EILISEN KUISKAUS
Ohjaus: Isao Takahata
Pääosissa: Miki Imai, Yôko Honna ja Toshirô Yanagiba
Genre: animaatio, draama
Kesto: 1h59min
Ikäraja: 12
27-vuotias Taeko matkustaa maalle kauas Tokion liikenteen hälinästä, ja alkaa samalla muistelemaan viidesluokkalaista itseään. Nuorena hän kaipasi aina maaseudulle, ja siellä hän nyt aikuisenakin tuntuu olevan iloisimmillaan. Hänet noutaa juna-asemalta Toshio-niminen mies, joka on sukua maaseudulla asuville Taekon ystäville. Maaseudulla Taeko auttelee muita peltotöissä ja tutustuu Toshioon, ja ennen kuin hän huomaakaan, he tulevat yllättävän hyvin toimeen keskenään.
Nykyisyyden ja menneisyyden välillä matkataan, ja se tapahtuu hyvin selkeästi ja tasaisesti. 10-vuotias Taeko on hyvin eloisa ja herkkä, ja on läsnä kuin kummitellakseen aikuiselle itselleen, tekeekö tämä oikeita valintoja ja elääkö tämä juuri sellaista elämää, jota haluaa. Ensi-ihastuksen muisteleminen kutittaa vatsanpohjaa, ja eksoottisen hedelmän maistaminen ensimmäistä kertaa on jotain aivan suurta nuorelle Taekolle. Murrosikään kasvaminen tyttönä kuvastetaan myös keskeisenä aiheena. Pojat kiusoittelevat tyttöjä kurkkimalla hameiden alle, ja tytöt taas yrittävät puolustaa itseään, ettei uusissa, aikuistumiseen liittyvissä asioissa ole mitään hävettävää. Unelmia myös mahtuu nuoren Taekon elämään, ja niiden särkyminen kuvataan hauraalla tavalla.
Isao Takahata on kyllä saanut aikaan jotain hyvin mestarillista jälkeä tämän elokuvan kanssa. Ensinnäkin Taeko on Ghibliltä tai animaatioelokuvista ylipäätään poikkeuksellisen syvällinen ja aikuisille helposti samaistuttava hahmo. Hänen muistonsa ja nykyminän mietiskely tarjoavat katsojalle suunnattoman paljon itsereflektion ja pohdiskelun aihetta. Myös tunteita Eilisen kuiskaus onnistuu katsojassa herättämään aivan laidasta laitaan, ja viimeistään loppuratkaisun aikana saan ainakin itse pyyhkiä silmäkulmiani. Kyseessä on mielestäni ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista ikinä, miksi onkin harmi, että se tuntuu olevan Ghiblin joukossa aika sivuun jäänyt helmi. (Toisaalta eräänä hyvin mielenkiintoisena seikkana se, että Eilisen kuiskaus on Tulikärpästen haudan ja Prinsessa Kaguyan tarun (jotka ovat kaikki Takahatan teoksia) lisäksi ainoa Ghibli-elokuva, joka on saanut Rotten tomatoes-sivustolla kriitikoilta täydet 100%.)
Eilisen kuiskaus on vahvasti "slice of life"-elokuva, ja samalla se on kenties Tulikärpästen haudan ohella Ghiblin realistisin teos. Rytmi on poikkeuksellisen hidas, mutta siitä huolimatta paljon tapahtuu, ja nostalginen sekä melankolinen tunnelma imaisee voimakkaasti mukaansa. Jos "slice of life"- taikka "nostalgiset elokuvat"-genre ei kiinnosta, ei tämä elokuva välttämättä toimi halutulla tavalla. Mutta jos haluaa sukellella menneisyyteen ja pohdiskella nykyistä itseään, saattaa tämä elokuva hyvinkin iskeä. Minuun se on tehnyt ja yhä tekee pysyvän vaikutuksen, koska pystyn samaistumaan sen päähenkilöön niin erinomaisesti. Tarina on hyvin syvällinen, loppuun asti hiottu ja keskittyy koko ajan olennaiseen. Toki lapsuuden muistojen lisäksi tarjolla on jonkin verran ympäristöteemaa maaseutuun liittyvien seikkojen ansiosta, mutta nekin jollain tapaa onnistuvat aina aidosti kiinnostamaan minua.
Animaatiotyyli on hyvin kaunista. Menneisyys on kuvattu pastelliväreillä ja ei niin yksityiskohtaisesti, mikä erottaa sen selkeästi nykypäivän realistisemmasta kuvaustyylistä. Kun itsekin muistelemme asioita ja tapahtumia, tuskin paikkojen yksityiskohdat ovat mieleen painuneet. Menneisyyden kuvaustyyli on tuolla saralla hyvin nerokkaasti mietitty. Herkkä tunnusmusiikki nostattaa ihokarvat pystyyn, ja toimii juuri erinomaisena soundtrackinä hiljaiselle ja hidastempoiselle, muistoja tulvivalle animaatiolle.
Eilisen kuiskaus on hyvin koskettava ja kaunis aikuisten anime-elokuva, joka kuvaa realistisella tavalla sitä, kuinka se tietty osa lapsuuden minäämme on aina läsnä. Se reflektoi osittain valintojamme ja haaveitamme, ja kenties jopa yrittää ohjata meitä oikeaan suuntaan. Elokuvan loppuratkaisu on toteutettu juuri täydellisellä tavalla. Lopputekstejä kannattaa jäädäkin katsomaan, koska se tapahtuu niiden aikana. Nuori Taeko johdattelee aikuista itseään tekemään viimein sen oikean valinnan, jotta tämä olisi onnellinen omana itsenään. Ja niin ote menneisyydestä vähitellen hiljenee, ja lopputuloksena on kuoriutunut perhonen, kuten Taeko elokuvassa itse kuvaileekin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kyseessä on yksi Studio Ghiblin sekä yleensä yksi parhaimmista elokuvista ikinä! Takahata on luonut hyvin persoonallisen ja syvällisen mestariteoksen, joka tarjoaa paljon samaistumisen ja pohdiskelun varaa katsojalle.
Loppulaulun Ai wa Hana, Kimi wa Sono Tane sanat suomeksi:
Se pois huuhtoo kaiken hyvän
Rakkaus on joki
Se sieluun viiltää haavan syvän
Rakkaus on veitsi
Se on jano sammumaton
Niin sanotaan, että rakkaus on
Mutta rakkaus on kukka elämän
Ja sinä siemen kukan elävän
Kun pettymystä aina kaihtaa
Sydän ei uskalla elämän tanssiin vaihtaa
Kun pelkää heräämistä päivään uuteen
Unelmat eivät vaihdu todellisuuteen
Kun sydäntään ei laske lentoon
Se ei tartu ystävyyteen hentoon
Kun kuolemaa käy pelkäämään
Ei voi keskittyä elämään
Pitkä yö, aivan yksin
Pitkä tie, aivan yksin
Rakkaus ei saavu oven taa
Kun sitä eniten odottaa
Muista, kun on sydäntalvi ja hanki
Että siemen on vain lumen vanki
Keväällä rakkaus auringon huolen pitää
Että siemenestä kukka itää
Faktoja:
- Elokuvan japaninkielinen nimi Omohide Poro Poro tarkoittaa englanniksi "Memories come tumbling down".
- Elokuvassa päähenkilö Taeko katsoo lapsena televisiosta puppet show:ta "Hyokkori Hyotanjima", joka oli suosittu lastenohjelma siihen aikaan (1966). Myöhemmin elokuvassa Taeko laulaa ohjelman tunnuslaulua piristääkseen itseään.
- Koska Walt Disney Company toimii yleensä Ghiblin elokuvien levittäjänä Yhdysvalloissa, hankki se tietenkin oikeudet tämänkin leffan levittämiseen. Disney päätti kuitenkin olla julkaisematta Eilisen kuiskausta Yhdysvalloissa sen vuoksi, että elokuvassa käsitellään kuukautisia. Studio Ghiblin elokuvien levittämiseen liittyvä ehto sopimuksessa kielsi Disneytä muuttamasta tai poistamasta kuukautisiin liittyviä seikkoja leffasta. Siispä GKIDS hankki oikeudet elokuvaan ja julkaisi englanninkielisen dubbausversion jota levitti Universal Pictures.
- Elokuva perustuu mangasarjaan, jossa päähenkilönä toimii pieni tyttö. Kohtaukset, joissa päähenkilö Taeko nähdään aikuisena, ovat ohjaaja Isao Takahatan luomia. Aikuisosiot antoivat elokuvalle juonen ja olivat yhteydessä alkuperäisen mangasarjan osioihin siten, että ne kuvastivat päähenkilön lapsuutta.
- Elokuvaa pidetään uraauurtavana saavutuksena Japanissa, koska hahmojen liikkeet puhuessa ja hymyillessä, erityisesti nykypäivä-/aikuisosioissa, esitettiin siten kuinka siihen aikaan realismia pidettiin ennätyksellisenä.
- Yleensä Japanissa ääninäyttely tehdään vasta kun animointi on valmis, mutta Eilisen kuiskaus poikkeuksellisesti dubattiin ensin: näin animaattorit saivat animaation sovitettua dialogiin hyvin. Lapsuusosioissa homma tehtiin kuitenkin päinvastoin, eli animointi ensin ja sitten dubbaus. Sillä pyrittiin tuomaan kontrastia lapsuus- ja aikuisosioiden välille.
- Perheen syödessä ananasta, he eivät vaikuta pitävän siitä. Tuohon aikaan Japanissa tuontihedelmät olivat kalliita ja eivät olleet muodissa. Useimmat japanilaiset olivat syöneet ainoastaan säilykeananasta eivätkä olleet koskaan nähneetkään tuoretta ananasta. Omaa pohdintaa: Taekon perhe siis mitä luultavimmin söi ananasta, joka ei ollut vielä kypsynyt. Siksi he eivät pitäneet siitä. Spoilereita: Vielä syvempää pohdintaa: Taekon perhe tuomitsi ananaksen ennen kuin se oli kypsä, samoin kuin he tuomitsivat Taekon kun hän ei osannut matematiikkaa. Ananas saattoi siis hyvinkin toimia vertauskuvana Taekosta Eilisen kuiskauksessa! (Eli ts. he tuomitsivat ananaksen liian nopeasti, eivätkä antaneet sille kärsivällisinä aikaa näyttää, että kyseessä voi olla oikeinkin lupaava tapaus.)
Elokuvan tiedot: www.wikipedia.com, www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti