KÄTKIJÄT
Ohjaus: Hiromasa Yonebayashi
Pääosissa: Mirai Shida, Ryunosuke Kamiki, Shinobu Otake, Keiko Takeshita, Tatsuya Fujiwara, Tomokazu Miura ja Kirin Kiki
Genre: anime, seikkailu, fantasia
Kesto: 1h34min
Ikäraja: sallittu
Kätkijät (Kari-gurashi no Arietti) on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka on tuottanut Studio Ghibli. Ohjaajana toimi tällä kertaa aiemmin Ghiblillä vain animaattorin töitä tehnyt Hiromasa Yonebayashi, joka on myöhemmin ohjannut myös elokuvan Marnie -tyttö ikkunassa. Yonebayashi on kyseisen teoksen jälkeen jättänyt Ghibli-studion taakseen ja perustanut Studio Ponocin vuonna 2015. Hänen ensimmäinen elokuvaohjaus Ponocilla oli Mary ja noidankukka.
Kätkijät perustuu englantilaisen kirjailijan Mary Nortonin lastenkirjaan nimeltä The Borrowers. Elokuvassa näkyy myös Hayao Miyazakin kädenjälki, sillä hän on tehnyt käsikirjoituksen siihen.
Peukaloisen kokoinen 14-vuotias Arietta perheineen kuuluu kätkijöiden sukuun, ja he asustavat erään talon lattialautojen alla. Tuiki tavallinen arki saa uusia kuvioita, kun sairas poika nimeltä Shô tulee nauttimaan rauhallisesta elämästä äitinsä lapsuuden kotiin. Kätkijöiden sääntöjen mukaan inhimaliset eli ihmiset eivät saisi heitä nähdä. Arietta lähtee ensimmäiselle kätkemisreissulleen isänsä kanssa, eikä kaikki suju kuin pitäisi. Valitettavasti Shô sattuu näkemään Ariettan, ja niin peukaloiset alkavat suunnitella muuttoa uuteen kotiin. Samalla Arietta kuitenkin päättää tutustua tuohon suurikokoiseen poikaan isänsä kielloista huolimatta, ja luvassa on ainutlaatuinen, mutta lyhyt ystävyys.
Arietta on seikkailunhaluinen ja uskalias sankaritar, mutta omaa silti niitä hyvin inhimillisiäkin puolia. Hän odottaa malttamattomana ensimmäistä kätkemismatkaansa, ja hänen intonsa paistaa läpi kohtausten ilman dialogejakin. Shô on hieman huonossa kunnossa oleva nuori, jota odottaa lähitulevaisuudessa sydänleikkaus. Hänen äitinsä on vahvasti sidottuna työmatkoihin, joten yksinäisyys jonkin verran hohtaa läpi. Shô on tutustumishaluisuuden lisäksi yllättävän suorasanainen tokaistaessaan, että kätkijöiden pieni lukumäärä johtaa lopulta sukupuuttoon. Elokuva lähestyykin kuolemaa hellällä, mutta uskaliaalla tavalla juuri sitä kautta sekä Shôn sydänsairauden avulla. Aluksi suorapuheisuus ja kätkijöiden muuton aiheuttava ristiriitaisuus on täynnä teräviä sävyjä, mutta asteittain Ariettan ja Shôn välille kehkeytyy lämminhenkinen ja vertaistukea tarjoava ystävyys.
Muita hahmoja ovat tietenkin Ariettan äiti nimeltä Hemmeli ja isä nimeltä Podi. Isä on kätkijöiden säännöissä hyvin tarkka ja yrittääkin asettaa tiukat rajat ihmisten ja heidän välille. Äiti on lempeä, mutta hyvin helposti pelästyvä arkajalka. Talossa asustelee myös taloudenhoitaja nimeltä Haru, joka astuu elokuvassa tietynlaisen pahiksen rooliin. Hahmo vaikuttaa uteliaalta höpsöltä, josta paistaa läpi itsekkyys ja kontrolloimisen halu. Emäntänä talossa toimii Shôn isotäti nimeltä Sadako Maki, joka on hyvin leppoisa ja ystävällinen luonteeltaan. Myöhemmin kätkijät saavat yhden lisähahmon, Petterin, joka pelastaa jalkansa venäyttäneen Podin sateesta. Petteri vaikuttaa luonteeltaan villiltä erakolta, ja tämä jopa metsästelee heinäsirkkoja ruoaksi jousellaan.
Elokuvan maailma on luotu aivan sanoinkuvaamattoman kiehtovaksi. Kätkijöille ihmisten maailma on täynnä suuria ääniä niin vesipisaroista ja sokeripalasen tippumisesta aina kahvinkeittimiin ja hanoihin asti. Visuaalisuus tarjoaa hyvin herkullisella tavalla runsaasti yksityiskohtia ja näyttää monia näppäriä liikkumistapoja pienille ihmisille. Lattialautojen alla hyödynnetään tikkaina nauloja, kiipeämisvälineinä muun muassa tarran palasia sekä kengistä ulos työntyviä teriä. Ulkosalla kauniisti vihertävät lehtien varret toimivat peukaloisille kuin puunoksat ihmisille.
Animaatiotyyli on siis sanomattakin ainutlaatuisen kaunista ja lumoavaa. Myös musiikki on ehdottomasti mainitsemisen arvoista. Tällä kertaa ohjat soundtrackin tuottamiseen on ottanut ranskalainen artisti nimeltä Cécile Corbel. Hän tuli Ghiblille tunnetuksi lähettämällään fanikirjeellään, jonka ohessa oli myös hänen oma albuminsa. Ghiblin elokuvientekijät olivat vaikuttuneita Cécilen musiikista, ja niin he päättivät tehdä yhteistyötä hänen kanssaan tässä teoksessa. Cécile esittää itse säveltämänsä laulun Arrietty's song jopa viidellä kielellä: japaniksi, englanniksi, saksaksi, italiaksi sekä bretoniksi. Kyseinen laulu kuuluu Ghiblin kauneimpien soundtrackien joukkoon haikeudellaan ja upeudellaan.
Elokuvan juoni on hyvinkin suoraviivainen, mutta sen tunnelmassa on jotakin hyvin ainutlaatuisen herkkää ja aidosti koskettavaa. Toiminnallisuuden sijaan elokuva lähinnä hengittää ja kertoo tarinansa kiireittä tarjoten lumoavan kauniita yksityiskohtia sisältävän maailman katsojalle imaistavaksi. Tietenkin Harun vaikutuksesta elokuva saa pientä jännityksen tuntuakin keskivaiheilla. Hahmoihin olisi kuitenkin voitu lisätä huomattavasti enemmän syvyyttä, ja Ariettan ja Shon välistä ystävyyttä olisi myös voitu kehittää hieman enemmän. Juonestakin jotain pientä tuntuu jäävän puuttumaan, mutta tunnelmansa ja visuaalisuuden puolesta Kätkijät on erittäin nautinnollista seurattavaa.
Arrietty's song sanat suomeksi:
Olen 14-vuotias kaunokainen iloinen pikku nainen
Kauan lattialankkujen kätköissä olen viettänyt Kätkijän töissä
Joskus iloa koen, joskus taas en laisin
Kunpa jonkun tavata saisin
Haluan tuulen sotkevan tukan ja taivaita tuijottaa
Sulle kedolta haluan poimia kukan
Ulkona katson maailmaa uutta
Perhoset tanssii ja kutsuu mua katsomaan tätä ihanuutta
Mikään ei muutu lain pienessä maailmassain
Voin sitä sietää, mutta tahdon tietää sinusta yhä enemmän
Elämä iloni ja suruni yhteen kietoo kuin lyhteen
Haluan tuulen sotkevan tukan ja taivaita tuijottaa
Sulle kedolta haluan poimia kukan
Ulkona katson maailmaa uutta
Perhoset tanssii ja kutsuu sua katsomaan tätä ihanuutta
Alla auringon kukkakedolla haluan kanssasi aina olla
Muistot kätkee sydän pieni tässä uudessa maailmassa
Löydän oman tieni
Elokuvan tiedot: www.wikipedia.com, www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti