CHILDREN WHO CHASE LOST VOICES
Ohjaus: Makoto Shinkai
Pääosissa: Hisako Kanemoto, Miyu Irino, Kazuhiko Inoue, Junko Takeuchi
Genre: anime, seikkailu, draama
Kesto: 1h 56min
Children who chase lost voices on vuonna 2011 ilmestynyt Makoto Shinkain ohjaama anime-elokuva. Tänä vuonna se juuri sattumoisin täyttääkin 10 vuotta. Oma suhteeni Shinkaihin on seuraavanlainen: pidän miehen kahdesta viimeisimmästä leffasta Your namesta ja Weathering with yousta kovasti, mutta vanhemmat teokset eivät oikein ole iskeneet. Tai no, diggailin kyllä The Garden of wordsista yllättävän paljon, vaikka ihan isoa suosikkia siitä ei ole minulle muodostunut.
Katsoin Children who chase lost voicesin ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten, eikä se oikein vakuuttanut minua. En edes katsonut sitä yhteen putkeen loppuun asti, koska tylsistyin sen ääressä niin paljon sinä iltana ja painuin mieluummin unten maille. Valitettavasti tämä toinen katselukerta ei muuttanut fiiliksiäni leffaa kohtaan juuri ollenkaan, vaan se on juuri niin keskinkertainen kuin muistin.
Tarinan päähenkilönä toimii kyläkoulua käyvä tyttö Asuna. Hän kuuntelee salaperäisiä ääniä radiovastaanottimellaan, jonka edesmennyt isänsä hänelle jätti. Outo karhun kaltainen otus aiheuttaa vaaraa kylässä ja aikookin käydä Asunan kimppuun, mutta hänet pelastaa poika nimeltä Shun, joka on kotoisin toisesta maasta Agarthasta. Asunaa odottaa seikkailu, johon hänen kyläkoulunsa opettaja Morisaki myös tempautuu mukaan. Morisakin tavoitteena on nimittäin tuoda vaimonsa kuolleista, ja Asunallakin vaikuttaisi olevan kenties halua herättää joku kuolleista.
Elokuvan aloitus on vahva, mutta valitettavasti melko tasainen alamäki ja tarinan tasapaksuus alkaa loistamaan läpi varsinaisen seikkailun alkaessa. Asuna vaikuttaa aluksi ihan mielenkiintoiselta hahmolta, mutta muuttuu tarinan edetessä tylsäksi. Myöskään Morisaki ei juurikaan vakuuta minua, vaan jää etäiseksi Asunan tavoin. Shun tuo alussa mukavaa maustetta mukaan, mutta menehtyykin jo ihan pian. Hänet tavallaan korvaakin eräs toinen hahmo, hänen kaksoisveljensä Shin, joka jää myös hyvin etäiseksi hahmoksi.
Children who chase lost voices vaikuttaisi haluavan olla kunnon seikkailuelokuva jossa olisi draamaa ja tunnetta, mutta valitettavasti se ei oikein onnistu siinä. Siitä puuttuu kaikki ainekset, mikä tekee seikkailusta kunnollisen: jännitystä, mielenkiintoisia hahmoja sekä koukuttava juoni. Leffan rytmitys ontuu aika pahasti, ja sen juonikin jää lopulta hahmojen tavoin hyvin ohueksi. Elokuva ei siis lopulta oikein herätä tunteita suuntaan tai toiseen, ja se onnistuu pitkässä kestossaan lähinnä puuduttamaan katsojaansa.
Elokuvasta voi aistia, että se on ottanut vaikutteita Ghiblin leffoista ja yrittää epätoivoisesti tavoitella niiden henkeä. Mieleen tulee helposti ainakin Laputa -linna taivaalla sekä Maameren tarinat, joista jälkimmäinen tosin ei mikään pilviä hipova saavutus ole. Asunan sidekickinä näkyvä kissa Mimi taas tuo mieleen hyvin vahvasti Tuulen laakson Nausicaän kettuorava Teton. Vertailulta Ghiblin laadukkaisiin filmeihin on mahdotonta välttyä, mutta ihan ilman sitä vertailuakin elokuva ei kovin kummoinen ole.
Animaatiotyyli on ihan perus Shinkai-laatua, joskaan ei tietty yllä samalle visuaaliselle tasolle kuin miehen uudemmat työt.
Children who chase lost voices on hyvin keskinkertainen elokuva, ja kolmatta kertaa tulen sitä tuskin katsomaan. Elokuvan juoni on lopulta erittäin tasapaksu, sekava ja ohut vailla minkäänlaista koukkua, mielenkiintoista alkua lukuunottamatta. Hahmot eivät myöskään vakuuta vaan jäävät hyvin tylsiksi ja ohuiksi eivätkä kanna tarinaa kovin hyvin. Muutenkin leffan katseleminen on erittäin puuduttavaa ja jättää kylmäksi. Onneksi Shinkai on myöhemmin ohjaajana kehittynyt, ja hänen kaksi viimeisintä elokuvaa ovatkin minun kirjoissani ne onnistuneimmat.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.imdb.com, www.pinterest.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti