Arvostelu: Vaiana ~ Moana (2016)

VAIANA

Ohjaus: Ron Clements, John Musker

Pääosissa: Auli'i Cravalho, Dwayne Johnson, Rachel House, Temuera Morrison, Jemaine Clement, Nicole Scherzinger ja Alan Tudyk

Genre: animaatio, seikkailu, fantasia

Kesto: 1h47min

Ikäraja: 7

Vaiana (Moana) on vuonna 2016 ilmestynyt Disneyn 56. klassikkoelokuva. 

Tarina sijoittuu maailmaan, jossa täysi- ja puolijumalat ovat totta ja merellä on sielu. Eräällä Motunui-saarella asustaa päällikön tytär nimeltä Vaiana, joka on lapsesta asti tuntenut suurta vetoa merta kohtaan. Isä ei kuitenkaan tykkää tytön aikeista edes ylittää riuttaa, kuten voi arvatakin. Isoäiti sitä vastoin kertoo tarinoita siitä, kuinka tasapaino oikeasti ei ole ollut kohdallaan siitä päivästä lähtien, kun puolijumala-Maui varasti Te Fitin sydämen. Kyseinen legenda vaikuttaisi olevan totta, sillä myös Vaianan kotisaarella alkaa ruoka saastua epäkelvoksi ja kalatkin huveta. Pian Vaianalle selviää, että meri on valinnut hänet suorittamaan tehtävää, jonka avulla tasapaino Polynesian alueelle saataisiin takaisin. Isoäidin kannustamana nuori prinsessa lähtee matkaan.

Vaiana on päähenkilönä hyvin seikkailunhaluinen ja rohkea prinsessa. Hän on myös hyvin päättäväinen kohdatessaan vastahakoisen Mauin, joka ei millään haluaisi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Jotain pintaa syvempää olisin silti Vaianasta halunnut vielä saada irti. Hän vain vaikuttaa jotenkin liiankin ideaaliselta nykyesikuvalta, miksi olisin halunnut löytää hänestä niitä vikojakin. Pidän silti siitä, kuinka hän jaksaa sinnitellä sitkeänä puolijumalan kohdatessaan. Mauin suostutteleminen ei tosiaan ole mistään helpoimmasta päästä. Tyyppi ei aluksi ole innokas ottamaan vastuuta vanhoista kepposistaan, mutta tuulet suuntaavat onneksi lopulta myönteisesti heidän yhteiselle seikkailulle. Mukana matkaa myös erittäin hassu kukko nimeltä Heihei, josta tulikin oikea shown varastaja minulle. Heihei on hyvin outo tapaus yleensäkin Disneyn eläinten joukosta, sillä hän ei varsinaisesti edistä juonta millään tavalla. Siltä kantilta koko elukan voisi kokea turhaksikin, mitä tämä ehkä hieman on. Mutta koska itse sain vain mukavasti nauraa tuolle tyhjäpäiselle kukolle, en koe kyseistä hahmoa leffan huonona puolena.

Elokuvan alussa tutuksi ehti tulla lähinnä Vaianan isä sekä isoäiti. Isoäidin ollessa kannustava Vaianaa kohtaan, on isä sitä vastoin kieltoja päähän nipottava tyyppi. Hetken kuluttua kuitenkin selviää syy, miksi isä on niin kovasti meren luokse menemistä vastaan. Isoäidin suhde Vaianaan sai mielestäni aikaan yllättävän lämminhenkisen vaikutuksen, ja myöhemmin se jopa onnistui hieman koskettamaan minua. 

Varsinaista pääpahista ei loppujen lopuksi elokuvassa ole, mikä on ihan mukavaa vaihtelua. Yhdessä vaiheessa sankarit kohtaavat Kakamora-nimisiä olentoja, jotka söpöstä ulkokuorestaan huolimatta ovat myrkkynuolia ampuvia tuholaisia. Myöhemmin nähdään suurikokoinen Tamatoa-rapu, josta ainakin itselleni kehkeytyi aikamoinen "highlight". Esittäähän tämä jopa hyvin mieleenpainuvan laulun Shiny. Tamatoa on hyvin onnistunut pahis, vaikka tämä omaakin vain yhden kohtauksen verran hohtoa koko elokuvasta. Kyseinen hahmo jää juonen kannalta hiukan turhanoloiseksi kuten Kakamoratkin, mutta onnistuu silti toimimaan kokonaisuudessa hyvin huvittavan olemuksensa ansiosta. Lopussa tietenkin kohdataan myös Te Ka, kun Vaiana pyrkii palauttamaan Te Fitin sydämen. Loppuratkaisu onnistui kivasti yllättämään twistillään, mikä oli positiivinen asia.

Tarinassa itseäni jää lopulta kuitenkin hieman tökkimään se, että siitä puuttuu jännitystä. Kun kyseessä on seikkailuelokuva ja kohdataan hankaluuksia, kuuluisi sitä jännitystä olla mukana. Vaiana onkin yllättävän kevyt elokuva kokonaisuudessaan verrattaessa moniin muihin disneyn prinsessaleffoihin. Leffan pituus tuntuu myös tietyissä kohdin ehkäpä sen vuoksi, että seikkailupaikka pysyttelee melko samana koko ajan ja hahmogalleria jää aika kapeaksi. 

Animaatiotyyli on hyvin kaunista, etenkin meren kuvaustyyliä tuli ihailtua paljon. Pidin siitä, kuinka sen liikkumista hyödynnettiin juuri oivallisesti jo elokuvan alussa. Missä Vaiana erityisesti loistaa muiden Disneyn CGI-elokuvien joukossa, on sen upeat musikaalinumerot. Yhtäkään laulua ei tullut vastaan, joka olisi käynyt turhaksi tai tylsäksi. Erityisesti mieleeni jäivät jo aikaisemmin mainitsemani Shiny sekä tietenkin Vaianan esittämä How far I'll go. Myös Mauin esittämä You're welcome on hyvin tarttuva, ja We know the way on myös mainitseminen arvoinen kaikessa upeudessaan.

Vaiana on hyvin kevythenkinen prinsessaseikkailu-elokuva, jonka parissa viihtyy mainiosti etenkin huumorin, kauniin animaatiotyylin ja upean musiikin ansiosta. Tarinasta jää hieman harmillisesti omaan makuuni uupumaan jännitystä ja synkkyyttä, mutta se ei silti tee elokuvasta huonoa. Hieman myös liikaa kierrätyksen makua tässä on, kun sitä vertailee muihin disneyn prinsessaleffoihin. Kevyenä hyvän mielen elokuvana Vaiana kuitenkin ajaa asiansa moitteettomasti, vaikka se ei aivan omissa kirjoissani nouse samalle tasolle kuin vaikkapa Kaksin karkuteillä ja Frozen.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com