Arvostelu: Risto Reipas ja Nalle Puh ~ Christopher Robin (2018)

RISTO REIPAS JA NALLE PUH

Ohjaus: Marc Forster

Pääosissa: Ewan McGregor, Hayley Atwell, Bronte Carmichael, Mark Gatiss, Oliver Ford Davies

Genre: draama, komedia

Kesto: 1h 44min

Risto Reipas ja Nalle Puh (Christopher Robin) on Disneyn tuottama live action remake -elokuva, joka ilmestyi vuonna 2018. Se poikkeaa monista muista uusintaversioista sillä tavalla, että se ei olekaan kopio edellisestä/edellisistä piirretyistä, vaan enemmänkin jatkoa niille. 

Elokuvan päähenkilönä on tietenkin itse Risto Reipas, ja ensin pääsemme seuraamaan hänen lapsuuttaan ja ajanviettoa Puolen hehtaarin metsässä ennen sisäoppilaitokseen lähtöä. Mukana on kaikki vanhat ystävykset: Nalle Puh, Ihaa, Tikru, Nasu, Kani, Kenguru, Ruu sekä Pöllö. Pian elokuva hyppääkin Riston aikuisuuteen, jossa tämä tapaa tulevan vaimonsa Evelynin. Myöhemmin he saavat lapsen nimeltä Madeline. Risto on kuitenkin hyvin uppoutunut työntekoon ja on siksi paljon poissa perheensä parista, jolloin juuri sopivasti Nalle Puh eksyy Lontooseen hänen luokse.

Risto Reipas luulee tulleensa hulluksi työstressistä, kun hän yhtäkkiä tapaa monen kymmenen vuoden päästä Nalle Puhin. Puh kertoo, että hän lähti etsimään tätä, koska Puolen hehtaarin metsässä on kumman synkkää ja kaikki sen asukkaat ovat kadonneet. Aluksi Risto hangoittelee vastaan, mutta lopulta hän suostuu auttamaan Puhia ja lähtee käväisemään pitkästä aikaa Puolen hehtaarin metsässä. 

Voi että, kuinka hauska ja suloinen kokonaisuus nyt onkaan kyseessä. Etenkin siinä, kun Puh oleskelee Riston kanssa Lontoossa, saa monet kerrat nauraa. Puh ei tietenkään vähä-älyisenä karhuna ymmärrä, että ei kannattaisi puhua muiden ihmisten nähden. Siinä sitten ovatkin kaikki hämillään. Muutenkin päästelee Puh monia hauskoja lausahduksia suustaan. 

Pidän todella paljon kaikkien hahmojen toteutuksista. Puh on se sama hupsu karhu kuin piirretyissäkin, mutta tässä versiossa jopa filosofinen. Risto on tietenkin aikuisena enemmän vakava ja ei aluksi innostu esimerkiksi ilmapalloista tai leikeistä sitten yhtään. Ihaa ja Tikru saivat selvästi Puhin ohella eniten ruutuaikaa, kun taas Pöllö, Kenguru, Kani ja Ruu jäivät enemmän sivuun. Aluksi se hieman harmitti, mutta tietysti nyt on vahvasti kyse Puhin paluusta. Ihaa tunnetaan erityisesti tämän pessimistisyydestä, ja sitä kyllä kovasti taas riitti. Sitä sai jopa ihan naurahtaa tämän synkille toteamuksille. Tikru on tietenkin se sama ylienerginen ja hännällään pomppiva hassuttelija. Myös Nasu pääsi hieman enemmän esille kuin loput hahmogalleriasta, ja hän oli yhä se pelokas arkajalka, mutta silti todella suloinen sellainen.

Tietenkin tärkeissä rooleissa ovat myös Riston vaimo Evelyn sekä tytär Madeline. Yhdessä koko hahmojoukkue luo elokuvan edetessä sydäntälämmittävän ja huumorintajuisen ilmapiirin, jota ei voi kyllä sitten yhtään vastustaa. Elokuvan ytimenä hehkuu loppupeleissä se, kuinka sitä kaikista tärkeintä asiaa ei saisi missään vaiheessa elämäänsä sivuuttaa tai unohtaa. Elämä on nyt, aika ei odottele. Niin filosofisia pohdintoja tämä elokuva toteaa. 

Monesti olen törmännyt siihen, että elokuva kompastuisi siihen, kuka sopii sen kohdeyleisöksi parhaiten. Vaikka elokuva tietty menee hieman sinne synkkyyden rajalle välillä, ei mielestäni tässä mitään kovin pelottavaa tapahdu. Muutenkin kyseessä on selvästi varttuneemmalle väelle sekä aikuisille tarkoitettu nostalgisointifilmi, etenkin jos on Nalle Puhista koskaan pitänyt. Ja minä ehdottomasti kuulun tuohon kategoriaan. Olen muutenkin sitä mieltä, että ei nyt täysin pehmoisilla ja ylipirteillä elokuvillakaan saisi lapsiaan kasvattaa, sillä sekään ei ole hyväksi. 

Risto Reipas ja Nalle Puh on todella sympaattinen, sydäntälämmittävä ja eritoten filosofinen nostalgiapakkaus erityisesti niille, jotka ovat lapsena Nalle Puhia katselleet. Itse olen lapsena monet kerrat katsellut sitä TV-sarjaa, ja myös Nasun suuresta elokuvasta olen kovasti pitänyt. Huumoria ja aikuisille tarjoavaa pureskeltavaa riittää, miksi hieman varttuneempi väki saanee tästä parhaiten jotain irti. Varautua saa myös koskettavuuteen, sillä tämä kyllä sai minulla pienoisia surun tunteitakin aikaan. Kokonaisuudessaan hyvin koskettava ja lämminhenkinen uudelleenfilmatisointi, ja niistä disneyn remake-elokuvista ehdottomasti paras.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com