VIIDAKKOKIRJA
Ohjaus: Wolfgang Reitherman, James Algar, Jack Kinney
Pääosissa: Phil Harris, Sebastian Cabot, Bruce Reitherman, George Sanders, Sterling Holloway, Louis Prima
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 18min
Viidakkokirja (The Jungle Book) on vuonna 1967 ilmestynyt Disneyn 19. klassikkoelokuva. Se kuuluu niihin disneyleffojen joukkoon, jotka olen nähnyt vasta aikuisena. Mitään nostalgiaväreitä ei siis tämä teos minussa saa aikaan. Muistan kyllä lapsena nähneeni lukuisia mainoksia Viidakkokirjasta, ja niiden perusteella se vaikutti hauskalta, mitä se sitten oikeastikin on.
Tarina alkaa siitä, kun pantteri Bagheera löytää eräänä päivänä joesta korin, jossa makailee poikavauva. Ihmiskylä on liian kaukana, joten Bagheera vie pojan susilauman kasvattamaksi, jossa hänet ristitään Mowgliksi. Vuodet vierivät, ja pian susilauma joutuu hylkäämään adoptoimansa pojan, sillä tiikeri Shere Khan on kuulemma palannut. Hän ei lainkaan hyväksy ihmisiä viidakkoon, sillä hän pelkää heidän käyttävän tulta. Niin Bagheera sitten palaa kuvioihin ja lähtee viemään vastahakoista Mowglia ihmiskylään.
Viidakkokirjan juoni on hyvin yksinkertainen. Ehkäpä aikuiseen makuun jopa liiankin simppeli. Alusta loppuun asti katsoja lähinnä vain odottelee Mowglin paluuta ihmiskylään. Joudun myöntämään, että tietyissä paikoin tunnen oloni jopa tylsistyneeksi. Onneksi persoonalliset hahmot, ajoittain hyvin onnistunut huumori sekä musikaalisuus pelastavat paljon. Alussa susilauman nopea esittäytyminen ei oikein tyydytä, vaan heidän ja Mowglin välistä yhteiseloa olisi mielellään halunnut saada seurata kunnolla. Bagheera on läsnä ihan loppuun asti, ja hän on kenties aikuismaisin hahmo koko elokuvassa. Hän nimittäin pitää huolta Mowglista ja pysyy tiukkiksena, vaikka myös välillä kyllästyy pojan kiukutteluihin.
Bagheeran ja susilauman lisäksi muita hahmotuttavuuksia ovat Baloo-karhu, Kaa-käärme, King Louie-apina, korppikotkat, norsut sekä Shere Khan. Baloo on syömiseen ja laiskottelemiseen tyytynyt karhu, joka esittää hauskan laulun Karhun elämää. Kaa on itse asiassa yksi elokuvan pahiksista, sillä tämä yrittää ainakin kahteen otteeseen kuristaa Mowglin välipalakseen. Hän käyttää saalistamiseen hypnoosia ja esittää laulun Luota vain. King Louie on ehdoton suosikkihahmoni, sillä hän on niin karismaattinen ja hauska. Hän esittää myöskin suosikkilauluni tästä elokuvasta, nimittäin I wanna be like you (mikäköhän tämän nimi on suomeksi?). Se on niin jazzaava ja rytmikäs, ja sen aikana tapahtuvaa pienehköä kohellusta saa ihan nauramalla seurata. Shere Khan jää mielestäni liian heiveröiseksi pintaraapaisuksi. Hahmosta olisi ollut potentiaalia parempaankin. Vasta ihan lopussa hän pääsee jalustalle, ja sekin on ohi melko nopeasti. Korppikotkat taas ovat varmaankin kaikista turhimpia ja unohdettavimpia hahmoja. Heistä en vain oikein välitä. Olihan niillä hauska juttu siitä "Mitä tehtäis?", joka ei oikein johda mihinkään. Heidän esittämä laulu Sellaista on ystävyys on kuitenkin mielestäni melkoisen unohdettava ja tylsä. Norsut taas esittävät oikein hauskan laulun Kenraali Hathin marssi. Heitä johtaa oikein järjestelmällinen joskin hieman ylimielinen Hathi, joka pitää komentoa tiukasti yllä.
Elokuvan tunnelma on hyvin kevyt ja iloinen. Jos Shere Khan olisi saanut enemmän ruutuaikaa, vallitsisi leffassa kenties edes paikoin synkkä tunnelma. Pidänkin enemmän eräästä toisesta viidakkoon sijoittuvasta elokuvasta, nimittäin Tarzanista. Siinä on sekä iloa, koskettavuutta että synkkyytä. Viidakkokirja taas on lähinnä vain hassutteluelokuva, joka ei minua juuri jännitä tai kosketa. Se pidemmän päälle vain naurattaa minua ja tuntuu tietyissä kohdin jopa tylsähköltä. Se voi johtua myös siitä, että Mowgli ei päähenkilönä ole kovin kummoinen. Koko elokuvan ajan hän vain lähinnä pistää hanttiin ihmiskylään paluuta vastaan, koska haluaisi mieluummin elellä viidakossa.
Kaiken kaikkiaan Viidakkokirja on hyvin kevyttä ja yksinkertaista viihdykettä, ja se toimii varmasti koko perheen animaationa mainiosti. Aikuiseen makuun se ei välttämättä onnistu kovasti iskemään, mutta ainakin itse nautin persoonallisista hahmoista, huumorista sekä useista lauluista. Elokuvan varsinainen pahis Shere Khan on melkoisen pintaraapaisuksi jäävä tapaus, miksi helpoiten shown varastaakin King Louie. Hän on ehdoton suosikkihahmoni elokuvasta, sillä hän on niin hauska ja karismaattinen. Esittäähän hän leffan parhaimman laulun I wanna be like you, joka kannattaa kyllä katsastaa edes youtubesta. Se on erittäin hauska ja kenties oma lempikohtaukseni koko elokuvasta. Viidakkokirja on omaan makuuni kelpo disneytä. Ei parasta, mutta ei huonointakaan.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti