maanantai 17. helmikuuta 2020

Arvostelu: Naapurini Totoro ~ Tonari no Totoro (1988)

NAAPURINI TOTORO


Ohjaus: Hayao Miyazaki
Pääosissa: Chika Sakamoto, Noriko Hidaka, Shigesato Itoi ja Sumi Shimamoto
Genre: animaatio, fantasia, seikkailu
Kesto: 1h 26min
Ikäraja: S

Naapurini Totoro (Tonari no Totoro) on 16.4.1988 ensi-iltansa Japanissa saanut Studio Ghiblin elokuva, jonka on ohjannut Hayao Miyazaki. Suomessa se oli jo yleisradion esittämänä vuonna 1995 nimellä "Näkymätön ystävä". Varsinaisen ensi-iltansa se sai Suomessa kuitenkin vasta 29.9.2006. Elokuvalle on tehty myös lyhyt jatko-osa "Mei ja kissanpentubussi" ("Mei to Konekobasu"), jota esitetään vain Ghibli-museon elokuvateatterissa. Naapurini Totoroon suunniteltiin aluksi vain yhtä päähenkilöä, 6-vuotiasta tyttöä, minkä voikin huomata elokuvan virallisesta julisteesta. Myöhemmin elokuvaan päätettiinkin sisäistää 2 tyttöä, joiden nimet heijastavat toisiaan; kummankin etunimi tarkoittaa toukokuuta. 

Elokuva alkaa siitä, kun sisarukset Mei ja Satsuki muuttavat isänsä kanssa maalle uuteen kotiin asumaan. Tuo uusi koti vaikuttaa hieman mysteeriseltä lasten silmiin, kenties jopa kummitustalolta. Pian he kohtaavatkin talossa omituisia mustia "ötököitä", joita naapurin isoäiti kutsuu nokipalleroiksi. Eräänä päivänä isän keskittyessä työntekoon ja Satsukin ollessa koulussa, jää pikku-Mei aivan yksin. Hän kuitenkin törmää pieneen ja keskikokoiseen Totoroon, joita hän seuraa suuren puun onkaloon. Siellä Mei näkee ensimmäistä kertaa ison Totoron, johon hän ihastuu aivan oitis. Satsukin kuullessa kaikesta tuosta, innostuu hänkin noista pörröisistä otuksista ja haluaa myös hypätä tuohon mielikuvitukselliseen seikkailuun, ollessaan juuri murrosiän kynnyksellä.


Elokuvassa punainen lanka on lähinnä se lasten mielikuvituksen voimaan turvautuminen. Heidän äitinsä potee sairaalassa tuberkuloosia, ja isä ei aina ole paikalla. Satsuki on juuri siinä iässä, että voisi heittää jo lapselliset jutut pois mielestään, kun taas Mei on vasta nelivuotias, elämänintoa täynnä oleva lapsukainen. Sisaruksilla on vahva ystävyyssuhde, minkä voikin helposti huomata siitä, kuinka riippuvainen Mei on isosiskostaan. Joutuessaan eroon molemmista vanhemmistaan turvautuu Mei juurikin Satsukiin. Niinpä vanhempana sisaruksena joutuu Satsuki huolehtimaan täysin pikkusiskostaan, mikä onkin aika iso vastuu 10-vuotiaalle lapselle, jolla on vielä ripaus lapsuutta jäljellä. Kyseinen konteksti tekee elokuvasta helposti aikuiskatsojille jopa koskettavan, kun taas lapsikatsojille kyseessä on lähinnä vain mielenkiintoinen ja hauska seikkailu täynnä erikoisia otuksia.


Sisarusten isä on hyvin rento tyyppi ja suhtautuu lasten mielikuvitusten tuottamuksiin varsin myönteisesti. Hän jopa osallistuu tuohon hullunkuriseen leikkiin, kehottaen heitä eräänä iltana nauramaan, koska se pelottaa uudessa talossa olevat kummitukset pois. Isä ei kuitenkaan ehdi hirveästi viettää aikaa lastensa kanssa, onhan hänellä työntekoa niin papereiden kuin työpaikkansa kanssa. Naapurissa asuva isoäiti tulee myös katsojalle tutuksi. Hän auttaa uusia asukkaita muuton alla sekä huolehtii Meistä isän ollessa töissä ja Satsukin ollessa koulussa. Isoäidillä on noin Satsukin ikäinen lapsenlapsi nimeltä Kanta, joka vaikuttaakin olevan tähän ihastunut. Hän on aluksi enemmänkin kiusoitteleva poika, mutta myöhemmin lainaa jopa sateenvarjoansa tytöille. Itse Totoro on hyvin sympaattinen ja ihana pörröinen otus, jota kuka tahansa haluaisi halata. Tapaamme elokuvassa myös Kissabussin, jonka ensiesittäytyminen onkin oma suosikkikohtaukseni. Kissabussi vaikuttaisi olevan jonkinlainen ystävä Totorolle, tarjotessaan tälle ja myöhemmin myös tytöille kyydin. 


Elokuvan juonenkulku on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Aikuinen voi kuitenkin nähdä sen syvällisemmän ja koskettavamman puolen, jota Naapurini Totoro tarjoaa. Päähenkilöt voivat paikka paikoin vaikuttaa hieman ärsyttäviltä itku- ja huutokohtauksissa. Itseäni aluksi hieman päähahmotytöt onnistuivatkin ärsyttämään liian huutamisen vuoksi, ja jäin juonellisestikin kaipaamaan jotain monimutkaisempaa, minkä uskon johtuvan siitä, että olin jo aikaisemmin ehtinyt nähdä mm. Henkien kätkemän ja Liikkuvan linnan, jotka ovat hieman monisyisempiä kerronnaltaan. Uusintakatseluilla olen kuitenkin huomannut, että Totoron voimavara on enemmänkin kuvakerronnassa ja juoni on vain sivuseikka. Etenkin hattua on pakko nostaa Miyazakille siitä, kuinka onnistuneesti hän on toteuttanut koko elokuvan lapsen näkökulmasta katsoen.

Musiikki on taas hyvin kaunista ja mieleenpainuvaa. Jo elokuvan alkutunnari on hyvin hauskaa kuunneltavaa sekä katsottavaa, ja Path of the wind on myös hyvin kaunis ja eeppinen sävellys Joe Hisaishilta. Lopputunnari taitaa loppupeleissä kuitenkin olla se, jota kaikki katsojat jäävät lauleskelemaan pitkäksi aikaa katsomisen jälkeen.

Naapurini Totoro muistuttaa meitä lapsuuden mielikuvituksesta ja siitä, mitä kaikkia ihmeitä sillä voi saada aikaan. Lasten mielikuvitus ja leikki pääsevät valloilleen kauniilla ja koskettavalla tavalla, mikä saa katsojan eläytymään siihen kaikkeen tunteellisella tasolla mukaan. Oma leffamakuni Miyazakin suhteen kallistuu kuitenkin hieman enemmän niiden puoleen, joissa juonet ovat monimutkaisempia. Tämän lisäksi toivoisin itse Totoroilta ja Kissabussilta huomattavasti enemmän ruutuaikaa, kyseiset otukset nimittäin esiintyvät elokuvassa lopulta hyvin vähän. Hyvän mielen elokuvana Totoro on silti hyvä, ja sen ääreen palaa oikein mielellään.



Faktoja:
  • Elokuva on osittain omaelämäkerrallinen. Hayao Miyazakin ja hänen veljien ollessa lapsia, heidän äitinsä sairasti selkärankatuberkuloosia yhdeksän vuoden ajan ja vietti paljon aikaa sairaalassa. Elokuva vihjaisee mutta ei suoranaisesti paljasta Satsukin ja Mein äidin sairastavan tuberkuloosia. Miyazaki kertoi, että hänelle olisi ollut liian raskasta jos leffan päähahmot olisivat olleet poikia tyttöjen sijaan. 
  • Päähahmojen nimet tarkoittavat kummatkin toukokuuta: Mei on japaninkielinen ääntö englanninkielen sanasta May. Satsuki taas on vanha japaninkielinen sana toukokuulle.
  • Kun Mei ensimmäisen kerran tapaa Totoron ja kysyy tämän nimeä, hän lausuu sen väärin. Totoron nimi on oikeasti Tororu, mikä tarkoittaa peikkoa japaniksi. (Myöhemmin Satsuki kysyy Meiltä, että tarkoittaako hän Totorolla peikkoa satukirjasta.)
  • Elokuvaan suunniteltiin aluksi yhtä tyttöä päähenkilöksi, minkä voikin huomata virallisesta julisteesta. Koska Miyazaki halusi lisätä jännitystä elokuvan myöhempiin tapahtumiin, hän tuumi että se ei toimisi vain yhdellä tytöllä. Niinpä hän päätti erotella alunperin suunnitellun tyttöhahmon kahdeksi tytöksi. Alkuperäisellä 7-vuotiaalla tyttöhahmolla on sekä Mein että Satsukin piirteitä: hän on heidän välisessä iässä (Satsuki 10-vuotias, Mei 4-vuotias). Virallisesta julisteesta voi myös itse bongailla hahmojen yhtäläisyyksiä: vaatteet ja kumisaappaat ovat ilmiselvästikin samat kuin Satsukilla, hiusten väri on Satsukin ja samantyyppiset saparot nähdään Meillä.
  • Elokuva ei aluksi menestynyt kovin hyvin. Vasta kun isosta Totorosta tehtiin pehmoleluja oheismyyntiin, leffan suosio nousi.
  • Spoilereita: Kohtaus, jossa Mei katoaa, hänen nähdään istuvan patsasrivin vieressä. Japanissa kyseiset patsaat "suojelevat" lapsia. Miyazaki ilmaisee sillä, että vaikka Mei onkin kadoksissa, hän ei ole enää välittömässä vaarassa.

Lähteet: wikipedia.com, www.imdb.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti