WOLF CHILDREN
Ohjaus: Mamoru Hosoda
Pääosissa: Aoi Miyazaki, Takao Osawa, Haru Kuroki, Yukito Nishii, Momoka Ôno, Amon Kabe
Genre: anime, draama
Kesto: 1h 57min
Arvostelu sisältää pieniä spoilereita elokuvan alkupuolelta.
Wolf Children (Ookami kodomo no Ame to Yuki) on vuonna 2012 ilmestynyt Mamoru Hosodan ohjaama elokuva. Sitä pidetään useasti hänen parhaimpana teoksena, tai sellaisen käsityksen olen ainakin somen kautta saanut.
Opiskelijatyttö-Hana tutustuu yksinäisen oloiseen mieheen, ja pian heidän suhteensa syventyessä paljastuu, että kyseessä on ihmissusi. Vaikka heti aluksi ajattelisi, että eiköhän kaikki ihminen+yliluonnollinen-rakkaussuhteet ole jo kierrätetty, ei Wolf Children olekaan mikään siirappinen rakkaustarina. Rakkaussuhde on vain hyvin pieni, mutta silti merkityksellinen osa sitä. Miesystävä kun menehtyykin jo leffan alkumetreillä, niin jää Hana yksinhuoltajaksi heidän kahdelle lapselleen, Amelle ja Yukille. Kyseiset lapset eivät kuitenkaan ole aivan tavallisia lapsia, vaan ihmissusilapsia. Siinä sitten hommaa ja ongelmien ratkaisua nuorella naisella riittää.
Elokuva keskittyy pitkälti aivan tavalliseen arkeen ja äitiyteen, ja se kaikki on niin lämminhenkisesti ja koskettavasti toteutettu. Pieneksi miinukseksi koen alussa sen, että katsojana ei Hanan mieheen ehdi kovin kiintyä. Mutta silti, ihme ja kumma, siinä meni kyllä pieni roska silmään, kun Hana päätti surumielisesti pärjätä kolmistaan lastensa kanssa. Tarina kahlaa realistisella tavalla läpi yksinhuoltajan jaksamista sekä perhe-elämää. Kaikki voi olla välillä sellaistakin sekasortoa, mutta silti niitä sydäntä lämmittäviäkin hetkiä riittää.
Hana on päähenkilönä hyvin helposti pidettävä ja samaistuttava. Hänen jaksamiselleen ei voi muuta kuin nostaa hattua, sillä joissakin tilanteissa luulisi jo hänen reagoivan dramaattisemminkin. Yuki-tyttö on esikoinen ja syntyi lumisena päivänä, mistä tuleekin hänen nimensä (Yuki=Lumi). Hän on pikkulapsena se villimpi ja ekstrovertimpi tapaus. Ame-poika on kuopus ja syntyi sateisena päivänä, mistä taas hänen nimensä on peräisin (Ame=Sade). Hän on pikkulapsena hyvin aran oloinen sekä hieman surumielinen. Pidän siitä, kuinka kumpikin hahmo kehittyy tarinan edetessä hitusen odottamattomiin suuntiin.
Tarinan edetessä mukaan tuputetaan melko turhia sivuhahmoja, joihin käytetään myös jonkin verran aikaa. Mielestäni nuo hetket tekivät elokuvasta vain turhan pitkän tuntuisen, vaikka ei tarina sentään tylsäksi käynyt. Tiivistetympi se olisi silti voinut olla. Näin tällaisenaankin se silti menee oikein mainiosti.
Elokuvan musiikki on mukavan rauhallista ja se istuu tunnelmaan oikein mainiosti. Animaatiotyyli taas on aivan upeaa. Wolf Children on suorastaan mielettömän hyvännäköinen elokuva. Ehdottomasti näyttävin kaikista Hosodan teoksista. Jos piirroshahmot poistettaisiin näkyvistä, luulisi taustojen olevan aitoja kuvia luonnosta. Niin todellisilta ja upeilta kaikki puut, vesiputoukset sun muut näyttivät.
Wolf Children on hyvin lämminhenkinen ja koskettava hyvänmielen elokuva, jonka aikana saa tuntea olonsa rentoutuneeksi. Pääkolmikkoon taatusti kiintyy, ja heistä välittää alusta loppuun asti. Hana on helposti yksiä sisukkaimpia naishahmoja, mitä animesta voikaan löytyä. Jos omaa kokemusta perhe-arjesta, voi häneen hyvin helposti samaistua. Elokuvan lopetus olisi mielestäni voinut olla parempikin, mutta kyllä se sellaisenaankin meni mitä se oli. Elokuva ei ole aivan se oma suosikkini Hosodalta, vaikka oli melko lähellä sen paikan viedä koskettavuutensa puolesta. Tarina olisi omaan makuuni kaivannut tiivistämistä, sillä sen sisällössä on paikoin pientä tyhjäkäyntiä.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti