keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Arvostelu: Tulikärpästen hauta ~ Hotaru no Haka (1988)

TULIKÄRPÄSTEN HAUTA


Ohjaus: Isao Takahata
Pääosissa: Tsutomu Tatsumi, Ayano Shiraishi, Yoshiko Shinohara ja Akemi Yamaguchi
Genre: animaatio, draama, sota
Kesto: 1h33min
Ikäraja: 12


Tulikärpästen hauta (Hotaru no Haka) on 16.4.1988 Japanissa ensi-iltansa saanut Studio Ghiblin elokuva. Se valmistui siis samana vuonna kuin Naapurini Totoro. Tulikärpästen haudan on ohjannut Isao Takahata, joka tunnetaan erityisesti hänen realistisemmasta tyylistään. Hänen elokuvansa ovat myös jopa puhtaammin aikuisille suunnattuja, sisältäen hyvin raskastakin pureskeltavaa katsojalle. Hayao Miyazakin ollessa se yksi suosituimpia ohjaajia Japanissa, on Isao Takahata helposti jäänyt hänen varjoonsa. Siihen ei mielestäni löydy tarpeeksi hyvää eikä pätevää syytä. Takahatan realistinen, mutta kaunista tunnelmaa huokuvat elokuvat ovat juurikin niitä eniten tunteita herättäviä Ghiblin tuotannosta. 
Tulikärpästen hauta perustuu Akiyuki Nosakan samannimiseen, osittain omaelämäkerralliseen romaaniin.


Elokuva sijoittuu Japaniin, jossa riehuu toisen maailmansodan lopun ajan pommitukset ja nälänhätä. Teini-ikäinen Seita ja hänen neljävuotias pikkusiskonsa Setsuko jäävät auttamatta orvoiksi, kun heidän äitinsä kuolee pommitusten seurauksena. Seita kerää hädänvaralle säilötyt ruuat heidän palaneesta kodistaan, ja muuttaa Setsukon kanssa tätinsä luokse asumaan. Tädin kylmä luonne kuitenkin paljastuu niin sisaruksille kuin katsojalle hyvin pian. Hän pitää orpolapsia vain loisina, jotka eivät tee töitä kuten muut talon asukkaat. Hän jopa ahnehtii osan Seitan rahalla ostetusta riisistä, mikä saa varmasti kenet tahansa näkemään punaista. Vaikka asetelma ei ole loppujen lopuksi kovin mustavalkoinen, näkyy julma ahneus ja armottomuus välittömästi. Niinpä Seita ja Setsuko päättävät pärjätä omillaan, ja muuttavat autioon luolaan asumaan. Raskas taistelu nälänhädän keskellä on vaikeaa ja toivotonta, ja lapsuudelle on jätettävä hyvästit, kun on aika ottaa isompi vastuu kaikesta. 


Tarina on yllättävänkin moniulotteisesti toteutettu, sillä päähenkilö Seita on kaukana yksiulotteisen hyvästä persoonasta. Hän pyrkii kyllä toimimaan parhaansa mukaan, mutta ei voi silti välttyä ylpeyden tunteelta, josta kasvaa aika ikävä muuri mahdolliselle avun pyynnölle tätiä kohtaan. Tädin käyttäytyminen on kyllä hyvin kamalaa, sitä ei käy kieltäminen. Setsuko taas on ihanan aidon ja viattoman oloinen pikkutyttö, josta on vaikea olla pitämättä. Siinä missä Seita näkee sodan julmuudet suoraan, tuo Setsuko kaunista iloa ja toivoa kaiken sen keskelle.

Sodan maailma on kuvattu elokuvassa pelottavan realistisesti ja karusti. Asioita ei kaunistella, vaan tarina kerrotaan juuri niinkuin kuuluukin. Vaikka aikuisten maailma on synkkää ja ahnetta kuin mikä, on sitä kaikkea pehmittämässä ne kauniit ohikiitävät hetket. Yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista onkin se, jossa Seita kätkee tulikärpäsiä, ja päästää ne illalla hohtamaan pimeässä luolassa. Kohtaus on kaunis ja antaa katsojalle tilaa hengittää brutaaliuden keskellä. Tulikärpästen symboli sodasta kärsivistä lapsista on herkästi ja kauniisti toteutettu. 

Tunnelma elokuvassa on hyvin kaunis hauraalla ja sydäntäsärkevällä tavalla. Vaikka pääsointu on paikoitellen raskas ja synkkä, on sen vastapainona iloa ja aitoa kauneutta myös mukana. Iso merkitys on henkeäsalpaavalla musiikilla, joka vain tehostaa tuota kaikkea entisestään. 

Yhdessä kohtauksessa elokuvasta voi huomata pienen "eastereggin". Sisarusten peseytyessä rannalla, on siellä hyvin tutunnäköinen isoäiti lapsenlapsensa kanssa. Kaksi hahmoa vaikuttaisivat olevan Naapurini Totorossa esiintyvät isoäiti sekä Kanta.


Tulikärpästen hauta on hyvin kaunis ja tunteita herättävä mestariteos. Se on samalla myös helposti parhaimpia näkemiäni elokuvia ikinä. Leffan vaikutus on etenkin tunneskaalalla yllättävän voimakas: pitkästä aikaa uudelleenkatsoessa yllätyin, kuinka suuria vihan tunteita se minussa saikaan aikaan. Erityisesti se kaikki epäreiluus  on vain niin julmaa ja sydäntäsärkevää seurattavaa. Leffa on myös erittäin erikoinen tapaus sotaelokuvien joukosta. Itse sotaan ei niinkään keskitytä, vaan sen seurauksiin viattomille lapsille, jotka joutuvat sodan päättömästä maailmasta tahtomattaan kärsimään. Vaikka Takahata väitti ettei elokuva ole suoranaisesti sodanvastainen teemaltaan, saa se katsojassa siihenkin liittyviä pohdintoja aikaan. 



Lue myös: 
Bonusfakta:
  • Hedelmäkarkit, joita Setsuko elokuvan aikana syö, ovat Sakuma Confectionary Companyn tuottamia. Oikeassa elämässä niitä alettiin valmistamaan vuonna 1949, neljä vuotta siitä eteenpäin, mihin elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Muutaman vuoden kuluttua elokuvan ilmestymisen jälkeen Sakuma julkaisi rajoitetun erän hedelmäkarkkipurkkeja, jollainen elokuvassa esiintyy. Joissakin karkkipurkeissa oli myös kuva Setsukosta.

Lähteet: fi.wikipedia.org, www.imdb.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti