maanantai 13. huhtikuuta 2020

Arvostelu: Perfect blue ~ Pâfekuto Burû (1997)

PERFECT BLUE


Ohjaus: Satoshi Kon
Pääosissa: Junko Iwao, Rica matsumoto, Shiho Niiyama, Masaaki Okura, Shinpachi Tsuji ja Emiko Furukawa
Genre: anime, psykologinen, trilleri, kauhu
Kesto: 1h 21min
Ikäraja: 16


Perfect Blue (Pâfekuto Burû) on vuonna 1997 ilmestynyt elokuva, jonka on ohjannut Satoshi Kon. Kyseinen herra on aikamoinen poikkeus anime-alalla. Hänen elokuvansa eivät ole mitään koko perheen animaatioita, vaan puhtaasti aikuiselle väestölle suunnattuja. 

Perfect Blue ei ole ainoastaan todellinen merkkipaalu animen saralla, vaan sillä on ollut yllättävän suuri vaikutus myös Hollywoodin tuotantoon. Elokuvantekijä Darren Aronofsky on itse myöntänyt, että hänen elokuvansa Black Swanin (2010) sekä Konin Perfect Bluen välillä on samankaltaisuuksia. Tiedon etsiminen siitä on melko hankalaa, mutta esimerkiksi Youtubesta ja googlettelemalla jotain tietoa asiasta löytyy (linkit alhaalla). Tarkemmin sanottuna Aronofsky ei "varastanut" Konin animesta kohtauksia, koska hän osti Perfect Bluen filmatisointioikeudet (tehdäkseen remake-kohtauksen elokuvaansa Unelmien sielunmessu). On siis selvää, että Black Swan on ottanut paljon vaikutteita Konin animesta. Se ei ehkä ole aivan kohtaus-kohtaukselta-kopio, mutta yhtäläisyyksiä on runsaasti. 

Mutta sitten itse arvosteluun...


Päähenkilönä seurataan Mima Kirigoea, joka päättää jättää nykyisen pop-idoli uransa "Cham!"-yhtyeessä taakseen. Hän alkaa luomaan itsellensä näyttelijän uraa, mutta tietyt fanit eivät ole hänen uravaihdokseensa tyytyväisiä. Pian Mima löytää epäilyksiä herättävän faninettisivun, jota ylläpitää joku hänen omalla nimellään. Eräs stalkkerikin vähän väliä nähdään tuijottelevan hänen peräänsä. Mima itsekin alkaa pikkuhiljaa epäröimään uutta alaansa, jossa tämä tekee omalle identiteetilleen rajuja muutoksia. Hänen agenttinsa Rumi-Chan suhtautuu myös hieman vastahakoisesti kyseisiin muutoksiin, ja hän on huolissaan Mimasta. Pian kaikki show meneekin vähitellen sekavaksi ja ahdistavaksi, eikä Mima enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei.


Hahmot avautuivat ehdottomasti paremmin uusintakatselulla, kun tiesi jo, mitä on tulossa. Näin heidän päänsä sisälle pääsi edes jonkin verran paremmin. Mima itse alkaa selvästi olemaan huolissaan omasta identiteetistään kyseenalaistaen, onko hän enää todellinen oma itsensä. Muita hahmoja en viitsi ruveta availemaan, sillä siitä seuraisi vain spoilereiden vyöry. Elokuva on ehdottomasti niitä, jossa kaikkea ei kerrota katsojalle suoraan, ja siksi myös hahmot pitäisi tulkita melko analysoivasti. Hahmoista selkeästi eniten keskitytään päähenkilöön, mutta sivuhahmoilla on juonen ja illuusioiden kannalta oma merkityksensä. 

Illuusiot ovatkin se suurin aivoja raksuttava osuus tässä. Aluksi sitä luulee olevansa niin hollilla tarinasta, mutta viimeistään puolen välin jälkeen homma käy aikamoista pakan sekoitusta. Erityisesti siinä elokuva menee erikoiseksi, että todellisuus ja harha sekoittuvat Miman näytellessä elokuvaa varten. Siinä saa katsojana pohdiskella päänsä puhki, kuinka asiat todellisuudessa ovat. Onko kaikki vain harhaa, vai onko Mima tai kenties joku muu psykologisesti sairas? Siinä Perfect Blue onnistuukin niin hämmästyttävän hyvin ja nokkelasti. Se on hyvin syvällinen ja monikerroksinen sekoitus identiteetin löytämistä ja psykologista illuusiota, miksi se ei ole vain perinteinen trilleri/kauhu-elokuva. 


Elokuvan animaatiotyyli on Satoshi Konilla hyvin omalaatuista, eikä siitä ole mitään moitittavaa. Animointia hyödynnettin juuri hyvin kikkailemaan värien vaihtelujen kanssa sekä tekemällä tietyistä hahmoista jopa kuvottavuuteen asti creepyn näköisiä. Olen huomannut, että Konin animeissa hahmojen huuliin sekä silmäripsiin on oikeasti panostettu, mitä en ole kovin usein japanilaisissa animaatioissa nähnyt. Se tekeekin Konin elokuvien hahmoista hyvin realistisen näköisiä. Värien vaihtelu oli myös hyvin mielenkiintoinen seikka. Punainen vaikuttaisi jotenkin kuvastavan pelkoa tai ahdistuneisuutta, kun taas sitten sininen kenties turvaa ja täydellisyyttä (kuten elokuvan nimikin oivallisesti toteaa). Elokuvan musiikki on myös hyvin loppuun asti hiottua. Se luo etenkin niissä tietyissä kohtauksissa juuri sen ahdistavan ja karmivan tunnelman, että aivan kylmät väreet hiipi selkää pitkin. Etenkin Virtual Mima tulee varmasti olemaan minulle, kuten myös monille, se ääniraita, joka pahimmassa tapauksessa jää päähän kaikumaan. 

Järkyttävä, tunteisiin vetoava, animaatiota parhaimmillaan ja täynnä monia merkityksellisiä yksityiskohtia - Perfect Blue on sanoinkuvaamattoman hieno ja nerokas mestariteos. Jokaisella katselukerralla se onnistuu yhä menemään voimakkaasti ihon alle, ja katsojana löytää aina jotain uutta, mitä ei edellisellä kerralla huomannut tai pitänyt kovin merkityksellisenä. Tunnelma on suorastaan ahdistavan vangitseva ja kaikki hahmot ovat kompleksisia. Kaikki ei ole välttämättä sitä, miltä päällisin puolin näyttää. Ratkaisu piilee syvällä monen kerroksen alla. Satoshi Kon on hyvinkin saattanut luoda kaikista vaikuttavimman emotionaalisen tripin, jonka katsoja pääsee tässä päähenkilön psyyken puolella kokemaan.









Elokuvan tiedot: www.wikipedia.com, www.imdb.com
Yhtäläisyystiedot Perfect bluen ja Black Swanin välillä: https://www.flixist.com/monday-movie-trivia-aronofsky-bought-perfect-blue-rights/, https://www.imdb.com/title/tt0156887/trivia?ref_=tt_trv_trv

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti