FROZEN
Ohjaus: Chris Buck, Jennifer Lee
Pääosissa: Kristen Bell, Idina Menzel, Jonathan Groff, Josh Gad, Santino Fontana
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 42min
Frozen on vuonna 2013 ilmestynyt Disneyn 53. klassikkoelokuva, joka tunnetaan luultavasti parhaiten siitä, kuinka suureen suosioon tai tulkinnanvaraisesti ylihypetykseen se päätyi. Katsoin elokuvan ensimmäisen kerran ollessani teini-ikäinen, jolloin elokuva myös ilmestyi. Olin aluksi hyvin skeptinen sitä kohtaan, mutta se lopulta yllätti minut todella positiivisesti. Pikkuhiljaa muusta ei puhuttukaan kuin Frozenista, ja kun itsellä muutama siskontyttö sattuu olemaan, tuli leffasta paikoin jopa punainen vaate minulle. Siitä tuli melkoisen kulutettu juttu, ja tuntui jopa suorastaan hölmöltä väittää pitävänsä siitä. Nyt päätin kuitenkin katsoa Frozenin pitkästä aikaa arvostelua varten. Toimiko se minulla enää ollenkaan?
Arvostelu sisältää spoilereita.
Päähahmot Anna ja Elsa alkavat etääntyä toisistaan Elsan taikavoimien takia. Eipäs vaan... He alkavat etääntyä, koska heidän vanhemmat eristävät heidät toisistaan. Tuolta kantilta vanhempia voisikin pitää elokuvan todellisina pahiksina, mitä nämä ehkä hieman ovatkin. Siinä jo oikeastaan tavoitetaankin jotain uudehkoa, jos elokuvaa vertaa muihin disney-klassikoihin: hyväntahtoisuudestaan huolimatta vanhemmat vain pahentavat tyttärensä tilannetta. Kun olet erilainen, sinut eristetään sosiaalisesti muista ihmisistä, jotta erilaisuutesi sitä myöden kasvaisi sinusta pois. Nyt uudelleenkatsastuksessa jopa ymmärsin, kuinka hieno ja yllättävänkin syvällinen tuo aihe on käsiteltäväksi. Aikuinen Elsa nimittäin on niin sisäänpäin kääntynyt ja ahdistunut kuin voi ollakaan. Sitten kun kruunajaisissa Elsan salaisuus paljastuu, pakenee hän paikalta ja koetaan se dramaattinen ja vapauttava lauluhetki. Pidin joskus aluksi Elsan taikavoimia turhina, mutta nehän juurikin hienosti toimivat symbolina hänen erilaisuudelleen.
Anna on ilmeisesti elokuvan päähenkilö, sillä häntä nähdään enemmän. Hän on melkeinpä päinvastainen siskoonsa verrattuna: erittäin sosiaalinen, energiaa ja intoa sekä rakkautta täynnä. Moni voisi pitää Annaa ärsyttävänä kaikessa ylienergisyydessään ja sinisilmäisyydessään. Mutta oikeasti, minä ainakin pystyn heijastamaan edes hitusen teini-ikäistä itseäni häneen. Mielestäni on aivan normaalia, että nuorempana ja eritoten tässä tapauksessa kauan aikaa muista ihmisistä eristyksissä olleena on hieman sinisilmäinen ja kenties liiankin hyväuskoinen. Annahan kuitenkin kehittyy elokuvan aikana ja oppii virheajatuksistaan.
Mielestäni tarina tavoittaa kauniisti Annan ja Elsan vastakohtaisuuden hyödyntämisen: toinen tarvitsee rakkautta ja toinen antaa sitä. Erityisesti pidin loppupuolella tarinan nokkelasta ideasta: rakkaus sulattaa jään.
Itse Elsa jätetään mielestäni harmillisesti hieman varjoon. Taikavoimien toimiminen symbolina toimii mainiosti, mutta hahmo jää epäreilusti ilman syvennystä luonteensa puolesta. Jopa Anna saa enemmän ruutuaikaa kuin hän. Emme juurikaan nimittäin näe Elsaa jäälinnan taikomisen jälkeen, mikä on hieman ikävähköä.
Muita hahmoja sitten ovat muun muassa prinssi-Hans, lumiukko-Olaf, Kristoff, poro-Sven sekä kivipeikot. Hans on mielestäni ihan mukiin menevä pahis, joskin aavistuksen verran liian seinän takaa tuleva sellainen. Olen vain melkoisen varma, että elokuvantekijät eivät hänestä tainneet alunperin pahista edes suunnitella. Nimittäin jo elokuvan alkupuoliskolla ihan yksin ollessaankin Hans haikailee tuijottelevasti Annan perään. Kyllä silti Hans on ihan toimiva hahmo, ja onneksi hänen motiivejaan kuitenkin tuotiin esille. Hän ei kuitenkaan lukeudu lähellekään disneyn parhaimpia pahiksia. Olaf taas varmasti joitakin katsojia ärsyttää, mutta minulle kyseinen sidekick toimii mainiosti. Hän on mielestäni ihanan höpsö hahmo, jolla hauskoja lausahduksia riittää. Kristoff on piristävän erilainen mieshahmo Disneyltä, ja pidänkin hänestä kovasti! Vaikka hän aluksi vaikuttaisi hieman kylmältä, paljastuu pian että kyseessä on hyvinkin lämmin, muista huolehtiva ja huumorintajuinen tyyppi. Kristoffin poro Sven on ihan huvittava hahmo, vaikkakaan ei kovin muistettava. Ja sitten on ne kivipeikot...tuskin olen ainoa, joka heidän olemassaoloaan kyseenalaistaa. Mutta nyt uudelleenkatsottuna huomasin, että en enää pitänytkään heitä niin ärsyttävinä kuin aikaisemmin. Heidän esittämä laulu sen sijaan ei vieläkään mielestäni istu elokuvan tunnelmaan kunnolla. Se tuntuu jotenkin irralliselta ja noh, tietenkin ärsyttävähköltä. Kivipeikot saivat minulta siis yllättävän neutraalin vastaanoton: en varsinaisesti pidä heistä, mutta en myöskään vedä raivareita, että he tarinassa pariin otteeseen esiintyvät.
Elokuva käsittelee erilaisuuden tunteen lisäksi sisarrakkautta sekä ensirakastumista. Sisarrakkaus on mielestäni hyvin onnistunut ja oikein hieno ajatus disneyltä. Pidän siitä, kuinka avoimesti Anna on valmis puolustamaan ja auttamaan siskoaan, vaikka Elsa ei sen suhteen aluksi kovin kauniisti käyttäydy. Ensirakastumisella Frozen taas haluaa parodioida vanhoja klassikkoja: et voi mennä naimisiin miehen kanssa, jonka olet juuri tavannut.
Musikaalina Frozen toimii mainiosti. Jokainen laulu edistää juonta mukavasti, paitsi tietenkin se peikkojen Fixer upper, joka on vain turha. Minulla Frozen, kuten monet muutkin uudemmat klassikot, toimii kaikista parhaiten alkuperäisillä äänillä. En voi jotenkin sietää sitä suomidubbia. Kaikki vitsit ja lauluosuudet ovat siinä kehnompia, eikä ääninäyttelijöissäkään juuri kehumista ole. Mutta onneksi voi valita, millä kielellä elokuvan katsoo - paitsi jos sen katsoo lasten kanssa... Oma suosikkilauluni Frozenista on aina ollut Love is an open door. Se voi kuulostaa melkoisen hauskalta, sillä eiväthän Anna ja Hans edes päädy yhteen. Silti vain pidän tuosta laulusta kovasti. Let it go taas on dramaattinen ja todellinen tunteita purkava laulu, jota kaikki rakastavat. Pidän myös todella paljon alussa kuultavasta laulusta Frozen heart. Do you want to build a snowman on samaan aikaan sekä iloinen että surullinen laulu. For the first time in forever taas on intoa ja uutta toivoa huokuva kappale.
Kaiken kaikkiaan kovan suosion itselleen haukannut Frozen yllättäen onnistui olemaan yhä toimiva ja hyvä disney-klassikko. Se oikeastaan jopa toimi minulla nyt paremmin kuin joskus viimeksi sen katsoessani. Se voi johtua siitä, että sen hypen on jotenkin oppinut nielemään ja suhtautuu tähän taas avoimin mielin. Mielestäni ei kannattaisi mitään elokuvaa koskaan vihatakaan. Siinä loppujen lopuksi vain enemmänkin itse menettää jotain. Pidinhän minä nimittäin tästä jo sen ilmestymisvuotenaan. Kolhuton ei Frozen silti ole: peikkolaulu ei oikein sovi elokuvan tunnelmaan, ja Elsan hahmoa olisi voitu syventää hieman enemmän. Siitä huolimatta elokuva käsittelee hienoja ja tärkeitä aiheita, kuten erilaisuuden hyväksymistä ja sen käsittelemistä sekä sisaruussuhdetta. Pidän myös siitä, kuinka elokuvassa on sekoitus synkkyyttä ja iloa. Ja kyllähän Frozen mielestäni upea elokuva on.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti