpia soundtrackeja koko Ghiblin tuotannosta. Jos tekisin top 10 listauksen niistä, olisi A town with an ocean view (Umi no Mieru Machi) taatusti siellä. Myös On a clear day on täyttä herkkua. Hisaishin sävellysten lisäksi kuullaan Yumi Matsutoyan kappaleita: Rouge no Dengon ja Yasashisani Tsutsumareta Nara. Musiikki onkin itselleni se paras puoli tästä elokuvasta. Animaatiotyyli on myös niin kaunista, että silmiä hivelee. Elokuvassa esiintyvän kaupungin ulkonäkö on saanut vaikutteita mm. seuraavista kaupungeista: Tukholman vanhakaupunki, Visby, Lissabon, Pariisi, Napoli sekä San Francisco. Maisemat, kaupungin kadut sekä rakennukset paljastavatkin sen, ja ne ovat hyvin kauniisti animoituja. 

Elokuva käsittelee loppujen lopuksi hyvin läheisesti arkeen ja aikuistumiseen liittyviä asioita, ja Miyazaki onkin onnistunut tuomaan ne esille erittäin hyvin. Se tekee elokuvasta helposti sekä lapsille että aikuisille oikein nautittavan pakkauksen. Kikin lähettipalvelu on mielestäni sydäntä lämmittävimpiä animaatioita ikinä, ja se on yksinkertaisesti hyvin rentoa katseltavaa. Se ei ehkä saavuta sen suurempia "vau"-efektejä, mutta onnistuu olemaan oikein taattua laatua Studio Ghibliltä. Kiki on hyvin sympaattinen ja helposti samaistuttava hahmo, jonka arkisia tapahtumia seuraa oikein mielellään. 

Yasashisani Tsutsumareta Nara sanat suomeksi:

Kun olin pieni

Jumalat unelmani toteen täytti

Minulle näytti tieni

Kaikki toiveeni täytti

Ilomielin herään päivään uuteen

Katseen luon tulevaisuuteen

Vaikka siitä on aikaa

On ihmeissä yhä taikaa

Verhot avaan

Aurinko kajastuu metsään hohtavaan

Se mut lämmöllä täyttää

Ja näyttää

Kaiken heijastuvan silmistäin

Mulle viestittäin

Kun olin pieni

Jumalat unelmani toteen näytti

Läpi päivieni

Mut rakkaudella täytti

Sydämeen unohtanut oon tärkeän asian

Rakkaiden muistojen aarrerasian

Nyt rasian aukaisen

Mieleni muiston kaukaisen

Sateen jälkeen kukkameren nään

Gardenioiden tuoksu huumaa pään

Se mut lämmöllä täyttää

Kaiken heijastuvan silmistäin

Mulle viestittäin

Verhot avaan...

Faktoja:

• Vaikka Jiji-kissa onkin uros, ääninäyttelee häntä alkuperäisessä dubbauksessa nainen. Japanilaisessa kulttuurissa kissat esitetään naisäänisinä. (Susien kohdalla juttu on taas päinvastoin: ne esitetään miesäänisinä, minkä voikin huomata Prinsessa Mononokesta.)
• Spoilereita: Elokuvan loppupuolella Jiji ei enää puhu, koska he molemmat kasvoivat aikuisiksi, ei siis sen vuoksi, että Kiki menetti noitavoimansa. Alkuperäisessä kirjassa selitetään, että noitatyttö ja musta kissa kasvavat yhdessä ja siksi he "puhuvat" toisillensa. He kykenevät puhumaan keskenään läheisen ystävyyden vuoksi, eikä siis taian ansiosta. Jiji ei enää puhu leffan loppupuolella edes Kikin saatua voimansa takaisin, millä Miyazaki halusi näyttää, että Kiki on kasvanut eikä hän enää tarvitse "toista itseään". Disney kuitenkin muutti tämän seikan englanninkielisessä dubbauksessa niin, että Jiji puhuukin yhä lopussa.

Lähteet: fi.wikipedia.org, www.imdb.com