FROZEN II
Ohjaus: Chris Buck, Jennifer Lee
Pääosissa: Kristen Bell, Idina Menzel, Josh Gad, Jonathan Groff
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 43min
Elokuva jatkaa siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Tarina avataan kuitenkin takaumalla, jossa siskokset Elsa ja Anna ovat vielä lapsia ja vanhemmat kertovat heille tarinoita. Takauman jälkeen palataan sitten nykyhetkeen, jossa Elsa on Arendellin kuningatar ja hitusen yhä sisäänpäin kääntynyt. Anna sitä vastoin haluaa, että heidän välillä ei olisi etäisyyttä eikä salaisuuksia. Pian Elsa kuulee toistuvasti ääniä, joita hän sitten lähtee selvittelemään kera tutun hahmoporukan (Anna, Kristoff, Sven ja Olaf).
Tarinassa mietiskellään yhä sitä, onko Elsan seuraan lähteminen liian vaarallista Annalle. Anna on tässä osassa selvästi vieläkin määrätietoisempi kuin edellisessä: hän lähtee mukaan, vastustaa sisko sitä tai ei.
Muut hahmot kuin Anna ja Elsa tuntuvat hämmentävän turhilta. Kristoff alusta loppuun asti vain yrittää kosiskella Annaa, ja hänen esittämä laulunsa Lost in the woods on hyvin tylsä, kuten myös hänelle kirjoitettu rooli. Olaf oli edellisessä osassa minulle yllättävän sympaattiselta tuntuva sidekick, joka päästeli suustansa ihan viisaitakin oivalluksia. Tässä osassa hän on enimmäkseen ärsyttävä, ja hänen roolinsa on vain selvästi naurattaa lapsikatsojia. Sitten oli vielä ne jotkut uudet tyypit, jotka lumotussa metsässä tavattiin. En edes muista heistä enää mitään.
Nyt siihen, mitä tosissani ihmettelin katsottuani tämän. Mikä se juoni tai pääfokus oikein oli, vai oliko elokuvalla edes sitä? Suureellista kliimaksia odotellessani huomasin, että lopputekstit alkoivatkin jo rullata. Tarina tuntui koostuvan vain muutamista hienohkoista kohtauksista, joilla ei loppujen lopuksi ollut mitään ihmeempää merkitystä kuin näyttää hyviltä. Elokuva ei kuitenkaan ollut täysin tylsä, vaan siinä pikemminkin oli paljon ilmaa ja tyhjäkäyntiä: se esitteli hienoja ideoitaan, joita se ei sitten kuitenkaan juuri käyttänyt. Suurimmalti osalti kerronta vain lässähteli paikoillaan. Leffa yrittää kyllä tietyissä kohdin vedota katsojan tunteisiin, mutta kun filmillä ei oikein ole pokkaa kyseisiin käänteisiin, jää tunnepuoli laimeaksi.
Jos jossain elokuva kiinnitti huomioni, on sen animaatiotyyli, joka on kehittynyt aivan huippuunsa. Etenkin tietyt yksityiskohdat esim. hahmojen vaatetuksissa ovat todellista silmäkarkkia, ja myös maisemat ovat kaunista katseltavaa.
Sitten ne musikaalinumerot... Ne ovat aivan äärimmäisen unohdettavia. Ensimmäisessä elokuvassa Annan innokas lauleskelu tempaisi minut heti mukaansa ja sai mielen iloiseksi. Jatko-osa sen sijaan käyttää laulujansa jonkinlaisena täytteenä tyhjäkäynnissään. Edellinen osa oli niin nokkela musikaalinumeroillaan, että ne todella edistivät juonta ja imaisivat katsojan mukaansa. Jatko-osa taasen pysähtyy melkeinpä aina paikoilleen, kun musikalisoidaan. Laulut ovat kuin taukoja jo ennestään sisällöltään tyhjähkössä tarinassa. Ainoa mainitsemisen arvoinen laulu on Into the unknown, joka sentään jäi päähän soimaan toisin kuin muut laulut.
Kaiken kaikkiaan Frozen II on melkoisen hämmentävä jatko-osa. En vieläkään oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Se ei tuntunut yhtä tylsältä kuin esimerkiksi jatko-osa Räyhä-Ralf valloittaa internetin, mikä johtuu pitkälti siitä, että tässä elokuvassa sentään oli hienot kohtaukset pitämässä mielenkiinto juuri ja juuri yllä. Se ei kuitenkaan tempaissut minua mukaansa, eikä missään vaiheessa jännittänyt tai koskettanut minua. Lapsille Frozen II kuitenkin varmasti toimii mainiosti, onhan se heille ensisijaisesti suunnattukin. Itselleni se jätti harmillisen tyhjän olon.
Ps. Olenko ainoa jota häiritsi se seikka, että Olaf ei enää tarvinnut lumisadepilveä yläpuolelleen jotta ei sulaisi?
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti