lauantai 1. elokuuta 2020

Arvostelu: Inside Out ~ Mielen sopukoissa (2015)

INSIDE OUT

MIELEN SOPUKOISSA

Ohjaus: Pete Docter, Ronnie Del Carmen
Pääosissa: Amy Poehler, Phyllis Smith, Richard Kind, Bill Hader, Lewis Black, Mindy Kaling, Kaitlyn Dias, Diane Lane, Kyle MacLachlan
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 35min


Inside Out -  Mielen sopukoissa on vuonna 2015 ilmestynyt Pixarin 15. klassikkoelokuva.

Katsoin elokuvan ensimmäisen kerran "hieman" myöhässä vasta viime syksynä. Odotukseni olivat liian korkealla tämän saaneen hypen takia, joten se ei aivan  vastannut niitä. Mutta, mutta... Koska minulla on käynyt aiemminkin sillä tavalla, että hype syö ilkeästi elokuvakokemuksesta pois, tiesin mitä tehdä: pidin pitkähkön tauon ja palasin vasta hiljattain tämä ääreen mahdollisimman avoimin mielin. On aina niin inhottavaa, kuinka hypetys ja kehut voivat vaikuttaa paljonkin leffakokemukseen. Olen käyttänyt samaa "tauko-kikkaa" parin muunkin leffan kohdalla, ja koska se on toiminut, ajattelin sen tepsivän myös nyt. Ja voin suoraan todeta, että odotukseni palkittiin. Rakastuin Inside Outiin nimittäin niin kovasti, että minun oli pakko katsoa se heti seuraavana päivänä uudelleen.


Tarina sijoittuu Riley-tytön mieleen, jossa näemme viisi tunnetta: Ilo, Suru, Kiukku, Pelko ja Inho. Ilo on periaatteessa elokuvan päähenkilö, sillä seuraamme tapahtumia pitkälti hänen näkökulmasta. Hän on sitä mieltä, että Rileyn pitäisi pysyä koko ajan mahdollisimman iloisena - mikä tietenkin johtaa siihen, että muut tunteet, erityisesti Suru, saavat jäädä sivuun. Muut tunteet kuin Ilo aiheuttaisivat nimittäin vain negatiivisia tai jopa katastrofaalisia seurauksia. Pian Suru alkaakin käydä käsiksi Rileyn muistoihin, jotka sen seurauksena muuttuvat iloisista surullisiksi. Siitä Ilo ei tietenkään pidä. Sitten sattuukin pienoinen vahinko, ja Ilo ja Suru päätyvät säilömuistiin. Heidän etsiessään tietä takaisin Rileyn mieleen, jäävät Kiukku, Pelko ja Inho toistensa armoille.

Riley-tyttö tarjoaa kasvullaan ja tunteiden käsittelyllään yllättävän paljon samaistumisen varaa katsojalle. Vaikka oma tilanne ei olisi juuri samanlainen koskaan ollut, välittyy elokuvan ydin välittömästi: elämään kuuluvat niin suru kuin myös ilo. Jos suruaan ei käsittele, ei voi myöskään olla enää iloinen. Tuo viesti kolahti ainakin minulle ja kovasti.

Ytimensä lisäksi elokuvan vahvuutta on kyky luoda ihmismieli kiehtovaksi ja helposti lähestyttäväksi niin aikuisille kuin myös lapsille. Minua ihmisen biologia on aina kiehtonut, niin tietenkin koko leffa on täyttä herkkua. Erityisesti pidän siitä, kuinka uskollisesti elokuva toteuttaa muistiin sekä moneen muuhun asiaan liittyvät seikat. Ihailin myös muun muassa perhe- ja harrastus-saarien ideaa. Niin nerokasta! Jos Inside Out olisi ilmestynyt ollessani lapsi, olisin varmasti ollut aivan innoissani. Silloin juuri kaikki Olipa kerran elämä-jaksot aina vetivät puoleensa, joten tämä elokuva olisi varmasti ollut kovasti mieleeni.


Voihan nyt, kuinka pahasti tunteisiin tämä tunteista kertova elokuva minulla meni. Tuntui kuin joku olisi reippaasti leikellyt sipulia. Elokuvan syvällisyys ja ydin ovat jotain niin nokkelaa ja koskettavaa, että ihan huomaamattani liikutuin enemmän kuin odotin. Inside Out saattaa hyvinkin olla tähän asti tunteita herättävin Pixar-leffa minulle. En yhtään ymmärrä, miksi tämä ei iskenyt minuun silloin puoli vuotta sitten. Kyseessähän on nimittäin helposti yksiä parhaimpia näkemiäni animaatioita ikinä. Tarkemmin sanottuna siitä taisi tulla Pixar-suosikkini. Minulla ei ole koskaan ollut yhtä ainoaa ykkössuosikkia Pixarilta, joten ehkäpä nyt sitten on? Yksi vaikuttava tekijä on varmasti myös kesän aikainen elämäntilanteeni, joten leffan teema puhutteli minua hyvin aidosti.

Elokuva tarjoaa haikeiden ja oivaltavien hetkiensä lisäksi paljon huumoria. Minulle hauskinta antia oli ehdottomasti Kiukku. Hänen into ottaa ohjat käsiinsä Rileyn mielessä kiero virne naamallaan ei pettänyt lainkaan. Myös Pelko ja Inho omasivat omat hauskat hetkensä, joissa sai kyllä naurahtaa. Kun Ilo ja Suru ovat poissa, Rileyn lausahdukset kuulostavat kolmesta sen hetkisestä tunteesta riippuen joko vihaisilta, pelokkailta tai sarkastisilta.

Säilömuistissa Ilo ja Suru tapaavat Rileyn lapsuuden mielikuvitusystävän nimeltä 
Bing Bong, johon liittyvä seikka sai minut kyllä herkistymään. Etenkin kun miettii vielä syvemmälle kyseistä asiaa: Bing Bong edustaa Rileyn lapsuuden viattomuutta. Ensimmäisellä katselukerralla olin aivan varma, että Bing Bong päätyisi twist-pahikseksi, mikä saattoi tuolloin myös vaikuttaa katselukokemukseeni häiritsevällä tavalla. Olenkin hyvin helpottunut, että elokuvassa ei mitään tyypillistä pahista ole, sillä sellaista ei mielestäni tässä edes tarvita. Periaatteessa elokuva enemmänkin tavoittaa harmaita sävyjä: Ilo tekee hyvin radikaalisisti huonoja valintoja, mutta kasvaa tarinan edetessä. Se tekeekin Inside Outista yllättävän moniulotteisen elokuvan.


Animaatiotyyli on niin upeaa, että en saa siitä tarpeekseni. Tämä on kyllä yksi niistä elokuvista, joka ei toimisi muutoin kuin tietokoneanimoituna. Kaikki se luovuus ja mielikuvitusrikkaus, mitä pään sisällä käytetään, aah! Muistot on esitetty palloina, jotka kulkevat omia reittejään ja tarpeen vaatiessa hävitetään, kun ne ovat olleet käyttämättöminä pidemmän ajan. Jokainen tunne taas on animoitu mukavasti näyttämään juuri omanlaiseltaan.

Kaiken kaikkiaan Inside Out on hämmästyttävän syvällinen, nerokas ja tunteita herättävä mestariteos! Sen voimavara piilee ytimessä, joka käsitellään tässä yllättävän moniulotteisella tavalla, mikä tarjoaa katsojalle reflektoinnin varaa sen suhteen. Viesti saattaa olla yksinkertainen ja tuntua aluksi itsestäänselvältä, mutta se on loppujen lopuksi hyvin voimakas ja tärkeä sellainen. Se koskettaa meitä kaikkia, sillä tunnetustihan ihmismieli on monimutkainen kokonaisuus. Elokuva naurattaa ja itkettää, ja siitä tuli helposti yksi suosikkianimaatioistani ikinä. Se tulee kyllä omalla kohdallani kestämään useita katselukertoja, ja uskon sen auttavan minua tulevaisuudessa vaikeina hetkinä.










Elokuvan tiedot: www.imdb.com


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti