Arvostelu: Räyhä-Ralf ~ Wreck-It Ralph (2012)

RÄYHÄ-RALF

Ohjaus: Rich Moore
Pääosissa: John C. Reilly, Sarah Silverman, Jack McBrayer ja Jane Lynch
Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h41min
Ikäraja: 7

"I don't wanna be the bad guy anymore."

Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph) on Disneyn 51. klassikkoelokuva. Se sai Suomessa ensi-iltansa 15.2.2013. Elokuvalle on tehty myös jatko-osa nimeltä Räyhä-Ralf valloittaa internetin (Ralph breaks the internet), mutta sitä minun ei ole tullut katsottua ainakaan toistaiseksi.

Elokuva sijoittuu pelien maailmaan, jossa päähenkilö Räyhä-Ralf on pahiksen roolissa pelissä nimeltä Fix-It Felix Jr. Ralfin tehtävänä on murskata rakennukset valtavilla käsillään, ja Fixari-Felix, pelin sankari, korjaa kaiken entiselleen. Loppuhuipennukseksi Ralf heitetään aina rakennuksen katolta alas maahan, loppu hyvin kaikki hyvin. Ralf on kuitenkin kyllästynyt olemaan pahis, koska sen seurauksena hän jää kaikesta hyvästä paitsi. Hän joutuu asumaan kaatopaikalla ilman ystäviä, kun kaikki muut pelin hahmot asustavat isossa talossa. He jopa viettävät pelin 30-vuotispäivää ilman Ralfia. Eräänä päivänä Ralf keksii, että hänen pitäisi vain todistaa muille, että tämä ansaitsee tulla huomioiduksi. Hän lähtee toisen, toiminnallisemman pelin sisään voittaakseen mitalin, mutta mutkien kasvaessa matkalla hän päätyykin Sugar rush-nimiseen pikkulasten peliin. Siellä hän tapaa Nelli Karamellin, joka ilkikurisesti vie häneltä juuri ansaitun mitalin omia tarpeitaan varten. Pian selviää, että Nelli onkin hyvin syrjitty omassa pelissään. Muut lapset kiusaavat häntä, ja jopa paikan "pomo", Karkkikunkku, on sitä mieltä, että Nelli ei edes kuuluisi kyseiseen paikkaan. Pelissä on ideana kilpailla karamelliautoilla, ja voittaja on ensimmäisenä maaliviivan ohittava. Syy Nellin ilkeilyille onkin siis ihan hyvin perusteltua, ja saadakseen mitalin takaisin Ralf päättää auttaa häntä. Päästäkseen kilpailuihin mukaan Nellin on rakennettava oma auto sekä voitettava peli. Niinpä he yhdessä käyvät toimeen, mutta Karkkimaan kuningas ei ole tästä kovin iloissaan. Pian alkaakin selvitä, että Sugar rushissa on selvästi jotain hämärää tekeillä.

Räyhä-Ralfin hahmot ovat mielestäni oikein hyvin onnistuneita tapauksia. Itse Ralf on selvästi yllättävän herkkä sekä muista välittävä heppu, joka tosiaankaan ei ansaitse muilta vastaanottamaansa laiminlyöntiä. Nelli on aluksi hieman ärsyttävä tapaus, mutta hänen tarinansa avautuessa tätä käy hyvin sääliksi. Lapset tietysti ovat mitä ovat, kuten Ralf itsekin sanoo. Loppujen lopuksi tuolla kaksikolla onkin yllättävän paljon yhteistä, kun sitä miettii. Molemmat ovat syrjittyjä omassa pelissään, ja haluaisivat enemmän huomiota. Nellin tapaus on tietysti vielä traagisempi, etenkin pelin historian valjetessa katsojalle. Muita keskeisiä hahmoja ovat Karkkimaan kuningas, Fixari-Felix sekä kersantti Calhoun. Karkkimaan kuningas, kuten aiemmin jo totesinkin, on Nelliä syrjivä pelinsä pomo. Kingi vaikuttaa ensin hieman hauskan ja pahaa enteilevän sekoitukselta, mutta varsinkin aikuiselle katsojalle välittyy heti se tunne, että ahaa, tuo onkin se elokuvan oikea pahis. Ennalta-arvattavuus on siis heti aistittavissa, mutta onneksi ihan kaikkea ei tuosta karkkihepusta heti paljasteta. Fixari-Felix on oikein seurallinen toveri, joka lähtee Ralfia etsimään tämän kadotessa heidän pelistään. Matkallaan hän tapaa kersantti Calhounin, ja rakastuu tähän ensisilmäykseltä. Parivaljakosta muodostuukin leffan eniten huumoria tuottava osuus, ja minuun se ainakin tepsi erittäin hyvin. 

Animaatiotyyliltään elokuva on loppupeleissä jopa hieman erilainen verrattaessa muihin Disneyn 3D/CGI animoituihin klassikoihin. Itse taisin tuosta syystä ensisilmäykseltä luullakin kyseessä olevan Pixarin elokuva, mutta hupsis, tulikin erehdyttyä. Disneyn klassikoksi Räyhä-Ralf on mukavan silmäänpistävä teos uusilla ideoillaan. Toki "paha vastaan hyvä" -kaava tässäkin toistuu, kuten aina, mutta jokin tässä vain veti puoleensa. Luulisin, että suurin syy siihen on ehdottomasti hyvin luodut hahmot sekä rikas huumorintaju. Lisäksi leffa osaa olla koskettavakin parissa kohtauksessa. Ja vaikka elokuvan pahis on liiankin ennalta-arvattavissa, itselleni loppuhuipennuksessa paljastetut asiat tulivat melko täydellisinä yllätyksinä. 

Ääninäyttely (siis alkuperäinen) on hyvin onnistunutta, eikä siitä ole juurikaan mitään moitittavaa. Suomenkielisestä dubbauksesta en valitettavasti osaa sanoa yhtikäs mitään, koska olen katsonut elokuvan vain alkuperäisillä äänillä. Elokuva ei poikkeuksellisesti olekaan musikaali, vaan sisältää taustamusiikkia aina välillä. Oma suosikki musiikkiosuuteni on Rihannan tähdittämä Shut up and drive, jonka aikana Nelli harjoittelee uudella autollaan kilpailua varten. 

Räyhä-Ralf on aivan loistava elokuva! Se on hyvin huumorintajuinen sekä hieman lämpöä ympärilleen levittävä tuotos. Minulla oli aluksi omat ennakkoluuloni sitä kohtaan, mutta yllätyksekseni elokuva päätyi jopa yhdeksi parhaaksi, joita olen Disneyltä nähnyt. Vaikka elokuvassa on selvää ennalta-arvattavuutta, onnistuu se olemaan oikein taattua laatua, joka viihdyttää aivan varmasti niin lapsia kuin aikuisiakin. 

Lähteet: fi.wikipedia.org, en.wikipedia.org