ZOOTROPOLIS
ELÄINTEN KAUPUNKI
Ohjaus: Byron Howard, Rich Moore, Jared Bush
Pääosissa: Ginnifer Goodwin, Jason Bateman, Idris Elba, Jenny Slate, Nate Torrence, Bonnie Hunt, Don Lake
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 48min
Zootropolis -Eläinten kaupunki (Zootopia) on vuonna 2016 ilmestynyt Disneyn 55. klassikkoelokuva. Itse en jostain syystä nähnyt elokuvaa sen ilmestymisvuotenaan, vaan katsoin sen ensimmäisen kerran vasta ihan muutama kuukausi sitten. Olen kyllä ollut joidenkin disney ja pixar elokuvien kanssa hieman jäljessä, heh heh...
Tarinan keskiössä seurataan Judy-pupua, joka on jo lapsesta asti haaveillut poliisin urasta. Maaseudulla, josta hän on kotoisin, ei kuitenkaan uskota hänen kykenevän siihen. Aikuisena Judy kuitenkin suuntaa nokkansa kohti Zootropolista: kaupunkia, jossa kaikenlaiset eläimet elävät sovussa ja tasa-arvossa. Tai niin ainakin hän uskoo. Aloitettuaan poliisin hommat järkätään hänelle kuitenkin vain parkkipirkon hommia eikä suinkaan etsintätöitä. Judy on nimittäin pupuna pienikokoinen, eivätkä suurikokoisemmat eläimet usko hänen kykyihinsä vähätellen häntä. Sama vähättely siis jatkuu kuin lapsenakin, mikä on hieman surullista seurattavaa. Judyn sisällä on kuitenkin vahva yritteliäisyyden halu, eikä hän ole helposti luovuttavaa tyyppiä. Myöhemmin mahdollisuus ryhtyä kunnon töihin avautuu hänelle, ja työkumppanikseen Judy värvää viekkaan oloisen ketun nimeltä Nick, jonka hän oli jo aikaisemmin tavannut.
Elokuva kertoo siis ainoastaan nisäkkäistä ja heidän kaupungistaan Zootropoliksesta. Ihmisiä ei tarinaan kuulu lainkaan. Nisäkkäät ovat kuitenkin tietyllä tapaa hyvin ihmismäisiä. Erityisesti päähahmot Judy sekä Nick ovat suorastaan uskomattoman hyvin luotuja hahmoja, sillä katsoja pystyy helposti samaistumaan heihin. Hahmoissa on nimittäin yllättävän paljon syvyyttä, mihin en ole kovin usein disney elokuvissa törmännyt. Judy on hyvin sisukas ja periksiantamaton nainen, jolla riittää alamäkiä matkansa varrella. Suuren unelman tavoittaminen ei ole helppoa, ja läpi käytävä matka vaatii hahmokehitystä, mikä onkin mainiosti toteutettu. Nick taas esitetään hyvin rentona sekä ovelana kettuna, joka kantaa kuitenkin sisällään melko suuriakin menneisyyden haavereita. Hän pyrkii olemaan näyttämättä tunteitaan, eli on melko päinvastainen tapaus verrattuna avoimesti tunteelliseen Judyyn. Erityisesti pidän heidän välisen ystävyyden kehittymisestä, mikä on todella kauniisti ja uskottavasti toteutettu.
Tarina on täynnä etsintä-jännitystä, itsetunnon käsittelyä sekä taistelua ennakkoluuloja ja stereotypioita vastaan. Ennakkoluulot on mielestäni onnistuttu muodostamaan elokuvassa todella nokkelasti: esimerkiksi kettujen oletetaan olevan ainoastaan ovelia valehtelijoita ja pupujen söpöjä tyhmyreitä. Pedot ja saaliseläimet pyrkivät elämään kaupungissa tasa-arvoisesti, mutta aina se ei tunnu sujuvan mutkitta. Etenkin kun epäilyttäviä petojen käyttäytymishäiriöitä alkaa ilmetä, on nisäkkäiden yhteishenki horjua.
Elokuva on yllättävän montaa asiaa yhtä aikaa: humoristinen, synkkä, jännittävä ja jopa koskettava. Olen yleensä kokenut disney elokuvat sellaisiksi, että ne eivät juuri tunteisiini kunnolla mene (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Zootropolis oli kuitenkin yllättävän aidosti koskettava tapaus. Erityisesti kohtaus, jossa käydään Nickin takauma läpi, tuntui sydämessäni jotenkin kovasti. Toinen todella koskettava kohtaus on mielestäni se, jossa Nick ja Judy selvittelevät välejään. Yllätyin tosiaan myös siitä, kuinka synkkä ja jännittäväkin tarina on. Se tekee elokuvasta kokonaisuudessaan hyvin monipuolisen pakkauksen: saa jännittää, nauraa ja tunteilla. Erityisesti hulvaton kohtaus on se, jossa pääkaksikko asioi laiskiasten toimistossa. Lisäksi elokuva on helposti yksiä kypsimpiä disneyltä, sillä sen teemat puhuttelevat mitä luultavimmin hieman vanhempia katsojia.
Elokuvan heikoimmaksi lenkiksi koen twist-pahiksen (kyllä, jälleen yhdessä uudemmassa disney leffassa on twist-pahis), joka kyllä sinällään tuli yllätyksenä minulle, mutta jäi hieman ontuvaksi. Muutenkin pidin elokuvasta omassa asetelmassaan ennakkoluuloineen ja hahmokehityksineen niin paljon, että en edes olisi kaivannut tähän mitään pahista. Koko pahis on siis mielestäni jopa aika turha, ja disney olisikin jo vihdoin ja viimein saanut tehdä rohkean teon: heittää yksitoikkoiset pahikset kylmästi alamäkeen.
Visuaaliselta puoleltaan Zootropolis on aivan upea. Maisemat yksityiskohtineen ruokkivat silmiäni mukavasti. Musikaali ei elokuva ole, vaan sisältää taustamusiikkia välillä. Pidänkin kovasti alussa kuultavasta laulusta Try everything, jonka esittää Shakira.
Kehua haluan vielä antaa Judyn ääninäyttelijästä, Ginnifer Goodwinista, joka suorittaa roolinsa aivan mahtavasti. Olen muutenkin aina pitänyt kyseistä näyttelijää lahjakkaana, ja hän todellakin sopii tunteellisen pupun rooliin mainiosti.
Zootropolis on todella upeasti onnistunut elokuva. Se on erittäin älykäs ja syvällinen leffa, miksi sitä ei edes oikein uskoisi disneyn teokseksi. Se on myös yksi niistä harvoista disney elokuvista, joka on puhutellut minua näin aidosti. Päähahmot Judy ja Nick ovat helposti parhaimmiten ja laadukkaimmin luotuja persoonia, mitä kyseiseltä studiolta voikaan löytyä. Heihin on helppo samaistua, sillä he ovat hyvin ihmismäisiä, ja muutenkin heidän alamäkensä koskettavat aidosti. Heikoimman lenkin vetää pahis, johon liittyvä twisti jäi omaan makuuni hieman ontuvaksi. Muuten kyseessä on erittäin laadukas animaatio, jota ei voi kuin suositella kaikille. Toivottavasti disney tekee tulevaisuudessakin yhtä hyviä elokuvia.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti