Arvostelu: 5 Centimeters per Second ~ Byôsoku 5 senchimêtoru (2007)

5 CENTIMETERS PER SECOND

Ohjaus: Makoto Shinkai

Pääosissa: Kenji Mizuhashi, Yoshimi Kondou, Satomi Hanamura, Ayaka Onoue

Genre: anime, draama, romanssi

Kesto: 1h 3min

5 Centimeters per Second (Byôsoku 5 senchimêtoru) on vuonna 2007 ilmestynyt Makoto Shinkain ohjaama elokuva. Se koostuu kolmesta osiosta: Cherry Blossom (1), Cosmonaut (2) ja 5 Centimeters per Second (3). 

Cherry Blossom -osiossa keskitymme kahden henkilön, Takaki-pojan ja Akari-tytön, väliseen parisuhteeseen. Heidän välilleen alkaa kasvaa etäisyys Akarin muutettua eri kaupunkiin. Hyvin vähän nähdään heidän yhteisiä hetkiä, enemmänkin monologit kertovat katsojalle heidän tunteistaan toisiaan kohtaan. Suurimman osan ajasta Takaki on junassa matkalla tapaamaan Akaria, ja kun he viimein kohtaavat, polttaa romantiikka kuumana ilmassa. 

Mielestäni tämä osio on kaikista parhaiten onnistunut koko elokuvasta, sillä se on niistä selkein. Siinä keskitytään olennaiseen, eli päähenkilöiden välisen etäisyyden tunnusteluun. Ei tässä silti ongelmilta vältytä. Tuntuu, että tämä kärsii ajoittain samasta asiasta kuin eräs aikaisempi Shinakin leffa. Molemmissa hahmot jäävät harmillisen etäisiksi katsojalle. Yhä siis tuntuu, että seurailen vain sivusta päähahmojen tuntemuksia monologien ja dialogien kautta, mutta en pääse heidän päiden sisälle. Osio kirjaimellisesti alussa vain kertoo Takakin ja Akarin rakastavan toisiaan, ja katsojan on sitten vain uskottava se ilman minkäänlaista rakennuspohjaa. Onneksi se kaikki kuitenkin etenee melko helposti seurattavasti, ja hahmojen tekemiset ovat kyllä inhimillisen ja realistisen tuntuisia. 

Cosmonaut -osion keskiössä on vahvasti uusi henkilö, Kanae-tyttö. Hän on ilmeisesti tämän osion päähenkilö. Tässä seurataan hänen tunteiden syttymistä Takakia kohtaan, mutta kuinka hän ei pysty paljastamaan tälle niitä. Koko osion ajan Kanae mietiskelee, pitääkö Takaki hänestä, ja kertoako vai eikö kertoa tälle omista tunteistaan. 

Tämä on ehdottomasti näistä osioista kaikista turhin, sillä se on hyvin irrelevantti. Miksi ihmeessä meidän pitäisi yhtäkkiä keskittyä johonkin uuteen tyttöön ja hänen rakkauden tunteisiin, kun tämä elokuva on selvästi tarina Takakista ja Akarista? Toisaalta joudun kyllä myöntämään, että Kanae sai minulta suurimmat sympatiat puolelleen. Hän nimittäin omasi eniten persoonallisuutta koko hahmogalleriasta. Tässä osiossa tulee kuitenkin auttamatta tunne, että leffa eksyy minne sattuu ja unohtaa, mikä se pointti oikein olikaan. 

5 Centimeters per Second -osiossa juoni palaa oikealle raiteelleen ja keskittyy taas Takakin ja Akarin väliseen etäisyyteen. Enemmän näemme Takakia, sillä hän on ilmeisesti se, joka ei ole pystynyt liikkumaan elämässään eteenpäin. Hän yhä jahkailee ja tuntee kaipuuta Akarin perään ja katuu asioita, joita hän jätti tekemättä. Lopussa sitten realistisuus viiltää läpi kuin juna, ja elokuva loppuu.

Tämä osio palauttaa onneksi elokuvan raiteilleen, mutta on silti aivan liian kiirehditty omaan makuuni. Tuntuu, että siitä ei oikein jäänyt minulle mitään käteen. Pidin silti elokuvan lopetuksesta sekä realistisuudesta: kuinka esimerkiksi jäämme jarruttelemaan emmekä uskalla tehdä päätöksiä. 

Kaiken kaikkiaan 5 Centimeters per Second on ihan kelpo elokuva. Se on hidastempoinen ja yrittää tunnelmoida mahdollisimman paljon yksinkertaisella juonellaan. Ensimmäinen osio on tiivistunnelmainen, toinen irrelevantti ja kolmas kiirehditty. Tämä oli minulle melkoinen pettymys, sillä odotin sen olevan saamiensa kehujen arvoinen. Päähahmot jäävät valitettavan etäisiksi, minkä vuoksi en tuntenut niitä surun tai katkeransuloisuuden tunteita kunnolla, vaikka kuinka yritin. Yhden katselukerran varaan tämä ei kuitenkaan jäänyt, vaan tämä sai minulta toisenkin mahdollisuuden. Se tuntui nyt toisella katselukerralla selkeämmältä, mutta ei se silti minulle oikein kolahda. Ainoa hahmo, joka sai minulta sympatiat puolelleen, on toisen osion päähenkilö Kanae, joka ei edes liittynyt tähän tarinaan olennaisella tavalla. Tietenkin taas paras puoli leffasta on se animaatiotyyli, joskin hahmojen design ei tietty vielä niin kaunista ole. Kyllä tämä nyt kokonaisuudessaan juuri ja juuri plussan puolelle tuntui päätyvän, sillä pidin tietyistä realistista asioista, joita ihan oikeassakin elämässä tapahtuu. Leffa kompastuu tunnelmoimisessa kuitenkin siihen, että se ei näytä tunteita katsojalle, vaan kertoo ne katkeilevien monologien kautta, mikä ei vain yksinkertaisesti toiminut. Samantien olisi voinut ennemmin lukea käsikirjoituksen kuin katsoa tätä elokuvana. Verrattaessa tätä Your name -elokuvaan selkeästi huomaa, kuinka Shinkai on ohjaajana kehittynyt. 

Elokuvan tiedot: www.wikipedia.com, www.imdb.com