Arvostelu: Porco Rosso ~ Kurenai no Buta (1992)

PORCO ROSSO

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Pääosissa: Tokiko Kato, Shûichirô Moriyama, Akemi Okamura ja Akio Ôtsuka

Genre: animaatio, draama, komedia, romanttinen

Kesto: 1h42min

Ikäraja: 7

Porco Rosso (Kurenai no Buta) on Hayao Miyazakin ohjaama anime-elokuva, jonka on tuottanut Studio Ghibli. Japanissa sen ensi-ilta oli 18.7.1992, Suomeen se saapui vuonna 2008. Elokuva tuntuu olevan hyvinkin henkilökohtainen tuotos Miyazakilta, koska sen yhtenä keskeisenä aiheena on lentäminen. Lentäminen ja lentokoneet ovat aina kiehtoneet herra Miyazakia, ja vielä enemmän sen voi huomata hänen viimeisimmästä elokuvastaan Tuuli nousee.

Eletään ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa Italiassa vuonna 1929. Porco Rosso (suom. Punainen sika), oikealta nimeltään Marco Pagot, on palkkionmetsästäjänä toimiva sotasankari. Hänen kasvonsa ovat tuntemattomasta syystä saaneet sian ulkomuodon, mistä johtuukin hänen "sikamainen" nimensä. Hän jahtailee häiriköiviä ilmarosvoja komealla punaisella lentokoneellaan Adrianmerellä. Illan tullen vesitasolentäjät kokoontuvat hotelli Adrianoon kuuntelemaan kauniin neiti Ginan lauluja baarin puolelle. Myöhemmin ongelmia alkaa tuottamaan ilmarosvojen kanssa liittoutunut jenkki nimeltä Curtis, joka ampuu Porcon koneineen ilmasta alas. Porco matkaa Milanon korjaamoon, jossa tämä tapaa mekaanikkotytön nimeltä Fio. 

Elokuvassa vallitsee hyvin kepeä ja jopa aavistuksen lapsenmielistä kosketusta saanut tunnelma. Elokuvan keskeiset teemat ja hahmot antavat silti heti ymmärtää, että kyseessä on selvästi enemmän aikuisille suunnattu kypsä tarina. Jos pitäisi nimetä se yksi Studio Ghiblin leffa, jossa rakastan aivan jokaikistä hahmoa, on se ehdottomasti tämä. 

Porco itse on hieman läpeensä tympääntynyt ihmiskuntaan ja pitää sitä aivan mätänä. Hän on ensimmäisestä maailmansodasta selvinnyt kapteeni. Hän kokee syyllisyyttä siitä, että ei voinut pelastaa yksikkönsä jäseniä viholliskoneen kynsistä. Kasvojen ulkomuodonmuutoksen syytä ei sen kummemmin selitellä, mikä onkin vain erittäin hyvä ratkaisu Miyazakilta. Hänen tapansa kertoa asiat epäsuorasti visuaalisuuden ja dialogien kautta antaa mietittävää ja pureskeltavaa katsojalle sen sijaan, että kaikki tarjottaisiin katsojalle suoraan käteen. Erinäiset syyt kasvojen kiroukseen avautuvat useamman katselukerran jälkeen. Niitä ovat mielestäni mahdollisesti syyllisyydentunne sekä halu eristäytyä muista ihmisistä.

Porcon läheisin ja nuoruudesta asti ystävänä pysynyt Gina on vesitasolentäjien katseita keräilevä kaunis neitokainen, joka on ollut kolmesti naimisissa ja kolmesti myös jäänyt leskeksi. Porcon ja Ginan välillä tuntuu olevan syvempiäkin tunteita, vaikka ainakaan Porco ei taida tätä asiaa kovin aikaisin itse tiedostaa. Fio on Milanon korjaamossa työskentelevä nuori mekaanikko, joka auttaa Porcon koneen korjaamisessa. Fio antaa iloisella elämänasenteellaan Porcolle toivoa siitä ajatuksesta, että ihmiskunta ei ole aivan niin alamäessä kuin tämä luulee. Ilmarosvot ovat samaan aikaan sekä karskia että hieman pöhköä porukkaa. Curtis on Amerikasta kotoisin oleva kiusankappale, joka on myös aikamoinen naistenmies. Vaikka Curtis koituukin pääosin harmiksi Porcolle, ei hänestäkään voi millään olla pitämättä. 

Porco Rosso on mielestäni hyvin silmiinpistävä teos Studio Ghibliltä siinä mielessä, että se ei ole sidottuna vain yhteen pääaiheeseen. Se on samaan aikaan vaikka mitä: hauska, hullunkurinen, kypsä, vakavastiotettava sekä romanttinen. Uudelleenkatsottuna huomasin elokuvan olevan jopa yllättävän syvällinen ja koskettava. Kohtaus, jossa Porco kertoo Fiolle tarinan liittyen sotakokemuksiinsa, on hyvin koskettava ja haikea. Se on mielestäni uskomatonta tällaisessa kokonaisuudessa. En voi muuta kuin kehua Miyazakia siitä. 

Animaatiotyyliltään elokuva kuuluu Studio Ghiblin kauneimpiin teoksiin. Sijoittaisin sen sinne ihan kärkeen Liikkuvan linnan sekä Henkien kätkemän kanssa. Ja Hisaishin musiikki kukoistaa kaikessa kauneudessaan jälleen, ja sopii aivan tajuttoman hyvin tähän italialaiseen teemaan. The bygone days on ajaton ja erittäin kaunis sävellys, joka saa unelmoimaan italialaisesta maisemasta ja Adrianmerestä. Tokiko Katon tuottama lopputunnari on myös hyvin mieleenpainuva kappale sanoituksineen, jota kannattaa jäädä lopputekstien ilmaantuessa kuuntelemaan. 

Porco Rossoa ei taida vaivata mikään muu seikka kuin se, että se tuntuu loppuvan hieman kuin seinään. Itseäni kyseinen asia vaivasi aivan suunnattomasti ensimmäisellä katselukerralla. Vieläkin toivon, että elokuva vain jatkuisi, koska se on niin hyvä. Periaatteessa elokuvalla on sekä visuaalinen että dialogin kautta pääteltävä lopetus: Fion sanoista pystyy hyvinkin päättelemään, mitä Porcolle tapahtui. Hyvin tutunnäköinen punainen lentokone nähdään tietyssä paikassa, mikä taas paljastaa, mihin suuntaan elokuva romanttiselta puoleltaan päättyi. 

Elokuva on ehdottomasti laatuanimaatioiden huippuluokkaa, ja omalla kohdallani se on kasvanut jokaisen katselukerran myötä aina vain paremmaksi. Vaikka aluksi lopetus tuotti suurenkin pettymyksen, olen oppinut bongaamaan siitä vihjeitä ja tullut siihen tulokseen, että elokuvalla on vain melko epäsuora lopetus. Hahmot ovat hyvin rakastettavia, ja elokuvasta jää aina aivan mahtava fiilis. Kyseessä on ehdottomasti suurella lämmöllä ja rakkaudella tehty teos, josta ei voi olla pitämättä. 

Loppulaulun Toki ni wa sanat suomeksi:

Toisinaan muistot saavat sen aikaan

Vievät kyläkauppaan ja entisaikaan

Hevoskastanjat ikkunan peitti

Riitti kun kupin kahvia päivässä keitti

Juosten suin päin huomista vastaan

Sydämessä suuria toiveita ainoastaan

Puhalsi kuumat tuulet epävarmuuden

Innolla otimme vastaan päivän uuden

Se oli silloin se

Ei kulkurilla aatos kotiin lennä

Ei kellään paikkaa minne mennä

Vailla rahaa, elämän tarkoitusta

Köyhä, vaan ei mieli musta

Yöllä pieneen majapaikkaan varovasti

Valvottiin ja meluttiin aamuun asti

Jokainen päivä hirmumyrskyn lailla

Juostiin täysillä mieltä vailla

Se oli silloin se

Jäljellä vain valokuva rakas

Siinä kuvassa olet parrakas

En muista enää ajankohtaa

Eivät tiemme enää kohtaa

Mutta ei turha lie tämä elon tie

Vaikka vuodet vierii, ystävät vie

Yritän tarttua täyttymättömään unelmaan

Sen perässä juoksen aina vaan

Jossakin

Faktoja:

• Porcon piilopaikka sai inspiraatiota Stiniva beachista, joka on oikea ranta Vis islandilla Kroatiassa.
• Unten ja hulluuden valtakunta -dokumentissa Miyazaki kutsui elokuvaa typeräksi/hölmöksi. Kun häneltä kysyttiin miksi, hän vastasi että oli hölmöä tehdä aikuisten elokuva lapsille. (Tästä minä henkilökohtaisesti olen eri mieltä, sillä Porco Rosso on kyllä ihan aikuisten elokuva aikuisille!)
• Elokuvasta suunniteltiin aluksi 30-45 minuutin pituista lyhytelokuvaa, mutta lopulta Miyazaki kuitenkin teki siitä täyspitkän elokuvan.
• Vuonna 2011 Miyazaki sanoi haluavansa tehdä elokuvalle jatko-osan, jos hänen Ponyon jälkeen ohjaamansa elokuvat menestyisivät hyvin. Yhä asia on siis auki, eikä ole varmaa, toteutuuko kyseinen jatko-osa koskaan. Ghibli on ilmoittanutkin, että jatko-osa ei ole heidän ajankohtaisimpia suunnitelmiaan.

Lähteet: www.wikipedia.com, www.imdb.com