IHO JOSSA ELÄN
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Antonio Banderas, Elena Anaya, Marisa Paredes, Jan Cornet, Roberto Álamo
Genre: draama, trilleri
Kesto: 2 h
Iho jossa elän (La piel que habito) on vuonna 2011 ilmestynyt elokuva. Päädyin valitsemaan sen leffailtaani aika sattumoisin. Levyn kansi vaikutti mielenkiintoiselta ja häiritsevältä, mitä sitten myös itse sisältökin todenteolla oli.
Tarina kertoo eräästä plastiikkakirurgi-Robertista, joka pitää vankinaan nuorta naista. Robert nimittäin kehittelee uutta keinoihoa, ja vanki toimii hänen koekaniininaan. Elokuvan ydin piilee kuitenkin syvemmällä kuin voisi aluksi luulla. Voisi sanoakin, että salaisuus piilee "ihon alla", heh heh.
Leffa oli tosiaan erittäin mielenkiintoinen ja erilainen kokemus pitkästä aikaa. Aluksi koin pieniä käynnistymisvaikeuksia, sillä tuntui etten tiennyt mistään tai kenestäkään mitään. Jutun ydin onkin siinä, että kahden hahmon välinen suhde avautuu kerros kerrokselta. Mikä on plastiikkakirurgin todellinen motiivi, ja miksi hän on vanginnut juuri kyseisen naisen? Tämän vihjailevampia kysymyksiä en viitsi heitellä, jotta en tee elokuvasta kiinnostuneelle ennalta-arvattavaa. Siksi myöskään en pysty siitä kovin paljoa tekstiä raapustelemaan, jotta en varmastikaan spoilaa mitään.
Noin ensimmäisen puoliskonsa ajan tarina tuntui suoraan sanoen hyvin oudolta ja ihan ääneen kyselin: "Mikä ihme on tämän elokuvan pointti?". Pian palasten vähitellen loksahdellen paikoilleen, alkoikin ilmapiiri muuttua erittäin ahdistavaksi, jännittäväksi ja sairaaksi. Kokonaisuus varmasti herättää jokaisessa katsojassa ajatuksia.
Näyttelijäsuoritukset ovat mielestäni oikein hyvin onnistuneita, en keksi tähän hätään mitään moitteita siltä saralta. Häiritsevällä tavalla mielenkiintoiset hahmot ja tarina sekä painostava tunnelma pitivät minut erittäin hyvin otteessaan loppuun asti. Jokainen hahmo on värjätty niin ristiriitaisilla sävyillä, että sitä ihan joutuu kyseenalaistamaan omia tuntemuksiaan heitä kohtaan. Kun esimerkiksi yhtäkkiä tunteekin sympatiaa hahmoa kohtaan, jota ei hänen aiempien tekojensa perusteella pitäisi.
Kokonaisuudessaan Iho jossa elän oli erittäin mielenkiintoinen leffakokemus. Siinä on kamalan painostava tunnelma, joka ei päästä katsojaa otteestaan. Ensimmäisen puoliskon outous ja pohjustamattomuus saattaa aiheuttaa hieman ärsyttävältä tuntuvaa "kärryiltä putoamista" ja lievää pitkästymisen tunnetta, mutta tarinan edetessä palaset alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Siitä taas seuraa väistämättä se, että sitä tuntee olonsa jopa suorastaan ahdistuneeksi paikka paikoin. Tarina imaisi minut niin kovasti mukaansa, että lopetus tuntui suorastaan jopa liikuttavalta. Kerrassaan sairas ja häiritsevä elokuva, mutta erittäin hyvä ja mieleenpainuva sellainen.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti