KAKSIN KARKUTEILLÄ
Ohjaus: Nathan Greno, Byron Howard
Pääosissa: Mandy Moore, Zachary Levi, Donna Murphy
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 40min
Nyt olen jotenkin saanut pitkästä aikaa kunnon disney-maratonibuumin päälle, ja blogiini saattaa lähitulevaisuudessa ilmestyä monenkin disney-klassikon arvostelu. Postaustahtini saattaa jonkin ajan päästä hieman hidastua opiskelujen alkamisen vuoksi, mutta kirjoittelen uusia arvosteluja sitten aina kun ehdin.
Kaksin karkuteillä (Tangled) on vuonna 2010 ilmestynyt disneyn 50. klassikkoelokuva. Se on poikkeuksellisesti yksi niistä disneyn tietokoneanimoiduista leffoista, jonka olen nähnyt jo suurin piirtein sen ilmestymisvuotenaan. Muistan, että se tuli suoraan televisiosta, ja sitä katsoessa sai kyllä nauraa kovasti ääneen.
Olipa kerran vanha nainen nimeltä Gothel, joka löysi eräänä päivänä taikakukan. Taikakukkaa hyödyksi käyttävän Gothelin tarvitsee vain laulaa sille laulu, niin hän nuorenee. Myöhemmin taikakukka kuitenkin poimitaan läheisen valtakunnan kuningatarta varten, sillä tämä on sairastunut ja odottaa lasta. Siitä Gothel ei tietenkään pidä ja päättää hommata nuorentavan kasvinsa takaisin. Se ei kuitenkaan onnistu aivan mutkitta. Kasvia kun ei periaatteessa enää ole, vaan se on käytetty sairaaseen kuningattareen. Sen sijaan kukan taikavoimat ovatkin siirtyneet kuningattaren vastasyntyneelle lapselle, Tähkäpäälle, mikä ilmenee tämän kultaisina hiuksina. Niinpä Gothel kidnappaa ja piilottaa lapsen torniin kasvattaen hänet omanaan, jotta voi hyödyntää tyttösen taikahiuksia itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Vuosia kuluu, ja pian Tähkäpää onkin jo nuori nainen ja halukas itsenäistymään. Gothel on kuitenkin opettanut hänet pelkäämään ulkomaailmaa eikä ole sallinut tornista poistumista kertaakaan. Onneksi eräänä päivänä torniin eksyy varas nimeltä Flynn Rider, jonka kanssa Tähkäpää voisi yhdessä karata pois "äidin" helmoista.
Tarina on siis hyvin perinteinen prinsessaseikkailu, mutta ei missään määrin tylsä tai kulunut sellainen. Tavanomaisen juonen vastapainona toimii oikein mainiosti onnistunut huumori sekä seikkailuntuntu. Lisäksi Tähkäpää on hahmona halukas irrottautumaan kahleistaan äitiä sekä yksitoikkoista tornia kohtaan. Aluksi hän on toki aivan kriisissä, että voiko hän vain sillä tavalla häippäistä menemään, mutta vähitellen hän ryhdistäytyy matkaa varten. Perimmäisin syy Tähkäpään innolle lähteä tornista on seuraavanlainen: aina syntymäpäivänään hän näkee taivaalla hehkuvat valot, jotka ovat kuningaskunnan kadonneelle prinsessalle lähetettyjä lyhtyjä. Hän itse ei tietenkään tiedä olevansa se kadonnut prinsessa.
Flynn Rider on mukava sekoitus humoristista dialogia sekä tietynlaista karismaattisuutta. Hän on ahne rosvo, joka päätyi torniin paetessaan vartijoita. Flynn nimittäin varasti valtakunnan linnasta kruunun parin toverinsa kanssa.
Muita merkittäviä hahmoja ovat tietenkin leffan pahis Gothel, Tähkäpään sidekick Pascal sekä vartijoiden hevonen Maximus. Gothel on hyvin itsekeskeinen ihminen, jolla ei lämmintä sydäntä juuri ole. Hän on olevinansa suojelevainen äitihahmo, mutta pohjimmiltaan julma ja kylmä tyyppi. Pascal on omaan makuuni yksiä unohdettavimpia sidekickejä disneyltä. Hänellä on toki omat hauskat reaktionsa eri tilanteissa ja kameleonttina hän vaihtaa mukavasti välillä väriään, mutta muutoin hahmo ei ole kovin muistettava. Maximus taas on minulle se hahmo tässä leffassa, joka helposti varastaa show'n mennen tullen. Hän on erittäin hauska ja yllättävän viisas ottaen huomioon, että hän on hevonen. Hänen ja Flynnin välillä on hauskasti sähäkkää, mikä ei kuitenkaan alennu missään vaiheessa kohelluksen tasolle.
Musikaali Kaksin karkuteillä muidenkin disneyn prinsessaleffojen tapaan tietenkin on. Aluksi musikaalinumerot eivät meinanneet millään jäädä päähäni soimaan, mutta kuunneltuani niitä leffan katsomisen lisäksi vapaa-ajalla, on tullut helposti hyräiltyä I've got a dream-laulua. Muita lauluja ovat mm. Tähkäpään alussa esittämä When will my life begin, Gothelin pahislaulu Mother knows best ja romanttinen laulu I see the light. When will my life begin toimii reippaana aloituksena Tähkäpään ensiesittelylle tornissaan. Mother knows best on ihan hyvin onnistunut, mutta ei osu lähellekään disneyn parhaimpia pahislauluja. I see the light on hyvin kaunis laulu ja se sopii juuri täydellisesti sille luotuun romanttiseen kohtaukseen.
Kaksin karkuteillä on erittäin loistava leffa! Siinä on mukavasti komediaa ja seikkailuntuntua hyvillä päähahmoilla sekä mahtavalla hevos-sidekickillä höystettynä. Tähkäpää on pohjimmiltaan perinteinen, mutta ei silti täysin passiivinen prinsessa. Hänen ja Flynnin välille on onnistuttu luomaan mukavasti kemiaa. Musikaalinumerot eivät ole hirveän muistettavia tapauksia, mutta I've got a dream jää kyllä yllättävän helposti päähän soimaan. Kyseessä on helposti disneyn prinsessaleffojen joukosta sitä parempaa päätä edustava leffa, joka kannattaa kyllä katsoa edes Maximuksen ja Flynnin vuoksi, sillä kyseiset hahmot ovat yksiä hauskimpia ja muistettavimpia disneyltä!
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti